Mieheni ei arvosta minua?? Kohtalotovereita?

[Loppuun palanut]

Olen synnyttänyt yksin kaksi kertaa, kummallakaan kerralla mieheni ei ole tuonut sairaalaan minulle mitään..ei kehunut eikä kiitellyt..
Lastenhoitoon hän ei osallistu, ei vaihda vaippoja kun haju etoo.. ei voi pestä tyttöjä ettei kukaan kuvittele mitään?!! Ei osallistu kotitöihin muuta kuin roskapussia viemällä. Töihin menee aikaisin aamulla ja lopettaa klo 16 ja sen jälkeen hoitelee omia asioitaan ja käy kaupassa..kotiin tulee 19-20..menee paskalle ja suihkuun ja ottaa OMAA aikaa tv:n edessä.. menee nukkumaan heti kun olen saanut lapset nukkumaan.. ei seksielämääkään enää.. lisäksi on alkanut aika röyhkeästi kuittailemaan ylipainostani ja vääntämään sanomisensa niin, että lopputulos onkin se, että vika on minussa ja olen se valittava eukko..
Tänään kun suoraan taas sanoin asioista (epäkohdista), sain vastaukseksi että minun olis pitäny ajatella sitä ennen kun tein lapsia!! Enhän minä silloin voinut tietää, että hoidan suurimman osan yksin.. hän on kiltti mies muuten, ei juo, eikä ärhentele, maksaa talous menot ym.. olenko vain riippuvainen hänen rahoistaan? Mitä minun kannattaisi tehdä?? Miten tässä näin kävi?

 

[hm]

Ei sinulla ole miestä, sinulla on kolmas lapsi. Tulet toimeen paremmin ilman sitä. Kun sisäistät tämän, on sinulla mahdollisuus aloittaa hyvä, onnellinen elämä jonkun toisen kanssa, joka on mies eikä pikkupoika.

 

[?]

No, mitäs jos ihan kertoisit hänelle tämän kaiken ja katsoisit miten suhtautuu? Jos siinä vaiheessa vielä sanoo jotain törkeetä tai homma ei muutu _yhtään_, niin sitten oisin aika kettuuntunut. Ja voisit ottaa sellaisen mukavan fiiliksen siihen keskusteluun, ei tyyli "sä et sitä ja sitä.." vaan "musta tuntuu..". Naputatko vai pyydätkö? Vaaditko? Puhutko?