ymmärrän hyvin naisia, jotka aikoinaan menivät yhteen miehensä kanssa.. rakkaudesta niinkuin muutkin ja jossain vaiheessa alkavat inhoamaan miestänsä. Minulle kävi samalla tavalla.
Menimme yhteen vuosia sitten. Pidin miestäni hauskana ja seksikkäänä, fiksuna ja ihanana kaikin puolin. Joskin jo silloin ärsytti jatkuva höpinä autoista ja autoista ja autoista ja autoista. Autoharrastuksen ohessa jo silloin hän varsin ahkerasti joi kaljaa.
Aika äkkiä auto-puheet saivat rinnalleen kaljajutut ja muut puheenaiheet vähenivät vähenemistään. Yhä useammin huomasin pitkästyväni ja raivostuvani (silloin hiljaa sisälläni kuohui ja raivosin äänettömästi), kun millään muulla kuin kaljalla ja autoilla ei ollut miehelleni merkitystä. No okei okei, harvoin, hyvin harvoin hän puhui jostain muusta.
Rumuus.. Niin enhän itsekkään mikään missi ole, muttei minulla ole yli 20 kg ylipainoa, ihraista kaljamahaa ja niin leveää persettä, että rekka-autokin jää sen varjoon. Ei miehellänikään ollut ennen. Vaan ahkeran, monivuotisen makkara-kaljadietin tuloksena kaljamaha on valtava. Okei, saahan ylipainoa olla, mutta eikö ole hiukan liikaa jos pituutta on 170 ja painoa 96 kg?? (itselläni pituutta 163 ja painoa 55-60 ja sellaisena sen ruokavalion ja liikunnan avulla yritän pitääkkin)
Lisäksi mieheni on 27 vuotias ja valittaa kuinka vanha hän on (on ottanut asenteen että eihän tässä enää mitään nuoria olla). Usein ajattelen, ettei tämä voi olla totta!! Itselläni on vilkas mielikuvitus ja löydän elämäniloa milloin mistäkin täysin turhistakin asioista ja tunnen itseni nuoreksi ja nuori olenkin 23v. Olen nuori ja tunnen olevani vanhan äijänkäppänän kanssa!
En ole mikään teini, bilehile ollut koskaan. En yritä olla sitä nytkään.. mutta tartteeko olla tylsä?? Eikö edelleen vois etsiä elämästä, joka päivästä, joka hetkestä jotain hyvää ja kokemisen arvoista? Eikö mielikuvitustaan vois käyttää edelleenkin, nauraa ja iloita (ilman että siihen liittyy kalja!).
yhteinen aika ei ole mitään laatuaikaa useinkaan. Katsomme telkkaria ja katsomme telkkaria ja tappelemme ja tappelemme ja syyttelemme toisiamme ja syyttelemme toisiamme. Eikö kuulostakkin hauskalta?? Jokaisen unelma?
Tietysti minun kiinnostuksen kohteet: taulut, teatteri, luonto, elävästä tulesta nauttiminen, kirjallisuus, on turhaa ja tyhmää. Ainakaan siihen ei voi uhrata omaa aikaansa edes hetken!
Pidän myös pitkistä, syvällisistä, tunteikkaista keskusteluista. Haluan tietää esim. miksi joku on kiinnostunut, tykkää, rakastaa, inhoaa, vihaa jotakin. Tai haluan tietää, miksi joku on päätynyt ratkaisuun, jonka on tehnyt jonkin asian suhteen. Minulle ei riitä vastaukseksi "emmä tiijä". Kun yritän viritellä keskustelua, jossa jotakin asiaa edes kerran tarkasteltaisiin useammasta näkökulmasta, mieheni mielestä jankutan.
Miksi emme eroa? Joskus epäilen, että tässä on kyse pelkästään siitä, että olemme tottumuksesta yhdessä.. Ehkäpä joskus yhdessäolossa on kyse rakkaudesta, ainakin toivon ja uskon niin. Se pieni rakkaudenkipinä, joka sydäntäni lämmittää auttaa jaksamaan ja toivomaan, että liittomme jatkuu.
Koko ajan saan kuulla, kuinka en ole enää ollenkaan se, kehen mieheni rakastui. Niin eipä hänessäkään ole paljoakaan enää sitä ihmistä, johon minä rakastuin. Rakastan häntä silti. Rakastan tavalla, jolla en rakastanut ennen. Mutta ne hetken kun en kestä häntä, inhoan ja vihaan.. en tiedä mitä teen ja miksi?
Seksi. Sekin on vaikeaa. Vaikeaa läninnä siksi, etten kuulemma ole enää niin kiihottava, kun olen aina onneton ja pahalla tuulella ja loukannut häntä. Oikeastaan seksiä elämässämme on minimaalisesti. Suurimman osan aikaa olen tottunut olemaan ajattelematta sitä. Kun yritän vietellä tai suomeks sanottuna vongata saan taas tuntea olevani vastenmielinen, epäeroottinen, sukupuoleton vaimo-olio. Vaimo-olio=vaimo, ei nainen, eikä seksuaalinen, saatika eroottinen, vaan olento jonka kanssa eletään samassa asunnossa.
En sano tekeväni kaikkea oikein. En ollenkaan. Helpottais kyllä olla siedettävämpi toista ajatellen, jos useammin tuntis itsensä mielenkiintoiseksi, seksikkääksi olennoksi.. muulloinkin ku miehen ollessa kännissä.
Jaksamisia vaan kaikille "Perisuomalaisten miesten vaimot"!