Ulkopuolisena kuulostaa siltä, että kumpikaan osapuolista ei tunnista itseään millään lailla syylliseksi parisuhteen ongelmiin, vaikka tosiasiassa yleensä aina syytä löytyy kummastakin puoliskosta.
Minusta parisuhteessa ajankäyttö on sellainen asia, mistä tulee helposti riitaa. Voi ajatella itsekkäästi, että se on oma asia, mitä vapaa-aikanaan tekee, mutta jos kerran on sitoutunut parisuhteeseen, niin kyllähän se toisellekin kuuluu, mitä puuhataan. Kannattaako silloin edes olla parisuhteessa, jos haluaa olla yksikseen omissa menoissaan?
On erittäin hienoa, että viihdyt työssäsi. Jos kuitenkin arvojärjestyksessä työ on ennen miestä, niin sitten se onkin jo ongelma. Jos joka viikko on ylitöitä, palaverejä, reissuja ja sitten vihdoin kun saapuu kotiin, niin on ihan poikki ja haluaa vain levätä. Jos tärkeysjärjestyksessäsi mies on tärkeämpi kuin työ, niin silloin kalenterista raivataan tilaa myös miehelle. Työ on kuin vaatelias vauva, joka haluaa lisää ja lisää välittämättä lainkaan siitä, jaksaako toinen sitä hoitaa.
Olen itse ollut pääsääntöisesti todella tasa-arvoisissa parisuhteissa, joten kyllä niitä tasa-arvoisiakin miehiä löytyy. Omalla kohdallani ei ole KOSKAAN tarvinnut tapella esim. siivoamisesta miehen kanssa, vaan jo suhteen alussa on sovittu säännöt sille. Meillä esim. se joka laittaa ruoan, ei tiskaa, vaan pöydän kattaminen, raivaaminen ja tiskishow kuuluu ei-ruoanlaittajalle. Samoin siivoaminen tehdään yhdessä eli toinen imuroi, toinen pesee vessaa tai vie petivaatteet ja matot ulos tuulettumaan jne.
Kyllä minullekin kelpaisi KOTI-ISÄ, joka tekisi ruoat valmiiksi, hoitaisi lapset ja veisi heidät harrastuksiin yms, siivoaisi ja kävisi kaupassa. Silloin minäkin jaksaisin ihan toisella innolla paneutua seksiin ja parisuhteen hoitoon. Tosi asiassa valtaosa parisuhteista vaatii taloudellisesti kummankin panostamista suhteeseen.
Uskoisin, että miehesi ei ole lähtenyt vielä pois, koska hänellä on tunteita sinua kohtaan. HÄn varmasti kaipaa sitä aikaa, kun annoit hänelle enemmän itsestäsi (aikaa, hellyyttä, seksiä) ja hän toivoisi parannusta siihen asiaan. Jotenkin rivien välistä aistin, että SINULLE olisi ihan sama (tai jopa toivottavaa), että mies älyäisi pakata ja lähteä?
Parisuhde kun kaipaa hoitamista (ihan niin kuin työpaikallasi asiat eivät hoidu itsestään) ja kannattaa miettiä, mitä voisi tehdä. Jos olette molemmat vakaatuloisia, niin voisiko esim. siivojan käynti kerran viikossa tuoda suhteeseenne kaivattua yhteistä aikaa, jolloin ei tarvitsisi nalkuttaa siivouksen epätasaisesta jakautumisesta? Ehkäpä keskustelunne on urautunut samoille vanhoille raiteille ettekä pääse keskustelussa eteenpäin, vaan se lähtee nalkutuslinjalle.
Muuten, kun miehesi tekee kotitöitä, muistatko kiittää häntä siitä? Mies kun on sellainen kumma olento, joka tekee mielellään asioita yleensä, kun häntä muistaa kiittää ja hän saa tuntea itsensä tarpeelliseksi. Molemminpuolinen kunnioittaminen ja arvostaminen on ihan suhteen peruspilareita. Ei kukaan halua tuntea itseään mitättömäksi tai yhdentekeväksi.