Tuli vähän paha mieli, kun luin kommentteja, että minut tuomittiin nyt täysin. Harkitsin hetken kirjoitanko enää, mutta jotenkin minun on nyt pakko avautua ja kertoa asioiden koko tilanne..
Myönnetään, että tunnen usein olevani väsynyt ja masentunut ja se heijastuu sitten mieheeni ja parisuhteeseen. Ongelma on se, etten enää oikein erota, mikä parisuhteessani mättää, siis mikä johtuu minusta ja mikä miehestä, kummassa on vikaa vai onko kummassakin jne.
Minulla on alkanut pinna palaa kaikkeen, myös muihin ihmisiin. Itsetuntoni on nollissa, tunnen vanhenneeni ennen aikojaan. Olen siis 36v ja yhtäkkiä huomannut, etten ole enää nuori, enkä hehkeä kaunotar kuten ennen olen ollut. Olen lihonut ja joka paikka tursuaa läskiä. Naama on kulahtaneen ja valahtaneen näköinen. Tukka ihan shitti ja oikeastaan kaikki. Muistan vain itseni sellaisena nuorena ja kauniina. Olin aina miesten ihailun ja kilpailun kohde. Sain paljon ulkonäölläni, kaikki tuotiin eteeni, enkä koskaan oikeastaan nähnyt vaivaa minkään eteen. Nyt olette tietysti vahingoniloisia, mutta olkaa sitten vaan.
Nyt itsetunto-ongelmani on räjähtänyt käsiin. Se vaikuttaa parisuhteeseemme kaikessa. Pahimmat ongelmat: Katselemme telkkarista vain uutiset ja mies jonkin luonto-ohjelman. En siedä yhtään mainosta tai ohjelmaa, koska kaikissa vähäpukeisia naisia. Jos tällainen mainos sattuu tulemaan, mies kääntää äkkiä katseensa minuun, vaihtaa kanavaa tai sulkee koko telkkarin. Usein tiuskin itsekseni telkkaria katsoessa heti "vitun huora" jos sieltä näkyy joku nainen. Tai ajamme autolla ja pyörätiellä hölkkää joku puolialaston nuori nainen niin seuraan tiiviisti miehen katsetta ja huorittelen naista. Kolme päivää sitten seurasin mieheni katsetta ja ainakin näytti kuin olisi katsonut erästä minishortseissa keikistelevää teiniä..tunsin vihan nousevan ja kestin juuri ja juuri kaupan pihaan jossa räjähdin ja aloin huutaa täyttä kurkkua miehelle. mies kielsi ettei ole katsonut. Minä vain huusin, että näin kyllä että katsoi ja minun seurassa ei katso yhtään mitään muuta kuin minua. Haukuin kusipääksi ja käskin seuraavan kerran alkaa vetämään käteensä, kun jotain teiniä katsoo. Myönnän, että menetin hermoni täysin. Tunsin vain oloni niin kurjaksi. Sanoin myös, että viime kesänä näin, että hän tirkisteli peruutuspeilin kautta erästä naista. Kielsi myös tämän. Sanoin, että minua ei kuseteta. Kaupoissa en siedä ollenkaan jos joku vähänkään "viehättävä" nainen tulee lähettyville vaan alan sähistä häntä huoraksi ja vitun lehmäksi ja sanon miehelleni, etten mene lähellekään ko.naista vaan odotamme jonkun hyllyn takana, että menee pois. Ärsyttävintä on näin kesällä varsinkin raskaana olevat naiset. Minusta on lähes perverssiä kulkea maha pystyssä julkisilla paikoilla ikään kuin osoittaen, että katsokaa olen saanut munaa ja nyt olen paksuna. Näitä sanon paskamahoiksi tai läskimahoiksi, enkä siedä ollenkaan. Mies on alkanut olla tarkka mihin katsoo tai menee ja myös odottaa nykyään, että tuollaiset naiset häipyvät näköpiiristä.
On paljon muutakin mitä en ala nyt selostamaan. Tiedän, että tästäkin varmaan tulee moitteita. Olen usein yrittänyt hillitä itseäni, mutta ei onnistu. Lääkkeitä en ala syömään, eikä mistään keskustelusta ole apua (kokeiltu on joskus kummatkin) ja hullun kirjoissa olen jo muutenkin. Ensin pelleilin, että olen hullu, ettei tarvinnut töissä käydä. Nyt tuntuu, että tulen oikeasti hulluksi..elämä on vitun monimutkaista. Taidan alkaa lottaamaan ja toivon voittavani summan jolla voin mennä R.Nordströmin klinikalle korjattavaksi. Kauniimpana olisin onnellisempi ja voisin kohdella miestäkin paremmin.