Lyhyesti taustaa... Olen ollut yhdessä mieheni kanssa lähes 10 vuotta. Suhteeni anoppiini on aina ollut todella hyvä, hän on minulle kuin oma äiti (omani on kuollut). Myös miehellä on vanhempiinsa läheiset ja hyvät välit, hän (mieheni) on oikea jokaisen vanhemman unelmalapsi.
Mieheni hulttio pikkuveli meni naimisiin muutama vuosi sitten naisen kanssa, jota tuskin tunsi, koska heillä kävi ns. vahinko. Tiedätte varmaan mitä tarkoitan. Tyttö on aika uskovaisesta perheestä, joten muuta vaihtoehtoa ei kai sitten ollut...
Olen koittanut suhtautua tähän saakka positiivisesti tähän miehen veljen vaimoon, kutsutaan nyt häntä vaikka Liisaksi. Meistä on tullut jopa jonkinlaiset ystävät. Kunnes nyt sitten... Tässä yhtenä päivänä anoppini oli avautunut miehelleni ja kertonut Liisan puhuneen hänelle asioita minusta, joissa ei ole kerta kaikkiaan mitään perää. Pahinta tässä on se, että mieheni mukaan anoppini oli kuulostanut siltä, että olisi jopa uskonut näitä juttuja (en viitsi tässä niitä referoida)! Mieheni oli loukkaantunut puolestani todella pahasti ja omien sanojensa mukaan saanut anoppini vakuuttuneeksi siitä, etten missään tapauksessa ole sanonut mitään sellaista kuin Liisa väitti minun sanoneen.
Olin sitten itsekin yhteydessä anoppini kanssa ja hän oli pahoillaan tilanteesta ja sanoi että kyseessä oli varmaan jokin "väärinkäsitys" Liisan puolelta. Anoppini on kauhea herttainen ihminen, eikä halua mitään riitoja perheeseen. Minusta suoranaisessa valehtelussa ei kuitenkaan voi millään olla kyse mistään väärinkäsityksestä!
Olen itse nyt sydänjuuriani myöten loukkaantunut kahdesta asiasta:
1. Liisan käytöksestä: Miksi ihmeessä hän on mennyt selkäni takana puhumaan minusta perättömiä asioita anopilleni?
2. Miten anoppini on hetkeäkään edes voinut kuvitella, että nämä asiat (väitetyt sanomiseni) pitäisivät paikkansa??? Olemme sentään tunteneet lähes 10 vuotta, tämä uusi "puun takaa tullut" miniä ja anoppi vasta 2 vuotta.
Mitä tekisitte minun tilanteessani? En ole ollut kumpaankaan, Liisaan enkä anoppiin missään yhteyksissä tapahtuneen jälkeen, mutta vaikea heitä on loputtomiin vältellä kun edessä on sukujuhlia ym.
Olenko kohtuuton kun odotan anteeksipyyntöä sekä Liisalta että anopilta?
Tähän saakka perheessämme ei ole ollut mitään vastaavia konflikteja. Ilkeästi voisin sanoa, että tämän siitä saa kun tuodaan juntti suomenkielinen perheeseen (olemme kaikki muut suomenruotsalaisia paitsi tämä Liisa)... ei millään pahalla suomenkielisiä kohtaan, mutta ymmärtänette kiukkuni.
Mieheni hulttio pikkuveli meni naimisiin muutama vuosi sitten naisen kanssa, jota tuskin tunsi, koska heillä kävi ns. vahinko. Tiedätte varmaan mitä tarkoitan. Tyttö on aika uskovaisesta perheestä, joten muuta vaihtoehtoa ei kai sitten ollut...
Olen koittanut suhtautua tähän saakka positiivisesti tähän miehen veljen vaimoon, kutsutaan nyt häntä vaikka Liisaksi. Meistä on tullut jopa jonkinlaiset ystävät. Kunnes nyt sitten... Tässä yhtenä päivänä anoppini oli avautunut miehelleni ja kertonut Liisan puhuneen hänelle asioita minusta, joissa ei ole kerta kaikkiaan mitään perää. Pahinta tässä on se, että mieheni mukaan anoppini oli kuulostanut siltä, että olisi jopa uskonut näitä juttuja (en viitsi tässä niitä referoida)! Mieheni oli loukkaantunut puolestani todella pahasti ja omien sanojensa mukaan saanut anoppini vakuuttuneeksi siitä, etten missään tapauksessa ole sanonut mitään sellaista kuin Liisa väitti minun sanoneen.
Olin sitten itsekin yhteydessä anoppini kanssa ja hän oli pahoillaan tilanteesta ja sanoi että kyseessä oli varmaan jokin "väärinkäsitys" Liisan puolelta. Anoppini on kauhea herttainen ihminen, eikä halua mitään riitoja perheeseen. Minusta suoranaisessa valehtelussa ei kuitenkaan voi millään olla kyse mistään väärinkäsityksestä!
Olen itse nyt sydänjuuriani myöten loukkaantunut kahdesta asiasta:
1. Liisan käytöksestä: Miksi ihmeessä hän on mennyt selkäni takana puhumaan minusta perättömiä asioita anopilleni?
2. Miten anoppini on hetkeäkään edes voinut kuvitella, että nämä asiat (väitetyt sanomiseni) pitäisivät paikkansa??? Olemme sentään tunteneet lähes 10 vuotta, tämä uusi "puun takaa tullut" miniä ja anoppi vasta 2 vuotta.
Mitä tekisitte minun tilanteessani? En ole ollut kumpaankaan, Liisaan enkä anoppiin missään yhteyksissä tapahtuneen jälkeen, mutta vaikea heitä on loputtomiin vältellä kun edessä on sukujuhlia ym.
Olenko kohtuuton kun odotan anteeksipyyntöä sekä Liisalta että anopilta?
Tähän saakka perheessämme ei ole ollut mitään vastaavia konflikteja. Ilkeästi voisin sanoa, että tämän siitä saa kun tuodaan juntti suomenkielinen perheeseen (olemme kaikki muut suomenruotsalaisia paitsi tämä Liisa)... ei millään pahalla suomenkielisiä kohtaan, mutta ymmärtänette kiukkuni.
