Y
yhden lapsen äiti
Vieras
Mää oon ton ukon kanssa ihan raivon partaalla.. Kertokaa miten voin yrittää parantaa liittoamme? Ollaan ihan eron partaalla, mutta jokin mussa huutaa etten halua erota. Sama koskee miestä.
Riidellään melkein joka päivä jostain ja aina riidat paisuvat loukkaaviksi syyttelyiksi molempien puolelta. Seksiä meillä on todella harvoin ja tämä on mielestäni suurin syy siihen miksi MINÄ en ole tyytyväinen.
Olen yrittänyt puhua asiasta, mutta en saa mitään vastausta.
Mies haluaa olla kanssani, mutta häntä ärsyttää suunnattomasti se että olen melkein koko ajan vihainen jostakin.
Ja minä olen vihainen, koska tekee mieli seksiä enkä sitä saa. En halua pettää eikä omakiva riitä. Aamuisin kun herään olen heti valmiiksi syvästi loukkaantunut etten ole eilenkään taas saanut mieheltäni huomiota.
Hän kyllä halaili ja pussaili kovastikin, mutta sekin on loppunut koska olen kuulemma niin v-mäinen.
Yritän tsempata itseäni aina välillä ettei seksi ole se tärkein asia, mutta en voi mitään sille että tulen surulliseksi siitä ettei oma mieheni halua minua ja torjuu lähestymiseni. En kyllä enää ole tehnyt itsekään aloitteita koska torjutuksi tuleminen loukkaa taas enemmän.
Kannattaako tätä jatkaa? En tiedä miksen lähde vaikka olen kovin yksinäinen. Emme ole nukkuneet edes samassa sängyssä PITKIIN aikoihin..
Olen joka toinen hetki lähdössä ja joka toinen hetki jäämässä. En halua erota mutta pelkään että päässä pimahtaa kohta.
Riidellään melkein joka päivä jostain ja aina riidat paisuvat loukkaaviksi syyttelyiksi molempien puolelta. Seksiä meillä on todella harvoin ja tämä on mielestäni suurin syy siihen miksi MINÄ en ole tyytyväinen.
Olen yrittänyt puhua asiasta, mutta en saa mitään vastausta.
Mies haluaa olla kanssani, mutta häntä ärsyttää suunnattomasti se että olen melkein koko ajan vihainen jostakin.
Ja minä olen vihainen, koska tekee mieli seksiä enkä sitä saa. En halua pettää eikä omakiva riitä. Aamuisin kun herään olen heti valmiiksi syvästi loukkaantunut etten ole eilenkään taas saanut mieheltäni huomiota.
Hän kyllä halaili ja pussaili kovastikin, mutta sekin on loppunut koska olen kuulemma niin v-mäinen.
Yritän tsempata itseäni aina välillä ettei seksi ole se tärkein asia, mutta en voi mitään sille että tulen surulliseksi siitä ettei oma mieheni halua minua ja torjuu lähestymiseni. En kyllä enää ole tehnyt itsekään aloitteita koska torjutuksi tuleminen loukkaa taas enemmän.
Kannattaako tätä jatkaa? En tiedä miksen lähde vaikka olen kovin yksinäinen. Emme ole nukkuneet edes samassa sängyssä PITKIIN aikoihin..
Olen joka toinen hetki lähdössä ja joka toinen hetki jäämässä. En halua erota mutta pelkään että päässä pimahtaa kohta.