Miksi miehet on tuommosia.... *sanaton*

hyytikyppynen

Aktiivinen jäsen
30.10.2006
26 410
8
38
puurajan takana
Tuolla minun ukolla ihan selvästi alkanu olkapää vaivata taas, on muutaman kerran jo leikattu ja sen PITI olla nyt kunnossa.
Mut ko olen jo jonku aikaa seuraillu ko mies on unissaan voivotellu, yleensä justiin ko kääntyy siltä kipeältä olkapäältä toiselle, siis kyljeltä toiselle. Sen lisäksi että tekkee nostohommat ym oikealla kädellä (vasen olkapää se kipiä ) vaikka on vasenkätinen, välttelee kirjottamista, ja muutenki selvästi lepuuttaa sitä kättä koko ajan.

Ja nytkö se heräs päikkäreiltä ja otti särkylääkettä, kysyin siltä taas kerran että särkeekö olkapäätä, pikkusen kuulema jomottelee. Aiemmin on vastannu että ei. Jos sitä niin pikkusen vain jomottellee nii miks se särkylääkettä ottaa ko yleensä ei niihin koske pitkällä tikullakkaan :o Kysyin onko sanonu lääkärille mittään, alkaa jäkätys, mitä sille pitäs sanoa, ei sitä olkapäätä särje, ei siinä mittään vikkaa ole plaaplaaaplaaa... :headwall:

Kohtakohan on taas se tilanne että iskee se tulehus jälleen kerran ja sitte 40 asteen kuumeessa alkaa miettiä josko siinä olkapäässä sittekki jotaki on ko ei ennää särkylääkkeetkään auta |O
 
Nih.... mun mieheltä leikattiin kierukka polvesta syksyllä. Mä vähän luulen, että se on pamahtanu ny uudestaan kun se polvi on niin helkkarin kipeä ettei sitä saa koukkuun kunnolla :|
Jos se polvi ei tu kuntoon ni se on sit aikalailla hei hei tuolle työlle mitä tekee, mut arvaa vaan onko käyny lääkärissä... Ei tietenkään :headwall:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Joni Makkuusäkki:
Miksi muuten mielletään aina, että just miehet on niitä lekurin välttäjiä? Tuli vaan mieleen. Tunnen itseni lisäksi useamman naisen, jotka ei mene kun viimesessä hädässä lekuriin :D

No minun äiti oli ihan samanlainen.. Luultavasti ois hengissä vielä jos ei ois ollu niin lääkärikammonen. :snotty:
 
Mun ukkoni taas ilmottaa kyllä jos on kipuja,mutta ei sitten millään suostus ottamaan lääkettä. Valivali vaan :headwall: Edes sillon kun on kyse kivusta joka ei lähde millään ulkolenkillä tai lepäämisellä.
 
Kuulostaa tutulta. Miehellä on revennyt nestepussi selkänikamien välistä ja siltä menee välillä ihan jalat alta äkillisen kivun takia. Mutta silti kun kysyn, onko selkä reistannut niin vastaus on että "se alkaa olla aika hyvä".
 
Alkuperäinen kirjoittaja leijona76:
Mun ukkoni taas ilmottaa kyllä jos on kipuja,mutta ei sitten millään suostus ottamaan lääkettä. Valivali vaan :headwall: Edes sillon kun on kyse kivusta joka ei lähde millään ulkolenkillä tai lepäämisellä.

Mulla tuo mies sai leikkauksen jälkeen jotaki tehotroppeja särkyyn, ekan päivän söi niitä erittäin vastahakosesti, sitte nakkas vessanpöntöstä alas loput. Ja kitu särkyineen...
Ja niitä tavallisiakkaan särkylääkkeitä ei tietenkään tuu otettua ko vain jos on oikeasti niin kovat tuskat ettei kestä muuten.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Joni Makkuusäkki:
Miksi muuten mielletään aina, että just miehet on niitä lekurin välttäjiä? Tuli vaan mieleen. Tunnen itseni lisäksi useamman naisen, jotka ei mene kun viimesessä hädässä lekuriin :D


Itte kyllä ilmotan joskus jos johonkin sattuu, en välttämättä aina ees sano mitään että sattuu. Sit vaan hiljaa mielessä kärvistelen niien kipujen kanssa, lääkäriin meen vasta sitten kun mies on suuttunu ja pakottanu pakottamalla. Viimeks kun sain astmakohtauksen niin senkin aikaan piti vikuroida vastaan että kyllä tää tästä menee ohi kun rauhotutaan ja ruvetaan nukkuu, ei menny ja sit mies puoli väkisin raahas mut tohon terveyskeskukseen ja sain apua siihen hengenahdistukseen. Ja varmasti tulee suuttuu viä monta kertaa tästä asiasta. Mies kysy et mikä siinä on että ei voi myöntää että jos johonkin sattuu ja sit mennä vaan käymään lääkäärissä? En tiä oikein itekkään, kai vissiin se että en muutenkaan tua lääkärissä tykkää olla kun jotenkin kammoon niintä ja sairaaloita kammoon viä enemmän.

Mut miehellä ei ois varaa kauheesti sanoo. Yks yö heräs kun sen mahaan alko koskee niin paljon ettei pystyny olee lepo tilassa eikä oikein mitenkään päin. Kysyin et mikä on? vastas vaan et mahaan koskee, nousin ylös ja käänsin sen päätä mua päin niin et silmät näin. Miehen otsa oli hiestä märkä, eli tuskanhiki otsalla ja sanoin et nyt kyllä lähetään lääkäriin, en halua nousta aamulla niin et makaat mun vieressä hengettömänä. Sano vaan et ei tässä mitään lääkäriä nyt tarvi ja lakkaa vauhkoomasta ja tuu nukkuu sieltä. Se meni ittellään ohi, mut mies sano aamulla et se kipu tuntu jossain munuaisten kohalla, hemmetin ukko kun tajuais että tollanen voi olla vakavaa. Ei kuulema nyt oo enää koskenu, mut jos viä on tollasta niin sit raahaan sen kyllä väkipakolla tonne terveyskeskukseen.
 

Yhteistyössä