miehen ystävänaiset

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja tyttöystävä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

tyttöystävä

Vieras
EIlen vietin iltaa poikaystäväni luona (olemme olleet yhdessä kolme vuotta) ja siellä oli myös hänen kaverityttönsä. He ovat samassa työpaikassa, opiskelupaikassa ja tuntevat toisensa pitkältä ajalta. Pelkkiä ystäviä, ehdottomasti, mutta ilmeisen hyviä. Itse tapasin kyseisen naisen vasta kuukausi takaperin.

Tyttö oli kuin kotonaan, tunsi kaikki samat ihmiset kuin poikaystäväni, oli niin täynnä hyviä sisäpiirijuttuja, ettei mukana pysynyt ja tunsi poikaystäväni hyvin. Niin hyvin, että on tämän elämästä paljon enemmän perillä kuin minä, joka pikemminkin vastaan jotain irrallista palasta, joka ei ole mitenkään kytköksissä muuhun elämään. Paikalla oli myös muuta väkeä, joiden seurassa tyttö oli kuin kala vedessä. Tottakai, kun tunsi ne kavereina eikä vain poikaystävän ystävinä, kuten minä.

Loppujen lopuksi halusin lähteä pois, kun rupesi tuntumaan siltä, että kuka tosiaan luulen olevani, en yhtään mikään. Poikaystäväni suutahti tietysti, mutta minkä ihmeen mahdan sille, jos tunnen oloni ulkopuoliseksi? Tilanteen hämmentävyyttä lisää vielä se, etten tunne tätä naista ollenkaan, minun elämääni hän vain tuli jostain, yhtäkkiä. Saman tien hänet onkin sitten miellettävä ihmiseksi, joka kuuluu miehen tärkeimpään lähipiiriin. Minun puolestani tyttö saa olla poikaystäväni kanssa tekemisissä niin paljon kuin haluaa, mutta miksi minut pitää pakottaa seuraan tuntemaan oloni ulkopuoliseksi? Ja miksi on väärin tuntea olonsa sellaiseksi? Onko minussa jotain pahasti vialla?

Miten teillä sujuu yhteiselo miestenne naispuolisten ystävien kanssa?
 
Hei. Ei oikein suju noiden ystävänaisten kanssa. Etenkin jos on työkavereista kyse ja itse olen eri työpaikassa. Silloin tuntee helposti ulkopuoliseksi. Mutteihän se miestä ja tätä ystävänaista ikinä haittaa. Tulee väkisinkin loukattu olo. Täytyy varmaan hakea töistä miesystävä itsellekin ja alkaa maksaa potut pottuina niin näkevät miten kivaa tuo käytös loppujenlopuksi on.
 
On hyvä että teidät naiset on esitelty toisillenne, mutta hei ei sinun tarvitse olla hänen ystävänsä, ainoastaan hyvän päivän tuttu jos ei muulta tuntunut. Ei varmasti miehesi eikä tämä nainenkaan loppujen lopuksi sitä (että olisit ystävä sanan oikeasssa merkityksessä) toivo välttämättä, ainoastaan että sallit heidän ystävyyden olla. Elämä voi tuoda sinullekin miespuolisen ystävän ja muista sinulla on siihen sitten oikeus :) Mikäli asia kuitenkin sinua häiritsee myönnä se itsellesi ja tee ratkaisusi sen mukaan. En tarkoita eroa vaan että sanot suoraan miehellesi ettet halua lähteä tapaamisiin vaan tapaat mieluummin tuolloin omaa tärkeää ystävääsi, ystäviäsi, sillä ystävyyden vaaliminen on sinullekin tärkeää.
 
Ikävää, ettet saa olla kuningattarena kaiken keskellä. Todella ikävää, että sillä paikalla on jo joku. Erittäin ikävää on, että sinä olet ihan itse asettanut itsesi kilpailutilanteeseen. Mutta kaikista ikävintä on, että toiminnallasi teet itsestäsi pilkan kohteen ja nostat tuon ystävänaisen pisteitä kaikkien silmissä.
 
Ei olisi tullut mieleenkään järjestää asiasta julkista showta, ystävätytölle jai varmasti visiitistä ihan hyvä mieli. Ei minusta ole ilkeilemään mukavalle ihmiselle vain sen takia, että oma olo on kurja.

Poikaystävällekään en asiasta riehunut, kysyin vain, voisinko lähteä kotiin. Siitäkös alkoi ankara ristikuulustelu ja moralisointi (edelleen suljetun oven takana, tyttö ei tiedä mitään koko tilanteesta). En edelleenkään ymmärrä, miksi olisi ollut niin älyttömän väärin lähteä kotiin ja mikä ihme siinä on niin paheksuttavaa, että tunsin oloni ulkopuoliseksi. Minähän olin.
 
Mielestäni koko poikaystäväsi kaveriporukka, tämä tyttö mukaanlukien, käyttäytyi huonosti. Jos joukossa on henkilö/henkilöitä jotka eivät ole kaikki tuttuja keskenään, tulisi ottaa huomioon jutuissaan myös nämä ""ulkopuoliset"" henkilöt ja jättää turhat sisäpiirin jutut omalle porukalle. En yhtään ihmettele jos tunsit olosi epämukavaksi. Sitä vain jäin tekstissäsi ihmettelemään, että jos olette seurustelleet jo kolme vuotta, miten ihmessä et ole tätä ystävänaista aikaisemmin tavannut? Jos he ovat niin kovin hyviä ystäviä, luusi että sinut ja hänet olisi esitelty jo aikaisemmin?
 
Niin, sen verran vielä jatkan, että olet aivan oikeassa
pilkanteon kohteeksi joutumisessa. Ystäväporukoissa ystävätytöt ovat paljon vahvemmilla kuin tyttöystävät, jotka ovat se pakollinen paha ja kaikista asioista pihalla. Pakkohan siinä on sitten hymyillä hangon keksinä, ettei heti pistettäisi kategoriaan bitch.
 
On turhaa, ja täysin mahdotonta leikkiä seurallista jos tuntee olonsa ulkopuoliseksi.
Kun minun miehen kaverit tulevat kylään, joiden juttuihin en kykene osallistumaan, huolehdin siitä että minulla on muuta tekemistä.
Ohimennen on paljon järkevämmänkuuloista tokaista yhden lauseen verran jollekin jotain mukavaa ja näppärää, kuin seisoa tunti tolkulla tumput suorina. Ihmiset alkavat kuvitella että olet tyhmä, tai tylsä luonne.

Ja tuleehan siinä itsellekin hölmö olo, ja alkaa masentaa.

Sitäpaitsi tuollaiset tilanteet ovat luonnottomia, ei ne oikeat ystävät tule sillätavalla, että kokoonnutaan johonkin väkinäiseen tilanteeseen ja tutustutaan väkisin.
Yhteiset kokemukset, baariseikkailut, ja pitkät valvotut yöt keskustellen ovat niitä mistä ystäviä saa. Ja pitää olla muutenkin aika monta asiaa kohdallaan, ystäviä ei ole helppo saada, todellisia siis.
Mies ei voi sinua muuttaa sillä etttä kehuu kuinka hyvä tyyppi se ja se on, ja kunhan nyt tutustutte niin..
Miehet eivät ole kovin hyviä tajuamaan tuollaisia asioita. Olen minäkin saanut montakertaa vihat päälleni lähdettyäni kälppimään jostain illanvietosta, jossa poikaystäväni puhuu innoissaan täyttä hepreaa jonkun naisen kanssa, tuntikausia. Ihmiset luulevat minua mustasukkaiseksi ja ties miksi. No, seuraava tapaaminen on ehkä tilaisuus osoittaa luulot vääräksi, ja se että lähtee todellakin siinä vaiheessa kun kykenee vielä hymyilemään. Joskus nimittäin tuntuu että suupielet halvaantuvat liian kovasta yrittämisestä noissa tilaisuuksissa.Se vain lisää vaikutelmaa siitä, että olet jonkin sortin tosikko, etkä ymmärrä mitään.

Älä näytä negatiivisia mielialojasi, vaan mene potemaan ne muualle. Sitten kun poikaystävä tulee pahoittelemaan että oli taas niin ikävää kun lähdit kesken ja nolasit hänet, olet jo hyvälllä tuulella ja voit kertoa avoimesti että sinulla ei ole mitään ketään vastaan, mutta et vain halua olla tilanteissa joissa sulla ei ole mitään sanottavaa, ja olet tehnyt jotain muuta silläaikaa, ja että ei ole mitään syytä olla huolissaan.

 
Tällaisia, kun ystävätytöt ei ole olemassakaan! Siis niitä ei tarvitse olla seurustelevalla miehellä! Muihin naisiin ei pidetä yhteyttä! Valitettavasti tilanne on näin! Jos sinä tuollaisen hyväksyt se on sinun asiasi, minä en satu tuntemaan ketään, joka hyväksyisi tuon! Siis, jos ollaan työssä samassa paikassa siellä on pakko olla tekemisissä, mutta muuten eivät keskenään pidä mitään tapaamisia tai yhteydenpitoa, se on luonnotonta, eikä siitä hyvä seuraa!
 
Outo asenne nykymiehen naisystävältä. Oletko ajatellut, että nykyaikainen mies olettaa naisystävänsä olevan senverran itsetuntoinen, että kestää myös miehen naispuoliset tasavertaiset kollegat. Itse olen tällainen nainen, tosin hieman kypsempi, joten välitöntä kilpailuasetelmaa ei ole - vai? Nämä huikeat nuoret miehet suhtautuvat minuun herrasmiesmäisesti, tasa-arvoisesti, ja uskoutuvat mitä mielikuvituksellisimmissa asioissa. Meillä on erinomaiset välit; käymme syömässä, yhteisissä illanvietoissa, työmatkoilla, firman harrastuksissa jne. Aina on välit asialliset ja joidenkin vaimot ja tyttöystävät tunnen henk.koht. toiset vain valokuvista. Perhetilanteista tiedän yhtä sun toista, mutta se siitä. Haluan vain sanoa, että unohda tuollaiset ajatukset ja keskity elämääsi tämän hienon miehen kanssa.
 
Minun mielipiteeni on että mieti Aina mikä itsestäsi tuntuu hyvältä ja oikealta. Toimi se mukaan ja ole itsekäs! Kukaan muu ei tee valintoja puolestasi kuin sinä itse. Älä koskaan, koskaan uhraudu. Siitä sinua ei kukaan kiitä. Et edes itse voi olla tyytyväinen valintaan, jonka olet tehnyt toisia miellyttääksesi.

Keskity hyviin ja hyvältä tuntuviin asioihin. Sydämmelläsi. Älä pelkää muiden tuomiota. Saat sen joka tapauksessa ihmisiltä, jotka eivät kuitenkaan olisi ystäviäsi.

Arvostusta ei voi anella, se ansaitaan.
 
Jos minulle kirjoitat niin vastaan. Minulla on sen verran itsetuntoa, että vaadin mieheni itselleni en jaa häntä muiden naisten kanssa, ovat he sitten millä nimikkeellä tahansa. Miehen uskoutuminen, syömiset, illanvietot jne. kuuluvat minulle. Tuo tuollainen on avioliitossa henkistä pettämistä! Pettää voi monella tavalla, jos et ole sattunut ajattelemaan. Eikä minun miehelläni ole mahdollisuutta, eikä tarvetta tuollaiseen. En todella tunne ketään muutakaan, jonka vaimo (nainen) tuollaisen hyväksyisi. Ei kaiken tarvitse mennä niin, kuin nykyään jossain firmassa keksitään toimia, että saataisiin työntekijästä kaikki mahdollinen irti. Työ on työtä ja työkaverit työkavereja, heille ei kuulu se mikä vaimolle kuuluu! Mieheni ja minä olemme vastuullisessa ja korkeassa asemassa työuramme tehneet, mutta moista emme kumpikaan ole joutuneet hyväksymään. Emme ole myöskään lapsiamme opettaneet moista hyväksymään, eivätkä ole muualtakaan tuollaista oppia saaneet. En tiedä lasteni kenenkään kaverin edes moista hyväksyvän, vaikka koulutettuja ovatkin kaikki.
 
Se, että hyväksyin miestystäväni tyttökaverit loppujen lopuksi (pettävän aviomiehen kanssa elettyn avioliiton jälkeen oli vähän traumoja...) oli se, että MINÄ olin tyttökaveri ja miesystäväni osoitti sen käyttäytymisellään siihen ei ollut kenelläkään mitään sanomista. Kaverit ovat kavereita ja tyttökaveri menee niiden ohi. On sinun miesystäväsi tyhmyyttä jos hän ei ole nostanut sinua arvoasteikossa ylimmäksi mihin kuulut. Ehkä hän ei ole Sinua ansainnut. Näytä Sinä käyttäytymiselläsi tyttökavereille kuka olet jos eivät muuten osaa sinua kunnioittaa.
 
Jyrkkää tekstiä, mutta ymmärrän pointtisi.
On asioita, jotka eivät vaadi sitä että pitää mennä kynttiläillallisella tai johonkin neljänseinänsisään todistajien ulottumattomiin-jos asia kestää päivänvaloa, niin sitä ei tarvi hämärässä vatvoa. Myöskin tuo tytökaverettten ylläpito, eli on pakko tavata ja nähdä koska ollaan ystäviä: suhteesta se ystävyys puuttuu silloin.
 
Ajatteletko samoin miehen perheestä? Et heitäkään tunne mutta jostain hekin yhtäkkiä elämääsi ilmaantuvat. Tai koetko että miehen pitäisi tuntea itsensä irtopalaksi sinun kavereidesi seurassa kun teilläkin varmasti on sisäpiirin läppiä?
Mielestäni olet nyt hiukan naurettava ja suutut turhasta. Jos et kolmen vuoden aikana ole tuohon naiseen vielä yhtään tutustunut niin tulee mieleen että oletko edes yrittänyt? Ja ethän lähde siitä olettamuksesta että olet AINA huomion keskipisteessä vaikka miehen kavereita olisikin paikalla? Ole miehen prinsessa kun olette kaksin, mutta anna hänelle tilaa viihtya kavereidensa kanssa ja yritä tosissaan tutustua heihin.
 
Minkä ikäisiä oikein olette? Kuulostaa aivan yläaste touhulta. Itse en ole ikinä huomannut että poikaystäväni kavereiden keskuudessa kenenkään tyttöystävä olisi pilkan kohteena vaan kaikki ovat kavereita (vaikka sisäpiirin läppiä tietysti on) ja tytötkin keskenään.
 
Onko mielestäsi pettämistä jos mies kertoo miespuoliselle kaverilleen kotioloistaan tai mistä tahansa? Tai jos sinä kerrot omille kavereillesi? Eipä taida olla. Sen sijaan olet niin peloissasi suhteessasi että yrität omistaa miehen.
Anteeksi nyt vaan mutta asenteesi on todella sairas ja poikkeuksellinen (joskin uskon että kaverisi ajattelevat samoin, usein tuokaltainen hulluus kun on tarttuvaa). Tuskin olet vanhempi kuin 20 v.
 
Te ette ymmärrä toisten suhteista mitään.
Eräänlaisia moralisteja nuokin jotka suhtautuvat uskonnollisella kiihkolla tuohon asiaan.
Se on jokaisessa suhteessa oma asiansa. Jotkut ihmiset eivät koe tarvetta pitää vastakkaista sukupuolta olevia kavereita.
Esim. minuun on jokainen tähänastinen mies-kaveri ""ihastunut"" ja alkanut JOSSAIN vaihessa ehdottelemaan ja uhkaamaan parisuhdetta erilaisilla venkoiluilla. Ei kiinnosta katsoa jokaista kaveruutta niin pitkälle että se sinne asti menee. Oma mies oli ennen vain kaveri..kunnes toisin kävi, ja alettiin seurustella.
Kaikki eivät toki ole niin puoleensa vetäviä seksuaalisesti, kuin minä, ymmärrän sen kyllä. Joten olkaa hyvät, ja nauttikaa siitä.

MIehenikin on todennut, että ei kiinnosta etsiä kaveruutta muista naisista, jo sen takia että minä olen tarpeeksi hyvä kaveri, eikä muita tarvita. Ja jos tarvitaan, niin ei niin että täytyy treffailla ja pitää kännykkä-yhteyttä jatkuvasti yllä. Myös naiskavereilla on oma elämänsä, ja omat poikakaverinsa. Ei ne mun miestä tarvi uskotukseen.

Joillakin on erilainen temperamentti ja erilainen elämä kuin teillä ystävyys-kiihkoilijat.
 
Itse olen aikoinani osallistunut ensin tyttäystävävä ja sitten vaimona illanistujaisiin mieheni työkavereitten kanssa. Useimat pippalot olivat jumalattoman tylsiä juuri sen takia että kaikki puhuivat lähinnä työasioista ja toimiston muista ihmisistä joita ulkopuoliset eivät mitenkään voineet tuntea.

Minulla ei henk kohtaisesti ollut mitään ketään vastaan, ei nais eikä miespuolisia työkavereita. Ne kemut olisivat voineet olla ihan mukaviakin kunhan ihmiset olisivat jättäneet työpaikkajutut työpaikalle ja keskustelleet muista aiheista niin että minäkin olisin voinut ottaa osaa.

Minusta on epäkohteliasta olla huomioimatta seurueen kaikkia jäseniä jos kerran yhdessä on sekalaista porukkaa työyhteisön ulkopuolelta. Ei ihme jos ap tunsi olonsa epämukavaksi. Jos esimerkiksi tämä miehen wonder woman työkaveri olisis istunut seuraan ja alkanut jutella alkuperäiselle vaikka matkustamisesta, harrastuksista, tai jostain muusta yleisestä keskustelunaiheesta, olen varma että ap olisi viihtynyt ihan okei.
 
Mutta sehän on päivänselvä asia, ettet voikaan tuntea itsesi muuta kuin ulkopuoliseksi, jos kerran toiset ovat tunteneet toisensa vuosikausia ja sinä vasta kuukauden.

Tutustuminen vaatii aikansa ja varmasti tämä porukka ei halunnut, että tuntisit olosi huonoksi. Ihmiset vain aina olettavat, että jokainen humpsahtaa joukkoon mukaan, ottaa osaa keskusteluun yms. Tietysti, jos jutut on esim. vain työasioita, mutta kaitpa he muustakin puhuivat illan aikana.

Mä olen tullut mieheni tyttöystävänä hyvin tiiviiseen kaveriporukkaan ja aluksi oli kyllä vaikeuksia sopeutua, vaikka yritin mielestäni parhaani mukaan. Mutta en hirveästi tuntenut yhteenkuuluvuutta näiden hieman nuorempien naisten joukossa. Naiset olivat siis mieheni miespuolisten kavereiden tyttöystäviä. Mutta kun aikaa kului (nyt jo kuusi vuotta), niin pakostakin sitä tutustuu ihmisiin ja nyt ollaan läheisiä kavereita. Olen itse yrittänyt olla ystävällinen välillä joukkoomme tuleville uusille 'tyttöystäville', mutta välillä sitä huomaa, että on niin kiinni niissä omissa ympyröissään, ettei muista ottaa huomioon sitä, että joku on aivan uusi.

 
Eihän tässä puhuttu samaa sukupuolta olevista kavereista mitään, vaan vastakkaista sukupuolta olevista ihmisistä. Toki minun henkilökohtaisia asioitani ei kerrota miespuolisillekaan kavereille, se on minun pettämistä, jos näin tapahtuu. Vastakkaista sukupuolta olevia ihmisiä meillä ei kavereiksi toiselle hyväksy kumpikaan. Mieheni aivan yhtä vähän, kun minä. Kirjoitinhan aikuisista lapsistani, molemmat ovat pitkästi yli kahdenkymmenen, eli minä olen... Eivätkä nämä lapsenikaan hyväksy...

 
""Esim. minuun on jokainen tähänastinen mies-kaveri ""ihastunut"" ja alkanut JOSSAIN vaihessa ehdottelemaan ja uhkaamaan parisuhdetta erilaisilla venkoiluilla.""

Mielestäni tässä on asian ydin kiteytetty hyvin selvästi. Kaiken tarkoitus, kuitenkin loppujen lopuksi on tämä toisen sukupuolen viehätys, erisukupuolta olevat eivät voi olla oikeasti kavereita keskenään, turha edes kuvitella.

Tuolla ""Toinen nainen"" yhdessä ketjussa juuri kertoi, kuinka kymmenen vuotta oli ollut kaveri miehen kanssa. Tunsi miehen tyttöystävän, mutta silti oli yksi kaunis kerta eksytty miehen kanssa sänkyyn.
 
No ja höpö höpö! Kun ryhtyy typeryyksiin niin kohta saa huomata,ettei sitä suhdetta enää edes ole. Tottakai ystävät tuntevat toisensa hyvin,siinä ei nyt varmasti ole mitään outoa . Kyse on vain ja ainoastaan sukupuolesta. Jos tilanne oudoksuttaa, niin kannattaa keskustella asia selväksi. Aikuinen ihminen osaa toimia oikein !
 

Yhteistyössä