miehen lapsen äidin yksinäisyys

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja nainen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
N

nainen

Vieras
hei!

tämä kuulostaa tatusti oudolta viestiltä ensialkuun..ja ehkä loppuunkin ;)
Olemme olleet naimisissa mieheni kanssa parisen vuotta, ja hänellä on lapsi entisestä suhteestaan. Meillä on ilmeisen hyvät välit puolin ja toisin, mutta lapsen äiti on sanojensa mukaan kamalan yksinäinen ja sääli kun on sairautta niin en tiedä mitä pitäisi häntä kohtaan tuntea/sanoa...onko kellään kokemuksia??
Hän puhuu minulle, ei miehelleni, vains silloin kun näemme kahden ja voivottelee omaa jaksamistaan ja olotilaansa. olen tehnyt kantani selväksi, etten ole oikea ihminen auttamaan, ja kehottanut hakemaan ystäviltään tms. tukea ja apua. tuntuu toki pahalta katsoa vierestä, kai hän kokee minut turvalliseksi juttukumppaniksi? on totta, etten ole hyvä sanomaan napakasti "ei" tms. vaan olen hiljainen kuuntelija, mutta minulle on alkanut kertyä taakka hänen valituksistaan. ihan kuin välillä tuntuisi, että anoisi minulta exäänsä takaisin? no, voi olla että tuo on omaa hourettani...ei kyllä muita viitteita siihen suuntaa olekaan.
meillä pieni tyttövauva mieheni kanssa, ja kun tyttö syntyi, mieheni eksä voiv8otteli vain miten hänen lapselleen käy, ei onnitteluja tms.
ymmärrän kai senkin puolen...
mutta minun ymmärryskin on rajallinen, halauaisin keskittyä perheeseeni ja vähät välittää tuosta naisesta.
Toisinaan hän tuntuu keräävän sääliä ja toisaalta syyllistävän minua jostain.
nyt joku heittää että täällä mustasukkainen uusi vaimo...huoh, kunpa olisikin kyse vain siitä...

neuvoja kaipaisin, miten hänen suhteensa tulis toimia?
mieheni sanoo, että sano sille" ei kiinnosta ja lyö ovi kiinni", no ehkä... mutta kai on fiksumpikin tapa..

nainen vm.7
 
viimeks kun tavattiin, hän sanoi että hänellä on rima niin korkealla miesten suhteen, jonka takia hän on vielä yksin (erosta n. 7v.) vaikken ole koskaan kysynyt mitään ym. mutta kai hän koki tarvetta selittää. eli tästähän pitäs ymmärtää että se on oma valinta tuo yksinolo, ja jättää juttu siihen. se muuttuu, toisella kertaa hän on niiiiiiiiiiin yksin (vaikka lapsi meillä lähes joka viikonloopu) lapsen hoidossa eikä saa omaa aikaakaan ym. eikä mahdollisuutta tavat uusia ihmisiä (miehiä), joo.. turhaapa tämä valittelu täällä. nyt vaan otan tomeran linjan ja myös kieltäydyn jatkuvasti lasta kuskaamasta. jep!
 
Ihan kuin tää nainen yrittäis manipuloida sua, koska kuulostaa siltä, että hän on hieman mustasukkainen teidän perheenne tilanteesta ja onnesta. Toki se on ymmärrettävää, eettä hänellä on yksinäistä ja varmastikin hetkittäin raskasta seurata teidän perheenne onnea, mutta minusta sinä et ole oikea henkilö kuuntelemaan sitä. Auttaisko jos sinä ja miehesi yhdessä keskustelisitte hänen kanssaan ja kertoisitte miltä teistä tuntuu kuunnella hänen murheitaan?

Tsemppiä kuitenkin kovasti ja jaksamista, ehkä todellakin olisi hyvä ottaa etäisyyttä tähän miehesi eksään..

 
tuo oli kyllä hyvä vastaus...miten se vaan onkin niin vaikeaa siis tuo suoraan, kasvokkain puhuminen, varsinkin ko. henkilölle, joka ei niin tuttu ja läheinen... mutta se olisikin parasta! kiitos vinkistä! ja tuo etäisyys täytyy kyllä saada hoidettua, mies saa nyt alkaa kuskiksi kyllä.
 

Similar threads

Yhteistyössä