Miehen eroprosessi

[Elisa]

Olen tapaillut jonkin aikaa miestä, joka on naimisissa. Olen kiintynyt mieheen enemmän ja enemmän, kaveruudesta tuttavuutemme kuitenkin alkoi.
Nyt mies sanoo rakastavansa minua ja on puhunut vaimonsa kanssa avioerosta, hakee ensi viikolla avioeropaperit. He ovat olleet naimisissa 20 vuotta. Mies sanoi minulle, että ihmisellä on vain tämä yksi elämä ja tämän yhden elämän aikana on oikeus ainakin yrittää olla onnellinen. Hän on kysynyt jaksanko odottaa vielä ja rakastanko häntä varmasti. Ennen miestä olin pitemmän aikaa yksin, olen kokenut pahoja pettymyksiä suhteissani ja huonoa kohtelua. Tämä kaikki tuntuu epätodelliselta, olisiko tässä kohtaloni, pitäisikö tähän tunteeseen tarttua. Pelottaa kaikki tuleva, meillä molemmilla on lapsia, hänellä kaksi, minulla yksi. Teenkö asioista liian vaikeita, annanko elämän viedä, mies rakastaa minua. Silti avioero-asia ja perheen jättäminen tuntuu liian isolta askeleelta, välillä haluaisin juosta karkuun.
En tiedä ymmärsittekö mitä yritin kertoa ja mikä tässä asiassa minua vaivaa, ehkä joku samassa tilanteessa ollut osaisi neuvoa ja ymmärtää.

 

[Kata]

Ethän sinä ole eroamassa ja jos se miehelle tuntuu olevan noin helppo prosessi, niin anna miehen tehdä mitä hänen sydämensä sanoo, mutta mies voi kuitenkin yllättyä vielä eron kovuudesta, eli älä etene liian nopeaan ja parempi, että asennoidut pessimistisesti niin etpähän ainakaan putoa korkealta.
Älä ota miestä suoraan kotiisi asumaan, vaan käske hankkia oma asunto, äläkä muutenkaan suunnittele yhteistä tulevaisuutta miehen kanssa liian yksityiskohtaisesti, säästä itseäsi mahdollisilta pettymyksiltä.
Todella hienosti mies kyllä asennoituu kun ajattelee, että meillä on vain yksi elämä ja siitä pitää osata nauttia. Kunpa moni muukin osaisi ajatella noin, niin tältäkin palstalta varmaan löytyisi vähemmän näitä parisuhteessaan vuosikausia jahkaavia ihmisiä, jotka eivät ymmärrä, että elämä kuluu hukkaan huonossa parisuhteessa, jota ei ole vuosiin hoidettu, jolle ei ole enää mitään parantamismahdollisuuksia tarjolla.

 

[Elisa]

Tuntuu ristiriitaiselta koska en ole itse ollut naimisissa ja olen aina haaveillut oikeasta perheestä, miten tekisin kaikkeni että asiat olisivat hyvin, jos minulla olisi perhe. Sen vuoksi puolustan perheitä viimeiseen saakka, jos joku ystäväni suunnittelee eroa, siihen on vaikea suhtautua puolueettomana, koska kannustan aina yrittämään viimeiseen saakka. Nyt tässä tilanteessa, kun mies suunnittelee eroavansa, kaikki tuntuu tapahtuvan liian helposti. Mies on puhunut vaimonsa kanssa, vaimo on sanonut että hänellä on paljon vielä tunteita, silti keskustelujen jälkeen hän alkaa olla myöntyväinen eroon, koska se on miehen mielestä parempi niin. Mies on kysynyt minulta voisinko kuvitella meille yhteisen elämän. Voisin hyvinkin, mutta eihän se riitä. Pelkään että kun asiasta tulee totta, mies katuu ja haluaa takaisin kotiin oman perheensä luo. Tai hän pettyy minuun ja meidän elämään. Että tämä on taas yksi sellainen asia ja suhde, mistä minun pitää selviytyä ja toipua. Ja jos olisin itse vaimon paikalla, miltä se mahtaisi tuntua.