Päivää vaan kaikille.
Tässä muutaman viikon näitä keskusteluja seuranneena ajattelin sanoa parisanaa omista huomioistani ja tuoda ehkä hieman miehistä näkökulmaa pariin asiaan.
Kodinhoitoon liittyvät asiat ja miehen osallistuminen niihin vaikuttaisi olevan suurimpia ongelman aiheuttajia täälläpäin.
Itse olen ollut aika surkea osallistumaan siivoukseen tms. -mm.pyykkikoneelle mulla on porttikielto-
Olen toki tuntenut huonoa omatuntoa ja pyrin kyllä parantamaan tapojani, mutta muutoksen täytyy kyllä lähteä minusta itsestäni ja omasta halustani, vaimo ei pysty sitä tekemään.
Tämän palstan lukeminen on ainakin jossain määrin "herättänyt" minua huomaamaan kuinka suurena ongelmana monissa perheissä tätä asiaa pidetään. Tästä kiitos kuuluu vaimolle joka näytti tämän palstan, vaikka aluksi otinkin lukemisen vain huumorin kannalta, toivottavasti voisin oppia jotain naisen ajattelu tyylistä ja naisille tärkeistä asioista tätäkautta. -eihän teitä varmaan koskaan opi kunnolla ymmärtämään, jos ymmärrätte aina itsekään, mut ihan sulosia ootte silti.-:heart:
Miehen perus lähestymis tapa kotiin on ehkä hieman erilainen kuin naisen, voin toki puhua vain omasta puolestani, eli koti edustaa lähinnä sitä "luolaa" jonne palataan "metsästys reissun jälkeen " lepäämään ja ottamaan rennosti eikä pienet pölyt tai sotkut haittaa. Itse en edes osaa "nähdä" jotain vaatekasaa tai lelumylläkkää lattialla, vaan jos jotain on edessä astun sujuvasti sen yli huomioimatta asiaa sen kummemmin.
Kun taas naiset useimmiten tuntuvat näkevän kodin "pesänä" jonka kuuluu olla siisti ja huoliteltu, siis kodikas, jotta heillä itsellään olisi hyvä olla ja jota on kiva somistaa ja laitella itsensä näköiseksi.
Tämähän ei tietenkää tarkoita sitä etteikö miehen kuuluisi osallistua kodinhoitoon, tarkoitan vain että lähtökohdat ja vaateet voivat erota aika paljon toisistaan eli siinä missä nainen näkee kodin hirmu likaisena ja epäsiistinä on se miehen mielestä vielä ihan siisti, korkeintaan asutun näköinen ja siivoaminen tuntuu vielä ihan turhalta.
Tässä pitäisi löytää se kultainen keskitie, ja ehken "opettaa" miestä näkemään ne sotkut joihin hän ei muuten välttämättä kiinnitä mitään huomiota. Mut OIKEESTI en kyllä vois kuvitellakaan että jotkut pesemättömät astiat vois vaikuttaa mun sänkykäyttäytymiseen.. -ja sit vielä sanotaan että miehet sotkee seksin joka asiaan-
Meillä ongelmia aiheuttavat vielä mm. se että tuo vaimo on aika pikkutarkka (henk. koht. mielipide) kun taas itse olen suurpiirteisempi, joten jos vaikka yritän imuroida niin helposti vaimo joko kävelee perässä vahtaamassa kuinka hyvin se tulee tulee tehtyä, tai imuroi itse perässä kun se ukko vaan vähän huiski sieltä täältä.
Sama ruuan laiton kanssa, jos rupean laittamaan sapuskaa niin ei kyllä mene kauaa kun vaimo kimpoaa keittiöön ja rupeaa "neuvomaan" kun kosken hänen kippoihin ja kattiloihinsa (NO EIHÄN tossa kattilassa VOI perunoita keittää.. -Millä mitalla sä oikeen noi makaronit mittasit -no lasilla eiks se oo noin kaks desiä- mut EIHÄN se ole tarkka ota tolla punasella mitalla jossa on asteikko..) Okei, niitä makarooneja tuli vähän reilusti se lasi oli kolme desiä.. mut kuitenkin.
Tuollainen nostaa ainakin minussa heti niskakarvat pystyyn, jos mä teen ruokaa, niin antais mun sit tehdä ja painuis ite vaikka ulos lastenkanssa siks aikaa, eikä tulis kuitenkin heti puuttumaan jos mä yritän.
NIIN ETTÄ TERVEISIÄ VAAN VAIMOLLE..:heart: :heart: -niin mäkin sua-
Jotkut täällä ehdottivat jonkinlaista "rankaisua" tai vastaavaa miestä kohden joka ei osallistu heidän mielestään riittävästi kotitöihin tms.
Itse en pidä tuota hyvänä ajatuksena, ainakin minulla se vain vahvistaisi vastarintaa jos huomaisin tuollaista, ja vastaisku voisi helposti seurata välittömästi. (Ihana scorpioni kun olen) siitä saattaisi syntyä helposti vaikeasti katkaistava kierre jossa kumpikin pyrkii "rankaisemaan" toista, ja pian koko suhde voisi olla solmussa. Ainakin jos minulle ruvetaan heiluttamaan peistä otan kyllä liiankin helposti haasteen vastaan. -en tässä nyt tarkoita keskustelua tai edes riitaa, vaan tuollaista "rankaisua" tai vastaavaa jonka syytä en välttämättä edes kunnolla ymmärtäisi. Voisi helposti johtaa minun puoleltani välinpitämättömyyteen tai vastaavaan joka on kyllä miltei pahinta myrkkyä suhteelle.
Eli Yrittäkää luoda/ säilyttää hyvä keskustelu yhteys kumppaniinne se on kuitenkin toimivan suhteen paras perusta, ja jos teistä tuntuu että miehellenne on vaikea keskustella niin miettikää sopivia aloituksia, just tuollainen väsyneenä sanottu "MIKS SÄ ET KOSKAAN" ei lienee niitä hedelmällisimpiä aloituksia. Ainakin minun niskavillat olisi just pystyssä ja keskustelut siltä erää käyty. Tarkoitan sitä, että keskustelu yhteyden säilyttäminen on ehken tärkeintä suhteen säilymisen kannalta, silloin jos vaikeistakin asioista voi puhua, jää moni väärin ymmärrys tai vastaava joko pois tai on ainakin ratkaistavissa.
Tällöin suhteella mahdollisuus päästä etenemään, kun taas jos asioista ei puhuta tai ajatellaan ettei ongelmaa ole, tai että se häviää mikäli sitä ei käsitellä, niin silloin se helposti jää taustalle hankaamaan jatkossakin.
Minun kohdallani toimii ehken parhaiten jonkinlainen "huomaamaton" ohjailu ja annettava "itse keksiä" epäkohtia ja ajatella asioita itse ilman että niitä liian selvästi näytetään.
Mites se sanonta meni "Mies joka luulee olevansa perheen pää, on naimisissa fiksun naisen kanssa" tai jotenkin tuolleen.
Niin ttä tsemppiä vaan naiset, teillä on useimmat langat käsissänne, kunhan vain vetelette niitä oikein.
NO, huh tulipas kirjoitettua romaani, olis ollu vielä muutakin mut täytynee jatkaa myöhemmin, lapset tuolla kutsuu..
Kommentteja ja kokemuksia kuunnellaan mielellään.
Tässä muutaman viikon näitä keskusteluja seuranneena ajattelin sanoa parisanaa omista huomioistani ja tuoda ehkä hieman miehistä näkökulmaa pariin asiaan.
Kodinhoitoon liittyvät asiat ja miehen osallistuminen niihin vaikuttaisi olevan suurimpia ongelman aiheuttajia täälläpäin.
Itse olen ollut aika surkea osallistumaan siivoukseen tms. -mm.pyykkikoneelle mulla on porttikielto-
Olen toki tuntenut huonoa omatuntoa ja pyrin kyllä parantamaan tapojani, mutta muutoksen täytyy kyllä lähteä minusta itsestäni ja omasta halustani, vaimo ei pysty sitä tekemään.
Tämän palstan lukeminen on ainakin jossain määrin "herättänyt" minua huomaamaan kuinka suurena ongelmana monissa perheissä tätä asiaa pidetään. Tästä kiitos kuuluu vaimolle joka näytti tämän palstan, vaikka aluksi otinkin lukemisen vain huumorin kannalta, toivottavasti voisin oppia jotain naisen ajattelu tyylistä ja naisille tärkeistä asioista tätäkautta. -eihän teitä varmaan koskaan opi kunnolla ymmärtämään, jos ymmärrätte aina itsekään, mut ihan sulosia ootte silti.-:heart:
Miehen perus lähestymis tapa kotiin on ehkä hieman erilainen kuin naisen, voin toki puhua vain omasta puolestani, eli koti edustaa lähinnä sitä "luolaa" jonne palataan "metsästys reissun jälkeen " lepäämään ja ottamaan rennosti eikä pienet pölyt tai sotkut haittaa. Itse en edes osaa "nähdä" jotain vaatekasaa tai lelumylläkkää lattialla, vaan jos jotain on edessä astun sujuvasti sen yli huomioimatta asiaa sen kummemmin.
Kun taas naiset useimmiten tuntuvat näkevän kodin "pesänä" jonka kuuluu olla siisti ja huoliteltu, siis kodikas, jotta heillä itsellään olisi hyvä olla ja jota on kiva somistaa ja laitella itsensä näköiseksi.
Tämähän ei tietenkää tarkoita sitä etteikö miehen kuuluisi osallistua kodinhoitoon, tarkoitan vain että lähtökohdat ja vaateet voivat erota aika paljon toisistaan eli siinä missä nainen näkee kodin hirmu likaisena ja epäsiistinä on se miehen mielestä vielä ihan siisti, korkeintaan asutun näköinen ja siivoaminen tuntuu vielä ihan turhalta.
Tässä pitäisi löytää se kultainen keskitie, ja ehken "opettaa" miestä näkemään ne sotkut joihin hän ei muuten välttämättä kiinnitä mitään huomiota. Mut OIKEESTI en kyllä vois kuvitellakaan että jotkut pesemättömät astiat vois vaikuttaa mun sänkykäyttäytymiseen.. -ja sit vielä sanotaan että miehet sotkee seksin joka asiaan-
Meillä ongelmia aiheuttavat vielä mm. se että tuo vaimo on aika pikkutarkka (henk. koht. mielipide) kun taas itse olen suurpiirteisempi, joten jos vaikka yritän imuroida niin helposti vaimo joko kävelee perässä vahtaamassa kuinka hyvin se tulee tulee tehtyä, tai imuroi itse perässä kun se ukko vaan vähän huiski sieltä täältä.
Sama ruuan laiton kanssa, jos rupean laittamaan sapuskaa niin ei kyllä mene kauaa kun vaimo kimpoaa keittiöön ja rupeaa "neuvomaan" kun kosken hänen kippoihin ja kattiloihinsa (NO EIHÄN tossa kattilassa VOI perunoita keittää.. -Millä mitalla sä oikeen noi makaronit mittasit -no lasilla eiks se oo noin kaks desiä- mut EIHÄN se ole tarkka ota tolla punasella mitalla jossa on asteikko..) Okei, niitä makarooneja tuli vähän reilusti se lasi oli kolme desiä.. mut kuitenkin.
Tuollainen nostaa ainakin minussa heti niskakarvat pystyyn, jos mä teen ruokaa, niin antais mun sit tehdä ja painuis ite vaikka ulos lastenkanssa siks aikaa, eikä tulis kuitenkin heti puuttumaan jos mä yritän.
NIIN ETTÄ TERVEISIÄ VAAN VAIMOLLE..:heart: :heart: -niin mäkin sua-
Jotkut täällä ehdottivat jonkinlaista "rankaisua" tai vastaavaa miestä kohden joka ei osallistu heidän mielestään riittävästi kotitöihin tms.
Itse en pidä tuota hyvänä ajatuksena, ainakin minulla se vain vahvistaisi vastarintaa jos huomaisin tuollaista, ja vastaisku voisi helposti seurata välittömästi. (Ihana scorpioni kun olen) siitä saattaisi syntyä helposti vaikeasti katkaistava kierre jossa kumpikin pyrkii "rankaisemaan" toista, ja pian koko suhde voisi olla solmussa. Ainakin jos minulle ruvetaan heiluttamaan peistä otan kyllä liiankin helposti haasteen vastaan. -en tässä nyt tarkoita keskustelua tai edes riitaa, vaan tuollaista "rankaisua" tai vastaavaa jonka syytä en välttämättä edes kunnolla ymmärtäisi. Voisi helposti johtaa minun puoleltani välinpitämättömyyteen tai vastaavaan joka on kyllä miltei pahinta myrkkyä suhteelle.
Eli Yrittäkää luoda/ säilyttää hyvä keskustelu yhteys kumppaniinne se on kuitenkin toimivan suhteen paras perusta, ja jos teistä tuntuu että miehellenne on vaikea keskustella niin miettikää sopivia aloituksia, just tuollainen väsyneenä sanottu "MIKS SÄ ET KOSKAAN" ei lienee niitä hedelmällisimpiä aloituksia. Ainakin minun niskavillat olisi just pystyssä ja keskustelut siltä erää käyty. Tarkoitan sitä, että keskustelu yhteyden säilyttäminen on ehken tärkeintä suhteen säilymisen kannalta, silloin jos vaikeistakin asioista voi puhua, jää moni väärin ymmärrys tai vastaava joko pois tai on ainakin ratkaistavissa.
Tällöin suhteella mahdollisuus päästä etenemään, kun taas jos asioista ei puhuta tai ajatellaan ettei ongelmaa ole, tai että se häviää mikäli sitä ei käsitellä, niin silloin se helposti jää taustalle hankaamaan jatkossakin.
Minun kohdallani toimii ehken parhaiten jonkinlainen "huomaamaton" ohjailu ja annettava "itse keksiä" epäkohtia ja ajatella asioita itse ilman että niitä liian selvästi näytetään.
Mites se sanonta meni "Mies joka luulee olevansa perheen pää, on naimisissa fiksun naisen kanssa" tai jotenkin tuolleen.
Niin ttä tsemppiä vaan naiset, teillä on useimmat langat käsissänne, kunhan vain vetelette niitä oikein.
NO, huh tulipas kirjoitettua romaani, olis ollu vielä muutakin mut täytynee jatkaa myöhemmin, lapset tuolla kutsuu..
Kommentteja ja kokemuksia kuunnellaan mielellään.