Mieheni veljen vaimo yrittää sabotoida suhteeni anoppiini

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja piitu pipari
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

piitu pipari

Aktiivinen jäsen
07.06.2008
1 065
0
36
Lyhyesti taustaa... Olen ollut yhdessä mieheni kanssa lähes 10 vuotta. Suhteeni anoppiini on aina ollut todella hyvä, hän on minulle kuin oma äiti (omani on kuollut). Myös miehellä on vanhempiinsa läheiset ja hyvät välit, hän (mieheni) on oikea jokaisen vanhemman unelmalapsi.

Mieheni hulttio pikkuveli meni naimisiin muutama vuosi sitten naisen kanssa, jota tuskin tunsi, koska heillä kävi ns. vahinko. Tiedätte varmaan mitä tarkoitan. Tyttö on aika uskovaisesta perheestä, joten muuta vaihtoehtoa ei kai sitten ollut...

Olen koittanut suhtautua tähän saakka positiivisesti tähän miehen veljen vaimoon, kutsutaan nyt häntä vaikka Liisaksi. Meistä on tullut jopa jonkinlaiset ystävät. Kunnes nyt sitten... Tässä yhtenä päivänä anoppini oli avautunut miehelleni ja kertonut Liisan puhuneen hänelle asioita minusta, joissa ei ole kerta kaikkiaan mitään perää. Pahinta tässä on se, että mieheni mukaan anoppini oli kuulostanut siltä, että olisi jopa uskonut näitä juttuja (en viitsi tässä niitä referoida)! Mieheni oli loukkaantunut puolestani todella pahasti ja omien sanojensa mukaan saanut anoppini vakuuttuneeksi siitä, etten missään tapauksessa ole sanonut mitään sellaista kuin Liisa väitti minun sanoneen.

Olin sitten itsekin yhteydessä anoppini kanssa ja hän oli pahoillaan tilanteesta ja sanoi että kyseessä oli varmaan jokin "väärinkäsitys" Liisan puolelta. Anoppini on kauhea herttainen ihminen, eikä halua mitään riitoja perheeseen. Minusta suoranaisessa valehtelussa ei kuitenkaan voi millään olla kyse mistään väärinkäsityksestä!

Olen itse nyt sydänjuuriani myöten loukkaantunut kahdesta asiasta:
1. Liisan käytöksestä: Miksi ihmeessä hän on mennyt selkäni takana puhumaan minusta perättömiä asioita anopilleni?

2. Miten anoppini on hetkeäkään edes voinut kuvitella, että nämä asiat (väitetyt sanomiseni) pitäisivät paikkansa??? Olemme sentään tunteneet lähes 10 vuotta, tämä uusi "puun takaa tullut" miniä ja anoppi vasta 2 vuotta.

Mitä tekisitte minun tilanteessani? En ole ollut kumpaankaan, Liisaan enkä anoppiin missään yhteyksissä tapahtuneen jälkeen, mutta vaikea heitä on loputtomiin vältellä kun edessä on sukujuhlia ym.

Olenko kohtuuton kun odotan anteeksipyyntöä sekä Liisalta että anopilta?

Tähän saakka perheessämme ei ole ollut mitään vastaavia konflikteja. Ilkeästi voisin sanoa, että tämän siitä saa kun tuodaan juntti suomenkielinen perheeseen (olemme kaikki muut suomenruotsalaisia paitsi tämä Liisa)... ei millään pahalla suomenkielisiä kohtaan, mutta ymmärtänette kiukkuni.

 
Alkuperäinen kirjoittaja chrissy:
kannattas vähän paukuttaa sanallisesti tätä "liisaa"...

Niin varmaan, mutta se ei vaan jotenkin kuulu tapoihini... en haluaisi vajota hänen tasolleen. Ja luulen, että senkin konfrontaation hän jotenkin pyrkisi kääntämään minua vastaan.
 
En odottaisi anteeksipyyntöä anopilta, mutta voisin hänen kanssaan asiasta keskustella.
Hieman vaikeaa ymmärtää asian vakavuutta, kun ei tiedä mitä on puhuttu...
 
Alkuperäinen kirjoittaja piitu pipari:
Lyhyesti taustaa... Olen ollut yhdessä mieheni kanssa lähes 10 vuotta. Suhteeni anoppiini on aina ollut todella hyvä, hän on minulle kuin oma äiti (omani on kuollut). Myös miehellä on vanhempiinsa läheiset ja hyvät välit, hän (mieheni) on oikea jokaisen vanhemman unelmalapsi.

Mieheni hulttio pikkuveli meni naimisiin muutama vuosi sitten naisen kanssa, jota tuskin tunsi, koska heillä kävi ns. vahinko. Tiedätte varmaan mitä tarkoitan. Tyttö on aika uskovaisesta perheestä, joten muuta vaihtoehtoa ei kai sitten ollut...

Olen koittanut suhtautua tähän saakka positiivisesti tähän miehen veljen vaimoon, kutsutaan nyt häntä vaikka Liisaksi. Meistä on tullut jopa jonkinlaiset ystävät. Kunnes nyt sitten... Tässä yhtenä päivänä anoppini oli avautunut miehelleni ja kertonut Liisan puhuneen hänelle asioita minusta, joissa ei ole kerta kaikkiaan mitään perää. Pahinta tässä on se, että mieheni mukaan anoppini oli kuulostanut siltä, että olisi jopa uskonut näitä juttuja (en viitsi tässä niitä referoida)! Mieheni oli loukkaantunut puolestani todella pahasti ja omien sanojensa mukaan saanut anoppini vakuuttuneeksi siitä, etten missään tapauksessa ole sanonut mitään sellaista kuin Liisa väitti minun sanoneen.

Olin sitten itsekin yhteydessä anoppini kanssa ja hän oli pahoillaan tilanteesta ja sanoi että kyseessä oli varmaan jokin "väärinkäsitys" Liisan puolelta. Anoppini on kauhea herttainen ihminen, eikä halua mitään riitoja perheeseen. Minusta suoranaisessa valehtelussa ei kuitenkaan voi millään olla kyse mistään väärinkäsityksestä!

Olen itse nyt sydänjuuriani myöten loukkaantunut kahdesta asiasta:
1. Liisan käytöksestä: Miksi ihmeessä hän on mennyt selkäni takana puhumaan minusta perättömiä asioita anopilleni?

2. Miten anoppini on hetkeäkään edes voinut kuvitella, että nämä asiat (väitetyt sanomiseni) pitäisivät paikkansa??? Olemme sentään tunteneet lähes 10 vuotta, tämä uusi "puun takaa tullut" miniä ja anoppi vasta 2 vuotta.

Mitä tekisitte minun tilanteessani? En ole ollut kumpaankaan, Liisaan enkä anoppiin missään yhteyksissä tapahtuneen jälkeen, mutta vaikea heitä on loputtomiin vältellä kun edessä on sukujuhlia ym.

Olenko kohtuuton kun odotan anteeksipyyntöä sekä Liisalta että anopilta?

Tähän saakka perheessämme ei ole ollut mitään vastaavia konflikteja. Ilkeästi voisin sanoa, että tämän siitä saa kun tuodaan juntti suomenkielinen perheeseen (olemme kaikki muut suomenruotsalaisia paitsi tämä Liisa)... ei millään pahalla suomenkielisiä kohtaan, mutta ymmärtänette kiukkuni.

Juntti suomenkielinen perheeseen? Luuletko että suomenruotsalaiset ovat muka parempia kuin suomalaiset? Nyt tuohon paukautukseen loppui täysin sympatia sinuun päin. Kiitos vaan! T: Suomalainen ja ylpeä siitä!
 
kyllä mäkin keksustelisin hieman tän "liisan" kanssa..
eihän muuten koskaa ehkä saa tietää mikä sen persusta kaivelee,kun puhuu perättömyyksiä jne..
vaikka luulen kyllä että on vaan sinulle kateellinen sinun ja anoppisi väleistä ja itse pelkää jäävänsä "huonommaksi"
Mutta anteeksi pyyntö ei ole ainakaan "liisalta" liikaa pyydetty..
 
Tottakai voit sanoa asiasta Liisalle, tuskimpa se olisi mitenkään alas vajoamista..
Mitä tuohon junttiuteen tulee, niin olen asunut muuallakin kuin suomessa, ja kyllä niitä juntteja löytyy muualtakin kuin suomesta, myös suomesta ja suomenruotsalaisista..
Mun mielestäni anoppiin kyllä turhaan suutut, eiköhän hälihan ole pohjimmiltaan ihmisiin uskova, eli jos joku tulisi sinisin silmin jotain väittää, niin ensisijaisesti sitä ajattelee hänen olevan tosissaan. Ja tulihan hän kumminkin sinulta kysymää. että pitääkö nämä paikkaansa,
 
mä en myöskään anopilta odottaisi anteeksi pyyntöä..
koska eihän sitä itsekkään aina tiedä mitä uskoisi ja mitä ei...
puhut anoppisi kanssa jos teillä on kerran hyvät välit olleet..
tuskin ne tollaseen kaatuu..
 
Vaikka olet miten vihaonen tahansa, en ymmärrä mollausta Suomalaisista. Asut siis Suomessa ja ylpeilet sillä että olet suomenruotsalainen...kaikkea sitä kuuleekin.
 
Kirjoitinhan että "ilkeästi VOISIN sanoa"... en kuitenkaan niin sano, koska tiedän ettei tällainen bitch-käytös ole kielisidonnaista.

Tosin täytyy kyllä sanoa, että huomattavasti enemmän näitä perhekonflikteja on suomenkielisillä ystävilläni kuin suomenruotsalaisilla. Sattumaa se tietysti voi olla.

Ps. minäkin olen ihan suomalainen ja erittäin ylpeä siitä!
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
En odottaisi anteeksipyyntöä anopilta, mutta voisin hänen kanssaan asiasta keskustella.
Hieman vaikeaa ymmärtää asian vakavuutta, kun ei tiedä mitä on puhuttu...

Samoin, anopin kans keskustelisin, mutten anteeksipyyntöä välttämättä odottaisi, sillä onhan anopppi voinut olla ihan hoo moilasena juttuja kuunnellessaan - ihmetellen. Jos anoppi ois alentunut liisan taholle ja jatkanut juttuja tai kertonut ne miehellesi "tiiätkö mikä vaimosi oikein onkaan"-tyylillä, niin sitten asia olisi toinen. Toivottavasti ymmärrät, mitä tarkoitan...
Ja btw, sydämen sivistys ei ole syntyperästä kiinni.
t. Inte bättre folk
 
En minäkään odottaisi anopilta anteeksi pyyntöä, mutta tälle liisalle varmaan sanoisin muutaman sanan seläntakana puhumisesta enkä sen jälkeen olis kun pakolliset yhteydessä kyseiseen henkilöön. t:yks juntti
 
Osoittaakos tuo sinulta viisautta tuo suomalaisten mollaaminen? Todennäköisesti toinen miniä on sinua nuorempi, joskus nuorilta pääsee sammakoita suuta. Ettei vaan oma asenteesi olisi ollut tuollainen että, Oletpa suomalainen, me ollaan parempia suomenruotsalaisia. Miten joku voi tuollaisella asialla luulla olevansa parempi kuin suomalaiset, vaikka HEI ASUT SUOMESSA!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Suomalainen:
Alkuperäinen kirjoittaja piitu pipari:
Lyhyesti taustaa... Olen ollut yhdessä mieheni kanssa lähes 10 vuotta. Suhteeni anoppiini on aina ollut todella hyvä, hän on minulle kuin oma äiti (omani on kuollut). Myös miehellä on vanhempiinsa läheiset ja hyvät välit, hän (mieheni) on oikea jokaisen vanhemman unelmalapsi.

Mieheni hulttio pikkuveli meni naimisiin muutama vuosi sitten naisen kanssa, jota tuskin tunsi, koska heillä kävi ns. vahinko. Tiedätte varmaan mitä tarkoitan. Tyttö on aika uskovaisesta perheestä, joten muuta vaihtoehtoa ei kai sitten ollut...

Olen koittanut suhtautua tähän saakka positiivisesti tähän miehen veljen vaimoon, kutsutaan nyt häntä vaikka Liisaksi. Meistä on tullut jopa jonkinlaiset ystävät. Kunnes nyt sitten... Tässä yhtenä päivänä anoppini oli avautunut miehelleni ja kertonut Liisan puhuneen hänelle asioita minusta, joissa ei ole kerta kaikkiaan mitään perää. Pahinta tässä on se, että mieheni mukaan anoppini oli kuulostanut siltä, että olisi jopa uskonut näitä juttuja (en viitsi tässä niitä referoida)! Mieheni oli loukkaantunut puolestani todella pahasti ja omien sanojensa mukaan saanut anoppini vakuuttuneeksi siitä, etten missään tapauksessa ole sanonut mitään sellaista kuin Liisa väitti minun sanoneen.

Olin sitten itsekin yhteydessä anoppini kanssa ja hän oli pahoillaan tilanteesta ja sanoi että kyseessä oli varmaan jokin "väärinkäsitys" Liisan puolelta. Anoppini on kauhea herttainen ihminen, eikä halua mitään riitoja perheeseen. Minusta suoranaisessa valehtelussa ei kuitenkaan voi millään olla kyse mistään väärinkäsityksestä!

Olen itse nyt sydänjuuriani myöten loukkaantunut kahdesta asiasta:
1. Liisan käytöksestä: Miksi ihmeessä hän on mennyt selkäni takana puhumaan minusta perättömiä asioita anopilleni?

2. Miten anoppini on hetkeäkään edes voinut kuvitella, että nämä asiat (väitetyt sanomiseni) pitäisivät paikkansa??? Olemme sentään tunteneet lähes 10 vuotta, tämä uusi "puun takaa tullut" miniä ja anoppi vasta 2 vuotta.

Mitä tekisitte minun tilanteessani? En ole ollut kumpaankaan, Liisaan enkä anoppiin missään yhteyksissä tapahtuneen jälkeen, mutta vaikea heitä on loputtomiin vältellä kun edessä on sukujuhlia ym.

Olenko kohtuuton kun odotan anteeksipyyntöä sekä Liisalta että anopilta?

Tähän saakka perheessämme ei ole ollut mitään vastaavia konflikteja. Ilkeästi voisin sanoa, että tämän siitä saa kun tuodaan juntti suomenkielinen perheeseen (olemme kaikki muut suomenruotsalaisia paitsi tämä Liisa)... ei millään pahalla suomenkielisiä kohtaan, mutta ymmärtänette kiukkuni.

Juntti suomenkielinen perheeseen? Luuletko että suomenruotsalaiset ovat muka parempia kuin suomalaiset? Nyt tuohon paukautukseen loppui täysin sympatia sinuun päin. Kiitos vaan! T: Suomalainen ja ylpeä siitä!


Mulla kanssa loppu sun symppaukset just tossa kojhtaa, vaikka yleensä "ihailen" suomenruotsalaisia heidän monipuolisen kielitaitonsa takia. jotenkin hölmön vaikutelman teit itestäs, ei kai se nyt kielestä kiinni ole...
 
No en ota tuosta kommentistasi itseeni ja anteeksi pyyntö hyväksytty. Ja tavallaan ymmärrän että olet vihainen mutta onko mitään syytä minkä takia sen Liisan kannattas puhua sinusta pahaa? Entäs jos joku toinen on hänelle nuo asiat väittänyt eikä ole ilennyt olla suoraan sinuun yhteydessä?
 
Meillä kävi lähes samalla lailla, paitsi, että appi oli se joka uskoi toisen miniän p-puheita, anoppi on nynny ja mukailee miestään. Me emme ole 10 vuoteen olleet muuten yhteydessä, paitsi lasten rippijuhliin olemme lasten takia kutsuneet miehen sukulaiset. (pakko, minulla ei sukulaisia ole) Mutta ajattelen, että paha saa aina palkkansa!
 
Ehkäpä Liisa onkin "haukkunut" ap:ta ylpeäksi ja kertonut ap:n katsovan häntä (junttimaista Liisaa) alaspäin nenävarttaan pitkin.. Ja anoppi on vielä mennyt uskomaan, eihän se voi olla totta..!
 
Ehkäpä se teillä suomenruotsalaisilla on suurin ongelma, kun haluatte kaiken olevan niin tasaista ja mukavaa...ei konflikteja, ei siis koskaan suoria sanoja...ettei vaan perheidylli kärsi. Ja tiedän mistä puhun,koska sukulaisissani löytyy molempia tapauksia...jopa perheessäni.
Et voi odottaa anteeksipyyntöä, jos et kerro suoraan jostain loukkaantuneesi.
 

Yhteistyössä