miehet on jumalauta vaikeita!!! prkl

[r u u s a]

:| Äh.

 

[Taistelija]

Tuohon "onko pakko jos ei halua"-keskusteluun... EI OLE mutta välillä on hyvä taipua oli sitten mies tai nainen. Kerran olen kieltäytynyt koska ei haluttanut ja se kaduttaa vielä näin 4 vuoden jälkeenkin vaikkei siitä mitään sen kummallisempaa tilannetta syntynyt. Kaduttaa ihan vain siksi että kuvainnollisesti ilmaistuna luultavasti potkaisin silloisen emäntäni itsetuntoa nyyteille.

Se, että varjelee omaa itsemääräämisoikeutta, voi joskus aiheuttaa suurempaa tuhoa sille toiselle kuin minkä hinnan sen vahingon välttäminen olisi maksanut. Aina ei tarvitse kiinnostaa eikä lähteä mukaan seksiin mutta aina ei kannata kieltäytyä vain koska itseä ei juuri "nyt" huvita. Samoin se toinen osapuoli ei luonnollisestikaan saa olettaa toisen olevan aina valmis kun itsellä olisi mieliteko päällä.

Kai tämän voisi muotoilla niinkin että se aika mitä siihen "joustamiseen" tuhrautuu voidaan säästää jossain muussa moninkertaisesti niin ajan kuin harmistuksenkin muodossa.

 

[Pthyi]

En näe niin että tarvitsee *kokea* jotakin ennen kuin asiasta voi keskustella tai väitellä.

Tässä threadissa mennään aika laajoilla yleisillä linjauksilla joten toisen *kokemattomuuteen* on halpamaista vedota, sillä ei juuri ole merkitystä sen kannalta mikä on _oikein_ ja mikä on _väärin_.

Jaska hyvä.
Mukavaa että sinäkin tulet keskusteluun mukaan. Kuitenkin sinun on aivan turha provosoitua siitä, mitä olen sanonut aiemmin, ja mitä sinä koet minun sanoneen. En ole puuttunut siihen mikä on oikein ja mikä on väärin (paitsi ehkäisyasioissa) joten olet hiukan hakuteillä. Joten aivan hukkaan menee tämä provosoitumisesi asiassa. Rauhoitu.

Yksi kysymys koskien raskautta ja mahdollista aborttia: Jos miehellä on vastuu niin miehellä on myös oikeus oltava. Mitenkä mahdollinen abortin valinta vaihtoehtona pitäisi käsitellä tämän suhteen.

Sanommeko että vastuu on mutta ei oikeutta.
Sanommeko että on pelkkä vastuu.
Vai että on vastuu ja oikeus olla päättämässä abortista. ?

Olet oikeassa tässä asiassa. Miehelläkin tulisi olla sanavalta. Kuitenkin naisella on oikeus määrätä ruumiistaan. Pitäisikö sitten mennä niin, että jos mies ei halua eikä hyväksy isäksi tulemistaan, olisi oikeus sanoutua irti isyydestään (=kulut pois).. toisaalta olisi inhimillistä se, että lapselle sälytettäisiin mahdollisuus täysi-ikäiseksi tultuaan etsiä isä käsiinsä. Tai lähinnä saada isän nimi tietoonsa.

 

[stna]

jahas, no selvennetään tilannetta vielä vähän.. mun lapsi oli herännyt edellisenä yönä 11 kertaa eli olin melko väsy, kahden aikaan yöllä ilman kumeja ja ilman sen kummempia haluja mun olis pitänyt joko a)harrastaa seksiä ilman kumia b) harrastaa anaaliseksiä ilman kumia tai c) tyydyttää mies muulla tavoin.. vain koska sitä halutti..
sillä ei siis muka ole oikeasti mitään merkitystä että mua väsytti, en halua juuri nyt uutta lasta ja että oli MUN synttärit.. hmm.. noh, ens kerralla varmaan oon sitte viisaampi...
niin ja siis ymmärtäisin tämänkin logiikan jos mies ei muten saisi seksiä.. mutta kun näin ei ole.. saa kyllä enemmän kuin tarpeeksi..

 

[Pthyi]

Toinen esimerkki, perheväkivallasta kärsinyt nainen.
Pystyykö sitä ymmärtämään sellainen, joka ei ole juossut talvipakkasella paljain jaloin pakoon ihmistä jota rakastaa, tai sellainen joka ei ole tuntenut terää kurkullaan.
Pystyykö sitä ymmärtämään ihminen, joka ei ole rukoillut henkensä edestä, tai mitä pahempaa, rukoilemaan että toinen tappaisi vihdoin ja viimein.



Avarakatseisuus ja suvaitsevaisuus on eri asia, kuin kokea jokin asia henkilökohtaisesti. Minä osaan pesukoneesta pistää sen päälle, avata ja tyhjentää, mutta että osaisin purkaa sen, pistää osiin ja koota uudelleen, se on täysin eri asia.

Kokonaisuuden hahmottaminen, etenkin elämän hahmottaminen, vaatii tietynlaisen tilanteen, niiden suman ja kokemusten tuoman ymmärryksen.
Wittgensteinin sanoin, et voi ymmärtää toista, ellet ole ensin elänyt saman mitä hän.

Tiedätkö muru mitä?
Mä en voi muuta kuin rakastaa sua.
Kiitos.

 

[välikommentti]

Jos toinen tai molemmat osapuolet alkavat vaikeilemaan niin ei muuta kuin yhteishuoltajuustilanteessa valvotut lapsen "luovutukset ja palautukset" Jos toinen vanhempi on jonkin sortin addikti päihteille, uhkapeleille tai jollekin vastaavalle ja/tai sitten väkivaltainen luonne tms. niin pakotetaan hoitoon ja vain lääkärin lapulla kuivilla olemisesta pääsee tapaamaan lasta tai toista vanhempaa. Ei se oikeastaan ole niin vaikeaa, kukaan ei ole vain valmis määräämään näitä ja siis nämäkin ovat aika ääripään artkaisuja. Keinot tilanteiden hoitamiseksi on olemassa, jollakin vain pitäisi olla rohkeutta käyttää niitä.

Ainahan ne on vaikeita skenaarioita ja yleensä toisessa tai molemmissa päissä on katkeroitunut tai muuten vaan kostonhaluinen henkisesti keskenkasvuiseksi jäänyt sankari...mikä on minusta todella outoa ja sille ihmiselle häpeällistä koska oma lapsi siinä eniten kärsii. Toisaalta, joutkut eivät kunnioita mitään...


Minun mielipiteeni, ei sen kummempaa.

Suomessa ei käytännössä tunneta pakkohoitoa. Jos ihminen on vaaraksi itselleen tai muille, hänet voidaan silloin ottaa sisälle.

Oikea narsisti ja psykopaatti ei tunne sääliä, eikä ajattele lapsiaan tai rakastaan muuna kuin pelinappulana.
Viranomaisetkin menee vipuun, kun löytyy oikeat sanat. Isä saa sääliä ja hehkutusta isän oikeuksista, kun toisessa osoitteessa lapsi pelkää ja itkee ettei halua isälleen.
Isän oikeuksista kyllä pidetään huolen, tappouhkauksia saa syytää entiselle naiselleen juuri niin paljon kuin isä haluaa. Isällä vain tunteet hieman kuohahtelee.
Oikeassa elämässä oikeus tapahtuu hyvin harvoin, onneksi isälle.

On hyvä että ajattelet toiverikkaana isän vastuuta, ja on hienoa että sinulla on hyvät suunnitelmat itsestäsi isänä. Hienoa, ja olen lämpimästi sitä mieltä että sinusta voi tulla hyvä ja vastuuntuntoinen isä.

Mutta muilla..
Valitettavasti joillakin oikeassa elämässä ei mene niin hohdokkaasti kuin ajattelet, äitikin saattaa meikata ja uusi isäpuoli ottaa saunakaljan.

 

[Jaska-]

Kokonaisuuden hahmottaminen, etenkin elämän hahmottaminen, vaatii tietynlaisen tilanteen, niiden suman ja kokemusten tuoman ymmärryksen.
Wittgensteinin sanoin, et voi ymmärtää toista, ellet ole ensin elänyt saman mitä hän.

Lyhennän tuota tekstiä, menee muuten pitkäksi.
Toki olen samaa mieltä kanssasi että toisen ihmisen ymmärtäminen jää yleensä pinnallisemmaksi jos ei ole itse samaa kokenut.

Kokemus tuo kenties erilaisen perspektiivin asialle, tai lisää siihen jotakin.
Tästä ei ole erimielisyyttä luonnollisesti.

Tulkitsin sinun kommentin lähinnä niin että *kokematon* ihminen ei voi uskottavasti keskustella/väitellä tästä asiasta. Tai jos niin tekeekin niin jää alakynteen vain sen takia että ei ole henk. koht kokemusta.
Tästä olisin tietysti erimieltä jos tätä tarkoitit, et ilmeisesti tarkoittanut kuitenkaan.



Riippuu asiasta ja siitä millä tasolla keskustellaan.
Ei minun tarvitse tappaa ketään tietääkseni että se on väärin, useimmiten ainakin. Jos tälläinen esimerkki sallitaan.

Wittgensteinista, voitko tarjota linkkiä kyseiseen kirjaan /kohtaan, haluaisin lukea missä kontekstissä hän on moisen kliseen sanonut Siis tottahan se on toki mutta kiinnostaa.

Tractatus?

 

[välikommentti]

Lyhennän tuota tekstiä, menee muuten pitkäksi.
Toki olen samaa mieltä kanssasi että toisen ihmisen ymmärtäminen jää yleensä pinnallisemmaksi jos ei ole itse samaa kokenut.

Kokemus tuo kenties erilaisen perspektiivin asialle, tai lisää siihen jotakin.
Tästä ei ole erimielisyyttä luonnollisesti.

Tulkitsin sinun kommentin lähinnä niin että *kokematon* ihminen ei voi uskottavasti keskustella/väitellä tästä asiasta. Tai jos niin tekeekin niin jää alakynteen vain sen takia että ei ole henk. koht kokemusta.
Tästä olisin tietysti erimieltä jos tätä tarkoitit, et ilmeisesti tarkoittanut kuitenkaan.

Riippuu asiasta ja siitä millä tasolla keskustellaan.
Ei minun tarvitse tappaa ketään tietääkseni että se on väärin, useimmiten ainakin. Jos tälläinen esimerkki sallitaan.

Wittgensteinista, voitko tarjota linkkiä kyseiseen kirjaan /kohtaan, haluaisin lukea missä kontekstissä hän on moisen kliseen sanonut Siis tottahan se on toki mutta kiinnostaa.

Tractatus?

En hetkeäkään usko, etteikö hyvällä mielikuvituksella ja empatialla varustettu voi ymmärtää miksi joku rukoilee tappamaan itsensä.
Mutta se, että pystyy ymmärtämään kaikki ne tunteet, ajatukset, tapahtumat ja teot ennen sitä, se täytyy kokea, ennenkuin sen ymmärtää.
Tämä on se ero.

Ihmisissä ja ihmisissä on eroja. On kaikkitietäviä besserwissereitä, jotka tietävät kaiken, hyvistä oloista ja pahin mitä on kokenut elämässään, on kanin kuolema.
Minä en itseasiassa usko,että kukaan pystyy täydellisesti ymmärtämään ketään. Ihmisten tunteet ja ajatukset ovat erilaiset. Ihminen on muokattu perintötekijöiltään,kasvatukseltaan ja luonteeltaan. Kokemukset sulatettuna tähän, ja on naiivia väittää, että kukaan pystyy täydellisesti ymmärtämään ketään.

Minä en ymmärrä lasta, joka on kokenut insestiä isältään ja veljeltään, koulukiusattu, fyysisesti pahoinpidelty, heitetty murrosikäisenä kotoa, käyttänyt huumeita ja alkoholia, häntä on käytetty seksuaalisesti hyväksi, hän tapasi pahoinpitelevän miehen ja oli menettää monta kertaa henkensä,
tapasi muutamankin tällaisen miehen, veti ranteensa auki, joutui suljetulle ja lopetti puhumisen.

Pystyn kuvittelemaan, mutta en täydellisesti pysty ymmärtämään.

Wittgensteinistä, joudut valitettavasti etsimään tuon tiedon ihan itse.
Sen verran aikaa kuitenkin siitä on, kun olen lukenut ja tenttinyt etiikkaa

 

[Jaska-]

En hetkeäkään usko, etteikö hyvällä mielikuvituksella ja empatialla varustettu voi ymmärtää miksi joku rukoilee tappamaan itsensä.
Mutta se, että pystyy ymmärtämään kaikki ne tunteet, ajatukset, tapahtumat ja teot ennen sitä, se täytyy kokea, ennenkuin sen ymmärtää.
Tämä on se ero.

Ihmisissä ja ihmisissä on eroja. On kaikkitietäviä besserwissereitä, jotka tietävät kaiken, hyvistä oloista ja pahin mitä on kokenut elämässään, on kanin kuolema.
Minä en itseasiassa usko,että kukaan pystyy täydellisesti ymmärtämään ketään. Ihmisten tunteet ja ajatukset ovat erilaiset. Ihminen on muokattu perintötekijöiltään,kasvatukseltaan ja luonteeltaan. Kokemukset sulatettuna tähän, ja on naiivia väittää, että kukaan pystyy täydellisesti ymmärtämään ketään.

Minä en ymmärrä lasta, joka on kokenut insestiä isältään ja veljeltään, koulukiusattu, fyysisesti pahoinpidelty, heitetty murrosikäisenä kotoa, käyttänyt huumeita ja alkoholia, häntä on käytetty seksuaalisesti hyväksi, hän tapasi pahoinpitelevän miehen ja oli menettää monta kertaa henkensä,
tapasi muutamankin tällaisen miehen, veti ranteensa auki, joutui suljetulle ja lopetti puhumisen.

Pystyn kuvittelemaan, mutta en täydellisesti pysty ymmärtämään.

Kyllä, edelleenkään tästä ei ole erimielisyyttä tosin en tiedä onko tästä nyt ymmärtämisestä kyse vai siitä mikä on oikein ja mikä on väärin ja millä tavalla tämä *ymmärtäminen* mahdollisesti nivoutuu oikeudenmukaisuuteen.

Eli näihin tasa-arvo kysymyksiin liittyviin ongelmiin. Joista mielestäni kaikki voivat puhua ilman että on lapsia tai että on edes parisuhteessa. Hyvin yleisiä linjauksiahan tässä keskustellaan, yleisiä epäkohtia puolin ja toisin mitkä ovat tiedossa ja niihin liittyviä ajatuksia.

Ehkä minua voidaan kutsua sellaiseksi ´Besserwisseriksi´, johtuen tuosta ylhäällä mainitsemastani asenteestani ja tavastani ajatella. Ongelmia tulee silloin kuin puhun jostain yleisellä tasolla ja toinen persoonallisella tasolla. Sellaiselle ihmiselle varmasti tulee tunne että "mikähän tuokin kaveri luulee olevansa, luulee tietävänsä kaikesta kaiken".

Ei ihmisiä voi ymmärtää sen enempää kuin mitä kohtuudella voidaan odottaa. En usko että on mitään täydellistä ymmärtämistä olemassa. Edes silloinkaan kun on kokenut samankaltaisia asioita, toki se auttaa paljon, mutta ei tee ymmärtämisestä täydellistä luulen.
---------------------------------------------------------------

Isän oikeuksista aborttikysymyksessä.
Kun vaistonvaraisesti vastaa kysymykseen: Pitäisikö isän voida irtisanoutua vastuusta jos nainen haluaa pitää lapsen vasten isän tahtoa? (Eli Isän vastuun mukana tuleva oikeus ohitetaan tai jätetään huomiotta)

Niin vastaisin kyllä.

Mutta todellisuus ja käytäntö etenkin voi olla eriasia sitten.
En todellakaan osaa sanoa.

Omalta kohdaltani en kyllä usko että voisin edes puhua ääneen abortista vaihtoehtona naiselle. Tuntuu jotenkin absurdilta jopa, myönnän.