Alkuperäinen kirjoittaja papan mamma:Alkuperäinen kirjoittaja Madicken04:Meillä kakkonen on ollut tuollainen hankalasti viihdytettävä, paljon kitisevä ja huutavakin lapsi. Kyllähän tuota tuli vauvana ja ispmpanakin kannettua niin että selkä tekee kipiää yhäkin. Lopulta piti tulla järkiinsä ja miettiä että meillä oli todella kaksi kävelemätöntä ja siksi paljon kanniskeltavaa lasta. Selkäkovilla jo noissa pakollisissa kantamisissa ja nostelemisissa, joten raa-asti jätin turhat kanniskelemiset pois.
Neiti sitten vaan kiukutteli jaloissa kun tien kotitöitä, josksus antamani lelut auttoivat ja toisnaan ei. Kaikenlaista on kokeiltu ja toisina päivinä hommat sujuvatkin ilman turhia kitinöitä, mutta toisnaan ei. Miehellä on meillä heikompi kitinän-sietokyky ja hän kanniskelee tyttöä (nyt 1v9kk) huomattavasti enemmän kuin minä. Ja saa luonnollisesti kotitöitä tehtyä vähemmän...![]()
Ehkä munkin olisi vaan kovetettava sydän ja annettava toisen itkeä vähän. Sittenpä näkisin, että tottuuko toinen vai ei.
Syksyllä on hoitoon lähtö edessä ja sitä enne ois hyvä vähän ainakin oppia reippautta.![]()
Lapset on tosissaan erilaisia. iloksesi voin kertoa kuitenkin että tämä meidän kotona kitisevä tyttönen viihtyy päiväkodissa loistavasti ja on oikein neiti aurinkoinen hoitajien mukaan. B)
Itse en tiedä mitä olisin tytön kanssa tehnyt jos olisi ollut ainoa lapsi, todennäköisesti olisin kanniskellut pajon pidempään ja enemmän. Mutta omaa kroppaa on ollut pakko kuunnella ja oikeasti tytöstä huomaa ettei hän mitään oikeasti kärsi vaikka kitiseekin. Onneksi ovat myös veljensä kanssa seuraksi toisilleen, eli sen puolesta ei enää tarvitse äitiä niin paljoa.