edelleen kituutan täällä ja katson (kuuntelen) mieheni juomista öisin.
viime yönä meni pitkästä aikaa hermot ja huusin sille, sanoin että jos tuo juominen ei lopu tämä oli meidän viimeinen yhteinen joulu

mies ihmetteli että miksi hänen juominen haitaa, mitä se oikein haittaa jos hän katsoo jääkiekkoa ja juo olutta YÖLLÄ kun muut jo nukkumassa??? sanoin että se haittaa ainkin minun unta kun herään melkein joka yö kun se juo täällä, kaljatölkit tippuilevat, ovet kolisee, tölkkejä kerätään pois näkyviltä, etten näe niitä aamulla ja luulee etten tiedä juomisesta. sanoinkin että tiedän kyllä että on juonut mutta en ole sanonut siitä mitään, mutta eilen vaan meni taas hermot.
joka kerta kun tulee sanomista miehen juomisesta se kavelee vanhoja, mitä olen nuorena tehnyt tai kenen kans olen ollut ENNEN meitä! miksi se tekee niin?
elikkä loppujen lopuksi hänen juomisesta alkanut riita saa minun oloni aivan paskaksi kun mies keksii mitä kummallisempia juttuja mitä minä olen MUKA sanonut joskus ja vääntää niitä aivan oudoiksi jutuiksi? jopa hänen työkaverit ovat muka sanoneet että ovat "olleet" minun kanssa, mikä EI pidä paikkaansa, en tajua tuota ihmeellistä syyllistämistä ja asioiden keksimistä, eikä mies usko vaikka olen sanonut ettei nuo pidä paikkaansa, ei usko vaikka sanon että soitetaan sille työkaverille joka väittää päättömiä asioita.
tämä on jotenkin niin kuluttavaa ja masentavaa jo nykyään, että olisi paras vain olla hiljaa juomisesta ja joku päivä kun saan itseni rohkaistua ja tarpeeksi jaksamista lähtemiseen niin pakkaisin tavarat ja vain häipyisin, mutta en vaan millään tällähetkellä pysty. ja jos sellaisen voiman jostain löydän, mitä minun ekaksi kuuluu tehdä, minulla ei ole rahaa millä elättäisin lapseni ja itseni koska olen opiskelija, minulla ei ole edes varaa vuokrata asuntoa meille
