P
paivi57
Vieras
Tällä palstalla on viestejä parisuhteessa olevien seks halukkuuden eroista. Minä naisena tahtoisin nauttia oman kultani läheisyydestä, rakastella ja tuottaa hyvää. viiskymppinen mies on jatkuvasti väsynyt ja haluton. Geelilääkityksen avulla "pelittää" ja mieskin yrittää huomioida minua hyvin, nyt on ongelmaksi tullut se, että vaikka erektio onnistuu, ei hän kykene laukeamaan yhdynnässä. Tämä on muodotunut tosi suureksi "peikoksi" - tänään kävimme seksuaaliterapeutilla ja vaikka saimme ihania neuvoja ja ymmärrystä kumpikin, on nyt ilta itketty. Miehen itsetuntoon, jonka muutoinkin on heikko, tämä asia sattuu aivan silmittömästi.
Saimme neuvon puhua kaikesta siitä, mitä toinen tekee hyvin ja mikä tuottaa hyvää suhteessa. Toinen neuvo oli alkaa "seurustelemaan" uudelleen - hvyä ajatus yhteisen ajan käyttöön! Ongelmana eka neuvon suhteen on, että kun asumme töiden vuoksi paljon kahdella paikkakunnalla, on tätä "harmittelupuhettakin" perheen arkiasioiden hoidossa mahdotonta välttää. ´
Tunnen todella, että minun keinoni asiassa on nyt muutaman vuoden sisään käytetty ja asinatuntijoiden luokse miestä ei saisi millään - miksi sekin pelottaa niin suomalaista miestä!? Voimmeko me yleensä enää apua löytää???? Rakkautta ja läheisyyttä ja hellyyttä kyllä riittää, keskustelemaankin olemme joutuneet paljon, vaikka nämä jutut satuttavatkin.
Kahdenkeskistä aikaa saa järjestämällä, kotona on vielä lapsia. Tuntuu vain, että sauna, kotityöt yms menee vaimon edelle. Mies ei suunnittele, mitä kivaa voisimme yhdessä tehdä, mutta lähtee kyllä mukaan, kun minä totuttuun tapaan teen suunnitelmia - tästäkin on puhuttu paljon - olisi ihanaa, jos kultani tahtoisi käyttää aikaa minun kanssani - myös rakasteluun. Hän itse vastaa tahtovansa, mutta ei saa aikaiseksi yhteisten juttujen suunnittelua. Ukkoutuvatko miehet näin varhain - ja mielihyvää tuottaa muut asiat mitä vaimo kaipaisi? Mitä voin tehdä pelastaakseni parisuhteemme?
Saimme neuvon puhua kaikesta siitä, mitä toinen tekee hyvin ja mikä tuottaa hyvää suhteessa. Toinen neuvo oli alkaa "seurustelemaan" uudelleen - hvyä ajatus yhteisen ajan käyttöön! Ongelmana eka neuvon suhteen on, että kun asumme töiden vuoksi paljon kahdella paikkakunnalla, on tätä "harmittelupuhettakin" perheen arkiasioiden hoidossa mahdotonta välttää. ´
Tunnen todella, että minun keinoni asiassa on nyt muutaman vuoden sisään käytetty ja asinatuntijoiden luokse miestä ei saisi millään - miksi sekin pelottaa niin suomalaista miestä!? Voimmeko me yleensä enää apua löytää???? Rakkautta ja läheisyyttä ja hellyyttä kyllä riittää, keskustelemaankin olemme joutuneet paljon, vaikka nämä jutut satuttavatkin.
Kahdenkeskistä aikaa saa järjestämällä, kotona on vielä lapsia. Tuntuu vain, että sauna, kotityöt yms menee vaimon edelle. Mies ei suunnittele, mitä kivaa voisimme yhdessä tehdä, mutta lähtee kyllä mukaan, kun minä totuttuun tapaan teen suunnitelmia - tästäkin on puhuttu paljon - olisi ihanaa, jos kultani tahtoisi käyttää aikaa minun kanssani - myös rakasteluun. Hän itse vastaa tahtovansa, mutta ei saa aikaiseksi yhteisten juttujen suunnittelua. Ukkoutuvatko miehet näin varhain - ja mielihyvää tuottaa muut asiat mitä vaimo kaipaisi? Mitä voin tehdä pelastaakseni parisuhteemme?