miehet, yksinkertaisia? onko heillä tosiaan putkiaivot?

[wut]

Samoin täällä paljastuu naisten keskinäinen nokittelu ja toisten alas vetäminen. Sellaisen ei miesvetoisilla palstoilla juurikaan törmää.

Tämä on niin totta. Joskus oikein ihmettelee, että mistä tuo kaikki paha olo on lähtöisin. Koska sitähän se on ja se puretaan netissä.

 

[Data]

[QUOTE="poikia3";28002127]Minusta paremminkin voisi kuvata, että miehelläsi ei ollut tunneälyä.

Putkiaivo kuvaa enemmänkin sitä, että mies keskittyy yhteen asiaan kerrallaan. Kun taas nainen kykenee tekemään monia asioita yhtä aikaa.[/QUOTE]

Putkiaivo, tule rohkeasti kaapista! - HS.fi - Kotimaa

Tuossa väitetään että putkiaivoisuus olisi tehokkaampaa kun tehdään tehtäviä. Tosin jos joutuu tekemään tehtävää ja vahtimaan lasta yhtäaikaa, niin putkiaivoisuus ei olekaan niin hyvä.

Omalla vaimollani moniajon tuoma hidastus ei kyllä tunnu näkyvän, ennemmin vaikuttaisi että hänen aivonsa toimivat tehokkaammin kun niillä on tarpeeksi kuormitusta.

 

["Ccc"]

[QUOTE="poikia3";28002127]Minusta paremminkin voisi kuvata, että miehelläsi ei ollut tunneälyä.

Putkiaivo kuvaa enemmänkin sitä, että mies keskittyy yhteen asiaan kerrallaan. Kun taas nainen kykenee tekemään monia asioita yhtä aikaa.[/QUOTE]

Tutkimuksen mukaan asia on ihan toisin päin.

 

[astrolabe]

Putkiaivo, tule rohkeasti kaapista! - HS.fi - Kotimaa

Tuossa väitetään että putkiaivoisuus olisi tehokkaampaa kun tehdään tehtäviä. Tosin jos joutuu tekemään tehtävää ja vahtimaan lasta yhtäaikaa, niin putkiaivoisuus ei olekaan niin hyvä.

Omalla vaimollani moniajon tuoma hidastus ei kyllä tunnu näkyvän, ennemmin vaikuttaisi että hänen aivonsa toimivat tehokkaammin kun niillä on tarpeeksi kuormitusta.

 

["jjj"]

Musta ap:n mies ei kuulosta varsinaiselta putkiaivolta, vaan ihmiseltä, jonka on vaikea tunnistaa ja käsitellä omia tunteitaan.

 

[Jeaaah...!!!]

Taidat itse toivoa tuota, eikö miehesi suostu toteuttamaan toivettasi?

Jeaaah.........!!!

 

[............]

En yhtään tiedä, mitä putkiaivo tarkoittaa. Jäi se ikiaikainen opus aiheesta lukematta ja siitä kirjan nimestä on sitten lähtenyt koko sana käyttöön tilanteissa kuin tilanteissa.

Olipa kuka vaan kyseessä oma asia täytyisi selittää niin, että toinen sen ymmärtää. Vaativa laji! Ja aina puhua yksikön ekassa persoonassa, miltä minusta tuntuu kuin ryhtyä asiantuntevasti puhumaan toisenkin puolesta mitä hän on. Ap:n jutussa ei missään vaiheessa kerrota hänen tavastaan kohdella miestään muuta kuin, että hänen teki mieli huutaa "koeta nyt tajuta rakas tollo". Ei siis anna erityisen kypsää vaikutelmaa ap:n ihmissuhdetaidoista.

En muutenkaan tajua, miksi toisen täytyy tajuta kaikki. Maailmassa ei kukaan tajua kaikkea ja ihmissuhteissa kannattaa neuvotella, mennä puolitiehen vastaan, kuunnella, sietää toisen erilaista tapaa reagoida asioihin, antaa aikaa ja mikä tärkeitä olla kärsivällinen. Sitä voi huuta, potkia ja haukkua, mutta yksi tai kohtausta yhdestä aiheesta yleensä riittää. Viesti on taatusti mennyt perille, että nyt ahistaa, mutta ei toista kannata nurkkaan ajaa.

Kaikki lähtee omista asenteista. Jos ei viesti mene vanhalla keinolla perille pitää miettiä uusi tapa esittää asiansa. Tätä ehdotan ap:lle. Ihmisiä kun ei voi kouluttaa väkisin, vaikka kirveellä uhkaisi. Pärjäämistä eteenpäin. Koettakaa löytää toisenne uudelleen.

 

[mies pimeästä]

Jeaaah.........!!!

Tosi nastoja ja nasevia vitsejä hermanni.


Ap:sta ei kyllä saa itsestäänkään kovin fiksua kuvaa noiden kielioppivirheiden vuoksi. Pakko sanoa, kyllä se kirjoituksen ulkoasu antaa tietyn mielikuvan ihmisestä kuin ihmisestä. Joskus väärän, joskus oikean.

 

["vieras"]

Öö, eivät ole kaikki miehet yksinkertaisia enkä olisi ihan varma, että tuo mainitsemasikaan mies olisi sitä. Minulla on ollut aiemmin tässä raskaudessa just tuollaisia reagtioita (sic) ja mieheni on sitä tyyppiä, että itse pureskelee tunteensa sopivina annospaloina, eikä hänen tarvitse kestää sitä, kun kaikki vyöryy päälle kuin hyökyaalto. Kehittyneempi ajatusprosessi siis hänellä käytössä.

Eronamme on se, että tunnistan, kun itselläni menee överiksi koko homma. En voi pysäyttää tunnevyöryä, mutta sen tunnistaminen johtaa siihen, että lähinnä avaudun miehelleni, mutta samalla tiedostan olevani höpöhöpö ja sanon senkin ääneen. Pyydän myös anteeksi pahoja ylilyöntejä, enkä odota mieheltä mitään tiettyä vastakaikua (kainaloa lukuunottamatta). En odota hänen kertovan tunteistaan samoin kuin minä.

Selittelystä huolimatta Data ei tuollaista kauaa kestä.

 

[Data]

[QUOTE="vieras";28002530]Selittelystä huolimatta Data ei tuollaista kauaa kestä.[/QUOTE]

Suurin osa naisista ei tunnista tunnevyöryjään. Jos heille sanoo heidän toimivan ylitunteellisesti, niin he vain kiihtyvät lisää ja he ovat siinä tilassa kykenemättömiä järkiperäiseen ajatteluun. Astrolaben tunteellisuus on hyvin mielenkiintoista ja piristävää. Tunteellisuudesta huolimatta hänen kanssaan voi keskustella järkiperusteisesti.

 

[häh?]

[QUOTE="vieras";28002085]No juurikin siksi että kirjoittelee täällä ja yrittää päteä kun tosi elämässä ei ehkä omista yhtäkään mieskaveria.[/QUOTE]

Onko mieskavereiden lukumäärä joku miehisyyden tai ei-nössöyden mittari? Kummallinen ajattelutapa.

 

["aloittaja"]

En yhtään tiedä, mitä putkiaivo tarkoittaa. Jäi se ikiaikainen opus aiheesta lukematta ja siitä kirjan nimestä on sitten lähtenyt koko sana käyttöön tilanteissa kuin tilanteissa.

Olipa kuka vaan kyseessä oma asia täytyisi selittää niin, että toinen sen ymmärtää. Vaativa laji! Ja aina puhua yksikön ekassa persoonassa, miltä minusta tuntuu kuin ryhtyä asiantuntevasti puhumaan toisenkin puolesta mitä hän on. Ap:n jutussa ei missään vaiheessa kerrota hänen tavastaan kohdella miestään muuta kuin, että hänen teki mieli huutaa "koeta nyt tajuta rakas tollo". Ei siis anna erityisen kypsää vaikutelmaa ap:n ihmissuhdetaidoista.

En muutenkaan tajua, miksi toisen täytyy tajuta kaikki. Maailmassa ei kukaan tajua kaikkea ja ihmissuhteissa kannattaa neuvotella, mennä puolitiehen vastaan, kuunnella, sietää toisen erilaista tapaa reagoida asioihin, antaa aikaa ja mikä tärkeitä olla kärsivällinen. Sitä voi huuta, potkia ja haukkua, mutta yksi tai kohtausta yhdestä aiheesta yleensä riittää. Viesti on taatusti mennyt perille, että nyt ahistaa, mutta ei toista kannata nurkkaan ajaa.

Kaikki lähtee omista asenteista. Jos ei viesti mene vanhalla keinolla perille pitää miettiä uusi tapa esittää asiansa. Tätä ehdotan ap:lle. Ihmisiä kun ei voi kouluttaa väkisin, vaikka kirveellä uhkaisi. Pärjäämistä eteenpäin. Koettakaa löytää toisenne uudelleen.

kuule mun tekee mieli huuta se sille nyt,sillä tollohan se on jos heittää kaiken menemään ja rikkoo lapsien perheen siinä samalla vaikka kyseessä on alunperin ollut väärinkäsitys,joka on sitten johtanut yhteen jos toiseenkin asiaan.


eikä ole ollut kyse siitä etten sietäisi toisen tapaa käsitellä asioita,vaan siitä että ulospäin tuo mies on vaikuttanut täysin tunteettomalta! mistä minä voin tietää että hän tuntee jos se ei mitenkään näy?

kyllä luulisi tyhmemmänkin ymmärtävän, on sille niin selkeesti selitetty asiat ennen ja jälkeen.


Mutta yhtäasiaa minä ihmettelen suuresti. koska mies tunsi, miksi hän ei tuonut tunteitaan julki mitenkään? siis mä kerroin sille että minsuta tuntuu pahalta koska koen ettet tunne mitään, koska et reagoi mitenkään.

ja mies vaan jatkoi reagoimattomuutta, vaikka tiesi että se tuntuu välinpitämättömyydeltä.

mä en vaan ymmärrä miksi jatkaa jotain käytöstä jos tietää että se loukkaa ja huomaa että itelläkään ei ole hyvä olla(kellä nyt olis hyvä olla jos pitää vuosia kaikk itunteet sisällään?)

 

[mies pimeästä]

Onko mieskavereiden lukumäärä joku miehisyyden tai ei-nössöyden mittari? Kummallinen ajattelutapa.

Joo, pikemminkin jos on pelkkiä miehiä kavereina eikä lainkaan osaa olla naisten kanssa niin tulee sellainen olo että henkilö pelaa ns. Fazer-liigassa.

Toisille miehille se miehisyys on kiinni jo pelkästään siitä että juo kaljaa eikä siideriä tai syö makkaraa mieluummin kuin porkkanoita. Säälittäviä ressukoita sellaiset, miehenkuva ja miehisyys totaalisen kateissa jos se on kiinni pelkistä ulkoisista seikoista. Myös yksinkertaisuus ja huono itsetunto ovat sopivia sanoja kuvaamaan tätä miestyyppiä.

 

["aloittaja"]

Suurin osa naisista ei tunnista tunnevyöryjään. Jos heille sanoo heidän toimivan ylitunteellisesti, niin he vain kiihtyvät lisää ja he ovat siinä tilassa kykenemättömiä järkiperäiseen ajatteluun. Astrolaben tunteellisuus on hyvin mielenkiintoista ja piristävää. Tunteellisuudesta huolimatta hänen kanssaan voi keskustella järkiperusteisesti.

saanen olle erimieltä, kun nainen on kiihtyneessä tilassa ei hänelle todellakaan kannata mennä sanomaan että ylireagoit. miksi pitäisikään? miksi ei voi vain halata?
tai yrittää muuten rahottaa tilannetta(siis sanallisesti). miksi tahallaan lisätä vettä myllyyn? kun ymmärryksellä pääsee pidemmälle?

lisäksi kun se tunnekuohu menee ohi,niin ainakin minä alan siinä vaiheessa työstämään koko tilannetta,hyvinkin järkiperäisesti ja se on se hetki jolloin kannattaa aloittaa asiasta keskustelu! ei kukaan vastaanota kritiikkiä kovin rakentavasti jos on jo valmiiksi pahaolla

 

["aloittaja"]

Tosi nastoja ja nasevia vitsejä hermanni.


Ap:sta ei kyllä saa itsestäänkään kovin fiksua kuvaa noiden kielioppivirheiden vuoksi. Pakko sanoa, kyllä se kirjoituksen ulkoasu antaa tietyn mielikuvan ihmisestä kuin ihmisestä. Joskus väärän, joskus oikean.

olen nukkunut viimeisen viikon aikana yhteensä sen mitä yleensä yhdessä yössä, selittänee hieman asiaa

 

[mies pimeästä]

[QUOTE="aloittaja";28002660]kuule mun tekee mieli huuta se sille nyt,sillä tollohan se on jos heittää kaiken menemään ja rikkoo lapsien perheen siinä samalla vaikka kyseessä on alunperin ollut väärinkäsitys,joka on sitten johtanut yhteen jos toiseenkin asiaan.


eikä ole ollut kyse siitä etten sietäisi toisen tapaa käsitellä asioita,vaan siitä että ulospäin tuo mies on vaikuttanut täysin tunteettomalta! mistä minä voin tietää että hän tuntee jos se ei mitenkään näy?

kyllä luulisi tyhmemmänkin ymmärtävän, on sille niin selkeesti selitetty asiat ennen ja jälkeen.


Mutta yhtäasiaa minä ihmettelen suuresti. koska mies tunsi, miksi hän ei tuonut tunteitaan julki mitenkään? siis mä kerroin sille että minsuta tuntuu pahalta koska koen ettet tunne mitään, koska et reagoi mitenkään.

ja mies vaan jatkoi reagoimattomuutta, vaikka tiesi että se tuntuu välinpitämättömyydeltä.

mä en vaan ymmärrä miksi jatkaa jotain käytöstä jos tietää että se loukkaa ja huomaa että itelläkään ei ole hyvä olla(kellä nyt olis hyvä olla jos pitää vuosia kaikk itunteet sisällään?)[/QUOTE]

Ongelma tuntuisi olevan lähinnä siitä että tekstisi perusteella et osaa ollenkaan asettua miehesi asemaan tai käsittää sitä tosiasiaa että eri ihmiset käsitteleveät tunteitaan erilailla. Jos sinusta tuntuu selvältä että nyt pitäisi sanoa sitä ja tätä niin se sama juttu voi ahdistaa miestäsi ja vetää häntä pahemmin lukkoon. Yritätkö pakottaa miehesi puhumaan tunteistaan? Jos yrität niin älä tee sitä, vedät miesparan vain pahempaan solmuun koska asia ei selvästi ole hänelle luontevaa.

Oletko varma ettei mies näytä tunteitaan? Jos hän näyttää ne negatiiviset tunteet nimenomaan tulloisena eleettömyytenä? Et ehkä tunnekaan häntä niin hyvin kuin luulet. Tekstistäsi saa sen kuvan että mielestäsi ainoa oikea tapa käsitellä tunteita on sinun tapasi, kaikki muu on ilmeettömyyttä tai väärin. Painostaminen ei koskaan tuota tulosta tunteista puhuttaessa.

 

[helma-liisa]

Jos näet, että miestä sattuu, ei hän ole tunteeton ja sellaiseksi syyttäminen varmasti satuttaa vain lisää. Eivät kaikki miehet puhu vuolaasti tunteistaan, ei minunkaan mieheni, eikä hän yleensä sen kummemmin erittele minunkaan tuntemuksiani, on kyllä vieressä, kuuntelee ja paijaa. Ei hän kuitenkaan ole terapeuttini, eikä toisaalta minulla ole tarvetta vaatia häneltä samaa käytöstä tunteiden suhteen kuin itselläni.

Myers-Briggs -luonnetestissä mieheni on INTP, itse ENFP, joten hän analysoi ja ajattele loogisesti, itse vedän tunteella.

kuule enhän minä nähnytkään että miestä sattui! ei se vaan näkynyt mitenkään!

olisikin näkynyt!

olemme eronneet, ja mies on vasta eron jälkeen tuonut ilmi että häntä sattui.

enhän minä voinut tajuta jos toinen vaan möllöttää eleettömänä että se tuntee. ite kun tunnen niin vaikea sitä on olla huomaamatta. jotenkin tulkitsin siis miehen toimintaa väärin(mutta minun puolustukseksi voi sanoa että en pysty lukemaan ajatuksia ja mies ei niitä julki tuonut).

 

[Millenia]

Ongelma tuntuisi olevan lähinnä siitä että tekstisi perusteella et osaa ollenkaan asettua miehesi asemaan tai käsittää sitä tosiasiaa että eri ihmiset käsitteleveät tunteitaan erilailla. Jos sinusta tuntuu selvältä että nyt pitäisi sanoa sitä ja tätä niin se sama juttu voi ahdistaa miestäsi ja vetää häntä pahemmin lukkoon. Yritätkö pakottaa miehesi puhumaan tunteistaan? Jos yrität niin älä tee sitä, vedät miesparan vain pahempaan solmuun koska asia ei selvästi ole hänelle luontevaa.

Oletko varma ettei mies näytä tunteitaan? Jos hän näyttää ne negatiiviset tunteet nimenomaan tulloisena eleettömyytenä? Et ehkä tunnekaan häntä niin hyvin kuin luulet. Tekstistäsi saa sen kuvan että mielestäsi ainoa oikea tapa käsitellä tunteita on sinun tapasi, kaikki muu on ilmeettömyyttä tai väärin. Painostaminen ei koskaan tuota tulosta tunteista puhuttaessa.

Tuskinpa ap:kaan on pyhimys, mutta ymmärrän hyvin, että kylmältä vaikuttavaan puolisoon vaan väsyy. Jos toinen ei herää yrittämään tunteidensa osoitusta missään vaiheessa, vaan jättää pettyneen puolison kuin nallin kalliolle, niin en kyllä kykene vierittämään hirveästi paskaa tästä ap:n niskaan.

Omassa parisuhteessani sattui eräänlainen kriisi ja täytyy sanoa, että niin vain se omakin mies, joka ei tunteista koskaan puhunut, pystyy niistä puhumaan paremmin kuin minä omistani. Vaati sen tilanteen, että parisuhde saattaisi oikeasti päättyä. Jos tosissaan ei kykene ollenkaan näyttämään toiselle positiivisia tunteita, niin suosittelen kyllä ammattiapua, kyse ei ole enää ujoudesta tai "ominaispiirteestä", vaan ongelmasta.

 

[helma-liisa]

Ongelma tuntuisi olevan lähinnä siitä että tekstisi perusteella et osaa ollenkaan asettua miehesi asemaan tai käsittää sitä tosiasiaa että eri ihmiset käsitteleveät tunteitaan erilailla. Jos sinusta tuntuu selvältä että nyt pitäisi sanoa sitä ja tätä niin se sama juttu voi ahdistaa miestäsi ja vetää häntä pahemmin lukkoon. Yritätkö pakottaa miehesi puhumaan tunteistaan? Jos yrität niin älä tee sitä, vedät miesparan vain pahempaan solmuun koska asia ei selvästi ole hänelle luontevaa.

Oletko varma ettei mies näytä tunteitaan? Jos hän näyttää ne negatiiviset tunteet nimenomaan tulloisena eleettömyytenä? Et ehkä tunnekaan häntä niin hyvin kuin luulet. Tekstistäsi saa sen kuvan että mielestäsi ainoa oikea tapa käsitellä tunteita on sinun tapasi, kaikki muu on ilmeettömyyttä tai väärin. Painostaminen ei koskaan tuota tulosta tunteista puhuttaessa.

ei hän käsittele mitään,vaan pakenee!

niin mutta tajuatko sä että jos toinen ei puhu ei reagoi.. ei mitään, en mä nää jos siellä pään sisällä tapahtuu jotain! en minä ole vastuussa yksin parisuhteesta,enkä etenkään siitä että ymmärtäisin toista ilman että toinen antaa yhtään mitään työkaluja siihen.

toki mä ymmärrän NYT miten asia on oikeasti ollut. mutta aiemmin en ymmärtänyt.

ei mua voi syyttää siitä jos toinen ei kykene avaamaan suutaan.


Mutta siis joka tapauksessahan tilanne on se että mies lähti kun ei kestänyt enään ja on vasta tämän jälkeen tuonut ilmi tunteita.

jotenkin vaan tuntuu niin hullulta että jos alkuperäinen ongelma olikin se että ei osattu kommunikoida, ja siitä johtuen tapahtui väärinymmärrys-> joka johti siihen että molemmilla oli pahaolla. eli jos oltais keskusteltu asiasta koko eroa ei edes oli tapahtunut! koska kummallakin olisi ollut hyvä olla.



tottakai mä oon tulkinnut virheellisesti miestä, koska olen tulkinnut sitä omasta näkökulmasta. eli jos mä vaan istuisin elettömänä,ilmeettömänä hiljaa kun toinen tilittää pahaamieltään, tekisin sen just siksi että mua ei vaan kiinnosta(tosin koska olen aika empaattinen, niin vaikea nyt kuvitella tilannetta jossa olisin täysin välinpitämätön)-> tottakai mä otin sen niin että mä en vaan aiheuta miehessä mitään tunteita,en mitään! ja kun itse rakastin, niin ei tuntunut kovin mukavalta.

tunsin itteni tarpeettomaksi, pelkäksi kodinkoneeksi ja lastenhoitajaksi..

mä reagoin siis tunteella.

Kyllä minä nyt tiedän ja ymmärrän, enkä siis ottaisi itseeni vaan tajuaisin toimia itse oikein,mulle ei vaan anneta mahdollisuutta.


äh. koko ketjun pointti oli kuitenkin se että miten joku ei voi tajuta että on ollut ite osaltaan vaikuttamassa lopputulokseen ja että loppujen lopuksi varsinainen ongelma on melko helppokin ratkaista. :headwall:

ei mulla muuta,täytyy lähteä hoitamaan työnsä

 

[mies pimeästä]

[/QUOTE]
tai yrittää muuten rahottaa tilannetta(siis sanallisesti). [/QUOTE]

Onko tämä nyt ymmärrettävä niin että kun nainen vouhkaa tunnekuohun vallassa niin hänelle tulee sanoa jotain sen suuntaista kuin "saat kiiltävän kakseurosen jos rauhoitut"?

 

[helma-liisa]

Tuskinpa ap:kaan on pyhimys, mutta ymmärrän hyvin, että kylmältä vaikuttavaan puolisoon vaan väsyy. Jos toinen ei herää yrittämään tunteidensa osoitusta missään vaiheessa, vaan jättää pettyneen puolison kuin nallin kalliolle, niin en kyllä kykene vierittämään hirveästi paskaa tästä ap:n niskaan.

Omassa parisuhteessani sattui eräänlainen kriisi ja täytyy sanoa, että niin vain se omakin mies, joka ei tunteista koskaan puhunut, pystyy niistä puhumaan paremmin kuin minä omistani. Vaati sen tilanteen, että parisuhde saattaisi oikeasti päättyä. Jos tosissaan ei kykene ollenkaan näyttämään toiselle positiivisia tunteita, niin suosittelen kyllä ammattiapua, kyse ei ole enää ujoudesta tai "ominaispiirteestä", vaan ongelmasta.

en olekkaan pyhimys! en todellakaan mutta mä koin tilanteen tieytllä tavalla ja regoin siihen miten näin itse asioiden olevan.pieleen meni.

 

[Nautilus]

Miesten ja naisten välisessä kommunikaatiossahan on yksi perustavaa laatua oleva ongelma: naiset on/luulee olevansa aina oikeassa. Siitä seuraa että naiset ei kuuntele, mitä miehellä on sydämellään vaan he alkavat väittää vastaan kun mies yrittää tilittää tuntojaan.

Parin kolmen hävityn väittelyn jälkeen mies tuumi että pidä tunkkis ja oppii piilottamaan tunteensa sisäänsä.

 

[helma-liisa]

tai yrittää muuten rahottaa tilannetta(siis sanallisesti). [/QUOTE]

Onko tämä nyt ymmärrettävä niin että kun nainen vouhkaa tunnekuohun vallassa niin hänelle tulee sanoa jotain sen suuntaista kuin "saat kiiltävän kakseurosen jos rauhoitut"?[/QUOTE]

ei tietenkään.

mulla oli joskus mies ystävä jolle oli mahdotonta olla vihainen. joskus kun suutuin hänelle hän tuijotti rakastuneesti silmiin; kulta sä oot kaunis vihaisenakin.

voiko siinä enään meuhkaa? ei.

mutta jos toinen tulee vittuilemaan niin ei se paljon asiaa auta. eikä kyllä vaikeneminenkaan.

mutta siis mä nyt olisin ollut tyytyväinen jos mies olis joskus edes suuttunut!

 

[mies itsekin]

Noiden ap:n tekstien perusteella liputan sitä vaihtoehtoa että jossain vaiheessa elämäänsä, todennäköisesti lapsena tai nuorena, kotona tunteista puhuminen on ollut jonkinlainen tabu tai kodin ilmapiiri on muuten ollut kovin tunnekylmä tai sitten on kokenut jonkun kovin tunteellisen ihmisen niin dominoivaksi/ahdistavaksi/on tullut kyykytetyksi tunteiden osalta, ettei osaa reagoida vaimonsa "hätähuutoon". Siinäpä pitkä lause pureskeltavaksi näin keittiöpsykologisesta näkökulmasta.

Ei vaan, vakavasti sanoen aivan varmasti molemmissa on ollut syynsä mutta miehellä tuo menee jo aika pahaksi että eroaa ennen kuin avautuu. Tunsin joskus tällaisen miehen, siis ihan kaverina. Erosi myöskin koska ei osannut puhua avokilleen tunteistaan. Joku jo ehdotti ammattilaisen tapamista eikä tämä ollut mikään huono neuvo. Jos siis jatkossa haluaa olla toistamatta samoja tuhoisia virheitä.

 

["vieras"]

Hei ap, sinä jossittelet ja elät unelmamaailmassa. Kuvittelet että ongelmaa ei olisi ollut jos olisitte kommunikoineet. Mutta kun sun mies EI OSAA kommunikoida. Eli lyöt nyt päätäsi seinään. Vaikka ette olisi eronneet tuosta asiasta, olisi ero tullut jostain muusta asiasta, koska mies ei osaa ilmaista itseään sinulle ja sen takia molemmat ymmärrätte toisianne väärin. Eli toisin sanoen suhde ei ole onnistuakseen, ei nyt eikä myöhemmin.