Itku tulee kohta: Miehestä ei ole mitään apua kodin/lapsen hoidossa...

[aaapee]

[QUOTE="sipsi";22695472]Ok, eli liki meikäläisen ikätoveri. Mutta vanhakin koira oppii kyllä uusia temppuja. Ehkä vauva jotenkin "pelottaa" häntä?

Minä vaan lähdin kauppaan tms. ja jätin vauva isän kanssa (siis ehkä tunniksi, syötön jälkeen). Mies tosin hoiti tyttöä enemmän kuin mielellään, kun kauan toivoimme häntä. Siitä se suhde alkaa kehittyä. Mutta voisitko tosiaan miettiä, että näyttäisit 1. viestisi hänelle? Vai pahastuuko?[/QUOTE]

En tiedä, täytyy harkita. Pelkään riitelyä, siis en muuten mutta lapsuuden kodissani riideltiin niin hirveästi, että olen aikuisiällä omissa suhteissani vältellyt riitelyä viimeiseen asti. Me ollaan riidelty tai ns. mökötetty miehen kanssa ehkä joskus 3 vuotta sitten. Sekään ei ole mitään huutamista tms. vaan mies teki jotain hölmöä ja minä meni huoneeseen itkemään. Ei silloinkaan tajunnut pyytää anteeksi ja minä sain tehdä aloitteen sovintoon ja selittää että minulla on paha olla ja ei noin voi tehdä. Minulla on vastuu ihan kaikesta loppupeleissä.
Yleensä en näytä jos mua suututtaa tai surettaa, vaan pidän sisälläni ettei tulisi konfliktia. TYHMÄÄ, tiedän :-(

 

["vieras"]

Miksi ihmeessä sä alistut etkä pakota miestä tekemään jotain. Ei siihen nalkuttamista tarvita ettet hoida hänelle ruokaa pöytään vaan tekee itse jos on nälkä, pyykkää itse jos haluaa puhtaita vaatteita. Hoidat vain sellaiset asiat mitkä oikeasti vaikuttavat sun elämiseen ja olemiseen ja kokeilet miten kauan menee että mies tajuaa että hänenkin pitää osallistua.

Ja lapsen kanssa olemista pitää joidenkin tosiaan harjoitella enemmän kuin toisten ja se että laiskottaa ja vähän pelottaa se hurja vauva ei ole mikään syy olla luomatta suhdetta omaan jälkikasvuunsa. Annat vauvan sille syliin ja sanot että tässä tämä, sä menet nyt suihkuun ja lutraat siellä tunnin oikein antaumuksella. Kyllä se pärjää kun on pakko ja kun saa rauhassa harjoitella ja ottaa vastuuta, alkaa varmasti löytämään itsestään sen puolen joka myös haluaa tehdä jotain pikkuisensa kanssa.

Peesi tälle, voisiko paremmin sanoa Mä ainakin annoin miehen vaan ottaa vastuuta lapsesta vaikka väkisin, jätin lapsen hänen syliin ja menin nukkumaan jos siltä tuntui. Mies kas kummaa osasikin syöttää ja hoitaa vauvaa, oli järjestänyt sitterit ja kaikki lähelle olkkariin, että pystyi samalla rentoutumaan tapansa mukaan pelailemalla, mutta myös huolehtimaan vauvasta .

 

[gaizuli]

voih, voisi olla melkein mun tekstiä!! Meillä nykyään ukko saa pestä itse vaatteensa jos puhdasta päällensä haluaa, ostaa omat hammastahnansa sun muut ja myös tuota ruuanlaittolakkoa olen testaillut. Jos suinkin kiinnostaa jutella "kohtalotovereiden" kanssa niin laita yksäriä tänne suuntaan Kiva kuulla että en ole ainoa jola on yksi lisälapsi lasten lisäksi... Jaksuja!!

 

["mimmi"]

Mä saisin kunnon itkupotkuraivarin jos mies olis noin itsekäs. Ja oon saanutkin monesti. Joskus vaan täytyy pistää kova kovaa vasten.

 

[MissTropic]

miten kukaan voi olla noin nössö? anteeksi nyt vaan,mutta ota ittees niskasta kiinni. samoten sitä nahjusta siellä kotona,todellinen mies ja isä joo..kaikkee muuta.

 

["vieras"]

kysyn vaan, että millainen mies oli ennen lapsen syntymää?? palvelitko häntä silloin täydellisesti? ehkä siitä olisi jo voinut päätellä millaisen miehen kanssa ryhdyt lapsia tekemään........?

 

[:)]

Onks sun mies ulkomaalainen? Kuulostaa niin arabimieheltä....

 

[Hra Majuri]

Turhaa narinaa, olisit ap onnellinen siitä, että mies tuo rahaa talouteenne työnteollaan.

 

[?]

Mulla on neuvo sulle! Unoha tuo liika kiltteys miestä kohtaan heti!!! Jos se sua rakastaa niin se ei häivy vaikka joutuu opetteleen vauvan hoidon ja siivouksen ym. Minä en vain osaa olla nuin kiltti että miehelle tekisin kaiken valmiiksi kun toinen kerta käy töissä. Meillä parin viikon ikäinen vauva, 1,5 v. ja 3 v. En todellakaan kerkeä tekemään kaikkea ja en edes siihen pyrikään. mies käy töissä ja joutuu silti tekemään kotitöitä ja hoitamaan lapsia. Olen jopa jo jättänyt vauvankin miehen hoiviin pariksi tunniksi.

Toki mieskin saa luistaa nuista välillä ja niinhän teen itsekin. Mutta tärkeintä että kumpikin saa välistä vapaata ja toinen ottaa silloin vetovastuun kodista ja lapsista. Ei ole minusta liikaa vaadittu.

 

[kmkm]

sun miehes on opetettu liian hyvälle. ilmeisesti sen oma mamma on hyysänny sitä ja kuorinu sille perunat vielä ku on tullu intistä lomille ja jos sä oot vauvan syntymään asti pitäny kämpän siistinä, hoitanu siis kaikki kotityöt, nii vaikea sen äijän on tajuta et nyt pitäis tehdä jotain. Munkaan mies ei oo mikään kovin innokas kotitöihin osallistuja, mutta se sentää kuitenki sitte hoitaa lapsia sillä aikaa kun mä teen kotihommia, esim pitää vauvaa sylissä, leikkii tai pelaa isompien lasten kanssa tai vie niitä ulos.Ja kyllä se jotain kotihommia tekee esim. tamppaa matot, vie roskikset ja hoitaa kierrätystavarat (pahvinkeräys ym).

Kokeileppa niin että jätät nyt äijän hommat vaan tekemättä. annat sen pyykkien lojua missä lojuu kunnes sillä ei oo kaapissa päälle pantavaa ja lautasetki voi jättää niille sijoilleen. Ja mitä siivoukseen tulee niin jos teillä on vain yksi vauva eikä isompia lapsia niin tuskin sitä siivousta ihan hillittömästi on. Meillä on 3 alle kouluikäistä, vauvan lisäksi 2 isompaa lasta, sotkua tulee moninverroin verrattuna siihen aikaan kun oli vain esikoisvauva perheessä. Joten älä vedä stressiä siivouksista vaan teet vaan pakolliset jutut. Ehkä sun äijäs tajuaa jotain jos sillä loppuu puhtaat pyykit ja jos vaikka jonain päivänä ei ookkaan ruokaa valmiina kun tulee töistä.

 

["vieras"]

Hittojako sitä aikuista miestä passaamaan, ei se nälkään kuole vaikket kokkaiskaan eikä lähde alasti töihin jos et ole pyykännyt!

Ei kodin tartte olla tiptop kun vauva on pieni. Äiti on kiinni vauvassa, ihan selvää on ettei silloin voi kukaan olettaa että koti kiiltää ja vaatteet on kaikki silitettyinä kaapeissa. Koitas itsekin sisäistää tämä ja lakkaa stressaamasta siisteydestä. Nauti siitä että vauva on pieni ja viettää ison osan päivästä sun tissilläs; viettäkää rauhallisia imetystuokioita, nauti vauvantuoksusta ja pikkuisen tuhinasta, vauva-aika menee niin nopeaan ettei kannata hukata siitä hetkeäkään epäolennaisuuksiin.

Ja hetkittäin otat aikaa itselle. Mies hoitakoon vauvaa sen aikaa kun sinä käyt lenkillä / saunassa / päiväunilla.

 

["vieras"]

Ai niin joo, se vielä että KUN miehesi sitten hoitaa vauvaanne, niin anna hänen tehdä se tyylillään äläkä pilaa sitä höösäämällä vieressä tuputtaen omia tapojasi. Sen jos teet niin mies ajattelee että hoida itse kun kerta osaat paremmin.

 

[Sapfo]

Nämä asiat paranee vain kun nykyiselle tilanteelle laitetaan selkeä stoppi. Jos miehesi ei kuuntele sanoa niin turha on jatkaa keskustelua ja vedota hänen ihmisyyteensä. Ala toimia aktiivisesti oman etusi edistämiseksi: lopeta passaaminen, lykkää vauvaa miehelle kysymättä, ala itsekin mennä ja tulla ja sopikaa lastenvahtivuoroista (voit kyllä käydä vaikka lenkillä tai elokuvissa vaikka vauva on 6vkoa).

Kaikki miehet eivät ota onkeensa. Siispä on itse tehtävä itsensä onnelliseksi.