Mieheni on kanssani vain lasten takia, kuulemma.

Sain eilen kuulla tämän

Kuopus täytti viime viikolla 18v, ja mies hakee avioeroa. Kuulemma on ollut viimeiset 10v vain lasten takia täällä.

Tuntuu niin pahalta

 

Justiisa.Miten on sitte käyttäytyny sua kohtaan viimeiset 10v?Esittänyt kaiken aikaa,jos et ole huomannut mitään "kämppis" meininkiä?
Ja ootko kysässy mieheltäs,että mitä eroa hänen mielestään on iällä 17v&18v?

 

No nythän sinä voit aloittaa oman elämän. Ja parempihan se noin oli et jäänyt pienten lasten kanssa yh.ksi nyt lapset pärjäävät omillaan.

 

Aika perussettii, minäkin olen kimpassa vain lasten takia. On ollut pitkään toisia naisia.

 

Niin mäkin oman mieheni kanssa. Tosin mä en aio odottaa kolmen lapsemme täysi-ikäistymistä, vaan sitä, että valmistun ja saan työpaikan. Sitten mulla on taloudellinen selusta turvattu ja voin lähteä. Onneksi ei ole mitään pakkoa lähteä aikaisemmin, mies kun ei siis ole mikään väkivaltainen sekopää, vaan ihan hyvä tavismies. En vaan rakasta enää. Seksiin ja läheisyyteen pystyn hänen kanssaan, kun ajattelen samalla muita juttuja.

 

Niin mäkin oman mieheni kanssa. Tosin mä en aio odottaa kolmen lapsemme täysi-ikäistymistä, vaan sitä, että valmistun ja saan työpaikan. Sitten mulla on taloudellinen selusta turvattu ja voin lähteä. Onneksi ei ole mitään pakkoa lähteä aikaisemmin, mies kun ei siis ole mikään väkivaltainen sekopää, vaan ihan hyvä tavismies. En vaan rakasta enää. Seksiin ja läheisyyteen pystyn hänen kanssaan, kun ajattelen samalla muita juttuja.

Mun mielestä aika julmaa toista kohtaan. Itsekästä, todella itsekästä...

 

Niin mäkin oman mieheni kanssa. Tosin mä en aio odottaa kolmen lapsemme täysi-ikäistymistä, vaan sitä, että valmistun ja saan työpaikan. Sitten mulla on taloudellinen selusta turvattu ja voin lähteä. Onneksi ei ole mitään pakkoa lähteä aikaisemmin, mies kun ei siis ole mikään väkivaltainen sekopää, vaan ihan hyvä tavismies. En vaan rakasta enää. Seksiin ja läheisyyteen pystyn hänen kanssaan, kun ajattelen samalla muita juttuja.

Tää on jo puhdasta hyväksikäyttöä, etkö häpeä!!

 

Aika usein täältä(kin) saa lukea/kuulla miten naiset(kin) ovat miehiensä kanssa vain lasten takia (+ talolainan, +elintason, +kulissien ylläpidon).

Lapset ovat todella huono syy pysyä yhdessä huonossa suhteessa, talolainasta puhumattakaan. Lapset huomaavat paljon enemmän asioita mitä luulisi(siinä ns.sopuisassakin liitossa) ja talolainan tunteita tuskin tarvitsee erotilanteissa sääliä.

 

En häpeä, sillä mieheni on tällä hetkellä onnellinen. Tiedän, että eromme tulee olemaan hänelle tosi kova paikka, enkä todellakaan aio sanoa, että olen jo useita vuosia tiennyt eron tulevan. En aio loukata häntä turhaan.

Enemmän hyväksikäyttöä ne palstaneuvot ovat, joissa kehotetaan naista erossa pumppaamaan miehen lompakko tyhjäksi osituksen ja elatusmaksujen myötä. Mä en todellakaan aio viedä mennessäni mieheni omaisuutta (ja sitä on kyllä kohtuullisesti), vaikkei meillä avioehtoa olekaan. Mies saa pitää omansa. Elatusmaksujakaan en tule vaatimaan.

 

En häpeä, sillä mieheni on tällä hetkellä onnellinen. Tiedän, että eromme tulee olemaan hänelle tosi kova paikka, enkä todellakaan aio sanoa, että olen jo useita vuosia tiennyt eron tulevan. En aio loukata häntä turhaan.

Enemmän hyväksikäyttöä ne palstaneuvot ovat, joissa kehotetaan naista erossa pumppaamaan miehen lompakko tyhjäksi osituksen ja elatusmaksujen myötä. Mä en todellakaan aio viedä mennessäni mieheni omaisuutta (ja sitä on kyllä kohtuullisesti), vaikkei meillä avioehtoa olekaan. Mies saa pitää omansa. Elatusmaksujakaan en tule vaatimaan.

Ei todellakaan hyväksyttävää touhua. Tuohon kykenee vain täysin empatiakyvytön ihminen. Säälittävää hyväksikäyttöä!!!

 

Aika törkeää toisen elämän haaskaamista tuollainen

 

Ei todellakaan hyväksyttävää touhua. Tuohon kykenee vain täysin empatiakyvytön ihminen. Säälittävää hyväksikäyttöä!!!

Sä saat olla asiasta ihan mitä mieltä tahansa "mies" 36. Mä olen tuntenut oman mieheni yli 15 vuotta, joten mä teen ratkaisuni sillä perusteella, enkä sen perusteella, mitä palstalla sanotaan.

Olisiko parempi, jos toimisin kuten aloittajan mies toimi? Ei minusta. Parempi ei olisi myöskään se, jos eroaisin nyt samantien - se olisi huono juttu niin miehen, lastemme kuin itsenikin kannalta. Te ette tiedä tämänhetkisestä elämäntilanteestamme tuon taivaallista.

 

:hug:

 

Sä saat olla asiasta ihan mitä mieltä tahansa "mies" 36. Mä olen tuntenut oman mieheni yli 15 vuotta, joten mä teen ratkaisuni sillä perusteella, enkä sen perusteella, mitä palstalla sanotaan.

Olisiko parempi, jos toimisin kuten aloittajan mies toimi? Ei minusta. Parempi ei olisi myöskään se, jos eroaisin nyt samantien - se olisi huono juttu niin miehen, lastemme kuin itsenikin kannalta. Te ette tiedä tämänhetkisestä elämäntilanteestamme tuon taivaallista.

Järkyttävää, katalaa touhua.. Antaa toisen luulla, että kaikki on hyvin ja suunnitella vuosia seläntakana eroa. Huh. Kylmää oikein tuollainen julma ihminen.

 

Sä saat olla asiasta ihan mitä mieltä tahansa "mies" 36. Mä olen tuntenut oman mieheni yli 15 vuotta, joten mä teen ratkaisuni sillä perusteella, enkä sen perusteella, mitä palstalla sanotaan.

Olisiko parempi, jos toimisin kuten aloittajan mies toimi? Ei minusta. Parempi ei olisi myöskään se, jos eroaisin nyt samantien - se olisi huono juttu niin miehen, lastemme kuin itsenikin kannalta. Te ette tiedä tämänhetkisestä elämäntilanteestamme tuon taivaallista.

Molemmat tavat ovat säälittäviä, siis molemmat. Tarjoatte valhetta ja valheessa ei ole oikee hyvä elää.

 

Sä saat olla asiasta ihan mitä mieltä tahansa "mies" 36. Mä olen tuntenut oman mieheni yli 15 vuotta, joten mä teen ratkaisuni sillä perusteella, enkä sen perusteella, mitä palstalla sanotaan.

Olisiko parempi, jos toimisin kuten aloittajan mies toimi? Ei minusta. Parempi ei olisi myöskään se, jos eroaisin nyt samantien - se olisi huono juttu niin miehen, lastemme kuin itsenikin kannalta. Te ette tiedä tämänhetkisestä elämäntilanteestamme tuon taivaallista.

No kerro sitten, miksi se olisi huono juttu olla rehellinen? Mikä teidän elämässä on niin ihmellistä, että toista on huiputettava?

 

Sain eilen kuulla tämän

Kuopus täytti viime viikolla 18v, ja mies hakee avioeroa. Kuulemma on ollut viimeiset 10v vain lasten takia täällä.

Tuntuu niin pahalta

Ihan hirveää.. Varmasti on petetty ja huijattu olo. Voimia sinulle, toivottavasti löydät elämässä vielä uuden rakkauden, sitten kun tästä pääset yli.

 

Ja ootko kysässy mieheltäs,että mitä eroa hänen mielestään on iällä 17v&18v?

Eikös siinä ainakin ole elatusmaksuasia?

Ja johonkinhan se raja muutenkin pitää vetää. Mies on hyvinkin saattaanut päätyä sopuisaan yhteiseloon lasten parasta ajatellen. Minusta ihan ok lähtökohta, lapset menevät minullakin puolison edelle.

 

[QUOTE="Minä";25812223]Järkyttävää, katalaa touhua.. Antaa toisen luulla, että kaikki on hyvin ja suunnitella vuosia seläntakana eroa. Huh. Kylmää oikein tuollainen julma ihminen.[/QUOTE]

Jos mä ihan rehellisesti puhun, niin mun fiilikset ovat tällä hetkellä noin julmat kuin kuvailin. Asia ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen. Mä nimittäin yritän koko ajan löytää se rakkauden tunteen takaisin, pelkästään jo miehenikin takia haluaisin sen löytää. Mutta miten sen tekee? Mä en todellakaan vihaa tai inhoa miestäni, hänessä ei ole mitään vikaa ja hän on tärkeä minulle. Ei se lähteminen silloin ole ollenkaan helppoa, vaan sitä yrittää ja yrittää. Tuo valmistuminen ja työpaikan löytäminen on mulle tavallaan se takaraja, enhän mä näin voi seuraavaa 20 vuotta elää.

Mieleni tekisi puhua hänelle näistä tunteista (rakkauden katoamisesta tai piiloon menosta tai mitä se nyt onkaan), mutta en haluaisi loukata häntä. Silloinhan hän pelkäisi koko ajan, että jätän hänet. Tiedän, että jos edes otan asian puheeksi, saan mieheni kyyneliin jo pelkästään sillä. En oikeasti tiedä, mitä tässä pitäisi tehdä.

 

Niin mäkin oman mieheni kanssa. Tosin mä en aio odottaa kolmen lapsemme täysi-ikäistymistä, vaan sitä, että valmistun ja saan työpaikan. Sitten mulla on taloudellinen selusta turvattu ja voin lähteä. Onneksi ei ole mitään pakkoa lähteä aikaisemmin, mies kun ei siis ole mikään väkivaltainen sekopää, vaan ihan hyvä tavismies. En vaan rakasta enää. Seksiin ja läheisyyteen pystyn hänen kanssaan, kun ajattelen samalla muita juttuja.

Kaiken tän ajan sä viet mieheltä aikaa ja mahdollisuutta löytää aidompaa rakkautta, sitä mitä hän ansaitsee. Sä käytät kylmästi hyväksesi häntä.

 

Jos voi saada parisuhteen tai rakkauden, tiedän oman valintani.

 

[QUOTE="minä";25812271]Eikös siinä ainakin ole elatusmaksuasia?

Ja johonkinhan se raja muutenkin pitää vetää. Mies on hyvinkin saattaanut päätyä sopuisaan yhteiseloon lasten parasta ajatellen. Minusta ihan ok lähtökohta, lapset menevät minullakin puolison edelle.[/QUOTE]

Onhan siinä montaki syytä,mutta halusin tietää juuri tämän miehen syyn tuohon ikä kysymykseen.

Ja tuo sopuisa yhteiselo lasten takia,kyllä siinä pitää puolisoa sen verran ajatella ja kysyä hänen mielipidettään,vaikka kuinka lapset onkin puolisoa tärkeämpi.

 

Aika törkeää toisen elämän haaskaamista tuollainen

Nimenomaan .

 

Jos mä ihan rehellisesti puhun, niin mun fiilikset ovat tällä hetkellä noin julmat kuin kuvailin. Asia ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen. Mä nimittäin yritän koko ajan löytää se rakkauden tunteen takaisin, pelkästään jo miehenikin takia haluaisin sen löytää. Mutta miten sen tekee? Mä en todellakaan vihaa tai inhoa miestäni, hänessä ei ole mitään vikaa ja hän on tärkeä minulle. Ei se lähteminen silloin ole ollenkaan helppoa, vaan sitä yrittää ja yrittää. Tuo valmistuminen ja työpaikan löytäminen on mulle tavallaan se takaraja, enhän mä näin voi seuraavaa 20 vuotta elää.

Mieleni tekisi puhua hänelle näistä tunteista (rakkauden katoamisesta tai piiloon menosta tai mitä se nyt onkaan), mutta en haluaisi loukata häntä. Silloinhan hän pelkäisi koko ajan, että jätän hänet. Tiedän, että jos edes otan asian puheeksi, saan mieheni kyyneliin jo pelkästään sillä. En oikeasti tiedä, mitä tässä pitäisi tehdä.

Älä selitä että et halua loukata tms. Sä et ajattele ketään muuta kuin itseäsi.

 

Jos mä ihan rehellisesti puhun, niin mun fiilikset ovat tällä hetkellä noin julmat kuin kuvailin. Asia ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen. Mä nimittäin yritän koko ajan löytää se rakkauden tunteen takaisin, pelkästään jo miehenikin takia haluaisin sen löytää. Mutta miten sen tekee? Mä en todellakaan vihaa tai inhoa miestäni, hänessä ei ole mitään vikaa ja hän on tärkeä minulle. Ei se lähteminen silloin ole ollenkaan helppoa, vaan sitä yrittää ja yrittää. Tuo valmistuminen ja työpaikan löytäminen on mulle tavallaan se takaraja, enhän mä näin voi seuraavaa 20 vuotta elää.

Mieleni tekisi puhua hänelle näistä tunteista (rakkauden katoamisesta tai piiloon menosta tai mitä se nyt onkaan), mutta en haluaisi loukata häntä. Silloinhan hän pelkäisi koko ajan, että jätän hänet. Tiedän, että jos edes otan asian puheeksi, saan mieheni kyyneliin jo pelkästään sillä. En oikeasti tiedä, mitä tässä pitäisi tehdä.

Et sä sisimmässäsi usko, että ne tunteet enää löytyy, kun kerran suunnittelet sitä eroa jo. Totuuden kertomalla loukkaat häntä, kyllä, mutta se on loppujen lopuksi hänelle silti parhaaksi, verrattuna valheessa elämiseen.