Mieheni ei arvosta kotiäityttäni

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Tässähän se ongelma on. Mies tekee työpäivän töissä, nainen tekee työpäivän kotona. Kun mies tulee töistä kotiin, niin hän haluaa kadota omaan yritystoimintaansa ja yhdistystoimintaan ja odottaa, että mies tekee illalla kotityöpäivän. Usein perheissä ongelma syntyy, kun mies työpäivän jälkeen haluaa lähteä omiin harrastuksiin. Tässä tapauksessa nainen haluaa tehdä niin. Harrastukset ovat ok, mutta kummallekin pitäisi jäädä riittävästi omaa aikaa ja lepoaikaa. Itselleni on tuttua puolison yritystoiminta oman työn ohella. Se ei ole mikään kiva tuttavuus, koska kaikki on pois perheen yhteisestä ajasta. Vaikka yritystoiminta kattaa omat kulunsa, niin se ei korvaa menetettyä aikaa.

Ongelman selviämiseen tarvitaan se, että osaa katsoa tilannetta myös toisen näkökulmasta. Nyt kumpikin näkee vain oman tilanteensa, jonka kokee epäoikeudenmukaiseksi.
 
Mies hankkii perheen ja sitten vikisee perään? Ei se ole mies vaan hiiri.

Lasteni isä on yrittäjä, töissä 14 tuntia päivässä, 6 päivää viikosta. Ylimenevän ajan on lasten kanssa ja nukkuu muutaman tunnin yössä. Ei koskaan ole korottanut edes ääntään, jos lapset herättävät hänet kesken unien. Pankkikortin jätti keittiön pöydälle ja sanoi, että osta tuolla kaikki mitä tarvitset, hän ei rahojen perään kysele.

Omaa miestä alkaa arvostamaan todella paljon kun kuuntelee näitä teidän vikiseviä ukkojanne.
 
  • Tykkää
Reactions: Ammu Moolok
Mies hankkii perheen ja sitten vikisee perään? Ei se ole mies vaan hiiri.

Lasteni isä on yrittäjä, töissä 14 tuntia päivässä, 6 päivää viikosta. Ylimenevän ajan on lasten kanssa ja nukkuu muutaman tunnin yössä. Ei koskaan ole korottanut edes ääntään, jos lapset herättävät hänet kesken unien. Pankkikortin jätti keittiön pöydälle ja sanoi, että osta tuolla kaikki mitä tarvitset, hän ei rahojen perään kysele.

Omaa miestä alkaa arvostamaan todella paljon kun kuuntelee näitä teidän vikiseviä ukkojanne.
Epäilen, että sunkin ukkos alkaisi vikisemään, jos sanoisit, että pitää olla kotona joka ilta klo 17.

P.S. Kannattaa hommata sulle oma pankkikortti miehen tilille.
 
Mies hankkii perheen ja sitten vikisee perään? Ei se ole mies vaan hiiri.

Lasteni isä on yrittäjä, töissä 14 tuntia päivässä, 6 päivää viikosta. Ylimenevän ajan on lasten kanssa ja nukkuu muutaman tunnin yössä. Ei koskaan ole korottanut edes ääntään, jos lapset herättävät hänet kesken unien. Pankkikortin jätti keittiön pöydälle ja sanoi, että osta tuolla kaikki mitä tarvitset, hän ei rahojen perään kysele.

Omaa miestä alkaa arvostamaan todella paljon kun kuuntelee näitä teidän vikiseviä ukkojanne.
Kukaan ei pärjää pari tunnin unilla pitkiä aikoja..

Mitäs sä teet? Tuhlaat? Kotityö on elämää. Ei työtä. Sitä tekee Naiset isolla n:llä jotka tekee myös työtä.
 
Aloittaja vaikuttaa tyypilliseltä valittavalta kotiäidiltä . No ota ero ja elätä sitten itsesi niin ei pitäisi olla enää ongelmaa?
Ei kun fyrkkaa pitää saada! Raha kelpaa mutta sitä pidetään itsestäänselvyytenä, ja työssäkäynti lasketaan miehen vapaa-ajaksi koska hänen ei tarvitse "pyörittää arkea", kuten uusfemakot tykkäävät sanoa.

Uusfeminismin selkeimpiä tunnusmerkkejä on tämä miesten asemoiminen itsekkäiksi roistoilsi ja käveleviksi lompakoiksi, joiden tehtävänä on elättää nainen ja perhe mutta kuitenkin hoitaa myös kotityöt ja tyydyttää naisen mukavuudenhalu. Palstoilta kerrotaan väritettyjä tarinoita, haetaan vertaistukea ja näillä foorumeilla keittiöjyrät psyykkaavat toisiaan joukolla manipuloimaan tai kiristämään miehiään tai vaihtoehtoisesti rikkomaan perheen ja maksimoimaan tämän jälkeen elarit. Kukaan ei näitä yksipuolisia väritettyjä tarinoita kyseenalaista ja miehille ei vastaavia foorumeja ole eikä miehet halua aina tällaisista asioista puhua edes kavereidensa kanssa joten osaksi jää kärsijän ja maksajan rooli.

Aivan saatanan sairasta touhua.
 
En ymmärrä miksei ap pese samalla miehensä pyykkejä kun hoitaa omat ja lasten? Pitääkö miehen tehdä oma ruokakin vai saako syödä samaa kotiruokaa mitä kokkaat lapsille ja itsellesi?
 
Kukaan ei pärjää pari tunnin unilla pitkiä aikoja..

Mitäs sä teet? Tuhlaat? Kotityö on elämää. Ei työtä. Sitä tekee Naiset isolla n:llä jotka tekee myös työtä.

Tämä on varmaan yksilöllistä. Itse koe, että kotiäitinä tein paljon raskaampaa duunia kuin nyt työssäkäyvänä äitinä. Minulla on kuitenkin joka päivä 9 tuntia hermolepoa töissä, ja sinä aikana joku muu laittaa lapsilleni ruuan, huolehtii lasten hygieniasta, ulkoilusta, virikkeistä, selvittää tappelut ja kiukut ja nukuttamisen. Ja koen, että päiväkodin henkilökunta tätä tehdessään tosiaan tekee työtä, eikä vain "elä elämää".
 
Tämä on varmaan yksilöllistä. Itse koe, että kotiäitinä tein paljon raskaampaa duunia kuin nyt työssäkäyvänä äitinä. Minulla on kuitenkin joka päivä 9 tuntia hermolepoa töissä, ja sinä aikana joku muu laittaa lapsilleni ruuan, huolehtii lasten hygieniasta, ulkoilusta, virikkeistä, selvittää tappelut ja kiukut ja nukuttamisen. Ja koen, että päiväkodin henkilökunta tätä tehdessään tosiaan tekee työtä, eikä vain "elä elämää".
Aina tää sama lattea lause: päikyn tätitkin tekee työtä hoitaessaan lapsia. Mitä, oliko sulla 4-8 alle vaikka 4 vuotiasta hoidettavana kerralla??? Veikkaan että ei.... oliko sun elettävä kellotetun rytmin mukaan, seurattava varhaiskasvatussuunnitelmaa, käytävä vasu -keskusteluja?? Veikkaan että ei.

Mitä sun piti tehdä??heräillä rauhaksiin kun lapsetkin herää? Lähteä ulos kun se sopii?? Täyttää koneet jotka tekee pesutyön??....

Sitten vielä kysymys? Miksi yleensä teit lapsia kun ne on raskaampia hoitaa kuin palkkatyö?

Mä tein lapset osaksi elämää. Heitä täytyy hoitaa ja huolehtia. Rakastaa. Mutta myös taata taloudellinen vakaus. Jos se olis jätettyy vaan yhden kortin varaan niin hullu äitihän mä olisin ollut. Kun kantaa taloudellisen vastuun yhdessä se kodin hoito eli elämäkin jakautuu tasaisemmin.

Kyllä kotona olija helpommalla pääsee. Siinä ei paljoa aivoja tartteta. Toisin kuin monessa työssä jos meinaa työnsä pitää.
 
Aina tää sama lattea lause: päikyn tätitkin tekee työtä hoitaessaan lapsia. Mitä, oliko sulla 4-8 alle vaikka 4 vuotiasta hoidettavana kerralla??? Veikkaan että ei.... oliko sun elettävä kellotetun rytmin mukaan, seurattava varhaiskasvatussuunnitelmaa, käytävä vasu -keskusteluja?? Veikkaan että ei.

Mitä sun piti tehdä??heräillä rauhaksiin kun lapsetkin herää? Lähteä ulos kun se sopii?? Täyttää koneet jotka tekee pesutyön??....

Sitten vielä kysymys? Miksi yleensä teit lapsia kun ne on raskaampia hoitaa kuin palkkatyö?

Mä tein lapset osaksi elämää. Heitä täytyy hoitaa ja huolehtia. Rakastaa. Mutta myös taata taloudellinen vakaus. Jos se olis jätettyy vaan yhden kortin varaan niin hullu äitihän mä olisin ollut. Kun kantaa taloudellisen vastuun yhdessä se kodin hoito eli elämäkin jakautuu tasaisemmin.

Kyllä kotona olija helpommalla pääsee. Siinä ei paljoa aivoja tartteta. Toisin kuin monessa työssä jos meinaa työnsä pitää.

Vastaan: joo, oli joka päivä useampi alle kouluikäinen, omien lisäksi hoidin usein muidenkin lapsia. Heräsin joka aamu aikaisin, meillä oli tietyt rutiinit ja todellakin kellontarkasti, koska lapset tarvitsevat päivärytmin. Meillä ainakin lapset tarvitsevat ulkoilua, liikuntaa, terveellistä ruokaa, leikkiä ja laulua eikä mikään näistä ole mahdollista jos aikuinen ei sitä mahdollista. Lapsille piti järjestää ikätasoista seuraa ja mahdollisuus oppia toimimaan ryhmässä, joten vedin erilaisia kerhoja useamman kerran viikossa. Se oli ihanaa ja onnellista aikaa, mutta myös työlästä. Helpommalla pääsen töissä aikuisten kanssa.

Minä arvostan hoiva- ja kasvatustyötä, enkä ikinä pystyisi sanomaan kenellekään mitään noin ääliömäistä, että lapsen kasvattamisessa ja hoivaamisessa ei tarvita aivoja. Silloin ei aivan taida tajuta oman lapsen lapsuuden arvoa.
 
Vastaan: joo, oli joka päivä useampi alle kouluikäinen, omien lisäksi hoidin usein muidenkin lapsia. Heräsin joka aamu aikaisin, meillä oli tietyt rutiinit ja todellakin kellontarkasti, koska lapset tarvitsevat päivärytmin. Meillä ainakin lapset tarvitsevat ulkoilua, liikuntaa, terveellistä ruokaa, leikkiä ja laulua eikä mikään näistä ole mahdollista jos aikuinen ei sitä mahdollista. Lapsille piti järjestää ikätasoista seuraa ja mahdollisuus oppia toimimaan ryhmässä, joten vedin erilaisia kerhoja useamman kerran viikossa. Se oli ihanaa ja onnellista aikaa, mutta myös työlästä. Helpommalla pääsen töissä aikuisten kanssa.

Minä arvostan hoiva- ja kasvatustyötä, enkä ikinä pystyisi sanomaan kenellekään mitään noin ääliömäistä, että lapsen kasvattamisessa ja hoivaamisessa ei tarvita aivoja. Silloin ei aivan taida tajuta oman lapsen lapsuuden arvoa.
No ei siihen kyllä sen kummempaa älliä tartte. Valitan. Eikä se silti tarkoita ettei anna lapselle hyvää lapsuutta tai arvoa. Toki voihan se olla toisien aivoille haaste kokata,leikkiä piilosta, pukea kuriksia, lukea kirjaa muksuille, viedä retkelle jne jne. Itselle moni noista nyt vaan on itsestään selvyyksiä mitä lasten kanssa tehdään. Ja toisaalta, lapset syntyy osaksi elämää. Ei sen navaksi, eikä yli papittariksi. Se että lapsi on osa elämää palvelee lastakin koska elämään lasta opetetaan.

Jos lasten kanssa olo alkaa vaatia ääretöntä aivotyötä...kannattaa miettiä onko lapset tullut tehtyä vain oman egon pönkitykseksi. Jotta voi kehua kuinka hienosti sitä selviää vanhemmuudesta. Tai että lapsista on tehty suorite ja täytyy hampaat irvessä suorittaa.

Ps. Ilmaiseksiko niitä 4-8 alaikäistä hoidit omien lasten ohella?? ;)
 
työssäkäyvälle ihmiselle tuo ap:n työ on varmaan hirveän raskasta, mutta onneksi niin pitää elää vain silloin kun ollaan LOMALLA
Mua kanssa huvittaa tuo.... loma, jota paljon aina odotan, on tuota mitä ap:n arki on.

Olin itsekin lasten kanssa kotona 5 vuotta ja eihän se mitään työtä ole. Arvokasta aikaa. Mutta ei hemmetissä työtä. Tai sitten vaan käsitykset työstä eroaa meillä niin paljon.
 
Voisiko aloittaja kuitenkin tehdä niitä pieniä yrityshommia samalla kun kaitsee lapsia..? Jos kerran pyykit, siivous ja perheelle ruoanlaittokin onnistuvat..? Mikäli ei niin tosiaan kannattaa jäädä vaikka nyt aluksi hetkeksi pois yhdistyshommista ja keskittyä yritykseen ja perheeseen. Kaikkea et voi tehdä mitä mieli tekee ja odottaa että mies vain hyväksyy ja tukee... Asiat tärkeysjärjestykseen vai...
 
Kukaan ei pärjää pari tunnin unilla pitkiä aikoja..

Mitäs sä teet? Tuhlaat? Kotityö on elämää. Ei työtä. Sitä tekee Naiset isolla n:llä jotka tekee myös työtä.

Tuhlaan kun lapset jotain tarvitsee, tottakai. Sivussa hoidan apuna miehen bisneksiä, laskutusta ja muuta. Kateellinen? Mun mies on töissä 14-tuntia päivässä, ei sairaslomia, ei kesälomia. Kyllä siitä on ansaittu isommat tulot. Säästän myös. Lasten osakesalkkuja hoitelen. Meillä ollaan yritteliäitä eikä marmateta.
 
Aina tää sama lattea lause: päikyn tätitkin tekee työtä hoitaessaan lapsia. Mitä, oliko sulla 4-8 alle vaikka 4 vuotiasta hoidettavana kerralla??? Veikkaan että ei.... oliko sun elettävä kellotetun rytmin mukaan, seurattava varhaiskasvatussuunnitelmaa, käytävä vasu -keskusteluja?? Veikkaan että ei.

Mitä sun piti tehdä??heräillä rauhaksiin kun lapsetkin herää? Lähteä ulos kun se sopii?? Täyttää koneet jotka tekee pesutyön??....

Sitten vielä kysymys? Miksi yleensä teit lapsia kun ne on raskaampia hoitaa kuin palkkatyö?

Mä tein lapset osaksi elämää. Heitä täytyy hoitaa ja huolehtia. Rakastaa. Mutta myös taata taloudellinen vakaus. Jos se olis jätettyy vaan yhden kortin varaan niin hullu äitihän mä olisin ollut. Kun kantaa taloudellisen vastuun yhdessä se kodin hoito eli elämäkin jakautuu tasaisemmin.

Kyllä kotona olija helpommalla pääsee. Siinä ei paljoa aivoja tartteta. Toisin kuin monessa työssä jos meinaa työnsä pitää.

Mä olin kotona lasten kanssa viitisen vuotta ja nyt olen ollut töissä suunnilleen saman verran. Ja koen kyllä pääseväni nykyään paljon helpommalla. :) Se on vähän siitäkin kiinni, miten sen päivänsä käyttää. Jos oikeasti laittaa ruuat alusta asti kotona, askartelee, ulkoilee ja kerhoilee lasten kanssa, hoitaa kotityöt ja kauppareissut yms. niin kyllä siinä päivä ihan täynnä on toimintaa. Tosin kivaa sellaista, itse kyllä tykkäsin. Mutta. Suurin juttu meillä oli kyllä se, että minä kotonaolevana (tietenkin) hoidin yöt. Ja meillä oli kaksi tosi valvottavaa lasta. Vuosikausia meni keskimäärin 2-4 tunnin yöunilla, viikonloppuisin sai vähän otettua takaisin kun mies oli vapaalla. Onneksi meillä mies ymmärsi asian ja arvosti sitä, että kaikkien niiden vuosien aikana sai nukkua yönsä.

Arjesta suoriutuminen pienten lasten kanssa on mun mielestä aina ollut kivaa ja rentoa - ilman univelkaa. Kunnon univelalla taas kaikki on yhtä harmaata uuvuttavaa massaa. Tämä puoli usein unohtuu kun puhutaan siitä miten helpolla pääsee kotona lasten kanssa. Mikäli olisin ollut töissä tuona aikana kun lapset valvotti, olisi yöt ollut pakko valvoa vuorotellen, en mitenkään olisi pärjännyt töissä tuollaisilla unimäärillä, olisin nukahtanut rattiin jo matkalla.
 
Kotiäidit vievät kyllä mielipiteillään pösilöinnin aivan stratosfäärisiin ulottuvuuksiin. Ei jumalauta, valahtaako ne aivot ja todellisuudentaju tuosta noin vaan sinne hiekkalaatikon reunalle?
 
Kotona olo pienten lasten kanssa on rankkaa nimenomaan siksi, ettei saa koskaan keskittyä mihinkään tekemiseen, päivät on yhtä saman toistamista ja jankuttamista ja mitään ei saa tavallaan aikaiseksi vaikka kuinka touhuut.

Toki se on kivaakin, esim. lomalla ja viikonloppuisin, mutta tosi rasittavaa ihan ainoana elämänsisältönä. Eli töissäkäynti on minusta kevyempää henkisesti. Ei tartte vääntää joka pikkuasiasta ipanoiden kanssa, kun välillä on kaikki niin vaikeeta :D ja siihen kun tosiaan lisää vuoden univelat niin itku oli aika herkässä.

Mut kyllä ulkoiltiin joka samperin päivä ettei ihan taloa hajotettu, ja kerhoiltiin ja askarreltiin ja hankittiin leikkikavereita. Huh. Toki hyviäkin muistoja on mut kotiäitiys pitkäaikaisesti ei kyllä ole mun juttu! Kuopuksen kanssa olin kotona 1,5 v ja esikoinen silloin myös kotona.
 
Mies hankkii perheen ja sitten vikisee perään? Ei se ole mies vaan hiiri.

Lasteni isä on yrittäjä, töissä 14 tuntia päivässä, 6 päivää viikosta. Ylimenevän ajan on lasten kanssa ja nukkuu muutaman tunnin yössä. Ei koskaan ole korottanut edes ääntään, jos lapset herättävät hänet kesken unien. Pankkikortin jätti keittiön pöydälle ja sanoi, että osta tuolla kaikki mitä tarvitset, hän ei rahojen perään kysele.

Omaa miestä alkaa arvostamaan todella paljon kun kuuntelee näitä teidän vikiseviä ukkojanne.
HUOM! Kannattaa kiinnittää erityistä huomiota sanoihin "alkaa arvostaa". Mies tekee helvetin pitkää päivää, toimii samalla naisen kävelevänä lompakkona ja aikaa riittää vielä lapsillekin. Nainen joutuu silti käymään internetin sekopääfoorumilla hakemassa boostia ja validointia jotta osaisi yhtään arvostaa sitä mitä oma mies tekee.

Suomessa on paljon tuollaisia miehiä ja niskakarvat nousevat pystyyn joka kerta kun näitä juttuja täältä lukee. Toivon että joka ikinen noista miesparoista ymmärtäisi lähteä lätkimään tuollaisista suhteista ja etsisivät itselleen arvoisensa puolisot jotka eivät pyöri mammapalstoilla hakemassa validointia.
 
Minä myös sanoisin miehelle että palaan töihin kun pienempikin sen 3 vuotta. Ei ole mukava elättää ihmistä jolla on harrastuksena tuottamaton yritys ja pyörii illat vielä jossain yhdistyshommissa. Vaikka kyseessä olisikin oma vaimo.
 

Similar threads

Yhteistyössä