Pakko purkaa tänne kun sapettaa anoppi...

[hohhoijakkaa taas]

vanhemmillahan ei ole mitään velvollisuutta jättää lapsilleen yhtään mitään, vaan voivat tuhlata ansaitsemansa rahat itseensä.
jokaisen on oma omaisuutens a itse ansaittava

 

[vieras]

täytyy sanoo että olet ahne! Eikös täällä jokainen elä omillaan ja omilla varoillaan? Kyllä olette säälittäviä kun meinaatte kaiken laskea perintöjen varaan!!! Mitäs olette ottanut lainaa,kuka pakotti! Voi hitto että vituttaa tollanen turhan ruikutus!!!

En minä ole ahne, ei ne rahat minun ole enkä laske mitään niiden varaan. Lainaa on otettu asuntoa varten ja täällä pääkaupunkiseudulla sitä joutuu ottamaan vähän enemmän vaikka mitään luksusta en haluaisikaan.

Ei ne rahat kuitenkaan anopin ole, vaan appiukon tienaamia ja lain mukaanhan ne kuuluisi kuitenkin lapslleen eli perillisille, ei anopille, jolla sitä rahaa on omasta takaa.

Taidat itse olla hieman katkera?

kyllä se kuule niin on, että puolisot perii toisensa.
miehesi saa rahansa sitten kun äidistään aika jättää, meilläkin vaarin kuolinpesä pysyy koskemattomana siihen saakka kunnes mummusta aika jättää, sillä välin mummu voi huoletta törsätä rahojaan vaikka kahvipaketteihin jos niin tahtoo.

Paitsi että puolisot eivät peri toisiaan, omaisuus tasataan toisen kuoltua ellei avioehtoa tai testamenttiä ole ja lapset perii toisen puolen omaisuudesta, toinen jää leskelle.

Toki yhteisesti voidaan sopia että pesää ei jaeta, kuten vaarisi ja ap:n tapauksessa on tehty. Mikäli perilliset vaativat lakiosuuttaan niin pesä tulee jakaa heti vainajan kuoltua.

 

[vieras]

vanhemmillahan ei ole mitään velvollisuutta jättää lapsilleen yhtään mitään, vaan voivat tuhlata ansaitsemansa rahat itseensä.
jokaisen on oma omaisuutens a itse ansaittava

Mutta kun vanhempi kuolee niin jäljelle jäännyt omaisuus kuuluu perillisille, eli lapsille ellei testamenttia toisin ole tehty.

 

[ohis]

ei meilläkään mitään jaettu kun toinen kuoli, sitten vasta kun toinenkin kuolee, eiköhän ne ole heidän yhdessä säästämiään rahojaan, ahneutta tuollainen

Miten muka yhteisesti säästettyjä rahoja kun kummallakin on ollut oma omaisuus omilla tileillä ja rahastoissa. Anoppi ei edes omista asuntoa jossa asuu vaan se on appivainaan maksama, mutta anopilla tietenkin oikeus asua siinä leskenä, sitä en kiistä. Ahneutta on mielestäni se, että ei anna lapsilleen heidän perintöä vaikka itse ei niitä rahoja tarvitse mihinkään...

vaikka asunto ja kaikki rahat olisi appivainaan nimissä anoppi omistaa silti siittä puolet jos kerran avioehtoa ei ole

Ei se nyt ihan niin voi mennä, koska anopilla on suurinpiirtein saman verran sijoituksia ja rahastoissa rahaa kiinni, mitä appiukon omaisuus on asunto mukaanlukien. Eihän perintökaari voisi edes mennä niin, että leski saa pitää koko oman omaisuutensa ja puolet vainajan omaisuudesta?

kyllä se näin menee. ei anopin oma omaisuus vaikuta mitenkään siihen että hänen puoliso kuoli. hänelle silti kuuluu puolet puolison omaisuudesta koska avioehtoa ei ollut.

Ei todellakaan kuulu. Aviopuolision kuollessa omaisuuden arvo lasketaan yhteen ja tästä puolet kuuluu leskelle, toinen puoli vainajan perillisille. Testamentti tai avioehto voi ainoastaan muuttaa asiaa.

Eli ap:n appiukon kuoltua omaisuudesta puolet menee leskelle, toinen puoli eli suunnilleen 200 000 euroa? Ap:n miehelle ja tämän veljelle. Eri asia jos perintöä ei jaeta yhteisestä sopimuksesta ennen toisen puolison kuolemaa.

 

[sama]

vanhemmillahan ei ole mitään velvollisuutta jättää lapsilleen yhtään mitään, vaan voivat tuhlata ansaitsemansa rahat itseensä.
jokaisen on oma omaisuutens a itse ansaittava

Mutta kun vanhempi kuolee niin jäljelle jäännyt omaisuus kuuluu perillisille, eli lapsille ellei testamenttia toisin ole tehty.

näinhän se on, mutta mielestäni ihmisten täytyis se leskikin huomioida, vai rahankiiltoko silmissä sitä vanhempien kuolemaa toivotaan?
mun mielestä on typerää olla loukkaantunut tuollaisesta asiasta, eipä kai kukaan ala elämäänsä ja lainojaan järjestämään sillätavalla, että suuri perinto on joskus tiedossa?
voihan ne vanhemmat vaikka ennen kuolemaansa yhtäkkiä lahjoittaa koko omaisuutensa esimerkiksi hyväntekeväisyyeen.
<Jos aapeen mies on sopinut äitinsä kanssa niin, että perintöä ei jaeta vielä, niin turha siitä on marista, järkevä mies aapeella joka välittää äidistään.

 

[vieras]

Ei olis muuten tullut mieleenikään silloin kun isä kuoli, että olisin alkanut äidin elämää repiä uusiksi, eli äitini asuu ja elelee nyt niinku tahtoo. Me lapset tullaan kuvioihin silloin kun äidistä aika jättää! Voi tietenkin olla että me olemme sisarrusten kanssa saaneet sellaisen kasvatuksenkin , että jokainen on oman onnensa seppä.

 

[tolloilua]

ei meilläkään mitään jaettu kun toinen kuoli, sitten vasta kun toinenkin kuolee, eiköhän ne ole heidän yhdessä säästämiään rahojaan, ahneutta tuollainen

Miten muka yhteisesti säästettyjä rahoja kun kummallakin on ollut oma omaisuus omilla tileillä ja rahastoissa. Anoppi ei edes omista asuntoa jossa asuu vaan se on appivainaan maksama, mutta anopilla tietenkin oikeus asua siinä leskenä, sitä en kiistä. Ahneutta on mielestäni se, että ei anna lapsilleen heidän perintöä vaikka itse ei niitä rahoja tarvitse mihinkään...

vaikka asunto ja kaikki rahat olisi appivainaan nimissä anoppi omistaa silti siittä puolet jos kerran avioehtoa ei ole

Ei se nyt ihan niin voi mennä, koska anopilla on suurinpiirtein saman verran sijoituksia ja rahastoissa rahaa kiinni, mitä appiukon omaisuus on asunto mukaanlukien. Eihän perintökaari voisi edes mennä niin, että leski saa pitää koko oman omaisuutensa ja puolet vainajan omaisuudesta?

kyllä se näin menee. ei anopin oma omaisuus vaikuta mitenkään siihen että hänen puoliso kuoli. hänelle silti kuuluu puolet puolison omaisuudesta koska avioehtoa ei ollut.

Ei todellakaan kuulu. Aviopuolision kuollessa omaisuuden arvo lasketaan yhteen ja tästä puolet kuuluu leskelle, toinen puoli vainajan perillisille. Testamentti tai avioehto voi ainoastaan muuttaa asiaa.

Eli ap:n appiukon kuoltua omaisuudesta puolet menee leskelle, toinen puoli eli suunnilleen 200 000 euroa? Ap:n miehelle ja tämän veljelle. Eri asia jos perintöä ei jaeta yhteisestä sopimuksesta ennen toisen puolison kuolemaa.

jos on omilla nimillä omaisuutta niin ei niitä silloin yhteen lasketa.tollot

 

[ap]

Ei olis muuten tullut mieleenikään silloin kun isä kuoli, että olisin alkanut äidin elämää repiä uusiksi, eli äitini asuu ja elelee nyt niinku tahtoo. Me lapset tullaan kuvioihin silloin kun äidistä aika jättää! Voi tietenkin olla että me olemme sisarrusten kanssa saaneet sellaisen kasvatuksenkin , että jokainen on oman onnensa seppä.

Kyse ei tosiaan ole kodin tai irtaimiston jakamisesta, ei kenenkään elämän repimisestä uusiksi. Luepa tarkemmin, en jaksa enää selittää...

 

[etkö tosiaan teinnyt?]

ei meilläkään mitään jaettu kun toinen kuoli, sitten vasta kun toinenkin kuolee, eiköhän ne ole heidän yhdessä säästämiään rahojaan, ahneutta tuollainen

Miten muka yhteisesti säästettyjä rahoja kun kummallakin on ollut oma omaisuus omilla tileillä ja rahastoissa. Anoppi ei edes omista asuntoa jossa asuu vaan se on appivainaan maksama, mutta anopilla tietenkin oikeus asua siinä leskenä, sitä en kiistä. Ahneutta on mielestäni se, että ei anna lapsilleen heidän perintöä vaikka itse ei niitä rahoja tarvitse mihinkään...

vaikka asunto ja kaikki rahat olisi appivainaan nimissä anoppi omistaa silti siittä puolet jos kerran avioehtoa ei ole

Ei se nyt ihan niin voi mennä, koska anopilla on suurinpiirtein saman verran sijoituksia ja rahastoissa rahaa kiinni, mitä appiukon omaisuus on asunto mukaanlukien. Eihän perintökaari voisi edes mennä niin, että leski saa pitää koko oman omaisuutensa ja puolet vainajan omaisuudesta?

kyllä se näin menee. ei anopin oma omaisuus vaikuta mitenkään siihen että hänen puoliso kuoli. hänelle silti kuuluu puolet puolison omaisuudesta koska avioehtoa ei ollut.

Ei todellakaan kuulu. Aviopuolision kuollessa omaisuuden arvo lasketaan yhteen ja tästä puolet kuuluu leskelle, toinen puoli vainajan perillisille. Testamentti tai avioehto voi ainoastaan muuttaa asiaa.

Eli ap:n appiukon kuoltua omaisuudesta puolet menee leskelle, toinen puoli eli suunnilleen 200 000 euroa? Ap:n miehelle ja tämän veljelle. Eri asia jos perintöä ei jaeta yhteisestä sopimuksesta ennen toisen puolison kuolemaa.

jos on omilla nimillä omaisuutta niin ei niitä silloin yhteen lasketa.tollot

Kyllä lasketaan ja sitä kutsutaan avio-oikeudeksi:

"Kun puolisot solmivat avioliiton, kummallekin puolisolle syntyy avio-oikeus toisen omaisuuteen. Avio-oikeus on henkilökohtainen oikeus, joka kohdistuu toisen puolison omaisuuteen. Avioliiton purkautuessa avioeron tai kuoleman vuoksi, avio-oikeus merkitsee oikeutta saada omaisuuden osituksessa puolet puolisoiden yhteenlasketun omaisuuden säästöstä."

 

[vieras]

Ei olis muuten tullut mieleenikään silloin kun isä kuoli, että olisin alkanut äidin elämää repiä uusiksi, eli äitini asuu ja elelee nyt niinku tahtoo. Me lapset tullaan kuvioihin silloin kun äidistä aika jättää! Voi tietenkin olla että me olemme sisarrusten kanssa saaneet sellaisen kasvatuksenkin , että jokainen on oman onnensa seppä.

Kyse ei tosiaan ole kodin tai irtaimiston jakamisesta, ei kenenkään elämän repimisestä uusiksi. Luepa tarkemmin, en jaksa enää selittää...

Kuule , kun se on monesti vanhalle ihmiselle sama asia , he ovat aikoinaan säästäneet ym. , ja mä en käsitä mitä hittoa sulle kuuluu sun miehes vanhempien omaisuus.

 

[mietippä omalle kohdallesi]

Miten miehesi ja hänen veljensä ei edes lakiosuuttaan saaneet? Vai voiko sen saamisen estää tuolla että anoppi on kieltäytynyt jakamasta pesää? Vai keskinäisellä testamentilla?

Ei ole testamenttiä, ei avioehtoa. Anoppi on perunkirjoituksessa kieltäytynyt jakamasta pesää. Mieheni on siihen tyytynyt, joten minun ei auta valittaa mutta kyllä se vaan ottaa päähän kun miettii millä eletään kun lomautukset uhkaa ja miestä jopa irtisanominen.

Minun rahojani ne eivät ole, mutta lainmukaan ne kuuluisivat miehelleni. Ottaa päähän, että hän ei vaadi äidiltään omaa osuuttaan...

tuolla logiikalla miehesi ei sitten varmaan teidän yhteisiä menojanne maksa saatuaan perintörahansa, ja jos yhteinen asuntolaina on niin kai miehesi sitten tekee avioehdon, että eron sattuessa hän on maksanut näin ja näin paljon asuntoa enemmän kuin sinä?

sitten kun olette vanhoja ja miehesi heittää kupin nurkkaan, niin lapsenne tulevat tietenkin vaatimaan, että perintö kuuluu nyt heille ja talo on myytävä koska isä on kuitenkin enemmän talosta maksanut kuin sinä, ja muutenkin tienannut enemmän rahaa kuin sinä.
kuulostaa reilulta eikö?

 

[ap]

vanhemmillahan ei ole mitään velvollisuutta jättää lapsilleen yhtään mitään, vaan voivat tuhlata ansaitsemansa rahat itseensä.
jokaisen on oma omaisuutens a itse ansaittava

Mutta kun vanhempi kuolee niin jäljelle jäännyt omaisuus kuuluu perillisille, eli lapsille ellei testamenttia toisin ole tehty.

näinhän se on, mutta mielestäni ihmisten täytyis se leskikin huomioida, vai rahankiiltoko silmissä sitä vanhempien kuolemaa toivotaan?
mun mielestä on typerää olla loukkaantunut tuollaisesta asiasta, eipä kai kukaan ala elämäänsä ja lainojaan järjestämään sillätavalla, että suuri perinto on joskus tiedossa?
voihan ne vanhemmat vaikka ennen kuolemaansa yhtäkkiä lahjoittaa koko omaisuutensa esimerkiksi hyväntekeväisyyeen.
<Jos aapeen mies on sopinut äitinsä kanssa niin, että perintöä ei jaeta vielä, niin turha siitä on marista, järkevä mies aapeella joka välittää äidistään.

Emme tosiaan ole lainoja ottaneet perintö mielessä. Appiukko kuoli hyvin yllättäen ja kohtuu nuorena, joten lainaa ottaessa emme edes osanneet aavistaa tulevaa. Nyt sitä lainaa kuitenkin on ja maksamme sen omilla tuloillamme vaikka tulevaisuudesta tuleekin tiukkaa koska edessä lomautuksia ja mahdollinen irtisanominen. Kyllä me jotenkin pärjäämme ja yhdessä pysymme, oli tilanne perinnön suhteen mikä tahansa.

Mutta jos meiltä menee tulevaisuudessa esim asunto alta mikäli työtilanne pahenee entitsestään laman takia ja tiedän, että anopilla on asunnon lisäksi appivainaan varoja sijoituksissa sekä omaa omaisuutta rahastoissa yms yhteensä noin 300 000 euron arvosta, niin ei se voi olla vaikuttamatta meidän väleihin.

Kyllä minä anopista välitän, en ole häneltä kotia viemässä, kippoakaan asunnosta vaatimassa, en edes rahaa koska mieheni asiaon hoitaa perintönsä miten tahtoo. Mutta jossain mielen sopukoissa en voi olla ajattelematta, että anoppi on nyt tehnyt väärän ratkaisun.

Joku päivähän se perintö sitten miehelleni tulee ja mahdollisesti jää minun perinnökseni mikäli mieheni kuolee ennen minua, silloin minä en taatusti jää rahakeon päälle istumaan vaan mieheni osuus menee sentillene hänen perillisilleen eli meidän lapsillemme, koska tiedän että siinä vaiheessa kun on asunto lainaa ja pienet lapset niin sille rahalle on käyttöä, ei se perintö samalla tavalla lämmitä siinä vaiheessa kun on asunnot ja muut maksettu.

Minun osaltani keskustelu jääköön nyt tähän...

 

[ap]

Miten miehesi ja hänen veljensä ei edes lakiosuuttaan saaneet? Vai voiko sen saamisen estää tuolla että anoppi on kieltäytynyt jakamasta pesää? Vai keskinäisellä testamentilla?

Ei ole testamenttiä, ei avioehtoa. Anoppi on perunkirjoituksessa kieltäytynyt jakamasta pesää. Mieheni on siihen tyytynyt, joten minun ei auta valittaa mutta kyllä se vaan ottaa päähän kun miettii millä eletään kun lomautukset uhkaa ja miestä jopa irtisanominen.

Minun rahojani ne eivät ole, mutta lainmukaan ne kuuluisivat miehelleni. Ottaa päähän, että hän ei vaadi äidiltään omaa osuuttaan...

tuolla logiikalla miehesi ei sitten varmaan teidän yhteisiä menojanne maksa saatuaan perintörahansa, ja jos yhteinen asuntolaina on niin kai miehesi sitten tekee avioehdon, että eron sattuessa hän on maksanut näin ja näin paljon asuntoa enemmän kuin sinä?

sitten kun olette vanhoja ja miehesi heittää kupin nurkkaan, niin lapsenne tulevat tietenkin vaatimaan, että perintö kuuluu nyt heille ja talo on myytävä koska isä on kuitenkin enemmän talosta maksanut kuin sinä, ja muutenkin tienannut enemmän rahaa kuin sinä.
kuulostaa reilulta eikö?

Jahas. No tuleehan sitä perintöä joskus minullekin ja on jo tullutkin, kuka sanoi että asuntoa maksettaisiin jatkossakaan vain mieheni perintörahoilla?

Vastasinkin tuohon juuri mitä mieltä olen omaisuuden jaosta siinä vaiheessa kun miehestäni aika jättää, jos se tapahtuu ennen minua...

 

[ap:lle]

Ymmärrän harmistuksesi. Äitinä itse tekee kaiken lapsensa eteen (en tarkoita kaikki pitää saada) ja sitten joku pitää kiinni rahoista joita ei tarvitse. Eikä kyse ole ahneudesta omalta kohdaltasi, itse ajattelisin samalla lailla eikä tosiaanka kiinnosta vanhempien rahat nyt. Mutta kun se kohdalle ja jotain perintöä mahdollisesti olisi niin pakkohan sitä on silloin ajatella.
Oman äitini kohdalla en koskaan voisi uskoa että näin menisi, mutta taas miehen vanhempien kohdalta hyvinkin. Äitiys ei ole kaikille samanlaista tai kaikille lapsille tasapuolista.

 

[arvailuja vain]

Miten miehesi ja hänen veljensä ei edes lakiosuuttaan saaneet? Vai voiko sen saamisen estää tuolla että anoppi on kieltäytynyt jakamasta pesää? Vai keskinäisellä testamentilla?

Ei ole testamenttiä, ei avioehtoa. Anoppi on perunkirjoituksessa kieltäytynyt jakamasta pesää. Mieheni on siihen tyytynyt, joten minun ei auta valittaa mutta kyllä se vaan ottaa päähän kun miettii millä eletään kun lomautukset uhkaa ja miestä jopa irtisanominen.

Minun rahojani ne eivät ole, mutta lainmukaan ne kuuluisivat miehelleni. Ottaa päähän, että hän ei vaadi äidiltään omaa osuuttaan...

tuolla logiikalla miehesi ei sitten varmaan teidän yhteisiä menojanne maksa saatuaan perintörahansa, ja jos yhteinen asuntolaina on niin kai miehesi sitten tekee avioehdon, että eron sattuessa hän on maksanut näin ja näin paljon asuntoa enemmän kuin sinä?

sitten kun olette vanhoja ja miehesi heittää kupin nurkkaan, niin lapsenne tulevat tietenkin vaatimaan, että perintö kuuluu nyt heille ja talo on myytävä koska isä on kuitenkin enemmän talosta maksanut kuin sinä, ja muutenkin tienannut enemmän rahaa kuin sinä.
kuulostaa reilulta eikö?

Jahas. No tuleehan sitä perintöä joskus minullekin ja on jo tullutkin, kuka sanoi että asuntoa maksettaisiin jatkossakaan vain mieheni perintörahoilla?

Vastasinkin tuohon juuri mitä mieltä olen omaisuuden jaosta siinä vaiheessa kun miehestäni aika jättää, jos se tapahtuu ennen minua...

itse olen ehkä sitten hiukan vanhanaikainen, koska ajattelen asian niin, että puolisot ovat yhdessä rakentaneet omaisuutensa ja toisen kuollessa se omaisuus pysyy koskemattomana, kunnes toinenkin kuolee.
ehkä anoppi on sitten huomannut, kuinka paljon sinä niitä rahoja tahdot ja on päättänyt, että eipäs annakkaan niitä vielä, vaan katsoo, että pysyttekö edes yhdessä niin pitkään, jolloin voidaan katsoa, että teidänkin omaisuutenne on yhteistä.

 

[shihtzu]

Miten miehesi ja hänen veljensä ei edes lakiosuuttaan saaneet? Vai voiko sen saamisen estää tuolla että anoppi on kieltäytynyt jakamasta pesää? Vai keskinäisellä testamentilla?

Ei ole testamenttiä, ei avioehtoa. Anoppi on perunkirjoituksessa kieltäytynyt jakamasta pesää. Mieheni on siihen tyytynyt, joten minun ei auta valittaa mutta kyllä se vaan ottaa päähän kun miettii millä eletään kun lomautukset uhkaa ja miestä jopa irtisanominen.

Minun rahojani ne eivät ole, mutta lainmukaan ne kuuluisivat miehelleni. Ottaa päähän, että hän ei vaadi äidiltään omaa osuuttaan...

tuolla logiikalla miehesi ei sitten varmaan teidän yhteisiä menojanne maksa saatuaan perintörahansa, ja jos yhteinen asuntolaina on niin kai miehesi sitten tekee avioehdon, että eron sattuessa hän on maksanut näin ja näin paljon asuntoa enemmän kuin sinä?ja

sitten kun olette vanhoja ja miehesi heittää kupin nurkkaan, niin lapsenne tulevat tietenkin vaatimaan, että perintö kuuluu nyt heille ja talo on myytävä koska isä on kuitenkin enemmän talosta maksanut kuin sinä, ja muutenkin tienannut enemmän rahaa kuin sinä.
kuulostaa reilulta eikö?

Eihän tässä tosta ole kyse, vaan siitä että seisotetaan niitä rahoja jossain rahastoissa, vaikka ne voisi jakaa. Tavaroita ja asuntoahan tässä ei olla jakamassa, vaan sitä ylimääräistä mikä turhaa seisoo jossain tilillä.

Mun molemmat isovanhemmat tekivät niin että ne rahat, jotka oli vainajan tileillä, niin ne jaettiin, mutta ei mitään tavaroita tai asuntoa.

 

[meitsi]

en jaksanut kyllä lukea kaikkia kirjoituksia mutta mulle ei tulisi mieleenkään haluta mitään omilta eikä puolison vanhemmilta ennen kun molemmmista on aika jättänyt. mielestäni on kyse heidän omaisuudestaan. vaikka laki sanoisi mitä, tältä minusta tuntuu!

 

[lottovoittoa odotellessa ;)]

Ymmärrän harmistuksesi. Äitinä itse tekee kaiken lapsensa eteen (en tarkoita kaikki pitää saada) ja sitten joku pitää kiinni rahoista joita ei tarvitse. Eikä kyse ole ahneudesta omalta kohdaltasi, itse ajattelisin samalla lailla eikä tosiaanka kiinnosta vanhempien rahat nyt. Mutta kun se kohdalle ja jotain perintöä mahdollisesti olisi niin pakkohan sitä on silloin ajatella.
Oman äitini kohdalla en koskaan voisi uskoa että näin menisi, mutta taas miehen vanhempien kohdalta hyvinkin. Äitiys ei ole kaikille samanlaista tai kaikille lapsille tasapuolista.

ja raha ei ole yhtä tärkeää kaikille.
oma isäni kuoli kaksi vuotta sitten, hänellä omaisuutta tileillä aika isoja summia, ja lisäksi vielä metsää, äitini on terve ja elää varmasti vielä kymmeniä vuosia, silti mieleenikään ei ole kertaakaan tullut, että oma elämä helpottuu näiden perintörahojen avulla, ne tulee sitten kun tulee ja siihen asti me teemme töitä, töitä ja töitä, että kartutamme itse hankkimaamme omaisuutta lisää.

 

[lisää tulee jatkuvasti]

Miten miehesi ja hänen veljensä ei edes lakiosuuttaan saaneet? Vai voiko sen saamisen estää tuolla että anoppi on kieltäytynyt jakamasta pesää? Vai keskinäisellä testamentilla?

Ei ole testamenttiä, ei avioehtoa. Anoppi on perunkirjoituksessa kieltäytynyt jakamasta pesää. Mieheni on siihen tyytynyt, joten minun ei auta valittaa mutta kyllä se vaan ottaa päähän kun miettii millä eletään kun lomautukset uhkaa ja miestä jopa irtisanominen.

Minun rahojani ne eivät ole, mutta lainmukaan ne kuuluisivat miehelleni. Ottaa päähän, että hän ei vaadi äidiltään omaa osuuttaan...

tuolla logiikalla miehesi ei sitten varmaan teidän yhteisiä menojanne maksa saatuaan perintörahansa, ja jos yhteinen asuntolaina on niin kai miehesi sitten tekee avioehdon, että eron sattuessa hän on maksanut näin ja näin paljon asuntoa enemmän kuin sinä?ja

sitten kun olette vanhoja ja miehesi heittää kupin nurkkaan, niin lapsenne tulevat tietenkin vaatimaan, että perintö kuuluu nyt heille ja talo on myytävä koska isä on kuitenkin enemmän talosta maksanut kuin sinä, ja muutenkin tienannut enemmän rahaa kuin sinä.
kuulostaa reilulta eikö?

Eihän tässä tosta ole kyse, vaan siitä että seisotetaan niitä rahoja jossain rahastoissa, vaikka ne voisi jakaa. Tavaroita ja asuntoahan tässä ei olla jakamassa, vaan sitä ylimääräistä mikä turhaa seisoo jossain tilillä.

Mun molemmat isovanhemmat tekivät niin että ne rahat, jotka oli vainajan tileillä, niin ne jaettiin, mutta ei mitään tavaroita tai asuntoa.

rahastoissahan ne korkoa kasvavat

 

[vieras]

Jos mun vanhemmista toinen kuolis, niin ei meist kyl kukaan haluis jakaa perintöä ennen kuin kumpikin vanhemmista on poistunu. Tavarat, varat ym on heidän kummankin (vaikka heilläkin on niitä eri tileillä ) ja musta ois kyl väärin rueta vaatimaan mitään. Musta tuo on ahneutta.

Tän kanssa samaa mieltä. Kun vanhempamme ovat meidät aikuseksi kasvattaneet, eivät ole enää mitään velkaa lapsilleen. Kamalaa ajatella noin että anoppisi pitäisi kodistaan tai omaisuudestaan luopua, koska appesi kuoli ja haluatte hänen perintörahansa.

Jos meillä olis sama tilanne, anoppi saisi vaikka polttaa rahat takassa. En haluaisi pesänjakoa ennekuin molemmat appivanhemmat ovat kuolleet.

 

[Sairaanhoitaja]

Minun vanhempani ovat suhteellisen varakkaita ja olen ainoa lapsi. Meillä mieheni kanssa on ihan normaalipalkkaiset työt ja useampi lapsi. Nytkin joudun viemään 1v. hoitoon ja menemään ensi maanantaina töihin. Mieleeni ei ole tullut alkaa vaatimaan rahoja vanhemmiltani, enkä näin tekisi vaikka toinen olisi kuollutkin.

 

[työttömän vaimo]

vanhemmillahan ei ole mitään velvollisuutta jättää lapsilleen yhtään mitään, vaan voivat tuhlata ansaitsemansa rahat itseensä.
jokaisen on oma omaisuutens a itse ansaittava

Mutta kun vanhempi kuolee niin jäljelle jäännyt omaisuus kuuluu perillisille, eli lapsille ellei testamenttia toisin ole tehty.

näinhän se on, mutta mielestäni ihmisten täytyis se leskikin huomioida, vai rahankiiltoko silmissä sitä vanhempien kuolemaa toivotaan?
mun mielestä on typerää olla loukkaantunut tuollaisesta asiasta, eipä kai kukaan ala elämäänsä ja lainojaan järjestämään sillätavalla, että suuri perinto on joskus tiedossa?
voihan ne vanhemmat vaikka ennen kuolemaansa yhtäkkiä lahjoittaa koko omaisuutensa esimerkiksi hyväntekeväisyyeen.
<Jos aapeen mies on sopinut äitinsä kanssa niin, että perintöä ei jaeta vielä, niin turha siitä on marista, järkevä mies aapeella joka välittää äidistään.

Emme tosiaan ole lainoja ottaneet perintö mielessä. Appiukko kuoli hyvin yllättäen ja kohtuu nuorena, joten lainaa ottaessa emme edes osanneet aavistaa tulevaa. Nyt sitä lainaa kuitenkin on ja maksamme sen omilla tuloillamme vaikka tulevaisuudesta tuleekin tiukkaa koska edessä lomautuksia ja mahdollinen irtisanominen. Kyllä me jotenkin pärjäämme ja yhdessä pysymme, oli tilanne perinnön suhteen mikä tahansa.

Mutta jos meiltä menee tulevaisuudessa esim asunto alta mikäli työtilanne pahenee entitsestään laman takia ja tiedän, että anopilla on asunnon lisäksi appivainaan varoja sijoituksissa sekä omaa omaisuutta rahastoissa yms yhteensä noin 300 000 euron arvosta, niin ei se voi olla vaikuttamatta meidän väleihin.

Kyllä minä anopista välitän, en ole häneltä kotia viemässä, kippoakaan asunnosta vaatimassa, en edes rahaa koska mieheni asiaon hoitaa perintönsä miten tahtoo. Mutta jossain mielen sopukoissa en voi olla ajattelematta, että anoppi on nyt tehnyt väärän ratkaisun.

Joku päivähän se perintö sitten miehelleni tulee ja mahdollisesti jää minun perinnökseni mikäli mieheni kuolee ennen minua, silloin minä en taatusti jää rahakeon päälle istumaan vaan mieheni osuus menee sentillene hänen perillisilleen eli meidän lapsillemme, koska tiedän että siinä vaiheessa kun on asunto lainaa ja pienet lapset niin sille rahalle on käyttöä, ei se perintö samalla tavalla lämmitä siinä vaiheessa kun on asunnot ja muut maksettu.

Minun osaltani keskustelu jääköön nyt tähän...

Huonolla pohjalla on sun avioliittosi jos se kaatuu siihen että anopin pankkitilillä on rahaa, jota ei tipu sulle eikä miehellesi. Itse teidän pitäisi kyetä selviämään lainoistanne ja menoistanne. Oli työttömyyttä tai ei.

 

[ap:lle]

Ymmärrän harmistuksesi. Äitinä itse tekee kaiken lapsensa eteen (en tarkoita kaikki pitää saada) ja sitten joku pitää kiinni rahoista joita ei tarvitse. Eikä kyse ole ahneudesta omalta kohdaltasi, itse ajattelisin samalla lailla eikä tosiaanka kiinnosta vanhempien rahat nyt. Mutta kun se kohdalle ja jotain perintöä mahdollisesti olisi niin pakkohan sitä on silloin ajatella.
Oman äitini kohdalla en koskaan voisi uskoa että näin menisi, mutta taas miehen vanhempien kohdalta hyvinkin. Äitiys ei ole kaikille samanlaista tai kaikille lapsille tasapuolista.

ja raha ei ole yhtä tärkeää kaikille.
oma isäni kuoli kaksi vuotta sitten, hänellä omaisuutta tileillä aika isoja summia, ja lisäksi vielä metsää, äitini on terve ja elää varmasti vielä kymmeniä vuosia, silti mieleenikään ei ole kertaakaan tullut, että oma elämä helpottuu näiden perintörahojen avulla, ne tulee sitten kun tulee ja siihen asti me teemme töitä, töitä ja töitä, että kartutamme itse hankkimaamme omaisuutta lisää.

Ei se ole meillekään ja töitä tässä tehdään että asiat olisi hyvin. Mutta jos lapseltani menee työt, mahdollisesti asunto ja lapsenlapsilta tuttu ympäristö ja perintöraha olisi tilillä odottamassa. Kyllä sen rahan silloin antaisin, en olisi todellakaan kieltänyt sitä alkuunsakaan. Kyllä sillä rahalla kummasti sinunkin lapsille se ruoka, vaatteet ja lääkkeet ostetaan, vaikka se ei tärkeä sinulle olisikaan. Se mitä sillä saat on kuitenkin lapsillesi elintärkeää. Haluan että lapset saavat perusasiat ja hyvän alun elämälle, tämä ei todellakaan tarkoita edes uusia vaatteita vaan ehjiä.

 

[ohis]

Jos mun vanhemmista toinen kuolis, niin ei meist kyl kukaan haluis jakaa perintöä ennen kuin kumpikin vanhemmista on poistunu. Tavarat, varat ym on heidän kummankin (vaikka heilläkin on niitä eri tileillä ) ja musta ois kyl väärin rueta vaatimaan mitään. Musta tuo on ahneutta.

Tän kanssa samaa mieltä. Kun vanhempamme ovat meidät aikuseksi kasvattaneet, eivät ole enää mitään velkaa lapsilleen. Kamalaa ajatella noin että anoppisi pitäisi kodistaan tai omaisuudestaan luopua, koska appesi kuoli ja haluatte hänen perintörahansa.

Jos meillä olis sama tilanne, anoppi saisi vaikka polttaa rahat takassa. En haluaisi pesänjakoa ennekuin molemmat appivanhemmat ovat kuolleet.

Missä kohtaa ap on vaatinut anoppia luopumaan kodistaan? Eihän anopin tarvitsisi luopua mistään omastaan mutta ne rahat jotka on vainajan nimissä rahastoissa yms eivät varsinaisesti kuulu anopille, ei lain mukaan ja ilmeisesti ei miehen eläessäkään koska tilit eivät olleet yhteiset.

 

[aapeelle asiaa]

voithan sanoa miehellesi, että ehdottaa anopille sellaista ratkaisua, että isän perintö jaetaan, mutta tehtäisiin ehto, että poikien puolisoilla ei ole oikeutta rahoihin, jospa anoppi pelkää sitä, että rahat menee eron myötä haaskoille jakoon.