miehen vanhemmat

Miksi mies haluaa näyttää täydelliseltä vanhempiensa silmissä? Miksi äidiltä kysytään ensin mielipide joka asiaan eikä vaimoa kuunnella ollenkaan?

Mies haikailee työn perään jossa ei edes viihdy ja jota ei halua tehdä vain siksi, että vanhemmat voi olla ylpeitä "pikku pojastaan". Vaimolle voi kyllä kiukutella paskasta työstä, mutta vanhemmille kerrrotaan kaiken olevan niin ihanaa.

Miten miehen saa elämään omaa elämää ja unohtamaan vanhempiensa mielipiteet? Miten meidän avioliitosta ja perhe-elämästä saadaan meidän kahden välinen asia?

 

Kuulostaa valitettavasti ihan mamman pojalta joka ei kykene irtautumaan äidistä ja sen mielipiteistä...

En kyllä osaa sanoa muuta ku että puhukaa ja suoraan. Ei mitään kiertelyä ja kaartelua. Hankala tilanne.

 

Miksi mies haluaa näyttää täydelliseltä vanhempiensa silmissä? Miksi äidiltä kysytään ensin mielipide joka asiaan eikä vaimoa kuunnella ollenkaan?

Mies haikailee työn perään jossa ei edes viihdy ja jota ei halua tehdä vain siksi, että vanhemmat voi olla ylpeitä "pikku pojastaan". Vaimolle voi kyllä kiukutella paskasta työstä, mutta vanhemmille kerrrotaan kaiken olevan niin ihanaa.

Miten miehen saa elämään omaa elämää ja unohtamaan vanhempiensa mielipiteet? Miten meidän avioliitosta ja perhe-elämästä saadaan meidän kahden välinen asia?

mulla on ihan samanlainen..öö.. (ei voi sanoo mies)..poikaystävä (ehkä parempi)
asuu kotona,ikää 24,on ollut nyt muuttamassa mun luokse jo monta kuukautta,jää yöksi noin kerrn kuussa koska äiti soittaa ja pitä mennä kotiin yöksi ..meille syntyy esikoinen elokuussa ja musta tuntuu että oon jo nyt jääy vanhempien varjoon.
miehen mielestä munkin pitäis hyppiä hänen äitinsä mukaan,antaa omalla käyttäytymisellään näin ymmärtää.
Hänen vanhempansa eivät voi sietää minua koska olen pilannut heidän elämänsä KUULEMA HANKKIUTUMALLA RASKAAKSI.
ohhoh sanon minä.
meillä on myös tuon työn ja kavereiden kanssa semmonen että vanhemmille pidetään kulissia yllä ja mun niskaan kaadetaan kaikki kökkö :kieh:

puhuminen ei auta,sieltä tulee yleensä se tuttu lapsellinen "jätä mut sitten ja blaablaablaa" ja kerran olen jättänyt niin poikäystvä ei suostunut lähtemään.
jos tulee riitaa tai kinaa ihan mistä vaan sanoo menevänsä kotiin nukkumaan..taitaa yhteenmuutto jäädä

 

Kuulostaa aika tutulta... Mun ex oli myös tosissaan kiinni äitissään. Teki kaikki niinkuin äiti käski. Exän vanhemmat ei pitäneet musta, koska mun takia ex kuulemma lopetti "mahtavan" jääkiekkouransa (pelas pikkukaupungin a-junioreissa ). Lisäks exän äiti tais haukkua "henkiseksi pahoinpitelijäksi" ja vielä sanoi siihen päälle, että jos nyt jätän hänen poikansa, mulle ei jää mitään eikä musta koskaan tule mitään.

Olin silloin 20v ja opiskelija. Nyt neljä vuotta sen jälkeen korkeakoulututkinto taskussa, rutkasti työkokemusta omalta alalta, oma asunto, ihana mies ja vastasyntynyt (2kk) tyttö. Ex on vieläkin samassa tilanteessa kuin neljä vuotta sitten, mamman poika, surkea ammatti ja työ, ei kumppania tai perhettä eikä omaa asuntoa.

Pistää vaan miettiin, että kumpihan siinä oli se josta ei ikinä tuu mitään??? Mun mielipide on se, ettei mammanpojan kans kannata harkita mitään vakavaa, koska äiti tulee aina pilaamaan kaiken. Vaikka mies sinänsä olisi mukava, ihana ja rakastettava, tulee sen ykkönen aina olemaan äiti.

Neuvo sulle Jybis, jätä miehes niin on tulevalla lapsellakin paremmat oltavat. Vauvalla on turvallisempi olla rauhallisessa ja rakastavassa kodissa kuin sellaisessa jossa riidellään koko ajan, vaikka vanhempia sitten olisikin vain yksi koko ajan läsnä. Lisäksi ei ole hyvä, jos lapsi saa kuulla vanhempiaan haukuttavan, se tuntuu varmasti samalta kuin joku haukkuis sitä.

 

puhuks sä äiskä83 mun exästä.. kuullosti tarina ku omalta.. urheilulaji oli vaan eri

 

Mä oon kans ajatellut samaa asiaa. Miks miehen täytyy olla äidissään niin kiinni, et minä (yhteisen lapsemme äiti) menee vasta toissijalle. Toivottavasti teillä on välimatkaa anoppilaan, ettei ihan naapurissa asu-niinkuin meillä. Mun anoppi on opastanut miestäni (ohjaavassa ja kannustavassa mielessä) opinnoissa, työpaikan valinnassa, muutamassa asunnon valinnassa ja niiden sisustamisessa ja avittanut siivouksissa. Nytkin asumme anopin valitsemassa talossa: hän maalasi seinät valitsemallaan sävyllä, laittoi puutarhan mieleisekseen (jonka minä aloitin), kantoi omasta asunnostaan huonekaluja (meille/vaiko itselleen?) kysymättä multa minkäänlaista mielipidettä asiasta, tuli asuntoon vaihtamaan mun pöytäliinoja ja ompelemaan verhoja, puuttui lapsenhoitoasioihin (vaatetukseen, leluihin), morkkasi mun omia tavaroita/huonekaluja/vaatteita jne, lapsen kanssa olisi pitänyt olla heidän pihassaan päivittäin leikkimässä. Omaa kotia olen pitänyt 10 v ennen kuin muutin "toisten nurkkiin". Kuinka olla onnellinen äiti, kun tuntuu et asuu vieraitten nurkissa ja missään ei saa liikkua vapaasti? Mies hokee et "mee lääkäriin hakee apua ongelmiis", kun valitan et en viihdy täällä toisten nurkissa (mulla on oma asunto vuokralla). Ja kaiken lisäks mies sanoi, et mun täytyy mennä pyytämään anteeks hänen vanhemmiltaan; menisinhän minä kunhan vain syyn tietäisin. Oon koko ajan (5 v ajan) unelmoinut ja ehdottanut yhtä yhteistä kotia, mut mitään yhteisiä suunnitelmia tulevaisuudelle ei ole. Pelottavaa tämä tämmöinen elämä, kaikella on rajansa. Oma elämä jää elämättä, kun täytyy muiden unelmien ja ehtojen mukaan elää, anoppi on mulle kuiteskin vieras ihminen, enkä häneen ole rakastunut. Jos olisin tavannut ja oppinut tuntemaan mieheni äidin heti seurustelumme alussa niin ehkä seurustelumme olisi loppunut siihen. Nyt olenkin ajatellut, että koti on mulle niin rakas asia, et palaan takaisin omaan kotiini ilman miestäni ja anoppia.
Ehkäpä miehet ovat ikuisia mammanpoikia, tai sitten on niitä poikia joidenka napanuora on jäänyt katkaisematta.
Toivon sinulle friday jaksamista! Minkälainen suhde Sinulla on oman äitisi kanssa? Minä tulen oman äitini kanssa nykyään suht hyvin toimeen, kunhan ei liian läheisissä väleissä olla (läheiset välit meillä ei ole koskaan olleet).
Mukavaa kesän jatkoa!

 

Mandille tiedoksi että ei nyt ihan kaikki miehet ole mammanpoikia. Tuo äidistä irtaantuminen on kyllä ongelma. Riippuu tietysti siitä minkä verran äiti yrittää sotkeutua aikuisen poikansa elämään. Itse hoidin aikoinaan tilanteen siten että kun äitini meillä kyläillessään yritti käydä kodinhoitajaksi, meni komeroille ym. Sanoin että talossa voi olla vain vain yksi emäntä ja tässä talossa se on vaimoni. Kerroin että hän on aina tervetullut kotiini vieraana mutta toista emäntää ei tänne sovi.
No, siitähän seurasi melkoiset murjotukset ym. mutta kun asia tuli selväksi ja siitä ei tingitty niin kyllä ne välitkin siitä ajanmittaan korjaantuivat.

 

Mukava kuulla, että on sellaisiakin miehiä joita ei oma äiti "pompota". Sinun vaimosi, mies, on varmaankin tyytyväinen kun saa olla sinulle se ykkönen =)