Alkuperäinen kirjoittaja Ex-teini:
Alkuperäinen kirjoittaja kuriton teini:
Olen itse 15v ja pienestä pitäen ollut kiinnostunut tästä aiheesta. Voi kumpa minäkin saisin tuollaiset ankarat vanhemmat. En pidä suuresta kivusta, mutta juuri se oma jännitys siinä touhussa on. Pidän itseäni aivan epänormaalina ja vähän häpeänkin tätä "himoani". Toivottavasti isona lviellä öydän miehen joka on kiinnostunut samasta aiheesta.
Suurin fantasia on saada polvien päällä avokämmentä
Muistan vastaavanlaisia fiiliksiä tuossa iässä, tosin sillä poikkeuksella että kohteena eivät mitenkään olleet omat vanhemmat (ehkä suhde oli murrosiässä jännittynyt, luonnollistakin irrottautumispyrkimystä mukana). Sen sijaan kaverien äidit ja muutenkin perhetuttavat sekä opettajat olivat fantasioiden kohteena. Ja joskus jopa yritin näitä fantasioita realisoida, joskin kovin varovasti mahdollisuuksia tunnustellen. Ei ole syytä ajatella, että olisit "epänormaali", vaikka kuulutkin vähemmistöön. Toivottavasti toiveesi täyttyvät aikanaan.
Mikä sitten on normaalia? Onhan meitä paljon, vaikka olemmekin vähemmistönä (luultavasti, kaikki eivät ehkä tunnusta). No, omia kokemuksiani poikana: niin kauan kuin muistan, kaduin aina kovasti tekemiäni kolttosia jälkeenpäin. Niitä tein melko "normaalisti". Isä ei hyväksynyt ruumiillista kuritusta, eikä sitä meillä käytetty. Äiti sanoi monta kertaa, että tarvitsisin piiskaa, ja monesti olin mielessäni samaa mieltä, piiska jäi kuitenkin saamatta. Kavereille selitin saavani kuritusta, ettei minua pidettäisi aivan hemmoiteltuna mammanpoikana (se oli 60-luvulla tyyli).
Isä kuoli, kun olin 10-vuotias. Äiti jatkoi uhkailuaan koivurisusta. Esimerkiksi varoitti, että jos olen taas liian myöhään ulkona, niin seuraa piiskaaminen. Myönnyin siihen. En tosin ehkä tosissani kuvitellut selkäsaunaa, vaan ajattelin, että en myöhästy, silloinhan sitä ei tarvita. Ei mennyt kauaa, kun taas jälleen kerran tulin muistaakseni puolisen tuntia myöhässä. Äiti kysyi, muistanko mitä sovittiin. Minähän muistin, ja tunsin itseni oikein miehekkääksi, kun vastaanpanematta annoin hänen laskea minulta housut alas ja ottaa polvilleen (koivunoksa oli jo valmiiksi haettu). Selkäsauna oli muistaakseni melko kohtuullinen, ja jälkeenpäin tuntui hyvältä, että "rikos" oli sovitettu.
Seuraavana aamuna keskusteltiin pitkään asiasta ja äiti johdatteli minut taitavasti lupaamaan, että piiskaa käytettäisiin jatkossa ahkerasti.
Sitä tulikin koko kouluajan, 16-vuotiaaksi keskimäärin ehkä kerran viikossa, edelleenkin "kohtuuden rajoissa". Silloin se ei ollut ainutlaatuista, vaikkakin harvinaista. Sain itsenikin vakuuttuneeksi, että se teki minulle vain hyvää, ja että jos käyttäydyn kuin pahankurinen pikkupoika, niin on aivan oikein, että minua myös rangaistaan niinkuin pikkupoikaa. Niin selitin joskus 13-vuotiaana mielestäni aivan vilpittömästi eräälle tuttavapariskunnalle, joka ihmetteli äitini kasvatusmetodeja. Tuntuivat asiasta hyvin kiinnostuneilta, ja minä kerroin avoimesti. Sitten kerran, kun äiti oli matkoilla, niin minut jätettiin heille, ohjeena: jos Pentti ei ole kiltisti, niin vitsaa ei pidä säästää! Siihen aikaan se oli enemmänkin sanontatapa, ja jonkinlainen varoitus. No, jo ensimmäisenä päivänä annoin heille aiheen (en muista minkälaisen), käyttää tilaisuutta hyväkseen. Se ei ollut minulle ensimmäinen kerta, kun jouduin muun naisen kuin äidin polville, isännän seuratessa vieressä. Ensimmäinen kerta se oli käsittääkseni hänelle, kun sai antaa pojankoltiaiselle takamukset punaiseksi. Eikä jäänyt viimeiseksi, juttu ei varmaankaan ollut heille kovin vastenmielinen. Ei erityisesti minullekaan, selkäsaunat olivat sielläkin kohtuullisia, ja äitini kurinpito oli jo esimerkiksi kaikkien kavereiden tiedossa, että en osannut hävetä.
En ainakaan nuorempana yhdistänyt asiaa mitenkään seksuaalisuuteen, mutta monesti selkäsaunan jälkeen tuntui hyvältä, kun "synnit oli sovitettu". Joskus 14 - 15 kesäisenä rupesin jotenkin kiihottumaan ajatuksesta, että joudun laskemaan housut ja menemään äidin polville piiskattavaksi. Itse tapahtuman aikana en tuntenut mitään kiihoittumista, se oli vain selkäsaunojen jälkeen, ja varsinkin jos tiesin sen olevan edessä. Nyt vanhempana olen usein mielessäni käynyt läpi kurinpalautuksia. Olen pari kertaa kokeillut selkäsaunaa naisen antamana, mutta jostain syystä en ole saanut siitä oikein "kipinää". Oma mielikuvitus tuntuu olevan paras, ja tämä palstakin antaa sille mukavaa piristystä. Että kiitos vaan kaikille.