Mieheni naisystävä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Nainen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Tuo vapaus-käsite on myös hiukan epämääräinen. Meilläkin oli mieheni kanssa sellainen sanaton sopimus, että kummallakin saa olla omat menonsa eikä toisen asioita rajoiteta. Senpä vuoksi tämä episodi toisen naisen kanssa pääsikin tapahtumaan, kun en koskaan kysellyt enkä kyseenalaistanut mitään.

Kun palasimme uudelleen yhteen, teimme toisenlaiset pelisäännöt. Edelleenkin voimme vapaasti liikkua omilla menoillamme, mutta esim. baari-iltoja erikseen emme enää harrasta. Aikaisemmin mies voi vapaasti lähteä kaljoille baariin milloin vain, mutta sen tämä nainen sai aikaan, että tein jyrkän stopin sille. Jossain menee raja. Mieheni hyväksyi tämän aivan varauksetta. Hän oli itsekin sitä mieltä, että sellaiset menot eivät kuulu enää naimisissaolevalle kahden lapsen isälle. Minä en niitä ollut harrastanut ennemminkään, mutta miestäni en ollut halunnut kahlita. Hänellä oli ja on paljon kavereita, joiden kanssa aikaa vietettiin milloin työn, milloin huvin merkeissä.

Että siinä mielessä hieman tätä liiallista vapauttakin kritisoisin. Onhan omista tekemistään sitoumuksista pidettävä kiinni, eihän millään muullakaan elämän saralla toimita anarkian periaatteella.
 
kun näitä viestejä lukee niin on kai luettava että nainen on naiselle edelleen se susi.
Eli huomiota on se sitten viatontakin, ei muille naisille suoda.
Ei työkaverin ei minkään. Kas anoppia on pakko sietää..
Uskon ja näen että suurimmaksi osaksi
miehen on sitten peiteltävä retkiään ja ihan siksi kun naisen mielikuvitus tekee miehen rehellisyydestä mahdottomuuden.
Edelleenkin väitän että se pettävä hiekka jota kourassa tonkii ja tutkii ei siellä pysy. Mutta kun antaa olla,
niin siinä se makaa.
Jos toinen on aina menossa se kertoo todellisen suhteen tilan. Jos on hyvä olla yhdessä se vain on ja muiden kanssa on silloin mahdotonta olla kaveria kummosempi.
 
Niin - kuka tässä on sanonut, ettei toisen kanssa olisi hyvä olla? Eihän se sitä tarkota, ettei ole hyvä olla toisen kanssa, jos ei päästä miestään kaljoittelemaan kahdestaan muiden naisten kanssa. Onneksi mies ei tosin ole edes osoittanut kiinnostusta kaljoitteluun muiden kanssa. Ja sama peli toistepäin: ei mun mieskään ole tykännyt ajatuksesta, että minä menisin kaljoittelemaan jonkun miestyökaverini kanssa. Tämä on kuule sitä avoimuutta jos mikä, että nämä ikävätkin asiat puidaan läpi, eikä leikitä ""vapaamielistä"". On kokemusta siitä, miten toinen käyttää sitä ""vapautta"" helposti hyväksi! Saattaa olla, että tyyppi, jonka annat vapaasti mennä, etkä viitsi perään katsoa, pysyy kyllä siinä ""kämmenelläsi"", mutta tarkoittaako se muka sitä, että mies on sikauskollinen? Siinähän vaan tekee pettämisen sikahelpoksi! Ei tarvitse edes peittää jälkiä, kun toinen on niin sinisilmäinen, kaikki menee läpi!
 
Kaikki varmaan on jo sanottu aiemmis viesteis, mutta kannan korteni kekoon. Oon tehny työtä kuljetusalalla, joka perinteisesti on miesvaltaista. Siksi ainakin puolet kavereista on miehiä ja TOSIYSTÄVISTÄ, niistä viidestä, kaksi on miehiä. Aivan valtavan ihania ystäviä ovatkin! Toisella on kovin mustis naisystävä, mutta ystäväni elää sen asian kans, samoin minä. Mutta ystävyyttä ei pistetä jäihin. Seurustelukumppaneiden vaihduttua todelliset ystävät säilyy. Siksi ystävyyttä on vaalittava. Ihan sama, mitä housuis on, karkeasti sanottuna.
 
""Jos toinen on aina menossa se kertoo todellisen suhteen tilan.""

Ei nyt sentään aina. Meitä ihmisiä on monen sorttisia. Jotkut on jo lapsesta asti vilkkaita menijöitä ja toimijoita, eikä viihdy kauaa yhden paikan päällä. Niillä on oltava koko ajan jotain menoa. Esim. oikein orientoituneet järjestöihmiset on tällaisia, samoin esim. politiikantekijät, on ne sitten millä tasolla tahansa. Parisuhteen ei tarvitse mitenkään olla huonolla tolalla.

Jotkut tarvitsee paljon sosiaalisia kontakteja, siis muitakin kuin se oma kumppani ja perhe.

Ja totta kai tätä täytyy ymmärtää. Ihminen tarvitsee vapautensa, mutta valitettavasti sitä voi käyttää väärinkin.

 
Hanki apua mustasukkaisuuteesi. Oikeasti. Aikuinen tasapainoinen nainen ei tuijota ystiävien sukupuolta vaan tajuaa, että sukupuolesta huolimatta ihmiset keskenään voivat olla ystäviä. Ei toista voi omistaa. kahlittu lintu haluaa eniten lentää.
 
Jos mun ukkoni kieltäisi minua menemästä kaljalle miespuolisten työystävieni kanssa, niin lähtisin takuulla kaljalle ja luultavasti saman tien koko liitosta. Toista ihmistä ei voi kahlita ja omistaa, eikä se ole mitään vapaamielisyyden leikkimistä. Näin vain on.
 
Ystävyyksiä on tosiaan erilaisia, itselläni on kouluajoilta miespuolinen kaveri joka jo silloin oli kihloissa nykyisen vaimoni kanssa. Jo heti tutustuttuamme huomasimme omaavamme samanlaisen kieron, mustan huumorin ja toisille juttumme saattaa vaikuttaa flirtiltä, ehkä se onkin, en tiedä, hauskaa ainakin. Jossain vaiheessa hän ilmaisi tunteitaanki, ja puhuimme ikävästä, silti tiedän etten olisi häntä miehekseni halunnut ja hänkin rakastaa vaimoaan.
En tiedä tietääkö vaimo, että edelleen pidämme yhteyttä, tapaamme ehkä kerran 2 vuodessa ja kysymme kuulumisia välillä. Hän on tärkeä ihminen, jaksanut tukea minua välillä kauheiden seurustelusuhteideni aikanakin enkä jaksaisi puida tai selitellä kenellekään ystävyyttämme. Tiedän että moni epäili aikoinaan meillä olleen suhteen koska meitä nähtiin usein yhdessä, mikä ei silti ole totta. Hän ei menisi minun mieheni edelle enkä minä hänen perheensä, olemme jossain eri tasolla, ystävyys, kaveruus. Ihan erilainen on mies ystävänä kuin nainen, sanomme toisillemme suoraan asioita mitä ei naisen kanssa ehkä sanoisi, toista loukkaamatta. Silti nainen vain voi olla 'paras ystäväni', tosin myös pahin vihollinen, kuten täällä susista on puhuttu... Monessa suhteessa vain on niin, että toisen tunteet on suuremmat kuin toisen ja sitten asiat johtaa minne johtaa jos toinen jaksaa painostaa..
 
Olen itse asiassa hieman eri mieltä siitä, että pitääkö parhaan (tai edes hyvän) ystävän tietää kaikki, mitä toisen elämässä tapahtuu.

Aloin oikein Annaleenan kirjoituksen jälkeen pohtia asiaa ja rehellisesti sanottuna minulla ei ole tarkkaa käsitystä siitä, että mitä edes naispuolisten ystävieni elämään kuuluu... Osa on ollut ties minkälaisissa leikkauksissa ym ja kuulen niistä jälkeenpäin. Kaikki kun eivät asioistaan puhu, eli ei niitä osaa sitten edes kysyä.

Itselleni ystävyys on enemmänkin tila, sielujen sympatiaa. Pienenä sitä tiesi koulukavereista ja ""bestiksistä"" lemmikkikissan syntymäpäivänkin, mutta näin aikuisiällä minun ystävyyttäni määrittää lähinnä se, olemmeko samalla aaltopituudella, viihdymmekö yhdessä, voiko toisen seurassa olla oma itsensä jne. Ja koska kaikki ovat niin kiireisiä, monien ystävieni (naiset ja miehet) tapaamme ehkä kerran puolessa vuodessa ja vain satunnaisesti viestimme siinä välillä, eli en ole välttämättä yhtään kärryillä heidän elämänsä muutoksista, mutta siitä huolimatta pidän heitä hyvinä ystävinä ja vice versa.

Jos minut pistäisi hyvienkin ystävieni kanssa ns. Tuttu Juttuun, en varmaan saisi ruusun ruusua. :-D
 

Yhteistyössä