Miehen vanhemmat prkl!!!

Olen oppinut kantapään kautta etten samasta syystä lainaa ikinä rahaa vanhemmiltani. Pari kertaa olen sen virheen tehnyt, kun opiskelin. Sen jälkeen, kunnes saan rahat maksettua takaisin, olen mukamas sanattomassa "kiitollisuuden velassa" ja tunnen itseni alaikäiseksi. Äitini soitti viiden minuutin varoitusajalla, että tarvitsee apua pyykkitupaan, tai että digiboksi ei toimi, mun pitää tulla säätämään se. Yleensä ilmoitti, että voitko ulkoiluttaa koiran kun hän ei ehdi, enkä siis asu lähelläkään häntä. Ja me emme normaalisti ole edes viikottain tekemisissä. Eli heti kun olin rahaa velkaa, äitini ajatteli että on minun tehtäväni auttaa häntä, koska hän niin kiltisti ja ystävällisesti lainasi rahaa.

En enää ikinä suostu tuollaiseen Jos joku lainaa rahaa tai antaa asunnon käyttöönsä, se on siinä. ei ole reilua nostaa itsensä ylemmäs materiaalin kautta ja pompottaa toista.

Mun mielestä teidän pitäis tehdä säännöt selväksi. Teidän parisuhde ei kuulu heille. Piste. ei vaikka asutte heidän omistamassa kämpässä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja nellaa:
Alkuperäinen kirjoittaja Paha tilanne:
Maksoitteko itse remontin vai maksoivatko miehen vanhemmat?

Mun mielestä tosi paha juttu ettei teillä ole mitään kirjallista sopimusta. Nyt he luulee olevansa niskan päällä ja voivat ladella ehtoja miten haluavat; hehä voivat heittää sut ulos koska vain. Mitä jos teille tulis ero? Itse asuisin mieluummin pienemmässä vaikka nuhjuisessakin, josta vain minä määräisin. En kestäisi jos anoppi olisi tuollaisessa suhteessa että asuisin hänen omistuksessaan.

Miehen vanhemmat ovat kaikki materiaalit maksaneet ja minä ja mies ollaan tehty kaikki itse.

Enkä kestä minäkään... argh!!

kauanko olette jo asuneet?
 
Alkuperäinen kirjoittaja no:
Alkuperäinen kirjoittaja nellaa:
Alkuperäinen kirjoittaja Paha tilanne:
Maksoitteko itse remontin vai maksoivatko miehen vanhemmat?

Mun mielestä tosi paha juttu ettei teillä ole mitään kirjallista sopimusta. Nyt he luulee olevansa niskan päällä ja voivat ladella ehtoja miten haluavat; hehä voivat heittää sut ulos koska vain. Mitä jos teille tulis ero? Itse asuisin mieluummin pienemmässä vaikka nuhjuisessakin, josta vain minä määräisin. En kestäisi jos anoppi olisi tuollaisessa suhteessa että asuisin hänen omistuksessaan.

Miehen vanhemmat ovat kaikki materiaalit maksaneet ja minä ja mies ollaan tehty kaikki itse.

Enkä kestä minäkään... argh!!

kauanko olette jo asuneet?

Ei edes kauan, ehkä joku puolisen vuotta?
 
molemmat kotona, tehdän saisitte silti asua ilmaiseksi yhteiskunnan rahoilla. suomessaha on asumistuki...
ette edes hyödy siis. muuttaisin sinuna pois.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mutta jos olette tulottomia:
molemmat kotona, tehdän saisitte silti asua ilmaiseksi yhteiskunnan rahoilla. suomessaha on asumistuki...
ette edes hyödy siis. muuttaisin sinuna pois.

Näin juuri!

Asumistuki, ja nyt ennen kuin miehen työt alkaa niin olette oikeutettu toimeentulotukeen. Yleensä en ihmisiä siihen usuta, mutta parempi pitää kiinni itsearvostuksestaan ja omista rajoista, kuin myydä sielunsa. Sossu maksaa teille myös muuttoauton. Etsikää se vuokra-asunto nyt! Sitten olet vastuussa vain itsellesi, eikä kukaan urputa miten teidän pitää parisuhteessanne elää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Paha tilanne:
Alkuperäinen kirjoittaja mutta jos olette tulottomia:
molemmat kotona, tehdän saisitte silti asua ilmaiseksi yhteiskunnan rahoilla. suomessaha on asumistuki...
ette edes hyödy siis. muuttaisin sinuna pois.

Näin juuri!

Asumistuki, ja nyt ennen kuin miehen työt alkaa niin olette oikeutettu toimeentulotukeen. Yleensä en ihmisiä siihen usuta, mutta parempi pitää kiinni itsearvostuksestaan ja omista rajoista, kuin myydä sielunsa. Sossu maksaa teille myös muuttoauton. Etsikää se vuokra-asunto nyt! Sitten olet vastuussa vain itsellesi, eikä kukaan urputa miten teidän pitää parisuhteessanne elää.

Yrittävät vaan määräillä. päivänselvää on, että jos molemmat kotona kaiket päivät, ei haittaa yhtään, jos toinen lähtee viikonlopuksi mökille. onhan hän silti enemmän kotona kuin isät yleensä.

ja ap voi käydä myös ja mies tällöin kotona.
oma kämppä vaan koska appivanhemat haluavat vaan kiristää.
 
Minkäikäinen miehesi on? Kysyn vaan, kun on varmaan oltava sinua vanhempi, jos vanhempansa ovat tuon ikäisiä jo... Vanhempia kuin minun (äiti 65 ja isä 67) ja mie olen jo 42... Ikinä, en ikinä, ole toisten enkä omien sukulaisten omistamissa asunnoissa asunut. Oma tupa, oma lupa!
 
Alkuperäinen kirjoittaja lippis:
Minkäikäinen miehesi on? Kysyn vaan, kun on varmaan oltava sinua vanhempi, jos vanhempansa ovat tuon ikäisiä jo... Vanhempia kuin minun (äiti 65 ja isä 67) ja mie olen jo 42... Ikinä, en ikinä, ole toisten enkä omien sukulaisten omistamissa asunnoissa asunut. Oma tupa, oma lupa!

On hän minua vanhempi, mutta hän on adoptoitu vanhempien jo ollessa aika iäkkäitä noin niinkuin normi tavoin lasta hankkiakseen. Ja on siis ainut lapsi.
 
siirrän tämän myös tähän.

asuttiin miehen vanhempien omistamassa ok- talossa. rempattiin sisältä. laitettiin piha kuntoon. Kyseltiin paljon pitäs maksaa vuokraa : ei mitään, kuhan käyttö kulut maksatta ->sähkö,jäte,yms. piettiin taloa kuin omaamme. miehen vanhemmat asuvat reilun 1000km päässä, kävivät 2-3 kertaa vuessa. heitä varten oli huone jossa oli tyhjiä kaappea, peti petattuna ja siivottuna. sauna valmiina ja tienki kahvit .

aloin oottamaan esikoista. miehen äidin käytös muuttu. alko tiuskimaan ja ihan suoraan "v1ttuileen" tulivat taas meille, olivat 2.5viikkoa. olivat tosi töykeitä ja tylyjä ( mulla on ollu raskaus ajat ihan hirveää hormooni myrskyä ihmeteltiin miehen kans mistä moinen johtuu. lähtivät kotiin, pari päivää tästä tuli SÄHKÖPOSTIA : haluavat myyä talon! olin silloin 8kk raskaana. pyysivät meiltä enemmän ku niiltä kelle sen myivät. voitte arvata olemmeko enää tekemissä? ei olla. pyysivät myös miehen 30v lahjan takasi.. haukkuvat samalla minun vanhemmat, minut...

ovat yrittäneet selitellä, en halua kuunnella. hirveintä tuossa oli tunne : ei ole vauvalle kotia. onneksi löysimme talon, rempattiin ja laiteltiin kuntoon. asuttiin tosin minun vanhempien tykönä hetki vauvan kans että saatiin remppa valmiiksi.
 
Mä oon aina ajatellu ettei kukaan muu asu niinkuin me, mekin siis asutaan appivanhempien omistamassa asunnossa ja pidetään sitä kuin omaamme. Ollaan rempattu isoja remontteja, yli 10 000 euroa on laitettu asunnon remppoihin/uusiin kodinkoneisiin ym.
Tosin me maksetaan "oikeaa vuokraa" tosin alle markkinahintojen mutta siis oikeaa vuokraa kuitenkin, eli vastike ja sen lisäks noin 300 euroa ylimääräistä.
Meilläkään ei ole mitään kirjallista vuokrasopimusta, tuota vuokraa maksetaan lähinnä mun vaatimuksesta, en halua elää toisten siivellä kokonaan.
Meillä appivanhemmat on tosi mukavia, eivät puutu meidän elämään, mut joskus oon tuotakin pelänny, varsinkin ajatellu et kärjistyykö asiat kun he vanhenee.
Mut meillä ei olis mahdollisuutta ostaa tältä alueelta tällaista asuntoa(tämä ei ole kyllä meitä varten ostettu, vaan heidän sijoitusasunto joka ollut heillä pitkään, johon me muutettiin) ja siksi olen äärettömän kiitollinen et mellä on mahdollisuus asua tässä ja jos meistä on kiinni ei koskaan muuteta pois.

Ap:n tilanteessa(johon mun on siis aika helppo samaistua) sanoisin ihan suoraan, että jos he ajattelee et asunto on asia jolla he aikoo kiristää jatkossa, te muutatte pois, ja siihen riittää ihan se, et edes yhden kerran tulee samanlaista uhkailua. Samalla sanoisin et on ymmärrettävää et he on huolissaan ja haluaa teille parasta varmasti, mut et te hoidatte oman parisuhteenne itse, ja heidän puuttumisensa vaan vaikeuttaa asioita. Ja et te arvostatte asumismahdollisuutta, mut että tämän kaiken puuttumisen jälkeen haluatte virallisen vuokrasopimuksen ja nimellisen vuokran, ettei tilanne toistu ja ettette jää ilman kotia yhtäkkiä.
Jos asia ei mene perille, etsitte sen kummemmmin mainostamatta uuden asunnon, tiedän ettei ole kiva vaihtoehto sekään koska kun on laittanu kodin "omakseen" ja mieleisekseen niin vaikea on lähteä, mut tuossa tilanteessa tilanne voi hyvinkin pahentua jos ette ole tiukkoina heti. (itse oon ollu muutaman appivanhempien kanssa tulleen vaikeamman erimielisyyden aikana, vaikkeivät he siis ole koskaan mitään asumisesta sanoneet tai vihjailleet, ollut monta viikkoa itku kurkussa miettien et jos tästä joudutaan lähtee, vanhin joutuu vaihtaa koulua jne. jos asiat menee iha mutkalle, onneks mun appivanhemmat on sen verran fiksuja ja hyviä tyyppejä et asiat on sit selvinneet ilman suuria sotia)
 
Alkuperäinen kirjoittaja lippis:
Minkäikäinen miehesi on? Kysyn vaan, kun on varmaan oltava sinua vanhempi, jos vanhempansa ovat tuon ikäisiä jo... Vanhempia kuin minun (äiti 65 ja isä 67) ja mie olen jo 42... Ikinä, en ikinä, ole toisten enkä omien sukulaisten omistamissa asunnoissa asunut. Oma tupa, oma lupa!

Ihan OT, mutta ...

Ei minun mies ole kun 27, ja isäukko on 68.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja lippis:
Minkäikäinen miehesi on? Kysyn vaan, kun on varmaan oltava sinua vanhempi, jos vanhempansa ovat tuon ikäisiä jo... Vanhempia kuin minun (äiti 65 ja isä 67) ja mie olen jo 42... Ikinä, en ikinä, ole toisten enkä omien sukulaisten omistamissa asunnoissa asunut. Oma tupa, oma lupa!

Ihan OT, mutta ...

Ei minun mies ole kun 27, ja isäukko on 68.

Tuonne aikaisemminkin jo kirjoitin seuraavaa:

On hän minua vanhempi, mutta hän on adoptoitu vanhempien jo ollessa aika iäkkäitä noin niinkuin normi tavoin lasta hankkiakseen. Ja on siis ainut lapsi.
 

Yhteistyössä