mieltymys vitsoihin

Kiinnostaako teitä piiskauksen näkeminen? Olisi kiihottavaa jos joku olisi katsomassa kun tyttöystävä kuritaa minut piiskalla.

Kyllähän se näkeminenkin kiinnostaa.

 

Kiinnostaako teitä piiskauksen näkeminen? Olisi kiihottavaa jos joku olisi katsomassa kun tyttöystävä kuritaa minut piiskalla.

Kyllähän se näkeminenkin kiinnostaa.

kyllä se olisi mukava katsoa mutta minä varmasti tulis niin kaateellinen,uskotko että hän antaa minullekin piiskaa?Se minä haluaisin jos tulisin katsomaan!

 

Uskon kyllä että tulisit kateelliseksi. Täytyy kysyä olisiko hän valmis kurittamaan myös sinut. Millaista piiskaa haluaisit? Käykö helmipiiska, jossa on n. 2 cm kokoisia puuhelmiä?

 

Uskon kyllä että tulisit kateelliseksi. Täytyy kysyä olisiko hän valmis kurittamaan myös sinut. Millaista piiskaa haluaisit? Käykö helmipiiska, jossa on n. 2 cm kokoisia puuhelmiä?

Minä en kyllä tulisi kateelliseksi. Minä taas mieluummin annan naispuoliselle piiskaa(tosin ei se toisinpäinkään olisi ihan mahdoton ajatus). Voisin toki tietysti katsella.

 

ei se haita mitä piiskaa jos vaan kirvele ja tule kauniit jäljeet ja äänikin on kiihottava mutta arvan että tuo piiska on äänitön,remmi paukkuu hyvin ja kyllä pajuvitsakin antaa ääni.

 

Ihoon osuessaan helmet osuvat jossain määrin toisiinsa ja silloin kuuluu kilahtava ääni. Helmipiiska ei riko ihoa. Se tekee pyöreitä reilusti koholle nousevia pahkuroita, joita kirvelee. Onko kenellä kokemusta helmipiiskasta?

 

Luonto kasvattaa meille täydellisiä materiaaleja.
Paju ja rottinki. Aaaah!

 

Luonto kasvattaa meille täydellisiä materiaaleja.
Paju ja rottinki. Aaaah!

Minä raivaan nyt joka päivä kauniit ohueita pitkiä pajunoksat,usein ajattelen että kyllä nuo oksat kirvelisivät ihanat.minä olen kaipanut sinua 47-rouva
eikai rottinki kasvaa täällä ? ? ?

 

Ei tietenkään kasva rottinki täällä.
Lienee kasvanee siellä, missä pippurikin kasvaa

 

Ei tietenkään kasva rottinki täällä.
Lienee kasvanee siellä, missä pippurikin kasvaa

se olisi mukava maistaa tuollainen englantilainen aito rottinkkikeppi joka on koukku päässä,ehkä se on pehmeämpi kuin kuiva kuorittu pajuvitsa joka minä tiedän kuinka se maistaa!

 

Kysyttiin, onko lapsena saatu selkäsauna toisten nähden. Meillä ei niitä mitenkään peitelty. Erityisesti mökillä äiti piiskasi minut tuvassa sellaisessa paikassa, joka näkyi ikkunasta viereiseltä polulta, olikohan aivan tarkoituksella, että häpeä lisäisi rangaistuksen tehoa?
Muistan kerran, kun naapurin tyttö leikkiessämme kompastui ja lensi kuralätäkköön, pyhämekko päällä. Olimme molemmat noin 13-vuotiaita. Hän rupesi itkemään. Tiesimme, että hänen äitipuolensa piti hänelle kovan kurin, ja että hänellä olisi kotona luja selkäsauna tiedossa. Ehdotin hänelle, että hän väittäisi minun tyrkänneen hänet kumoon. Ajattelin, että minä en siitä saa selkääni, koska minulla oli todistajia syyttömyydestäni. Tyttö meni kotiin, ja hetken perästä hänen äitipuoli huusi minut luokseen ja kysyi, olinko tosiaan kampannut tytön. Myönsin, ja ajattelin että asia oli selvä. Toisten poikien kanssa oli jo sovittu, että he tulevat meille todistamaan syyttömyyteni. Mutta sitten mentiin tyttö ja äitipuoli ja minä (tukasta taluttamalla) meille ja äiti sai kuulla, miten olin riehunut. Ja minut pitää siinä paikassa piiskata kunnolla. Mitä siinä olisi pitänyt tehdä! Jos kertoisin totuuden, tyttö pieksettäisiin vaatteiden likaamisesta ja vielä valehtelusta. Ehkä minutkin, kun olin valehdellut. Ennenkuin kunnolla olin kerinnyt miettimään, löysin itseni äidin polvilta housut nilkoissa ja piiska viuhui. Naapurin emäntä yllytti koko ajan äitiä lyömään lujempaa.
Luin joskus Mark Twainin kirjasta melkein samanlaisen jutun, ja nauratti, että olin itse kokenut vastaavan. En siinä piiskattavana ollessani tuntenut muuta kuin kipua. Mutta monta kertaa jälkeenpäin huomasin todella kiihottuvani, kun muistelin miten naapurin tyttö ja emäntä katselivat kurittamistani. Monta kertaa juttelin tytönkin kanssa asiasta. Hän oli tietysti hurjan kiitollinen. Minusta tuntuu, että hänkin tunsi jotain kummaa värinää nähdessään minut piiskattavana, vaikka ei tunnustanutkaan sitä. Olisi mielenkiintoista keskustella hänen kanssaan nyt myöhemmin tapauksesta, mutta valitettavasti hän on muuttanut Ruotsiin. No, ehkä vielä joskut tapaamme.

 

Luonto kasvattaa meille täydellisiä materiaaleja.
Paju ja rottinki. Aaaah!

Pajun tiedän olevan todella hyvä materiaali. Rottinkisesta mattopiiskasta on kokemusta, mutta
ei kylläkään rottinkikepistä - Mutta uskon kyllä, että sekin on hyvä.

 

Löysin tämän jutun aivan sattumalta , ja luettuani näitä juttuja kiihotuin aivan hirveästi.
Olen 56v mies ja aina häpeillyt tätä "erikoisuutta ". En tosissani halua vahingoittaa tai
tuotta kipua kenellekään ilman hänen suostumustaan .
On helpottavaa havaita , ettei tämä niin kovin friikkiä ole , tai niin harvinaista.
Omissa naissuhteissani en ole edes uskaltanut ehdottaa moista.
Olisi kiva jutella jonkun naisen kanssa naistä asioista.

 

Pohdin tässä, kuinka yleistä mahtaa olla, että tosi tilanteen edessä fantasia ei otakaan toimiakseen. Jospa välttääkseni erilaiset ihmissuhteisiin liittyvät sekamelskat hankkiutuisinkin jonkin Lady Dominan asiakkaaksi ja rakentaisin tällaisen maksullisen palvelun ympärille jonkun stoorin, jollaisesta olen aina haaveillut. Mitenkähän siinä sitten mahtaisi käydä, kun vitsa ihan oikeasti viuhahtaa pakaroille? Toimiiko tällainen pelkästään "ammattilaisuuteen" perustuva juttu. Toisaalta siinä voisi olla jopa omat hyvätkin puolensa. Monet oikean kurituksen kohteena olleet eivät liene sinällään missään erityisessä "suhteessa" kurittajaan, vaikkapa opettaja-oppilas, koulukodin ohjaaja - koulukodin asukki, kuritettavaksi tuomittu - laillistettu rangaistuksen täytäntöönpanija. Siihen nähden fantasia voisi toteutuessan muodostua varsin onnistuneeksi. Kokemuksia?

 

Englantilaistyyppinen poikien ( miesten ) sisäoppilaitos, jossa naispuoliset dominaopettajattaret kurittavat oppilaita ja opettavat nöyräksi.

Johtava opettaja kuitenkin mies ( Head Master ), joka pitää ankaralla kädellä nartut kurissa ja nuhteessa.
Piiskaa saannet opet siirtävät rangaistuksensa alemmalle tasolle ja poikien pyllyt punoittavat.

 

Ihan aluksi, joku kysyi asuinpaikkaa. Minulla se on Espoo.
Mutta se toinen juttu.
Eilen oli ankara päivä. Leikkituokio kaverin kanssa. Omalta puoleltani voin kertoa, että tällä hetkellä takamukseni on juomuilla ja mustelmilla joiden paraneminen kestää jokseenkin kaksi viikkoa. Jotain sinne päin myös hänellä.
Hän oli kirjoittanut minulle, että amerikkalaiset spanking-sivut kertovat, että kädellä annettu selkäsauna paljaalle takapuolelle voidaan saada sattumaan kipurajan yli. No minä epäilin sitä. Eihän se niin paljoa satu. Käsikin hajoaa sitä ennen. Niinpä minä huomasin aivan alussa olevani hänen polviensa päällä poikittain, housut alas ja käsi taputtelemaan voimalla suojatonta takamustani. Kyllä se sattui, paljon. En päässyt siitä ennen kuin jouduin myöntämään, että ne spanking-sivut olivat oikeassa. Siis oli todella vaikea myöntää olevansa väärässä vaikka se kipu pakaroillani jo todisti itsessään että väärässä olin ollut.

Toinen väline, joka oli hirveä, kamala ja ihana yhtä aikaa - remmi. Joskus viimeaikoina olin ostanut sellaisen neljä senttiä leveän jämäkän nahkavyön kirppikseltä. Sitä halusin kokea, miltä se tuntuu istumalihaksilla. Kun makasin sängyn päällä ja lantioni alla oli koroke, jotta takapuoli nousi hieman ylös ja kun hän aloitti.
Sellainen räjähtävä kaiken peittävä kipu tuntui pakaroillani. En kestänyt montaakaan iskua kun kiemurtelin siitä pois. Onneksi hän antoi minun mennä. Ei käyttänyt valtaansa ja pitänyt väkisin siinä. Tämä oli toinen kerta meidän suhteessa kun olin hyvin lähellä itkemistä. Se edellinenkin oli remmillä aikaan saatu. Kun pääsin pois, kipu pakaroilla oli niin kova etten ihan heti halunnut istua.
Päivän lopussa vielä ennen eroamistamme halusin kokea uudestaan sen - minä hullu.
Sovimme kymmenen lyöntiä. Asento sama. Ensimmäisestä iskusta lähtien minä huusin, huohotin, vaikersin, vääntelehdin. Takapuolella paljon yli sietokykyni menevä kipu. Viiden kovan lyönnin jälkeen ajattelin, että mitä järkeä oli haluta tätä. Oli armotonta, kamalaa, kipeää, sietämätöntä. En kuitenkaan pyrkinyt pois, koska tiesin että vain kymmenen ja se on ohi. Ehkä tällä kertaa en olisikaan päässyt siitä. Oli kestettävä. Kun vihdoin se oli loppu, istuminen oli mahdotonta. Takapuolta ikäänkuin koski ja kirveli yhtä aikaa. Kuitenkin kokemuksessa oli jotain hyvin viehättävää ja mukavaa. Kaikesta armottomuudesta ja kipeydestään huolimatta.

Se mikä oli kummallista, kun päivä oli lopuillaan, suurin kipu oli jo haihtunut. Yöllä heräsin siihen, että minun oli vaikea nukkua selällään, oikeastaan mahdotonta. Takapuolen kosketus lakanaan tuntui tuskalliselta. Tänä päivänä kun kävelen, liikun, istun, kipu on kova. Luulin illalla että se olisi ohi. No niin, peilihän sen kertoi, missä kunnossa takamukseni olikaan. Voisi sanoa, että niiden mustelmien paraneminen kestää kaksi viikkoa. Koko takamus täynnä juomuja, kohoumia ja mustelmia. Jokainen lyönti näkyy jonkinlaisena merkkinä istumalihaksissani.

Oikeastaan olen ylpeä siitä, että kestin sen näinkin hyvin.

 

Spankingwoman, mua siis kiinnostais tässä sun kertomuksessa se, että kiihotuitko lainkaan ja käsittikö tämä teidän tapaaminen seksiä sanan varsinaisessa merkityksessä?

 

Meidän suhteessa ei ole seksiä ollenkaan, ainoastaan tämä kotikurijuttu.
Kuitenkin molemmille nämä sessiot ovat enemmän tai vähemmän seksuaalisuutta sivuavaa. Joskus kiihotun paljonkin ja toisella kertaa saan valtavasti energiaa privat-elämään. Tämä on myös yksi tapa hallita itsessäni olevaa jatkuvaa levottomuutta.

 

Se kuullosti hyvin minun korvani tuo että teillä ei ole muuta seksiä!Minä haluaisin samanlainen suhdekin jonkun naisen kansa 24/7 koska minulla on erektiohäiriköitä mutta saan orgasmi kun saan piiskaa,tietysti joudun vähä runkata mutta ei paljo.

 

HEI! Meillä piiskataan remmillä tai kädellä harkinnan mukaan vähän tai ankarasti. Miehellä on siihen oikeus täysin oman harkintansa mukaan, eikä mulla ole siihen mitään sanottavaa.. Tiedän siis,ettei meillä koskaan tilanne mene siihen, että mies jää nolosti alakynteen, vaan kaikki kärttyilyt ja kuittailut voi nollata remmillä- ei turvasanaa vaan harkinnan mukaan.

 

Eksyin hieman vahingossa eilen tähän keskusteluun. En ole ehtiynyt lukea kuin murto-osan kirjoituksista, mutta tunnen löytäneeni oman juttuni.

Olen ollut huolissani siitä, että mielenkiintoni kulloiseenkin miesystävääni on hiipunut muutaman kuukauden kuluttua suhteen alkamisesta. Jokainen heistä on ollut hyvä mies, mutta jotenkin liian hyvä. Mulla on hirveä vapauden kaipuu, mutta toisaalta haluan selvät rajat. Näitä tekstejä lukiessa olen tajunnut, että en kaipaa pelkkää rakastavaa miestä, vaan rakkauden lisäksi rajoja asettavan miehen. Miehen, joka sanoo, missä kaappi seisoo, vaikka kuinka vänkäisin vastaan. Ehkäpä tämä on seurausta siitä ankarasta kotikasvatuksesta. (Piiskaa tosin sain vain säärille, en koskaan pyllylle, mutta nyt olen alkanut sitäkin muistelemaan kaiholla, vaikka ei siinä sinänsä ole mitään seksuaalista.) Kaipa se on se nöyryytys ja nöyrtyminen. Toisen armoilla oleminen. Olen aina kaivannut sitä, että voisin luopua kontrollista ja antaa mennä vain, mutta kukaan ei ole vielä "nujertanu" mua (sitten lapsuuden jälkeen).

Taas on yksi suhde hyvään mieheen loppumassa. Järkeni olisi halunnut hänet puolisoksi, mutta yli vuoteen en ole tuntenut häntä kohtaan minkäänlaista vetoa. Nyt tiedän hieman paremmin, mitä haluan, ja ehkä seuraavaksi osaan etsiä oikeamman laista...

 

HEI! Meillä piiskataan remmillä tai kädellä harkinnan mukaan vähän tai ankarasti. Miehellä on siihen oikeus täysin oman harkintansa mukaan, eikä mulla ole siihen mitään sanottavaa.. Tiedän siis,ettei meillä koskaan tilanne mene siihen, että mies jää nolosti alakynteen, vaan kaikki kärttyilyt ja kuittailut voi nollata remmillä- ei turvasanaa vaan harkinnan mukaan.

mulla on niin ettei selkään tule vaikka kuinka pyytäisin. ollaan miehen kanssa oltu jo 4v8kk yhdessä. on kuri ollut pienempänä, mutta selkään ei ole tullut siksi kun pystyin vastustamaan äitiä. isää en pystynyt.

 

Kokemusta löytyy tältä saralta, jossa mies ei ollenkaan ymmärrä mikä tarve naiselle on alistua joskus kovaankin kurinpitoon ja rangaistukseen. Kyllä se avioliiton tappaa, kun kaikkensa yrittää, provosoi, kiukuttelee ja tekee vaikka mitä, mutta mies ei ota sitä auktoriteettipaikkaa perheessä. Ei edes ymmmärrä mistä on kyse. Minulta meni kunnioitus kokonaan häntä kohtaan. Ensin loppui seksi, sitten tein mitä ihmeellisimpiä temppuja jotka nyt hävettävät. Aloin elämään kuin olisin yksin mutta kuitenkin avioliitossa. Ja mies salli kaiken tämän!!! Jos olisi noussut kerrankin vastaan ja osoittanut välittämisensä ja rakkautensa kovalla nuhtelulla tai piiskan kanssa tilanna tänä päivänä olisi ihan toinen. Ei ole kyse minun kypsymättömyydestä. Tänä päivänä voi sanoa, että olen kasvanut henkisesti hyviin mittoihin ja todella vaadin itseltäni paljon. Mutta edelleenkin on tarve koetella ihmisiä ja sitä miten he sen paikkansa ottavat suhteessa minuun. Mielestäni käytökselläni autan myös ns. liian heikkoja luonteita näkemään mitenkä rohkea ja vahva ote elämään selventää sisäistä maailmaa
ja tuo vapauden. Uskaltaa sanoa myös ei, jos on sitä mieltä.
Yksi pieni mutta tässä kuitenkin on. Se ihmisten ja heidän rajojensa kolhiminen täytyy tapahtua ns. armon pohjalta, eli hyväksynnän ja rakkauden hengessä.

 

Olemme vaimokkeen kanssa seuranneet palstaa. Joku kysyi, kiihottaisiko saada selkäsauna muiden nähden. Myönsin, että jo lapsena se hävetti, mutta toisaalta oudosti kiihotti. Sanoin, että olisi mielenkiintoista kokeilla sitä nykyään, kun olen taas kurinpalautuksen tarpeella. Hänellä on naiskaveri, jonka kanssa he ovat jutelleet miesten kurittamisesta, mainitsematta, että meidänkin perheessämme vitsa viuhuu minun takamuksillani. Minun luvallani hän kertoi asiasta ja sovimme, että hän saa tulla seuraamaan piiskaamistani. Hänelle ei ole löytynyt ketään "leikkikaveria". Eilen hän sitten tuli käymään meillä. Kahvipöydässä naiset pitkään keskustelivat, miten miehet ovat ikuisia pikkupoikia ja meitä täytyy naisten kasvattaa niinkuin pikkupoikia. Käytiin yksityiskohtaisesti läpi minun aikaisempia kurinpalautuksiani. Minä kuuntelin korvat punaisina ja änkyttelin jotakin vastauksia ja myöntelin, miten piiska tekee isommallekin pojalle hyvää. Hävetti, mutta samalla tunsin, miten juttu kiihoitti minua tosi lujaa. Sitten todettiin, että olin ollut vieraalle epäkohtelias. Ja siitä tietenkin piti saada rangaistus. Olin jo lähdössä hakemaan vitsoja, kun avovaimoni ilmoitti, että koska olin loukannut hänen ystäväänsä, niin ystävän pitää kurittaa minua. Hän kävi autostaan hakemassa metrin pituisen rottinkikepin. Hän oli jostain elokuvasarjasta nähnyt, miten pojankoltiainen pannaan kuriin. Housut pois ja sänkyyn vatsalleen. Sitten minun piti laskea kymmeneen, joka luvun jälkeen tuli luja sivallus pakaroille. Ja minä kun olin luullut, että koivupiiska tekee kipeää! Avovaimo seisoi vieressä ja kehui, kuinka hyvin ystävä osaa opettaa minua. Ja jälkeenpäin tietysti nöyrä anteeksipyyntö ja kiitos ansaitusta rangaistuksesta. Selkäsauna kyllä lopetti kaiken elon alapäässäni, en pystynyt ajattelemaan muuta kuin pelolla odottamaan seuraavaa lyöntiä. Mutta illalla kun kirvely oli rauhoittunut, oli tunne mahtavampi kuin koskaan. Ja tänä aamuna keskustelimme asiasta, eikä se jäänyt pelkkään keskusteluun! Tahtoo lisää tällaista!

 

Olemme vaimokkeen kanssa seuranneet palstaa. Joku kysyi, kiihottaisiko saada selkäsauna muiden nähden. Myönsin, että jo lapsena se hävetti, mutta toisaalta oudosti kiihotti. Sanoin, että olisi mielenkiintoista kokeilla sitä nykyään, kun olen taas kurinpalautuksen tarpeella. Hänellä on naiskaveri, jonka kanssa he ovat jutelleet miesten kurittamisesta, mainitsematta, että meidänkin perheessämme vitsa viuhuu minun takamuksillani. Minun luvallani hän kertoi asiasta ja sovimme, että hän saa tulla seuraamaan piiskaamistani. Hänelle ei ole löytynyt ketään "leikkikaveria". Eilen hän sitten tuli käymään meillä. Kahvipöydässä naiset pitkään keskustelivat, miten miehet ovat ikuisia pikkupoikia ja meitä täytyy naisten kasvattaa niinkuin pikkupoikia. Käytiin yksityiskohtaisesti läpi minun aikaisempia kurinpalautuksiani. Minä kuuntelin korvat punaisina ja änkyttelin jotakin vastauksia ja myöntelin, miten piiska tekee isommallekin pojalle hyvää. Hävetti, mutta samalla tunsin, miten juttu kiihoitti minua tosi lujaa. Sitten todettiin, että olin ollut vieraalle epäkohtelias. Ja siitä tietenkin piti saada rangaistus. Olin jo lähdössä hakemaan vitsoja, kun avovaimoni ilmoitti, että koska olin loukannut hänen ystäväänsä, niin ystävän pitää kurittaa minua. Hän kävi autostaan hakemassa metrin pituisen rottinkikepin. Hän oli jostain elokuvasarjasta nähnyt, miten pojankoltiainen pannaan kuriin. Housut pois ja sänkyyn vatsalleen. Sitten minun piti laskea kymmeneen, joka luvun jälkeen tuli luja sivallus pakaroille. Ja minä kun olin luullut, että koivupiiska tekee kipeää! Avovaimo seisoi vieressä ja kehui, kuinka hyvin ystävä osaa opettaa minua. Ja jälkeenpäin tietysti nöyrä anteeksipyyntö ja kiitos ansaitusta rangaistuksesta. Selkäsauna kyllä lopetti kaiken elon alapäässäni, en pystynyt ajattelemaan muuta kuin pelolla odottamaan seuraavaa lyöntiä. Mutta illalla kun kirvely oli rauhoittunut, oli tunne mahtavampi kuin koskaan. Ja tänä aamuna keskustelimme asiasta, eikä se jäänyt pelkkään keskusteluun! Tahtoo lisää tällaista!