Ero miehen haluttomuuden vuoksi..?

["hmmm"]

No, meillä mies ainakin saa suuseksia ihan milloin vaan haluaa, on dildoa ja muuta. Ei vaan jostain syystä halua (mua) . Kai oon sit vanha ja ruma. Mut miksei se sit ota eroa musta.

 

["mä"]

No joo, tuttua täälläkin toisinaan.. Munkin miehellä on kausia
Yleisin syy on kuulemma väsymys ja sen aiheuttamat suorituspaineet. Suomeksi, pelko siitä, että lakkaa seisomasta, jolloin minä turhaudun vaikka en sitä näytä, mutta huomaahan mies jo sen. Aamulla kello soi kuudelta, joten yksinkertaisesti ei jaksa uhrata toista tuntia hyvää nukkumisaikaa epäonnistuneeseen seksiyritykseen. Näin meillä.

Itse ole jo luovuttanut siinä, etten koskaan tule saamaan niin paljon kuin haluaisin. Mutta olen päättänyt sietää sen, enkä eroa seksin takia. Onneksi meillä on hellätkin hetkemme ja hyvin levänneenä seksi onkin sitten oikein laadukasta Ja jos tulee pitkä kuiva kausi, niin osaan kyllä pitää itse itseni tyytyväisenä. Mies tietää tästä ja on sinut asian kanssa.

 

["vieras"]

Ensin pakollinen kettuiluosuus. :xmas:
Päinvastaisessa tilanteessa syy on yleensä siinä että nainen on väsynyt kotitöihin. Useimmiten lääkkeeksi ehdotetaan imurointia, tiskausta, pyykinpesua ynnä muuta. Näillä kuulemma saa naisen taas kuumaksi.
Käännetään asia tasa-arvon nimissä toisinpäin. Miehen saa taas kiinnostumaan seksistä kun nainen siivoaa miehen autotallin ja järjestelee työkalut siististi. Auton päivittäinen pesu ja vahaus sekä sisätilojen imurointi saa miehen suorastaan villiksi.

Pakko ottaa kantaa, että tämä nyt on täyttä paskaa. Mua ketuttaa suunnattomasti, että mies ei arvosta naista. Kaikki nuo mainitsemasi imurointi, tiskaus ym. nainen tekee jo paitsi itsensä, myös perheensä eteen. Ei liene hirveästi vaadittu, että mies osallistuisi ( etenkin naisen ollessa väsynyt) perheen yhteisiin asioihin, kotitöihin. MIEHEN autotallin siivoaminen taas olisi palvelus VAIN miehelle. Eli asiat ei ole verrattavissa toisiinsa.

 

[TriplaIsä]

[QUOTE="vieras";26412224]Pakko ottaa kantaa, että tämä nyt on täyttä paskaa.[/QUOTE]
Alussa oikein tonttuhymiön kera ilmoitin tekstin olevan kettuilua ja silti otit sen tosissasi je vedit herneet. Todennäköisesti kaikki muut kyllä ymmärsivät rivien välissä olevan mukahauskan vitsailun.

 

["kesäkukka"]

Oli ihan pakko vastata tähän viestiin. Itsekkin olin nuorempana alle kolmekymppisenä noin ajatteleva, kun ei mies halunnut ajattelin erota jne.. Ja erohan siinä tuli kun loukkasin toista..MiES VOI OLLA VÄSYNYT KAIKESTA, MEIDÄN VAIMOJEN TARKOITUS ON YMMÄRTÄÄ, OLEMMEHAN ME ITSEKKIN VÄSYNEITÄ VÄLILLÄ..ON TÄRKEÄTÄ OLLA MIEHEN KANSSA HYVÄ YSTÄVÄ, EIKÄ VAADI HÄNELTÄ LIIKAA, LUONTO KYLLÄ HOITAA NE ASIAT JA SILLOIN SE ON HIENOA. JOS LUOTTAMUS ON MENNYT YMMÄRRÄN JUMITTUMISEN. PUHUMINEN KANNATTAA JOS AIKOO JATKAA, MITÄ MUUTA OLISI ENÄÄ JÄLJELLÄ, EMME OLE SELVÄNNÄKIJÖITÄ. HALUAMME REHELLISTÄ KESKUSTELUA. TOIVON KAIKILLE HYVÄÄ KESÄÄ OMAN RAKKAAN IHMISEN KANSSA JA YHTEISIÄ HARRASTUKSIA MUUALLAKIN KUN PEITON ALLA. ON TÄRKEÄTÄ HARRASTAA URHEILUA JA KULTTUURI ANTAA MOLEMMILLE UUSIA NÄKEMYKSIÄ ELÄMÄÄN.

 

["Anne"]

Erottiin ja suurin syy oli miehen haluttomuus. Alkuun sentään joskus mutta lopulta oli todella pitkiä aikoja jotka masensivat minua rankasti. Tapeltiin sen takia todella paljon ja mies alkoi olemaan vain pidempiä ja pidempiä aikoja töissä (ei pettänyt, totaalisen 100% varma juttu).

 

["Anne"]

Naisen haluttomuuden tapauksessahan miehiä tavallisesti neuvotaan yrittämään keskustelua, keskustelua ja vielä kerran keskustelua. Mikäli tämä ei kuitenkaan auta, niin sitten pitää kuulemma tarkastella, olisiko itsessä jotain sellaista, joka voisi aiheuttaa sen naisen haluttomuuden.

Pääsisivätkö myös naiset näillä ohjeilla eteenpäin?

(Myönnän, olin hiukan ilkeä... )

Me yritimme keskustella keskustella ja keskustella vähän lisää. Katteettomia lupauksia sateli, tekosyitä tekosyiden perään. Luottamuskin rapistuu tuollaisesta. Jos ei voi luottaa, ei kovin hyvää suhdetta voi olla.

 

["Anne"]

ennen naimisiinmenoa kannattaa toi seksiasia selvittää.

Ennen naimisiin menoa harrastettiin seksiä vielä muutaman kerran viikossa. Sen jälkeen kaikki muuttui ihan toiseksi. Tuntuu että minut huijattiin naimisiin

 

["äiti"]

Mutta onko se itsekästä jos muut asiat ok erota kun on lapsia?

 

["Anne"]

[QUOTE="Hurutäti";26412032]Niinhän se menee.. valitettavasti.

Miksei naiselle voi sanoa samoin, että teeppäs nyt enempi vain niitä kotitöitä, huomioi paremmin miestäsi, helli, älä vain ahdistele asialla liikaa ja tarjoa romanttisia illallisia.. josko vaikka hoitaisit jatkossa ne miehenkin työt, niin sitten ehkä lohkeaa?

Niin, onhan naisellakin ne terveet kädet! Vinkvink..[/QUOTE]

Minä hoidin yhdessä hankkimamme lapsen 100%, tein kaikki kotityöt, kävin kaupassa, hoidin myös miehen raha-asiat, korjasin oman autoni ja vaihdoin renkaani ja remppasin kotimme yksin. Ei kelvannut ei. Laihdutin muutamat raskauden aikana tulleet kilot ja varmuuden vuoksi vielä melkein 15lisää. Ei niin ei..

 

["Anne"]

Keksippä jotain ihan uutta. Esim aamulla kun miehellä seisoo niin meneppä ja ota se suuhusi, jos mies kieltäytyy niin sitten miettisin uudestaan tätä hommaa.
Totta tuo että jos aina menee samalla kaavalla niin kyllästyttäähän se.

Me tehdään joskus niinkin, että toinen alkaa hieromaan toisen vehkeitä ja vaikkei toista just haluttaiskaan niin kyllä hetken päästä haluttaa, hierotaan vain, mutta kyllä se loppuen lopuksi päättyy yhdyntään

Keksit jotain ihan uutta, mitä et ole ennen tehnyt, ostat hepeneitä tms. Ostat tekovehkeen ja annat sen miehelles käteen, mun mies kaivaa sen välillä kaapista kun se on vähän erilaista ja kiihottaa häntä. Kerran teki niin, että takaapäin käytti sitä muhun ja yhtäkkiä tunkikin oman vehkeensä tilalle kyllä se mies kiihottuu kun keksii vain keinot siihen

Niinhän sitä luulisi.
Itse ketkuttelin vaikka missä hepenissä ja aamustondista hipelöin ja käpälöin vaikka milloin miten ja nöyryytin itseäni kerrasta toiseen mutta ei.
Nykyisen miehen kanssa ei tarvitse kuin sormia napsauttaa ja taas mennään.

 

["vieras"]

Mä kyllä sanoisin, että elämä on liian lyhyt, että jäisi suhteeseen, jossa ei ole onnellinen. KUN ei ole lapsia, joiden takia pitäisi siinä suhteessa olla. Lapset mutkistaa tilannetta, joten ap:n tapauksessa en ehkä kuitenkaan päästäisi tilannetta siihen pisteeseen, että on enemmän näitä yhteisiä velvollisuuksia, koska silloin se eroaminen ei enää olekaan niin yksinkertaista.

Meillä ei ole ollut seksiä kohta kahteen vuoteen, tosin meillä minä olen "syypää". En vain halua miestäni, en ole halunnut enää vuosiin. En saa seksistä mitään, mieluummin olen ilman. En halua myöskään olla mieheni kanssa vain velvollisuudesta, eikä mieskään halua sellaista suhdetta. Ero ei ole kaukana, mutta siinä taas minä olen ollut aloitteellinen, ei mies. Haluaisin kokea todellisen yhteyden (henkisen ja fyysisen) jonkun kanssa, mutta tilanne ei ole niin helppo. Meillä on kaksi lasta, arki toimii, ei ole väkivaltaa, ei uskottomuutta, ei alkoholiongelmia. Mieskin sanoo edelleen rakastavansa ja haluaa olla yhtessä, vaikka tilanne häntä häiritseekin. Olenkin sanonut hänelle, että jos joskus tulee tilanne eteen, että seksiä olisi tarjolla, niin hän voi siihen tarjoukseen tarttua.

 

[Rikki (ap)]

[QUOTE="hmmm";26412204]No, meillä mies ainakin saa suuseksia ihan milloin vaan haluaa, on dildoa ja muuta. Ei vaan jostain syystä halua (mua) . Kai oon sit vanha ja ruma. Mut miksei se sit ota eroa musta.[/QUOTE]

Sama tilanne on meillä. Olen yrittänyt vaikka mitä, on röyhelöä ja nahkaa ja stringejä jne mistä ainakin ennen piti, olen yrittänyt yllättää monin eri tavoin sekä lähestyä perinteisemmin, kertonut haluavani häntä ja VAIN häntä koska hän on rakas, ihana mieheni ja tunnen voimakasta seksuaalista vetoa vain ja ainoastaan häneen. Dildoja meillä on ja joskus hyvinä aikoina ne olikin silloin tällöin käytössä, jommankumman niin halutessa. Pidän itsestäni huolta ulkonäöllisesti ja yritän parhaani mukaan säilyttää positiivisen asenteen sen suhteen, vaikka tunnenkin nykyään itseni lähinnä huonekaluksi. Minulla itseasiassa on uskoakseni vähemmän arvoa miehelle kuin tällä läppärillä.

Itse olen seksuaalisesti hyvin avoin ja aktiivinen, ja mies tietää etten säikähdä sitä rajuintakaan fantasiaansa. Mutta nämä viettely-yritykset ovat tätä nykyä minulle sekä miehelleni erittäin vaivaannuttavia kokemuksia. Mies menee hiljaiseksi ja vetäytyy tilanteesta, jolloin minä jään taas kuin nalli kalliolle pitsihepeneissäni ja hävettää ja nolottaa niin suunnattomasti, ja ajattelen että mitä ihmettä minä oikein taas yritän.

Mies tuntuu olevan hyvin tyytyväinen, kun en nyt viimeiseen pariin kolmeen viikkoon ole enää näyttänyt himojani avoimesti enkä sanallakaan maininnut koko asiaa. On kai sanomattakin selvää ettei tilanne vällyjen välissä ole siitäkään huolimatta parantunut.

 

[Rikki (ap)]

Ja vielä naisen haluttomuudesta ja siihen liittyvistä ennakkokäsityksistä. Itse olen aina ajatellut asian niin, että silloin kun meillä seksiä oli enemmän ja mies sitä halusi, niin itse kyllä virittäydyin tunnelmaan vaikka ei juuri sillä hetkellä niin kovasti haluttanutkaan. Rakkaus ja intohimo toiseen saa kyllä aikaan sen että kyllä siinä itsekin pääsee fiiliksiin jos vain tahtoo yrittää. En voisi koskaan missään tilanteessa antaa mieheni elää puutteessa (esim. synnytyksen jälkeen jos ei muuten kykenisi, niin onhan minulla suu ja kädet joilla voin häntä "avittaa"), koska kukaan tuskin suhteen aloittaessaan tahtoo asioiden menevän siihen pisteeseen että suhde on lopulta seksitön. Siksi suren sitä että tämä suhde luultavasti kaatuu juuri näihin ongelmiin.

 

[surullista]

[QUOTE="Anne";26412383]Ennen naimisiin menoa harrastettiin seksiä vielä muutaman kerran viikossa. Sen jälkeen kaikki muuttui ihan toiseksi. Tuntuu että minut huijattiin naimisiin [/QUOTE]

Tämä niin totta, kaikillahan alussa on kiihkeämpää, kestää muutaman vuoden alkuhuuma. Sitten se totuus voi alkaa paljastumaan. Mutta jos alussakaan ei ole mitään kiihkoa, ei sitä myöhemminkään tule, pätee myös.

Kai se kaikki vaikuttaa seksin vähyyteen, väsymys, stressi töissä ym. mutta kyllä minusta olisi kohtuullista edes kerran viikossa tai parissa, että pysyy joku yhteys. Saman ongelman kanssa täälläkin painitaan. Ap:n tapauksessa valitettavasti tulee mieleen, että olisko kuitenkin se rakastajatar vielä olemassa...