miehen juominen

[problemos]

Ongelma onkin siinä, että iso osa suomalaisista ei kykene kohtuukäyttöön, vaan ainoastaan äärirajat onnistuu: ollaan selvinpäin tai vedetään kaikki viina, mitä tarjolla on. "Sivistynyt" juominen on sitä, että kyetään hallitsemaan juotu määrä. Ikävä kyllä, monella se sietokyky kasvaa. Alussa riitti, että juotiin joskus puoliksi yksi olut, sitten pitää olla kummallekin oma pullo ja kun aikaa menee, niin yksi saunaolut ei riitäkään, vaan otetaan mukaan viinit ruoan kanssa, saunaolutta vähän useampi kerralla jne.

Minä juon todella vähän. Voi mennä vuosikin, etten juo mitään alkoholia sisältävää. Jos juon yhden siiderin, niin menen hiprakkaan. Nuorempana kun kävin kavereiden kanssa viihteellä 1-2 kertaa viikossa, niin 3-4 siideriä vasta antoi sellaisen tunteen, että olen huppelissa. Nyt en koe mitään syytä, miksi pitäisi juoda. Tykkään elämästä ihan tällaisenaankin. Sitä paitsi vesi on edelleen ruoka- ja janojuomana ehdoton ykköseni.

Mielestäni alkoholiongelmainen voi olla silti, vaikkei puliukko tai -akka olisikaan. Jos ei pysty vähentämään juomisen määrää, saa vierotusoireita tai juo enemmän kuin aikoo (esim. lähtee parille ja tulee vasta valomerkin jälkeen räkäkännissä), niin se on jo merkki, että ei enää hallitse juomistaan sataprosenttisesti.

Minusta akan juoppo mies on alkoholiongelmainen. Ehkä vielä häntä ei voi kutsua alkoholistiksi, mutta jos omaa pahaa oloaan lääkitsee juomalla, niin sellaisesta on todella vaikea päästä irti. On helppoa heittäytyä jatkossakin juomiseen heti, kun vähänkään menee huonosti. Kannattaa myös muistaa, että sekä mieli että keho tulevat riippuvaiseksi alkoholista.

 

[Mikä sitten on juoppo ja alkoholisti?]

No höpöhöpö! Tässä kansanterveyslaitoksen määritelmä alkoholin liikakäytöstä:

Alkoholiannos on pullo keskiolutta, 12 cl mietoa viiniä, 8 cl väkevää viiniä tai 4 cl väkevää viinaa. Riskirajat terveille keskikokoisille miehille ovat Käypä hoito -suositusten mukaan 23 alkoholiannosta viikossa tai seitsemän annosta kerralla. Riskirajat terveille keskikokoisille naisille ovat 12 annosta viikossa ja viisi annosta kerralla.

 

[Mikä sitten on juoppo ja alkoholisti?]

Äskeinen viestini oli siis tarkoitettu "mies50"-nimimerkille, ei "problemos"-nimimerkille.

Joskus tuntuu siltä, että missään muualla kuin Suomessa ja kenties Ruotsissa ei olla niin tiukasti sitä mieltä, että kaikki alkoholi on pahasta ja kerran elämässään humalassa ollut on heti alkoholisti... Miksi näin? Valtaosa on kuitenkin juuri näitä kohtuukäyttäjiä, vaikka joskus olisivatkin humalassa.

Minäkin olen joskus humalassa, sillä humallun todella helposti. Olenko siis alkoholisti? No en.

Omasta mielestäni alkoholisti on sellainen, joka

a) ei hallitse juomistaan, eli ei voi olla juomatta
b) joka aloittaa juomisen heti uudellen herättyään
c) joka säännöllisesti ylittää alkoholin käytön riskirajat (siis useammin kuin tyyliin kerran elämässään) ja
d) ei pysty hoitamaan normaaleja työasioita ja muita asioita alkoholin takia.

 

[Mikä sitten on juoppo ja alkoholisti? vielä jatkaa]

Nuo rajatkin muuten tuntuvat äkkiseltään todella vähäisiltä, nainen saisi juoda 5 kerta-annosta, sehän meinaan täyttyy jo normaalilla päivällisellä, ensiksi tervetuliasmalja, sitten ruoan kanssa 2 - 3 lasia viiniä ja lopuksi kahvin kanssa avec.

 

[Jaa no]

ei sekään ole vähän, mutta kysehän on myös siitä, syökö ja juoko tuollaisen juhlapäivällisen viikottain, kuukausittain vai vuosittain. Alkoholismissa on paljolti kyse henkisestä suhteesta alkoholiin eli mm.siitä, pitääkö sitä selittää itselleen tai muille jotenkin muuksi. Silloinhan homma jo haisee ja pahasti.

 

[Ja jos]

on välttämättä juotava alkoholia vaikka se yksi annos, eli että sillä on joku olennainen merkitys hmiselle, silloin kannattaa jo itse mielestäni ihmetellä. Eihän samanlaista pakkomiellettä kai ihan vähällä synny porkkanoihin, kaurapuuroon, karjalanpiirakoihin...

 

[Mies 50]

Mun puolestani juokaa vaikka kuinka.
Kunhan ette aiheuta ongelmia muille..............omissanne tuntuu olevan niitä jo ihan riittämiin. Enkä nyt tarkoita ketään tämän viestiketjun ihmistä erikseen.

Tottahan itsekin nautin juomia silloin tällöin, siis nauttien. Kummastuttaa vaan asenne, että alkoholin käyttöä puolustellaan, pidetään "normaalina" jos milläkin syyllä. Harvemmin samat ihmiset laittavat kuitenkaan toiseen vaakakuppiin niitä ongelmia mitä siitä koituu, mut sehän onkin toisten ongelma..........vai?

Puhutaan aseista, niiden aiheuttamista ongelmista, kuitenkin lehdet ovat täynnä jos jonkinlaista tekstiä ikävistä tapahtumista missä alkoholi on ollut osallisena, ja siitä ei sitten puhutakaan. Ainakaan ei saa arvostella juomista................

Mikään asia ei koskaan ole niin huonosti etteikö sitä vielä viinalla saisi huonommaksi.

 

[laatulipittäjä]

Alkoholinmäärät pelkästään eivät kerro sitä onko se juominen ongelma vai ei, vaan se, miksi juo ja mitä siitä seuraa. Jos on PAKKO saada töitten jälkeen pari kaljaa, kun ottaa pannuun se ja se, ja se pari muuttuukin valomerkkiin asti baarissa istumiseksi, minkä jälkeen pitää purkaa kiukkunsa rähisemällä kaikille kohdalle osuville, vaikka alunperin oli sovittu, että illalla mennään koko perhe serkun synttäreille, niin SE on ongelmallista alkoholinkäyttöä.

Jos vaikeista asioista pystyy puhumaan ja riitelemään ja säälimään itseään vain viinan voimalla, niin SE on ongelmallista alkoholinkäyttöä.

Jos toistuvasti on epävarma onko kaikki alkoholi ehtinyt haihtua ennen kuin lähtee ajamaan autolla, niin SE on ongelmallista alkoholinkäyttöä.

Ei se määrä, vaan laatu.

 

[sivhos]

Mielestäni juominen ja ystävät,tai yksinäisyys ovat kytköksissä toisiinsa.Puhun nyt omasta kokemuksesta ja juomisesta.Tälleen ikäsinkkuna viitsi enää vaivautua mihinkään lemmenlurituksiin.Ystäviä ja kevereita on kertynyt vuosien varrella ja kanssakäymistä on.Mutta kotosalla yksin,sinkkuna kiva ottaa muutama,niin,muutama myyräkoirallinen sinkkuustunteen poistamiseksi,sehän toimii.Näkyy vaan käyvän niin että tätä lääkettä alkaa nauttimaan turhankin usein.Miten lie muilla?

 

[Mikä sitten on juoppo ja alkoholisti?]

Mielestäni nimimerkki "laatulipittäjä" kirjoitti asiaa!

 

[Mies 50 /laatulipittäjä]

..mikä sitten on ihminen joka vaikkapa kesämökillä juo itsensä humalaan muutaman kerran viikossa ja laulelee iloisesti pitkin saarta? Silloinhan hän ei räyhää, on hyvinkin iloinen, pitää vaan muuten iloista melua, mutta se viinan määrä?
Eikö ongelma olekin silloin se alkoholi, eikä syy miksi juodaan? Ja seurauksena saattaa olla että silti käyttäytyy ihmismäisesti. Mutta se viinan määrä?

 

[laatulipittäjä]

..mikä sitten on ihminen joka vaikkapa kesämökillä juo itsensä humalaan muutaman kerran viikossa ja laulelee iloisesti pitkin saarta? Silloinhan hän ei räyhää, on hyvinkin iloinen, pitää vaan muuten iloista melua, mutta se viinan määrä?
Eikö ongelma olekin silloin se alkoholi, eikä syy miksi juodaan? Ja seurauksena saattaa olla että silti käyttäytyy ihmismäisesti. Mutta se viinan määrä?

Mikä tässä alkoholinkäytössä on se ongelma? Sekö, että se iloliemi loppuu kesken?

 

[sivhos]

Kyllä paha alkoholiongelma tulee silloin kun iloliemi loppuu kesken.Kiljunkin valmistuminen vie aikansa.

 

[Mies 50]

Ei kai siinä alkoholin käytössä mitään ongelmaa olekaan, ei se ainakaan päivälehtien sivuilta mitenkään ole näkyvissä. Eikä se myöskään näy näillä sivustoilla mielipiteenvaihtoina, aiheina josta keskustellaan, siis kirjoitellaan.
Ainakin minun osaltani kyse oli siitä että missä vaiheessa voi käyttää sanoja juoppo/alkoholisti.
Tuntuu että jokaisella meillä on omat näkemyksemme, kuten pitääkin.
Ei kaikki pidä Mersuakaan hyvänä autona, eli jokainen pitäköön mielipiteensä.

Siinä vaiheessaa kun aletaan kyselemään neuvoja näillä sivustoilla kun kumppani ryyppää liikaa, siinä vaiheessa se sitten tulee joskus jollekin ongelmaksi.

Onneksi se ei näy vielä

 

[Alkoholi"ongelmainen"]

Kyllä paha alkoholiongelma tulee silloin kun iloliemi loppuu kesken.Kiljunkin valmistuminen vie aikansa.

; ) Sohvis se on sitten aina yhtä hauska!

Minulla on todellinen alkoholi"ongelma"! En pidä juuri mistään alkoholista ja monissa tilaisuuksissa ja juhlissa minua pidetään sen vuoksi milloin teeskentelijänä, milloin nipottajana ja milloin entisenä alkoholistina... Aiemmin myös arvailtiin laskettua aikaa. Pidän käytännössä vain pehmeistä punaviineistä ja hätätapauksessa yhden tietyn firman lonkeroa voin juoda, mitään muuta en saa alas.

 

[mettäläisiä olemme]

Suomalaiset sullotaan kerrostaloihin kärvistelemään.Saiskin mennä metsään ja perustaa oma pirtti sinne ja lähin naapuri ainakin kilometrin päähän .Saisi olla rauhassa.Kun kova hinku painaa päälle kylälle juoruamaan,eikun menoksi.Kun paineet on purettu,voi palata takaisin omaan rauhaan metsän keskelle.Kerrostalokolhoosissa tämä ei onnistu.Siksi ihmiset ahdisruvat ja alkavat käydä toistensa hermoille.Sitten nämä koirahörhöt siinä lisänä meluisine rakkeineen.On siinä kestämistä.Kyllä näitä itsarintekijöitä on muissakin maissa eikä vaan Suomessa.Ihminen on sitä mitä on,toinen toistaan parempi.Siksi suusaidit.Pakotie pois pahasta.

Mitä mä olen huomannut, niin kaikkein pimeimmät tyypit kyllä asuu maalla. Rohkenen tämän sanoa kun olen itsekin perämetiltä kotoisin. Ei mutta ihan totta. Ei ihmistä ole luotu yksin mökeksimään piilopirtissään vaan elämään muiden kanssa. Miettikää nyt vaikka iloisia etelän ihmisiä, mökeksiikö ne yksin jossain peräreunoilla? Ei vaan viettävät iloista elämää ja näkee iltaisin ystäviään, käy kahvilla, päivällisillä jne. Suomalaiset umpeutuu älväritalojensa uumeniin ja vetää oven visusti perässään kiinni, kun mamman raskaustesti näyttää plussaa. Seuraava yksityinen palvelu mitä tarvitaan joskus, on aikanaan hautauspalvelu.

 

[realitettiä]

Mutta miten tuossa tilanteessa määritellään asunnon hinta jolla se mahd. myytäisiin? Mies pystyy tekemään asiassa kiusaa korottamalla hintaa. Oletetaan että asunnon arvo olisi 180 000, siis todellinen ja realistinen arvo. Entäpä jos mies sanoo että alta 200 000:n hän ei sitä lähde myymään. Siinä on kenenkään vaikea sanoa mitään. Mies suostuu hyvinkin myyntiin mutta tekee sen tuolla hinnan korottamisella mahdottomaksi. Kiusaa se on isokin kiusa.

Sorry että jatkan tätä sivujuonnetta, mutta kun asia kiinnostaa ihan oikeasti! Onko kenelläkään tietoa, oko tämä asia todella näin?
Huh, enpä kyllä ikinä osta yhteistä asuntoa kenenkään kanssa!!!

Juopon(ko) Vaimolta kysyisin, että miten pitkään aiot katsella tuota?
Olettaako miehesi tosiaan, että sinä maksat yhtiövastikkeen, ruuat, sähkön, veden?

Et usko vai? Kyllä, jos hankalan ihmisen kanssa yrität myydä yhteistä asuntoa. Avoliitto ei ole sen turvallisempi. Tiedän tapauksen jossa matti ja maija eivät enää oikein viihdy toistensa seurassa, mutta matti asuu heidän omistuskämpässään eikä halua myydä sitä. Maija haluaisi rahat pois kämpästä, mutta mattipas ei halua samaa.

Avopuolisot on juridisesti 2 toisilleen vierasta ihmistä.

Avioliitto ja avoliitto on aina riski, mutta jos kumppani on kovin luonnehäiriöinen ja vaikea, kannattaa miettiä 2 kertaa mennäkö yksiin ollenkaan.

 

[sivhos]

Kyllä ihmiselle on hyväksi sosiaalinen kanssakäynti.Yksin jossain alkaa ajan kanssa käymään ahdistavaksi.Mutta toisaalta hyvä että on paikka mihin mennä ja saa olla omissa oloissaan jos niin tykkää.Aina ei ole sitä mahdollisuutta.

 

[hameväen edustaja]

...että miehen on pakko myydä asunto jos eroatte. Siis sinä haluat eron, silloinhan yhteinen omaisuus menee jakoon.
Kuka tuntee lakia paremmin, tietää että onko omaisuuden jaolla jokin takaraja.
Silloinhan se myydään sillä hinnalla millä se menee.......näin ymmärrän.
Ja jos ei mene kaupaksi niin asunto pystytään arvioimaan ja miehes maksaa sinulle jakosumman, meni sitten kaupaksi tai ei.

Niin ja vaikka olisikin tuo takaraja, niin silti siinä tulee se että siinä menee sitten vaikka 180 000 euron asunto 130 000:lla , kun toinen on tehnyt kiusaa eikä ole suostunut myymään sitä käyvällä hinnalla.

 

[viulisti]

Hmm... Mitä jos kysyisit mieheltäsi ihan suoraan, että nyt kun hän on työtön, niin miten hän on ajatellut että taloudellinen vastuu jakautuu teidän perheessä?

Tuskin mies kehtaa vastata, että "no ajattelin että sinä maksat kaiken" vaan kysymys pakottaa hänet miettimään asiaa. Jos siis on kuitenkin pohjimmiltaan järkevä ihminen kyseessä.

Niin äkkiä tuossa on se vaara, että muija pistetään maksaan viulut koska äijä makso nuorena enempi kun vaimo opiskeli. Tosin onhan vaimolla nyt parempi palkkakin koska opiskeli pidemmälle (ei välttämättä).

 

[paskapyykin pesua tulossa]

ilmeisesti sinulla ei todella kokemusta juovista miehistä, vielä vähemmän naisista, jotka elää heidän kanssaa.
Ensinnäkin alkoholistin akka ei menetä koskaan toivoaan, että juominen loppuisi, tyyliin, ehkä tämä on viimeinen kerta. Pettyäkseen joka kerta, mutta jaksaa uskoa vielä, että huomenna on paremmin.
Luulen, että näillä pitkissä suhteissä olleilla naisilla on kokemusta ja kärsivällisyyttä asian kanssa ja raha-asiat on kuitenkin vain pieni osanen koko elämän kirjosta, kuitenkin. Eivät he pienistä hätkähdä.
Mutta, miksi naiset rakastuvat renttuihin? Jos minäkään niin tehneenä vastauksen tietäisin, niin miljonääri olisin. Ehkä heissä on jotakin naisiin vetoavaa, jonka naiset tajuaa yleensä vasta liian myöhään.
Teille nuoret naiset ja te jotka vasta seurustelette ja olette suhteenne alussa, jos jo tässä vaiheessä tuntuu, että toinen käyttää alkoholia liikaa, tehkää pesäero nyt, sillä mikä pitkistyy vain mutkistuu. Vielä ei liutaa mukuloita, eikä asuntovelkaa, on helpompi laittaa yksi mies mäkeen kuin miettiä miten lasten kanssa jatkossa. Te voitte sanoa, kun se on selvänä niin ihana lutunen, niin on, mutta kun juomista ajtkuu vuositlkulla, niin se karsii ne loputkin ihanuudet ja paljastuu se raadollinen puoli, joka nakkaa akan lumihankeen ja kakarat kiljuu peloissan.
Jos minä olisin silloin ikuisuus sitten uskonut näkemääni tai vanhempien ihmisten sanaan, niin paljon olisi jäänyt kokematta velkaa, pelkoa ja iskuja, mutten minä uskonut.
Mutta, siitä pääsee erilleen, hinta voi olla kova, voi menettää paljon sellaistakin jota mikään maailman raha ei korvaa.

Niin ja omaa juoppoa isääni seuranneena lisään tuohon: siitä saa melkoisen hoidettavan kun alkoholismi lisääntyy, tulee mahdollinen alkoholidementia, persoonallisuus muuttuu hankalampaan suuntaan ja tulee ylitsepääsemättömiä ongelmia raha- ja ihmissuhde- ja terveys asioissa. Ja mielenterveysasioissa. Koko perheelle. Että tosiaan nuoret leidit, kannattaa 4 kertaa miettiä, ottaako se juoppo runoilija vai ei.

 

[elämää nähneenä]

Mutta miten tuossa tilanteessa määritellään asunnon hinta jolla se mahd. myytäisiin? Mies pystyy tekemään asiassa kiusaa korottamalla hintaa. Oletetaan että asunnon arvo olisi 180 000, siis todellinen ja realistinen arvo. Entäpä jos mies sanoo että alta 200 000:n hän ei sitä lähde myymään. Siinä on kenenkään vaikea sanoa mitään. Mies suostuu hyvinkin myyntiin mutta tekee sen tuolla hinnan korottamisella mahdottomaksi. Kiusaa se on isokin kiusa.

Sorry että jatkan tätä sivujuonnetta, mutta kun asia kiinnostaa ihan oikeasti! Onko kenelläkään tietoa, oko tämä asia todella näin?
Huh, enpä kyllä ikinä osta yhteistä asuntoa kenenkään kanssa!!!

Juopon(ko) Vaimolta kysyisin, että miten pitkään aiot katsella tuota?
Olettaako miehesi tosiaan, että sinä maksat yhtiövastikkeen, ruuat, sähkön, veden?

En ole mikään asiantuntija, mutta muistaakseni se menee jotakuinkin näin: Jos toinen vaikeuttaa ositusta/omaisuuden jakoa, toinen puoliso voi pyytää pesänjakajan määräämistä (eli puhelu tai sähköposti juristille niin prosessi lähtee käyntiin). Pyyntöä ei sinänsä tarvitse sen kummenmin perustella, hakemukseen suostutaan aina vaikka toinen puoliso kuinka panisi hanttiin. Pesänjakajan tehtävänä on mm huolehtia asunnon myymisestä, ja ideana on että tällä tavalla voidaan estää että toinen puoliso viivyttää ja hankaloittaa jakoa. Ilmaista tämä ei tietty ole, mutta kumpikin joutuu osallistumaan tasapuolisesti palkkioon ja kuluihin (eikä siis vain se osapuoli joka oli jakajaa vaatimassa).

Käytännössä ehkä näin nätisti. Mutta millainen luulet tällaisen vastaanpanija-miehen olevan luonteeltaan joka tuota tekee? Ei mikään herttaisimmasta päästä vaan tod näk väkivaltainen ja agressiivinen. Sen kaltaiselle ihmiselle ei vain tosta vaan lyödä lakimiehellä uhkailuja nenän eteen tai on parin päivän päästä Iltiksessä uutena perhesurman uhrina. Ihan totta.

 

[sivusta nähnyt myös]

Mutta miten tuossa tilanteessa määritellään asunnon hinta jolla se mahd. myytäisiin? Mies pystyy tekemään asiassa kiusaa korottamalla hintaa. Oletetaan että asunnon arvo olisi 180 000, siis todellinen ja realistinen arvo. Entäpä jos mies sanoo että alta 200 000:n hän ei sitä lähde myymään. Siinä on kenenkään vaikea sanoa mitään. Mies suostuu hyvinkin myyntiin mutta tekee sen tuolla hinnan korottamisella mahdottomaksi. Kiusaa se on isokin kiusa.

Sorry että jatkan tätä sivujuonnetta, mutta kun asia kiinnostaa ihan oikeasti! Onko kenelläkään tietoa, oko tämä asia todella näin?
Huh, enpä kyllä ikinä osta yhteistä asuntoa kenenkään kanssa!!!

Ihan lähipiiristä tiedän tapauksen jossa yhteistä taloa kaupattiin eron vuoksi vuoden verran, koska toinen osapuoli ei suostunut hyväksymään tehtyjä tarjouksia, ennenkuin ihan vasta pakon edessä.

Itse tiedän tapauksen jossa eroa hakevan vaimon oli pakko ostaa mieheltään (velaksi tietysti) talo 100 %:sesti itselleen, ja myydä sitä yksin sen jälkeen. Järjestely tuli maksamaan vaimolle ihan järjettömät summat, mutta se oli ainoa keino päästä siitä miehestä eroon. 'Mies hankaloitti asunnon myyntiä viimeiseen asti, ei olisi myynyt käytännön hinnalla, vaan luuli talonsa arvoa isommaksi kun mitä se todellisuudessa oli.

 

[finanssialalla]

Myytin koska myyntiin halukas osapuoli ilmoitti myyvänsä osuutensa pankille, jos ei kauppoja ala syntymään.

V.

Ot mutta ostaako pankki tuosta noin vain ihmisten asuntoja, EI.

 

[kysyn...]

Huomasin juuri että joku oli joaikaisemmin maininnut pesänjakajan määräämisestä. Tuo onkin hyvä tietää, toivottavasti juoppojen kanssa maita ja mantuja omistavat tympääntyneet puolisot lukevat tuon. Eli ei siihen omistuasuntoon tarvitse jäädä loppuiäkseen kärvistelemään vaikka alkkismies ilmoittais että kämppää ei sitten myydä. Kylla muuten myydään, jos toinen omistaja lopulta tarpeeksi vittuuntuu ja niin päättää.

Onko eroaville avopuolisoille olemassa mitään tuollaista palvelua? Eli tilanne jossa pitäisi laittaa rahoiksi yhteinen omistusasunto mutta toinen ei suostu.