Luin oikein kateellisena tämän ketjun tekstejä, vaikka en koko ketjua jaksanutkaan lukea. Olen 24-vuotias nainen, joka mielellään ottaisi välillä vähän vastaan kurinpalautusta. En ikimaailmassa kehtaisi sellaista poikaystävältäni pyytää, ja tiedän ettei hän koskaan haluaisi satuttaa minua, uskon että se olisi moraalinen ongelma hänelle, vaikka hän tietäisikin, että pitäisin siitä. Mikä siis neuvoksi?
En ole lapsuudessani ikinä saanut selkääni, mutta ajatus piiskauksesta on koko elämäni ajan kiihottanut ihan vietävästi (ja siihen ajatukseen on aina 13-vuotiaasta lähtien liittynyt eroottinen sävy). Onhan poikaystäväni välillä seksin yhteydessä läimäytellyt minua, ja seksi on muutenkin kiihekää ja aivan mahtavaa (luulen vaan että se voisi olla vieläkin mahtavampaa), mutta onhan se läimintä ollut aika kevyttä läpsyttelyä.
Minua kiehtoo ajatus siitä, että joutuisin jollain tapaa olemaan miehen armoilla. Eli mies päättää, että koska sitä piiskaa tulee ja miten,ja että se rangaistus tapahtuisi oikeasti ja oikeista syistä. Ja vaikken haluaisikaan, että se sattuisi "liikaa" (ei esim. mitään hevosraippaa yms.), niin kyllähän sen nyt itkettää pitää. Sellainen kevyt läpsyttely ei mielestäni "hoida hommaa". Jälkeen päin voi sitten harrastaa sovintoseksiä... Olen muutenkin kamppailulajeja harrastaneena tottunut sietämään jonkin verran kipua.
Luulen (vaikka minulla ei olekaan kokemusta asiasta), että sen lisäksi että piiska saa veren kiertämään "oikeissa paikoissa" ja sitä annetaan "oikeassa asennossa", niin osa viehätys on siinä emotionaalisessa puolessa, kun joutuu pelkäämään tai jännittämään tulevaa tapahtumaa, ja olemaan miehen armoilla (vähän sama asia kun se, että monet naiset haaveilevat (itseni mukaan lukien) siitä että heidät otettaisiin väkisin). Olen jostain lukenut, että pelko ja seksi liittyvät jotenkin vahvasti yhteen, ja että pelko nimenomaan lisäisi eroottista kiihottuneisuutta. Jotain sillä oli tekemistä aivojen kanssa...
en nyt kuollaksenikaan muista mitä... Onhan tossa piiskaamisjutussa jotain aika primitiivistä, ja niin kuin täällä on sataan kertaan todettu, niin varmasti se myös luo naiselle turvallisuuden ja välittämisen tunnetta.
Ärsyttää kun meidän täytyy elää tällaisessa pullamössöyhteiskunnassa niin kuin Suomi nykypäivänä on. Kyllä ihmisen pitää pystyä kestämään pientä kipua!
Ja on sääli, jos vain ylikolmekymppiset uskaltavat toteuttaa itseään...
Miten saisin kerrottua avomiehelleni toiveistani?
