Miehistä näkökulmaa kotitöihin.

[Tammihärkä]

Päivää vaan kaikille.

Tässä muutaman viikon näitä keskusteluja seuranneena ajattelin sanoa parisanaa omista huomioistani ja tuoda ehkä hieman miehistä näkökulmaa pariin asiaan.

Kodinhoitoon liittyvät asiat ja miehen osallistuminen niihin vaikuttaisi olevan suurimpia ongelman aiheuttajia täälläpäin.
Itse olen ollut aika surkea osallistumaan siivoukseen tms. -mm.pyykkikoneelle mulla on porttikielto-

Olen toki tuntenut huonoa omatuntoa ja pyrin kyllä parantamaan tapojani, mutta muutoksen täytyy kyllä lähteä minusta itsestäni ja omasta halustani, vaimo ei pysty sitä tekemään.

Tämän palstan lukeminen on ainakin jossain määrin "herättänyt" minua huomaamaan kuinka suurena ongelmana monissa perheissä tätä asiaa pidetään. Tästä kiitos kuuluu vaimolle joka näytti tämän palstan, vaikka aluksi otinkin lukemisen vain huumorin kannalta, toivottavasti voisin oppia jotain naisen ajattelu tyylistä ja naisille tärkeistä asioista tätäkautta. -eihän teitä varmaan koskaan opi kunnolla ymmärtämään, jos ymmärrätte aina itsekään, mut ihan sulosia ootte silti.-:heart:


Miehen perus lähestymis tapa kotiin on ehkä hieman erilainen kuin naisen, voin toki puhua vain omasta puolestani, eli koti edustaa lähinnä sitä "luolaa" jonne palataan "metsästys reissun jälkeen " lepäämään ja ottamaan rennosti eikä pienet pölyt tai sotkut haittaa. Itse en edes osaa "nähdä" jotain vaatekasaa tai lelumylläkkää lattialla, vaan jos jotain on edessä astun sujuvasti sen yli huomioimatta asiaa sen kummemmin.
Kun taas naiset useimmiten tuntuvat näkevän kodin "pesänä" jonka kuuluu olla siisti ja huoliteltu, siis kodikas, jotta heillä itsellään olisi hyvä olla ja jota on kiva somistaa ja laitella itsensä näköiseksi.
Tämähän ei tietenkää tarkoita sitä etteikö miehen kuuluisi osallistua kodinhoitoon, tarkoitan vain että lähtökohdat ja vaateet voivat erota aika paljon toisistaan eli siinä missä nainen näkee kodin hirmu likaisena ja epäsiistinä on se miehen mielestä vielä ihan siisti, korkeintaan asutun näköinen ja siivoaminen tuntuu vielä ihan turhalta.
Tässä pitäisi löytää se kultainen keskitie, ja ehken "opettaa" miestä näkemään ne sotkut joihin hän ei muuten välttämättä kiinnitä mitään huomiota. Mut OIKEESTI en kyllä vois kuvitellakaan että jotkut pesemättömät astiat vois vaikuttaa mun sänkykäyttäytymiseen.. -ja sit vielä sanotaan että miehet sotkee seksin joka asiaan-


Meillä ongelmia aiheuttavat vielä mm. se että tuo vaimo on aika pikkutarkka (henk. koht. mielipide) kun taas itse olen suurpiirteisempi, joten jos vaikka yritän imuroida niin helposti vaimo joko kävelee perässä vahtaamassa kuinka hyvin se tulee tulee tehtyä, tai imuroi itse perässä kun se ukko vaan vähän huiski sieltä täältä.
Sama ruuan laiton kanssa, jos rupean laittamaan sapuskaa niin ei kyllä mene kauaa kun vaimo kimpoaa keittiöön ja rupeaa "neuvomaan" kun kosken hänen kippoihin ja kattiloihinsa (NO EIHÄN tossa kattilassa VOI perunoita keittää.. -Millä mitalla sä oikeen noi makaronit mittasit -no lasilla eiks se oo noin kaks desiä- mut EIHÄN se ole tarkka ota tolla punasella mitalla jossa on asteikko..) Okei, niitä makarooneja tuli vähän reilusti se lasi oli kolme desiä.. mut kuitenkin.
Tuollainen nostaa ainakin minussa heti niskakarvat pystyyn, jos mä teen ruokaa, niin antais mun sit tehdä ja painuis ite vaikka ulos lastenkanssa siks aikaa, eikä tulis kuitenkin heti puuttumaan jos mä yritän.
NIIN ETTÄ TERVEISIÄ VAAN VAIMOLLE..:heart: :heart: -niin mäkin sua-

Jotkut täällä ehdottivat jonkinlaista "rankaisua" tai vastaavaa miestä kohden joka ei osallistu heidän mielestään riittävästi kotitöihin tms.
Itse en pidä tuota hyvänä ajatuksena, ainakin minulla se vain vahvistaisi vastarintaa jos huomaisin tuollaista, ja vastaisku voisi helposti seurata välittömästi. (Ihana scorpioni kun olen) siitä saattaisi syntyä helposti vaikeasti katkaistava kierre jossa kumpikin pyrkii "rankaisemaan" toista, ja pian koko suhde voisi olla solmussa. Ainakin jos minulle ruvetaan heiluttamaan peistä otan kyllä liiankin helposti haasteen vastaan. -en tässä nyt tarkoita keskustelua tai edes riitaa, vaan tuollaista "rankaisua" tai vastaavaa jonka syytä en välttämättä edes kunnolla ymmärtäisi. Voisi helposti johtaa minun puoleltani välinpitämättömyyteen tai vastaavaan joka on kyllä miltei pahinta myrkkyä suhteelle.

Eli Yrittäkää luoda/ säilyttää hyvä keskustelu yhteys kumppaniinne se on kuitenkin toimivan suhteen paras perusta, ja jos teistä tuntuu että miehellenne on vaikea keskustella niin miettikää sopivia aloituksia, just tuollainen väsyneenä sanottu "MIKS SÄ ET KOSKAAN" ei lienee niitä hedelmällisimpiä aloituksia. Ainakin minun niskavillat olisi just pystyssä ja keskustelut siltä erää käyty. Tarkoitan sitä, että keskustelu yhteyden säilyttäminen on ehken tärkeintä suhteen säilymisen kannalta, silloin jos vaikeistakin asioista voi puhua, jää moni väärin ymmärrys tai vastaava joko pois tai on ainakin ratkaistavissa.
Tällöin suhteella mahdollisuus päästä etenemään, kun taas jos asioista ei puhuta tai ajatellaan ettei ongelmaa ole, tai että se häviää mikäli sitä ei käsitellä, niin silloin se helposti jää taustalle hankaamaan jatkossakin.
Minun kohdallani toimii ehken parhaiten jonkinlainen "huomaamaton" ohjailu ja annettava "itse keksiä" epäkohtia ja ajatella asioita itse ilman että niitä liian selvästi näytetään.
Mites se sanonta meni "Mies joka luulee olevansa perheen pää, on naimisissa fiksun naisen kanssa" tai jotenkin tuolleen.
Niin ttä tsemppiä vaan naiset, teillä on useimmat langat käsissänne, kunhan vain vetelette niitä oikein.

NO, huh tulipas kirjoitettua romaani, olis ollu vielä muutakin mut täytynee jatkaa myöhemmin, lapset tuolla kutsuu..

Kommentteja ja kokemuksia kuunnellaan mielellään.

 

[ninuska]

Hih, ei oo kukaan uskaltanut vastata sulle. Ovat vissiin niin pökerryksissä sun kirjoituksesta. Ja hyvähän se olikin! Onpa mukava kuulla miehistä näkökulmaa!!!

Juuri eilen taisin itse aloittaa keskustelun tyylillä -mikset sä koskaan. Eipä siitä ensin hyvää seurannut. Lopulta kuitenkin ihan hyvä keskustelu. Pointtini oli se, että ymmärretäänkö toisiamme, ja jos ei, niin voisiko asiasta keskustella...
Mies otti asiasta valtavat herneet nenuun, vääntäen asian niin, että minä väitin meiltä yhteyden kadonneen..! Tä???

Lopulta tosiaan kaikki hyvin, ja olin ihan tyytyväinen, että aloitin aiheen.

Jotenkin hirvittävältä kuulosti tuo rankaisu menetelmä. En taida ottaa käyttöön. Ihan vilpittömästi kyllä tunnustan meissä naisissa joskus asuvan sen pienen nalkuttajan...

Oli mukavaa lukea romaaniasi

 

[Yksi nalkuttaja]

Tosiaan mukava oli lukea miehistä näkökulmaa, koska meillä ainakin kotityöt näyttää menevän niin että minä teen ja mies katsoo sohvalla telkkaria. Sen olen huomannutkin, että miehet ei todellakaan näe niitä sotkuja samalla tavalla, ihan sujuvasti meinkin ukko harppoo vaatekasojen yli ja raivaa pöytää sen verran et mahtuu äärelle istumaan...
Vaan kyllä se ottaa päähän kun molemmilla on vuorotyö, ja silti kaikki kotityöt jää minulle. Siivoaahan mies jos pyydän/käsken, mutta harvemmin omasta oivalluksesta. Välillä niin väsyttää kun koko elämä on yhtä raatamista. Joudun hoitamaan yleensä myös lasten hoitoon viemiset/hakemiset, miehellä sellaiset työajat ettei hänelle useimmiten käy.
Kyllä ne miehetkin voisivat välillä edes yrittää tehdä jotain aikaisemminkin eikä vasta sitten kun ei ole enää yhtään puhtaita sukkia/kalsareita/astioita kotona. Ja silloinkin useimmiten kuulee, "pesetkö milloin pyykkiä kun multa on sukat loppu?" Ja taas nousee verenpaine...

 

[ninuska]

Jep,

Sitäpä juuri eilen yritin jutella, että eikö ymmärretä toisiamme...Minä en kenties muista (kun nyt olen äitiyslomalla) kuinka uupunut työpäivän jälkeen oli, ja mieheni ei tiedä kuinka raskasta (vaikka ihanaa) on välillä vauvan kanssa.

Minäkin teen meillä lähes kaikki kotityöt. Ja usein teen ne kaikessa hiljaisuudessa, kunnes alkaa välillä puuduttaa, ja törmään mieheni sanoihin..."Olisit sanonut mitä mun pitää tehdä". Ööööööö, voisko tarttua itse välillä vaikka tiskiharjaan..?

Tunnustan kyllä senkin, että tällä hetkellä nautin imuroinnista, jotenkin olen löytänyt sen terapeuttisen vaikutuksen

 

[Tammihärkä]

ARGH, just toi pisto tiesi kyllä paikkansa. :ashamed:

Meillä ihan sama juttu, vaimo valittaa nimenomaan juuri tuosta että pitäisi oma-aloitteisesti huomata/ alkaa touhuamaan jotakin. Miksi, jos haluatte jotakin tehtävän niin siitä on niin vaikea sanoa? Tää menee multa vähän ohitse, jos arjen pyörittäminen tuntuu raskaalta niin pyytäkää apua siltä mieheltä, ennen kuin hihat palaa ja kriisin poikanen on valmis.

Älkää nyt siskot ottako tätä arvosteluna, meillä ihan sama tilanne, mut ei mies ymmärrä vihjailua tai kierto ilmaisuja.
Jos sanotte että omapas tuo eteisen lattia hiekkainen, mies voi sitä vilkaista ja olla samaa mieltä, mut ei sille tule mieleenkään että sä sanoit sen sillä, että toivoisit miehen tarttuvan imuriin.
Yksinkertaisesti kaikki pääsee helpommalla jos pyydätte suoraan.


En tarkoita että teidän pitäis kuuppa punasena huutaa miestä tiskaamaan, mut jos mies on tottunut siihen että nainen tiskaa, niin ei siihen kovin helposti pyytämättä tule mieleen siihen ruveta.

Tämä on yksi niistä asioista joka vaatinee myös meidän perheessä kehitys työtä, täytynee yrittää katsella kämppää "avoimemmin silmin" ja puuttua enemmän itsenäisesti epäkohtiin.

Mut joku vois silti valaista mua, että miksi kokee nimenomaan tärkeänä sen asioiden huomaamisen ilman sanomista? Edustaako se jotain miehen välittämistä kodista ja perheestä? vai koetteko sen teidän huomioimisena, kun ukko kulta imuroi ihan itse jotta teillä olisi mukavampi olla kotona, vai mitä?

Varmaan paljolti myös oppimis kysymys, meillä kotona ei niin kauheasti panostettu tuohon siivoamiseen/ kotitöihin, joten ehkä sekin on sokeuttanut hieman, vaikka nykyisin kun kotopuolessa käy se epäjärjestys on alkanut jo häiritä minuakin, pitäisköhän tästä ajatella että ehkä mullakin toivoa vielä on.
:headwall:

 

[ninuska]

Terve!

Niin, mikäs siinä sitten niin vaikeeta on sanoa ääneen, mitä haluaa miehensä tekevän. Luulen, että siinä on molempia...sekä huomion hakua (saapahan varmasti huomiota kun alkaa pärräämään kotitöistä sekä, että odottaa miehen välittävän yhteisestä kodista enemmän...Ja jotenkin oudosti (minä ehkä ajattelen) näin toimiessaan näyttää myös rakkauttaan vaimolleen/asuinkumppanilleen.

Varmasti miehet toki välittävät yhteisestä kodista, mutta katselevat sitä hieman eri näkökulmasta...

Ja nämähän on niitä minun mielipiteitä, kaikilla tietysti omansa!

Erittäin kiva kuulla jonkun muun miespuolisen ajatuksia!

 

[ninuska]

Niin ja sitä piti vielä sanoa, että minä en ainakaan ota tätä arvosteluna. Eikä pienessä arvostelussa mitään pahaa, ehkäpä minäkin opin tästä jotakin!

 

[sivusta seuraaja]

Tuosta pyytämisestä. Minä ainakin koen sen, että pitää pyytää tekemään miehen jotain, ett'ä se tulkitaan siihen " nalkuttamis"-linjaan, ja kun en mielelläni sitä tee.

Sama vika varmaan on täälläpäin, että vihjailu ei tehoa, kai se on itsessäkin vika. Mutta kun ei edes vauvan vaippaa saa vaihdettua, ellei sano; luulisi sen hajun sanovan suoraan mitä tehdä

Kai tässä on mentävä itseen ja mietittävä asioita , jälleen kerran. Kiitos kommenteista!

 

[Sonja]

Minä en ainakaan pidä siitä, että perheen organisaattorin rooli jää minulle. Kyllä esim. tiskaaminen, pyykinpesu ja lasten iltapuuhat tiettyyn aikaan kuuluvat molemmille puoliskoille! Minkä ihmeen takia miehet (kuten edellä kirjoittavakin) ottavat sen passiivisen pikkupojan roolin, jossa he kyllä tekevät MUTTA vain, jos heitä pyydetään tekemään. Silloin naisella on omassa kodissaan mies, joka regressoituu lapsen tasolle. Enkä puhu nyt hysteerisestä siisteydestä tai sisustamisesta. Minä haluan rinnalleni aikuisen kumppanin, joka ottaa vastuuta siinä missä minäkin. Enkä todellakaan halua jatkuvasti olla se näkymätön työmyyrä, joka pyytää apua, kun ei itse jaksa. Sitäpaitsi selkeään pyyntöönkin tulee usein vastaus: kyllä, mutta ei nyt. Teen sen kohta/myöhemmin/huomenna. Mutta kun niitä juhla-asuja tarvitsee tarhan juhlaan aamulla. Tai taidekoulu alkaa kello 17. Tai lapset kiukuttelevat seuraavan päivän, jos illalla saa hyppiä kymmeneen. Haloo miehet!

 

[Tatu]

Kirjoitit monta hyvää pointtia, mutta välillä on oikeasti vaikea käsittää, ettei mies näe esim. tiskivuorta tai että roskis on täynnä. Miksi siitä ainaa pitää sanoa. mieheni tekee kaiken mitä pyydän, mutta välillä tulee sellainen olo, että eihän kukaan pyydä minuakaan tekemään ja silti teen. Varsinkin kun mieheni tietää, että inhoan pyytämistä ja toivoisin hänen näkevän asiat.Mieheni kuitenkin usein muistaa sanoa miten paljon arvostaa kotona tekemääni työtä yms. Ne silmät vaan voisi joskus avata sen vaimon tähden...aikuisiahan molempien pitäisi olla.

 

[vierailija_]

moi vaan

Meillä tehdään siivous työt tasapuolisesti molemmat sillon kun oltiin molemmat töissä tosin pyykkikoneelle on myös meidän ukolla porttikielto ( haluan pyykini saman värisenä takaisin kun laitoin sen koneeseen). MUTTA nyt kun olen hoitovapaalla tytöstä hoidan siivouksen ja pyykkäämisen , ruuanlaiton ym. itse yksin (siis tytön kanssa) . Mä koen sen niin että se on mun tän hetkin työ ja pääsen tolla paljon helpommalla kuin jos olisin töissä ja koti työt jaettaisiin puoliksi. Mulla on niin raskas työ että tää kodin hoito on lepolomaa siihen verrattuna ja hermo lepää kun tytön kanssa yhdessä siivotaan ja pyykätään =) tosin ihan pienen vauvan kanssa asia on erikseen mutta silloihan vauva nukkuu(toivottavasti) paljon ja ehtii siivota ja pyykätä unien aikaan, niin minä tein.Heti kun tyttö oppi kävelemään otin hänet mukaan kotitöihin ja ihan kivasti on kaikki sujunut ... eikä tarvitse riidellä turhista, mies voi levähtää raskaan työpäivän jälkeen maha täynnä niin jaksaa sitten illalla leikkiä vielä tytön kanssa :heart:

 

[pii-paa]

Ihana lukea aikuisten ihmisten (niin naisten kuin miesten) tekstejä. Vastuu kodista pitäisi todella olla molemmilla, silloin se vastuunotto ja todellinen kumppanuus kristallisoituu. Tätähän me naiset haluamme: että meidät otetaan vastaan ihmisinä, kunnioitetaan ihmisinä ja jaetaan niin pyhä kuin arkikin miehen kanssa yhdessä.
Minua ilahdutti tänään, kun mieheni oli imuroimassa töistä tullessani (hänellä oli vapaa viikko). Sitä ei yleensä usein tapahdu, koska hän tekee pitkää päivää. Silloin minä kannan vastuu kodista ja se on mielestäni ihan kohtuullista, koska minulla on lyhyemmät työpäivät. Mutta kyllä se sielua hoitaa, kun mies huomaa tehdä jonkun asian minun puolestani (pyytämättä). :heart:

 

[naikkonen82]

ihanasti, mutta niin todenmukaiseti kirjotettu toi avausviesti. Täytyy sanoa, että jotenkin löysin siitä oman perheeni. Mä oon aika nipo kans ja kuljen perässä ja annan ohjeita. :\| mies kylä tekee kiitettävän paljon kaikkea. mutt totta silti. lelujen yli hypätään, miks täytyis kerätä jne..

 

[Tammihärkä]

Töttöröö, täältä Don Quijote taas syöksyy peitsi tanassa kohti itsemurhaa, varmaan tosi viisasta käydä tällä palstalla "väittelyyn" naisten kanssa.. - armoa pliis -

Olipa tullut vastauksia, kiva, yritetäänpä sitten ruotia asiaa.
Tuosta esim. vaatemytyn huomaamisesta tuli mieleen, että voisiko miehet ja naiset kenties tarkkailla ympäristöään hieman eri tavalla?
Kun esimerkiksi itse astun sen vaatekasan yli, niin pakkohan minun on ollut se huomata, kun en kerran törmännyt ja levittänyt sitä lisää, mutta jostain syystä sitä ei vain tullut rekisteröityä, olenko ollut sitten menossa tekemään jotain muuta, ajatellut jotain tms.

Tässä pähkäillessäni tuli mieleen käyttäytymiserot vaikka kaupassa, jos menen ostoslistan kanssa kauppaan, tilanne etenee kutakuinkin seuraavasti: listassa lukee MAITOA 3x1.5 litraa. - minä, maitohylly 25 metriä ja vasempaan, kävelen maitohyllylle ja otan maidon, listan seuraava kohde VAIPPOJA - kävely vaippahyllylle ja vaipat kärryyn jne. kunnes listan tuotteet ovat kärryssä sitten kassalle ja ulos.
Vaimon kanssa kun käydään kaupassa, hän tarkkailee ympäristöään koko ajan, kimpoilee hyllyltä toiselle, tutkii ja vertailee eri tuotteita, hypistelee ja käpistelee kaikkea sellaista mitä listassa ei mainita jne. eli selkeästi katselee ympäristöään koko ajan ja huomaa heti jos kauppaan on tullut jotain uutta tms. - samalla minä tuskastun, kun 5 tuotteen haussa kestää.-
Ajattelin vain, että voisiko miehen ja naisen ympäristön rekisteröinnissä olla jotain eroa? Mies keskittää huomionsa niihin "tärkeisiin " asioihin, joita hän on suorittamassa, kun taas nainen katselee kokonaisvaltaisemmin ympärilleen? - En tiedä ajattelin vaan. -

Itse asiassa olen nyt jäänyt jumiin tuohon huomaamiseen ja kehittelin sen pohjalta teorian, joka varmaan on täyttä puppua mutta kerronpa sen kuitenkin.
Joskus luin jostakin siitä kuinka paljon primitiivisiä vaistoja ja malleja ihmisessä vielä on, esim. hyönteisten pelko joillakin, (hämähäkit, käärmeet, no ei hyönteinen, mutta kuitenkin) jne.
Vauva ei ylitä pudotusta, vaikka siinä olisi lasilevy, jota pitkin ryömiä.
Myös ajatustavoissa on eroja, naiset yleensä sosiaalisempia ja herkempiä tunnistamaan toisen osapuolen mielenliikkeitä, kun taas miehet toiminnallisempia ja suorempia jne.

Ajattelin, että jos miehen pääasiallinen tarkoitus oli metsästää, hänen on täytynyt keskittää kaikki huomionsa esim. kauriiseen ja seurata sitä kaikella tarmollaan, samalla väistäen/raivaten esteet tieltään, koko huomionsa tähän kauriiseen keskittäen.
Naiset taasen asuivat leirillä, jossa joutuivat jakamaan huomionsa moneen suuntaan, pitämään lapsia silmällä, valmistamaan ruokaa, pitämään varansa esim. hyönteisten tai petoeläinten varalta jne. Tämän lisäksi naisen on täytynyt pystyä lukemaan miehensä mielenliikkeet, tuskin kuitenkaan kovin tasa-arvoisia yhteiskuntia olivat, joten ärsytettynä mies saattoi olla naiselle uhka?

Eli tarkoitan, että voisiko täällä olla ainakin osa syy "huomaamattomuuteen"?
Jos lähden makuuhuoneesta ja olen matkalla tietokone-huoneeseen, niin ehkä tietokone on se "kauris" ja jos matkalla on esteitä, ne vaan kierretään tai raivataan tavoitteen saavuttamiseksi.
Vaimo taas matkalla tietokoneelle huomaa sukat lattialla, vie ne pesuun, palaa takaisin, kerää lelut ja vie ne lastenhuoneeseen, huomaa lastenhuoneessa käytetyn kupin, vie sen keittiöön jne. kunnes viimein pääsee tietokoneelle. Eli nainen tarkkailee ympäristöään koko ajan, kun taas mies suorittaa tehtävää ja vasta saatuaan sen päätökseen vapauttaa kapasiteettiaan muuhun??

Oliko tyhmä teoria? Mielipiteitä ja kumoavia kannanottoja kuunnellaan. :ashamed:

Tietysti sekä miehiä että naisia on hyvin erilaisia ja tuo oli karkeaa yleistystä, mutta aika monella tuntuu vastaavanlaisia ongelmia olevan.
Eikä tuo kelpaa selitykseksi huonoon osallistumiseen, tiedetään, mutta ehkä se "huomaaminen" vaatii mieheltä enemmän keskittymistä kuin naiselta, joka luonnostaan kiinnittää enemmän huomiota ympäristöönsä?

Matilda, vaimon kanssa otin puheeksi tuon pyytämisen vaikeuden, hän lisäsi vielä sellaisen, että jos mies pyytämättä/käskemättä osallistuisi kotitöihin, niin ei vaimosta tuntuisi siltä, että ne ovat hänen hommiaan, joita hän sitten delegoi toiselle silloin kun mitta tulee täyteen. Vaikka mies sitten tekisikin pienemmän osan kodintöistä, niin tekemällä pyytämättä, hän osoittaisi niiden olevan yhteisiä puuhia. Muuten oli kyllä kanssasi samaa mieltä.

Tokihan mä nyt roskat vien, ainakin jos roskapussi on ovella siten, etten pääse sitä sujuvasti kiertämään. ja vaipat huomaan, välillä pyyhkäisen pöydän, iltasadun luen yleensä minä (iltapesu on äidin heiniä, toi hammaspesu on osoittautunut aika vaikeaksi - siis lapsen, ei minun..) jne. pienempiä puuhia ihan pyytämättä, mutta tunnustan kyllä, ettei meillä kotityöt balanssissa ole, täytyy yrittää katsella tarkemmin ympärilleen ja ottaa tuota vaimokultaa paremmin huomioon..
Mutta oikeasti mulle oli yllätys, että tämä on niin monessa perheessä ongelma.

Pii-paa sanoi:
Vastuu kodista pitäisi todella olla molemmilla, silloin se vastuunotto ja todellinen kumppanuus kristallisoituu. Tätähän me naiset haluamme: että meidät otetaan vastaan ihmisinä, kunnioitetaan ihmisinä ja jaetaan niin pyhä kuin arkikin miehen kanssa yhdessä.

Yritetään ja hienosti sanottu, vaikka olen kyllä arvostanut ja kunnioittanut vaimoani, vaikkei nuo kotityöt vahvinta alaa olekaan olleet. :flower: :flower: :heart:

Mielipiteitä odottaen.

 

[ninuska]

No niin Tammihärkä, siinä sitä taas tuli miehistä näkökulmaa

Sun taktiikka on puhua pökerryksiin! Tätä pitää hetken sulatella...

Hyvin osaat kyllä kuvata miesten ajatusmaailmaa! (Luulisin, vaikka nainen olenkin). Aika lailla noin se menee kaupassa ja muualla.

Tunnustus täältä suunnalta: En välttämättä odota, että kun mies tulee töistä, hän hetimmiten ripeästi tarttuu rättiin taikka imuriin. Odotan ehkä enemmänkin halia ja pientä kehua siitä, miten kiva on tulla kotiin kun ruoka on valmis ja koti siistinä. Eipä sitä positiivista palautetta tällä hetkellä saa tuolta työelämästä, niin jotenkin sitä kuitenkin kaipaa! En tarkoita tietenkään, että jatkuvasti pitää kehua ja pussata, mutta sillai sopivasti. Mulla ainakin auttaa se, että jos meinaa kyllästyttää, niin kun hiukan mies halaa ja sanoo jotain kannustavaa, niin sillä jaksaa taas!

Toki toki ne sukat saa viedä itse pyykkikoriin, ja muutenkin osallistua, mutta jos olen eilen imuroinut ei miehen tarvitse tänään imuroida ihan vaan osallistumisen vuoksi.

Tollai jotenkin monimutkaisesti...

 

[Äiskäpäiskä]

ennen vaadin että mies olisi huomannut oma-aloitteisesti ottaa osaa kotitöihin. Nyt olisin tyytyväinen jos se tekisi asioita yhden pyyntökerran jälkeen. Tunnen itseni nalkuttajaksi kun muistutan monta kertaa yhdestä hommasta :/ Usein käykin niin että on helpompaa itse tehdä se pyydetty homma kuin odottaa viikko ja muistuttaa jatkuvasti.

 

[lilja1976]

Aika hyvia pointteja kaikilla, mutta ei mies oikein osaa tarttua sanomatta kotitöihin!!! Naisillahan se menee niin et "missä näet likaa, siihen tartun korjaten" mut mies tekee/osaa tehdä kaiken saman kuin naisetkin kun heille vain eka kertoo "missä se lika on" =)

Meillä mies ihan "hyvä" kotitöissä, jos vain jaksan sanoa samasta asiasta sen seitsemännen kerran ja kun hän on valmis tekemään sen työn, huomaa et minä olen sen jo tehnyt!!!

Välil siis ajattelen et miksi ylipäätään teen sen jos olen jo miestäni pyytänyt... mitä jos oikeasti odotan, odotan ja odotan...

Meilläkin miehellä on täysi porttikielto pyykinpesuun ettei niitä tarvi pestä toista kertaa!!!

Ja jos mies on tehnyt jotain ihan oma-aloitteisesti, miten häntä voi/uskaltaa kiittää/huomioida????

Meil kerran (vain kerran) tulin kotiin lenkiltä, oli siivottu, lapset nukkumas ja mulle laitettu iltatee... olin innoissani, halasin miestäni ja sanoin kiitos...olipas huomaavaista!!!

Ja... sit tulikin että" jaahas...heti sitä aletaan V.....lee kun halus olla mieliksi!!!" En minun mielestäni v......llut!!!

 

[Tammihärkä]

Iltaa vaan.

Eikö kukaan halua käsitellä tota teoriaa? Olis kiva kuulla mitä siitä ajattelette, vaikka arvostelu olisikin murskaavaa niin lupaan etten loukkaannu.

- ainaskaan paljoo.

-kostoni tulee olemaan hirmuinen. :kieh: :kieh:


Lilja 1976 kirjoitti:

Ja jos mies on tehnyt jotain ihan oma-aloitteisesti, miten häntä voi/uskaltaa kiittää/huomioida????

Meil kerran (vain kerran) tulin kotiin lenkiltä, oli siivottu, lapset nukkumas ja mulle laitettu iltatee... olin innoissani, halasin miestäni ja sanoin kiitos...olipas huomaavaista!!!

Ja... sit tulikin että" jaahas...heti sitä aletaan V.....lee kun halus olla mieliksi!!!" En minun mielestäni v......llut!!!

En kyllä osaa sanoa miksi miehesi loukkaantui, jos olisit minua kehunut tuolla lailla niin olisin kyllä vain hyrissyt tyytyväisyydestä.

Ehkä miehesi mielestä olit "liian" innostunut ja hän ajatteli että "esität" ja otti sen siksi V...luna. en tiedä.

Mites miestä sitten pitäisi kiittää? Minusta sellaisista perushommista ei kannata tehdä isompaa asiaa, pelkkä kiitos kun korjasit astiat esim. riittää hyvin. Riippunee perheestä ja suhteutettava muuhun arkeen, mut ainakin meillä kiitellään pitkin päivää milloin mistäkin silleen huomaamattomasti. vaikka jos minä keitän kahvit, niin vaimo kahvin juotuaan huikkaa "kiitos kahvista" ihan ohimennen, samoin kuin itse teen esim. ruuan jälkeen jne.
Ainahan kiitoksen ei tarvitse olla sanallinen tai kohdistettu johonkin tiettyyn hommaan.
Minä ainakin sipaisen ohimennen vaimoni poskea/ niskaa/ takamusta ihan vain sanoakseni " Olen huomannut sinut ja olet minulle tärkeä, kiitos sinulle " Ja yleensä saan hymyn/ sipaisun takaisin, eli sanoja ei tarvita mutta viesti meni perille ja molemmille hyvä mieli.

Ehken silloin jos mies ei ole kotitöihin tottunut ja selkeästi huomaa että hän yrittää niin voihan sen silloin huomioida hieman enemmän sanomalla vaikka että " Olen huomannut, kuinka yrität tehdä asioita kodin eteen ja olen iloinen siitä."
Liiallinen kehuminen ei ehken hyvä, koska silloin helposti oppii siihen että joka kerta kun jotain pientä touhuaa siitä pitää tehdä numero

 

[Rupuska]

Vaudes, täältä löytyy ajattelevia ja filosofisia miehiä!!
Meidän iskä on sitten varmaan kans näitä poikkeavia tapauksia.
Siivoaa, laittaa ruuan, tavarat palautuvat paikoilleen, hoitaa lapset niin omat kuin "lainalapsetkin" eli minun vanhimmat.
Omituisinta olikin tajuta miestä vaihtaessa että hei, ne ei todellakaan ole kaikki samasta puusta veistettyjä.. Tyttökaverit joutuivatkin muistuttamaan että mies on eri-älä narise ja nalkuta turhasta....
Tälle ei tarvitse naputtaa, räkyttää, houkutella. Tämä mies ei vähättele,alista henkisesti ja hän yrittää edes esittää kuuntelevaa-varsinkin jos äippä lätisee jotain tyhjänpäivästä urheiluruudun aikaan
Muistaa kohtuullisen paljon sovitut asiat ja osaa toki sanoa vastaan ja olla rasittavan jääräpäinen kun se päivä kohdalle sattuu!!
Ihana mies ja hyvähermoinen ja osaa ottaa useimmiten rennosti jos eukko sattuu väsyneenä ja ärtyneenä tulemaan linjoja pitkin kuin yleinen syyttäjä..
Täydellinen mies ilman (eukon)koulutusta-elämä on kuulemma jo koulinut...
Lähtökohdat ei niin täydelliset, mutta tärkeintä että arki sujuu tämän lapslauman keskellä..
Isompien murkkuikä vasta lähestyy ja arjen harmaus siintää uhkaavan lähellä joten eiköhän nämä kaksi vielä toisiansa kompensoi....

 

[ninuska]

Terve!

Jotenkin noin sen on pakko olla/mennä...Puhun Tammihärkä sun teoriasta.

Kun miestä (useimpia) on pyytänyt jotain tekemään, hän tosiaan suunta kohti kyseistä aluetta keskittyen vain siihen. Ja jos vahingossa menee huomauttamaan, että miksi et voinut korjata jotain asiaa samalla...Niin yleensä vastaus on jotain, että: "No voi #&%£$!*, juurihan käskit tehdä toista"!

Mutta miehet on aivan ihania!

 

[koukero]

mulla oli välillä ero mielessä kun kaiken sai tehdä itse kotihommat kun kerta kotona olen kotihoidon tuella.nyt olen itekin ottanut rennommannin ja katsotaan miten käy kun molemmat olemme töissä näillänäkymin menen kolmivuorotyöhön ainakin puoleksi vuo´deksi jos saan omasta vakityöstä vapaata.meillä mies siivoaa tarkemmin kuin minä silloin kun siivoaa ja lastenhoitoon kyllä osallistuu kun otan omaa aikaa ja muuten viikonloppuisin. arkena laittaa lapset nukkuun jos tulee siksi kotiin.Pyykkihuolto ja vaateasiat kuuluu mulle joskus mies laittaa vaatteita kuivausrumpuun ja osa pienenee kummasti.no en niistä nalkuta.ja jos harvoin ruokaa laittaa saa mitata millä mitalla lystää ja jos jotain ei löydä sanon kyllä että pitäiskö laittaa ruokaa useammin.nykyään myös organisoin molempien parhaaksi eli vappuna kun tulee vieraita ilmoitin jo työnjaon minä teen ruuat lapset siivoaa isän kanssa.kaupassa käy pe kuka ehtii.Mun ei tarvi sitten etukäteen stressata että miten ehdin kaiken tehdä kun työnjako selvä.Semmosta se on nalkuttava puoliso ei ole kiva ja helpommalla pääse kun itse tekee se on mielestäni naisten vitsaus.ja onneksi otin lasten tullessa heti sen kannan että mies osaa hoitaa yhtä hyvin vaikka ei aina samalla tyylillä kuin minä.minä kun en ainakaan ole lastenhoidossa täydellinen rikkaushan se on lapsille kun molemmat hoitaa ja oppii mallia siitä tulevaisuutta varten.meillä lapset poikia ja laittavat pyykkiä koneeseen tyhjäävät tiskikonetta.siivoavat mukana vaikka ikää vasta 2v. ja 4v.Mutta jokanen valitsee tyylinsä tuskin kukaan sitä arvostaa jos raadat itsesi kotitöissä hengiltä ja olet nalkuttava...rouva. =)

 

[Hiluska]

Tämä perhe elää kahden vuorotyöläisen elämää tällä hetkellä. Välillä olemme kuin kaksi yksinhuoltajaa samassa osoitteessa Joten siivoaminen, tiskaaminen, ruoanlaitto ja lapsenhoito kuuluvat molempien kotitöihin. Mies osaa/pystyy samoihin asioihin kuin minäkin, vaikka tekeekin hommat omalla tyylillään. Olen huomannut että kiitos ja "palkitseminen" ovat parhaat konstit saada mies tekemään asioita pyytämättä. Nalkutus lukitsee miehen auton huoltoon tai koneella istumaan Miestä siis "koulutan" kuin koiraa....
Ei pidä ottaa sananmukaisesti Ainoa asia minkä minä ja vain minä teen on pyykinpesu! En halua enää kutistuneita tai värjääntyneitä vaatteita. Mies aina kun on pessyt pyykkiä osaa ujuttaa mukaan joko värjäävän sukan tai pistää koneeseen yhden erikoispesua vaativan vaatteen. Koneen tyhjennys ja kuivien pyykkien viikkaus ovat miehen lajeja. koskaan koko 6v suhteemme aikana emme ole tapelleet kotitöistä Molemmat ovat saaneet jo kotoa mallin, että molemmat aikuiset osallistuvat tasapuolisesti kodinhoitoon. Edellinen suhteeni kaatui siihen, että mies oli saanut kotona äidiltään kaiken valmiina. Jopa perunat tulivat lautaselle valmiiksi kuorittuina Aikuiselle miehelle

 

[redpepper]

Kiitos Tammihärkä jutuistasi!

Se on ollut harvinaista herkkua. Jokainen nainen haluaisi joskus, että miehensä osaisi keskustella asioista tolla tasolla. Varsinkin juuri niistä ikävistä asioista, jotka mieltämme kalvavat.
Mutta, tosiasiat on opittava hyväksymään ja olla kiitollinen niistä asioista, jotka juuri munun miehessäni on hyviä!

Esim. mun mies osaa pestä pyykkinsä ja laittaa jopa kuivumaan. Peseepä joskus minunkin vaatteitani siinä samassa. Koneellinen saattaa joskus odottaa vähän kauemminkin narulle pääsyä, mutta kyllä ne sinne aina on päätyneet. Viimeistään minun toimesta.
Jos ei ole mitään eripuraa meneillään, niin päivittäin saan kuulla, että mua rakastetaan. Ja maailman paras isä on lapsilleen. Antaa heille aikaansa ja huomaa minuakin joskus hyväillä. Hyvä mies on ja muistuttelen sitä itselleni, jos tuppaa unohtumaan. pyytäähän sitä pitää niinkuin muitakin, jos haluaa jotain tapahtuvan.

Olen, Tammihärkä, samaa mieltä teoriastasi. Mutta minä koen kuitenkin, että tekemällä pyytämättä mies huomioi minua ja osoittaa välittämistään, tietäen helpottavansa minun työtaakkaani. Ei sen muuten niin aina väliä ole, mutta silloin kun olen esim. kipeä tai todella väsynyt/kiireinen tai vaikka pahalla tuulella olisi ihanaa yllättyä huolenpidosta. Se ei tunnu huolenpidolta toisesta, jos sitä pitää ensin pyytää. Ainakin minä, naisena, osoitan välittämistäni huolenpitona toisesta ja kai siksi kaipaan sitä hiukan myös omalle kohdalleni. Osata nähdä toisen tarve ja reagoida siihen! Mies ei tietty ole siinä niin hyvä, mutta olisi kiva nähdä joskus jotain yritystä siihen suuntaan. Pelkästään se lämmittäisi.

Hyvä esimerrki on myös tämä:
meillä on ollut ikuisuus-väittely asiasta Kukkien Ostaminen! Olen kertonut miehelleni, miten ihanaa olisi, kun on merkkipäivä tai pitää pyytää anteeksi tai olen pahalla päällä tms., kun mies sitten tulisi kotiin vaikka yhtä kukkasta tuoden, minun piristykseskseni. Vaikka itse poimittu(aina parempi).
Miehen mielestä tämä on turhaa rahan haaskausta, eikä hänen tyylistään ja ostaa lahjaksi mieluummin jotain tarpeellista. Pahoitteluun riittää myös pelkkä anteeksi, vaikka kuin pahasti on loukattu. jne.
Yritin kertoa, että se ei ole pointti siinä, onko se hänen tyylistään, vaan että mikä vaikutus sillä on minuun. Jos hän tietää, että se olis mielestäni ihanaa, niin miksi ei joskus tekisi niin? Olen toki kiitollinen hänen lahjoistaan ja tavoistaan, mutta silti...

 

[Tammihärkä]

Hyvää iltaa kaikille.

Ilahduttavan paljon olette keskusteluun osallistuneet, katsotaanpa saisinko jonkinlaisen yhteenvedon tehtyä tästä keskustelusta ja olenko ymmärtänyt alkuunkaan oikein.

Kotityöt edustavat naiselle enemmän kuin miehelle, joka näkee ne lähinnä töinä, jotka liittyvät kodin asumiskuntoisena ja viihtyisänä pitämiseen. (en tässä nyt lue lastenhoitoa kotitöihin, koska sen tärkeys on eritasolla kuin esim. pölyjen pyyhkiminen)
Osallistumalla kotitöihin pyytämättä mies viestittää naiselle välittämistään sekä hänestä että kodista, ja nainen kokee saavansa itselleen huomiota jos/kun mies näin tekee.
Nainen tuntee, etteivät kotityöt ole naiselle kuuluvia vaan yhteisiä, jos mies tekee niitä pyytämättä, kun taas joutuessaan pyytämään tuntee nalkuttavansa, ja delegoivansa omia hommiaan eteenpäin, eli tällöin eivät kyseessä ole yhteiset askareet.
Tärkeää, pyri tekemään asioita oma-aloitteisesti.

Mies on kotitöissä naisen veroinen, kunhan ryhtyy tekemään, keskittyy yhteen asiaan kerrallaan, ja tekee sen huolella, ärsyyntyy jos kesken pyydetään jotain muuta, anna siis tehdä yksi asia kerrallaan.
Anna miehen tehdä asiat omalla tavallaan, jos huomaat, että mies kokee neuvomisesi ja auttamisesi häiritsevinä, vaikka se poikkeaisi sinun tavastasi tehdä. Eri asia jos mies pyytää neuvoa.
Vältä vahtaamista tai perässä kävelyä, jos tarkkailet miehen tekosia katastrofin varalta, pyri siihen ettei mies häiriinny siitä.
Kiitos ja palkitseminen paras keino saada mies osallistumaan, jos mies tekee jotakin mielellään, jälki usein hyvää. "Pakottamalla" tehtynä sutaisee vähän sinnepäin eikä keskity tekemiseensä vaan haluaa vain pian päästä hommasta.
Muista, ettei mies tarkkaile ympäristöään samoin, älä suutu ellei mies huomannut vaatekasaa, jonka yli juuri hyppäsi.
Kerro miehellesi miksi arvostat hänen osallistumistaan kotitöihin, hän tuskin tietää kuinka paljon sillä on sinulle merkitystä.
Huomioi, että jos mies tekee kaiken minkä nainen pyytää (ei itse huomaa) ja nainen silti äkäinen, ajattelee mies helposti, että eikö sille mikään riitä ja ärsyyntyy, vaikka kyse olisi siitä, että naista ärsyttää se, ettei mies huomaa itse tehdä asioita.

Kiitos kaikille keskusteluun osallistuneille ja isot halit teille.

:hug: :hug: :hug:

Ja parit kukkapuskat vielä.:flower: :flower: :flower:

Ja yksi puska Redpepperille joka taitaisi tarvita ihan oman.:flower:


Olen kanssasi samaa mieltä, että viemällä toiselle sellaisen lahjan, jota toisen tietää toivovan, vaikka se poikkeaisi omasta tyylistä, osoittaisi hyvin välittämistään toisen tunteista.
Mutta tämä aihe on niin laaja että ansaitsee ihan oman ketjunsa. Aloitusta odottaen.


Toivottavasti saitte tästä ketjusta jotain irti, minä ainakin opin paljon naisen ajatusmaailmasta ja kotitöiden merkityksestä naiselle. Täytyy vain yrittää jatkossa katsella kotia hieman enemmän "naisen silmin."

Kommentit/ kysymykset ovat edelleen tervetulleita.

Tammihärkä

 

[Tammihärkä]

Niin ja kiitoksia kannustavista sanoistanne ja "kehuista" ne hivelevät sydäntäni.