Miehen sisko pyysi vain miestä kummiksi

Miehesi sisko järkeilee, että jos pariskunta pyydetään kummeiksi, niin lapsi saa heiltä vain yhden lahjan.

 

Eihän teilläkään ole kummina siskon miestä _=

 

Me pyydettiin vain miehen veli, vaikka ollut vaimonsa kanssa silloin jo 8 vuotta. Mutta kun tätä rouvaa ei ole kiinnostanut tutustua meihin. Me ei tuntemattomia kummeiksi haluta.

 

Ei ole minusta mitenkään outoa ettei sinua pyydetty. En tiennyt edes tällaisesta käytännöstä että pariskunnasta kuuluisi pyytää molemmat kummeiksi.

Jos sille ettei sinua pyydetty on joku erityinen syy, veikkaan että syy on se, että jos sinä ja miehesi eroatte, lapsi ei sinua juurikaan enää tapaisi.

 

[QUOTE="xXx";27170111]No huhhuh taas. Mikä kumman minäminä-asenne täällä joillain on??

Itse en kyllä ymmärrä noita pariskunta-kummeja, miksi pitäis valita lapselleen kummiksi "joku" joka vaan sattuu olemaan naimisissa sen kanssa jonka oikeasti kummiksi haluaa?? Eri asia tietty jos kokee että se toinenkin puolisko on yhtä läheinen.

Just aloin itse kummiksi sisareni lapselle, ei kyllä käynyt miehelläni mielessäkään pahastua vaikkei häntä tähän tehtävään valittukaan. Ja miksi olisikaan?? En tajua. Samoin sisareni on meidän lapsen kummi, miksi meidän olisi pitänyt hänen miehensäkin ottaa, joka siinä vaiheessa oli ollut kuvioissa vasta pari vuotta...[/QUOTE]

Ehkäpä onkin enemmän naisten juttu suivaantua epäoleellisista asioista?

Minua hämmensi, kun kutsuimme kummiksi miehen parhaan kaverin ja nämä olettivat muitta mutkitta että kutsu oli molemmille. No nyt on tullut ero, eikä ongelmaa enää ole. Nainen kuitenkin oli molemmille lähes tuntematon, muutaman kerran nähty, tosi mukava ihminen kyllä.

Meillä on kummeina "siviilikummit", ei missään nimessä sukulaisia vaan sellaise ihmiset joiden kanssa haluamme olla tekemisissä ja jakaa elämäämme. Ja meidän lapsilla onkin huippukummit.

 

Ohoh, näin vilkasta keskustelua kummeudesta! Ja minä kun olen kuvitellut koko kummi-instituution kuuluvan enemmistön muodostavilla tapakristityilläkin jo menneeseen maailmaan ainakin sillä tavoin, että ketään kiinnostaisi kuka on tai ei ole kenenkin kummi. Meille uskonnottomillehan asia on ollut herttaisen yhdentekevä jo pitkään; jotkut ovat halunneet nimetä lapsilleen joitain nk. siviilikummeja, mutta suurin osa ei ole nähnyt tätä tarpeelliseksi.

Palsta pääsi taas yllättämään.

Onko sinulta mennyt kaikki ne keskustelut ohi, kun täällä on henkeen ja vereen kiistelty kummien velvollisuuksista.

Jos kummilla ei ole ollut aikaa toimia lapsenvahtina vähintään vuorokautta viikossa ja jos kummi ei ole ostanut riittävän arvokkaita lahjoja, niin mammat ovat olleet raivoissaan ja pettyneitä.

Nykyiset pullamössöpikkuäityliinit vaativat lastensa kummeilta aivan mahdottomia. Heidän sannapettereilleen pitäisi riittää kummeilta enemmän aikaa ja huomiota kuin kummien omalle jälkikasvulle. Väliäkös sillä on, että kummit saattavat käydä töissä ja kuskata omia lapsiaan harva se päivä harrastuksiin. Tärkeintä on, että kummi on HYVÄ ja että kummin VELVOLLISUUDET tulevat hoidetuiksi. Jos näin ei tapahdu, niin sitten ollaan irtisanomassa kummiutta ja laittamassa välejä lopullisesti poikki.

 

[QUOTE="vieras";27170479]Eihän teilläkään ole kummina siskon miestä _=[/QUOTE]

Eivät kuule tunteneet edes kun meidän lapset syntyi . Ap

 

Miksi pitäis kummiksi pyytää ihminen, jota ei oikeasti kummiksi tahdo? Vain kohteliaisuudesta? Noh, joillekin se kummius ei merkitse mitään, kunhan kastetaan kirkkoon koska muutkin niin tekee. Mutta kyllä meillä ainakin tätä kummiasiaa tarkasti on mietitty. Nimenomaan pyydettiin tulevalle lapselle mun kaveri kummiksi ilman hänen avopuolisoaan. Tämä siksi, että ei hänen avopuolisonsa kanssa olla tekemisissä ja tiedetään, että jos heille ero tulisi, ei mies pitäisi meihin mitään yhteyttä tai me liioin häneen. On se sitten mukavaa lapselle, kun on säälikummi, joka ei oikeasti tahtoisi olla meidän perheen kanssa olla tekemisissä mutta olisi pakko kummiuden takia.

 

Tässä näyttää olevan joku sukupolvien välinen kuilu. Nuoremmat polvet eivät näköjään ole tietoisia vanhoista hyvistä tavoista. Onhan se toki huomattu jo monessa muussakin asiassa.

 

Ei ole minusta mitenkään outoa ettei sinua pyydetty. En tiennyt edes tällaisesta käytännöstä että pariskunnasta kuuluisi pyytää molemmat kummeiksi.

Jos sille ettei sinua pyydetty on joku erityinen syy, veikkaan että syy on se, että jos sinä ja miehesi eroatte, lapsi ei sinua juurikaan enää tapaisi.

Tuo on ihan älyttömän törkeää, että eron takia ei pyydetä molempia, varaudutaan eroon :/ . Voihan se toinen puoliso vaikka kuollakin, pitäiskö siihenkin varautua?

 

[QUOTE="Voivoi";27170561]Tuo on ihan älyttömän törkeää, että eron takia ei pyydetä molempia, varaudutaan eroon :/ . Voihan se toinen puoliso vaikka kuollakin, pitäiskö siihenkin varautua?[/QUOTE]

Avioliitoista puolet päättyy eroon, veikkaan että todennäköisyys sille että kuolee työikäisenä on pienempi...

 

En ymmärrä ollenkaan, miksi pitäisi pyytää kummiksi kumpaakin?
Ihme käytäntö.
En olis moksiskaan!

 

Meitä on miehen kanssa pyydetty sekä yhdessä että erikseen kummeiksi. Siinä ei ole mielestäni mitään outoa enkä usko että kukaan "varautuu" kummien avioeroon pyytämällä vain sitä sukulaista. Jos ap olet paljon tekemisissä ko. vanhempien kanssa niin voithan sanoa että sinäkin olisit mielellään tullut kummiksi. Tai että sinua ihmetyttää että miestä pyysivät ja sua ei. Ellet pysty tuota asiaa sanomaan tai keskustelemaan ko. vanhempien kanssa niin et varmaan ole tarpeeksi läheinen kummiksi. Näin kun itse ajattelen omien ja miehen kummilasten vanhempia ja suhdettamme heihin.

 

Meillä esikoisen kohdalla oli kummeina kaksi pariskuntaa,jotka molemmat erosivat ja sen jälkeen ei ole enää nämä kaksi kummia pitäneet meihin mitään yhteyttä.Toinen pariskunta oli ollut yhdessä yli 10v ja toinenkin lähemmäs 10v.
Toisen ja kolmannen lapsen kohdalla "Viisastuimme" ja pyysimme vain toista pariskunnasta kummiksi.

Meillä kummipoika joka on mieheni siskonpoika kutsuu minua nimeltä ja miestäni enoksi.

 

Meillä mies ei näe oikeastaan koskaan siskoaan kahden kesken eikä soittele. Minä olen ollut paremmin kärryillä siskon kuulumisista kuin mieheni.

Ollaan autettu siskoa paljon, lainattu autoa kuukausien ajaksi, kuskattu, aina on tervetullut ruokapöytään ja yökylään.

Juhlapäivät vietetään usein porukassa jne.. Minusta on siksi loukkaavaa, että vain mieheni kelpaa kummiksi.

Ap

 

Jos olisi esim. miehen kaveri jonka kanssa en olisi niin paljoa tekemisissä tms. niin en pahastuisi. Mutta jos miehen sisarus pyytäisi vain miestä niin kyllä loukkaantuisin. Olemme kuitenkin niin paljon tekemisissä ja olemme läheisiä. Ja muutenkin meidän piirissä on tapana pyytää pariskunnista molempia kummeiksi.

Liitimme juuri jo seitsenvuotiaan tyttöremme kummiksi mieheni veljenvaimon sen jälkeen kun menivät naimisiin, koska lapsella ei ole koskaan liikaa läheisiä aikuisia ympärillään.

 

Meillä mies ei näe oikeastaan koskaan siskoaan kahden kesken eikä soittele. Minä olen ollut paremmin kärryillä siskon kuulumisista kuin mieheni.

Ollaan autettu siskoa paljon, lainattu autoa kuukausien ajaksi, kuskattu, aina on tervetullut ruokapöytään ja yökylään.

Juhlapäivät vietetään usein porukassa jne.. Minusta on siksi loukkaavaa, että vain mieheni kelpaa kummiksi.

Ap

Minä ymmärrän kyllä, mutta täälläkin on ihmisiä joilla on erilaiset tavat joten kaikki eivät välttämättä ymmärrä loukkaantumistasi.

 

[QUOTE="määmää";27169801]Totanoin, siis jos pyytää pariskuntaa kummeiksi ja ne jossain elämänsä vaiheessa eroaa, niin huono juttu. Ne yksittäisesti pyydetytkö ei koskaan ole kenenkään kanssa eikä näin ollen voi koskaan erotakaan? Vai pyydetäänkö sinne kummilapsen tykö pariskunnasta vierailulle vain se kummi-osapuoli??

[/QUOTE]

Öö.. siis jos vaikka pariskunnasta toinen on vanhempien hyvä ystävä jostain kouluajoilta ja se toinen on tuttu vain tämän koulukaverin puolisona,ei muuten,niin jos he eroavat niin miksi pitäisi edes pitää yhteyttä siihen toiseen jonka tunsi vain kaverin puolisona? En mä ainakaan koskaan ole ajatellut että mun pitäisi pitää yhteyttä kavereiden ex-miesystäviin heidän eronsa jälkeen vaikka joskus porukassa hengailtiinkin. Ei ne kuitenkaan siinä määrin mun kavereita olleet.

Eri asia jos jotkut on tosiaan vuosia naimisissa ja pariskunnan molemmat osapuolet ovat vanhempien ystäviä. Meinattiin pyytää nuorimmalle kummiksi miehen veli kihlattuineen mutta hyvä että pyydettiin vain veli,muija lähti nääs lätkimään ja katkaisi kaikki yhteydet meihin

 

Meillä mies on veljensä ekan lapsen kummi ja minä olen toisen. Ei olla ikinä pidetty minään vaikka vain toinen on kummi. Jos halutaan tehdä jotain kummilasten kanssa niin otetaan kumpikin omat kummilapset mukaan eli kumpikin lapsi pääsee vaikka elokuviin. Ja meidän lapsilla on kans ekalla pariskunnan mies kummina ja tokalla tämän vaimo. Mut ap:n tapauksessa ihmettelen jos ei häntä haluta kummiksi kun kuitenkin on enemmän tekemisissä perheen kanssa.