Toggle sidebar

Miehen entiset suhteet

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Marilyn
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Ei kokemusta hyvin päättyneestä, pitkästä suhteesta, totta.

Miespuolisia ystäviä sen sijaan on useitakin, aitoja ystäviä.
Työkaveritkin on 95 % ollut aina miehiä.
 
kuuntele sydäntäsi ja ""vaistoasi"". Yleensä se ei petä.

Itse olen siinä vaiheessa, että jos mies tulee ehdottamaan suhteen ""parannusretkeä"" tai muuta mitä tahansa, millä pitäisi kursia ryppyjä kasaan, en suostuisi. Kyllä sen tuntee nahoissaan, kun homma on ohi.
 
Pisti silmääni Marilynin lause ""minulla on vain yksi avioliitto takana"".

Voiko yksi avioliitto olla vain sanan arvoinen.

Avioerosta vain kaksi vuotta aikaa ja täyttä häkää ollaan jo ripustautumassa johonkin naisten nielijään.

Otapa Marilyn jumpperi pois päältäsi. Sinulla on varmasti jo hieman hiki näiden miesjuttujen takia.

Avioerosta selviämiseen menee koko loppuelämä.
Laastarisuhteita jotkut tarvitsee, jotkut pärjäävät täysin ilman.

Mitähän minulla on vain takana. Ehkä vain yksi elämä.
Ei uusi eikä vanha vain tämä yksi jatkumo.
 
Kuulepas ""vain""

En aio koko loppuelämääni tuhlata kursimalla itseäni kokoon myttyyn menneen avioliiton takia. Kaksi vuotta on varmasti minulle ihan riittävä suruaika, olen menneen jo käynyt läpi ja selvillä syistä ja seurauksista.

Vain -sana tarkoitti sitä, että kun täällä tuntuu olevan näitä ihmissuhteiden mestareita, joilla on suhde poikineen jäänyt ystävyydessä taakse, niin sellaiseen en ole yltänyt.

Ripustautumassa naisten nielijään? Nämä muut ovat olleet ihan toista mieltä: vika on minun mustasukkaisuudessani ei miehessä eikä jaloissa pyörivissä exissä.
No näkökanta tämäkin, kiitos siitä.
 
Se nyt on vaan jotenkin sairasta pitää yhteyttä entisiinsä,varsinkin jos on jo uudessa suhteessa.Sillon kyllä on vähän pakkokin jos on omia lapsia.Muuten en ymmärrä.Miksi ei osata laskea irti,yhteinen aika on tullut ja mennyt,uudet kuviot edessä.
 
No onpas Marilyn parka saanut ison kasan typeriä vastauksia. Exät kuuluu kuvioihin mukaan hyöriin totta kai ja erosta toipumiseen menee loppuelämä, huh huh ja hyvää huomenta. Minkä kiven alta te kaikki olette esiin ryömineet?

Exät ei kuulu terveen parisuhteen päivittäiseen elämänmenoon. Piste. Se että on hyvä suhde eksään tarkoittaa myös sitä että se mainittu eksä osaa olla hienotunteinen ja kunnioittaa entisen kumppanin uutta suhdetta eikä pyöri koko ajan uuden pariskunnan jaloissa. Jos joku nainen tai mies ei moista konseptia ymmärrä niin olis aika ottaa ihmissuhdeopin peruskurssi 101 uudestaan.

Jos entisestä liitosta on lapsia niin homma hoidetaan tyylikkäästi eikä silloinkaan ole yleensä mitään syytä soitella päivittäin entiselle partnerille. Asialliset asiat hoidetaan yhdessä lapsen etuja ajatellen.

Jos ystävyys eksään on säilynyt hyvänä ja yhteydenpito on säilynyt, on asiallista että nykyinen ja entinen esitellään toisilleen jossain vaiheessa. Olisi syytä pitää mielessä että eksä ei ole kuka tahansa ystävä, vaan vaimon tai miehen entinen rakkaus ja seksipartneri. On aika pöljää ja toisen tunteita loukkaavaa inttää että uuden kumppanin pitäisi vain osta suhtautua eksään kuin kehen hyvänsä työtoveriin tai muuhun ystävään. Sitähän eksä ei todellakaan ole.

Elämäntaidot ja toisen kunnioitus ovat kyllä pahasti hakusessa ihmisellä jolle näin perustavanlaatuinen asia ei mene jakeluun.
 
Minä pidän ex-mieheni kanssa yhteyttä lähes viikottain, vaikka yhteisiä lapsiakaan ei ole. Erosimme aikanaan siksi, ettei enää löytynyt rakkautta ja intohimoa, olimme vain hyviä ystäviä. Ja ystävinä aiomme myös pysyä. En oikein ymmärrä miksi pitäisi olla pitämättä mitään yhteyttä? Kun monta vuotta elää ja asuu toisen kanssa ja eroaa hyvässä sovussa, niin miksi välit sitten pitäisi laittaa kokonaan poikki?

Meillä molemmilla on uudet suhteet, nykyinen mieheni on ymmärtänyt ihan hyvin sen, että pidämme yhteyttä toisiimme. Alussa asiaa tietysti piti selitellä, mutta sitten hän ymmärsi ettei tässä ole kyse mistään entisten haikailusta. Ex-miehen uusi tyttöystävä on vieläkin kai melko mustasukkainen takiani, mikä on tosi ikävää kun mitään syytä siihen ei ole. Emme tapaa kovin usein, mutta soittelemme noin kerran viikossa. Nykyään ex soittaa yleensä minulle, koska en tahdo hankaloittaa heidän suhdettansa soittamalla ""väärään aikaan"" tms. En sitten tiedä onko se naisen mielestä parempi vai pahempi näin.

Joka tapauksessa on mielestäni melko kohtuutonta vaatia, ettemme olisi missään yhteyksissä koska joku muu on aiheettoman mustasukkainen eikä voi luottaa mieheensä?
 
Hyvin julmalta ja vallanhaluiselta kuulostaa tuo ""Jaan"" mainitsema yhteydenpito toiselle aiheutetusta tuskasta huolimatta.
Halutaan ikäänkuin osoittaa, että minä olen kuitenkin se ykkönen ja tärkein ja sinä myöhemmin mukaan tullut saat tyytyä siihen tai lähteä. Ettei vaan siinäkin mustasukkaisuuttaa mukana, varmistetaan ettei vaan kukaan pystyisi korvaamaan sinua? Sänkyyn kyllä sallitaan menevän, mutta ei muuten ottavan paraatipaikkaa.

Ei siinä kunnioiteta sitä exää sen enempää kuin uutta rakastakaan.



 
Ai kalahti sinuunkin?
Olen siis oikeilla jäljillä ja tästä on kysymys:
halutaan pitää niitä entisiäkin ""ystävyyden"" nimissä vielä narussa ja mitätöidään ja aliarvioidaan heidän uusia suhteitaan pitämällä yhteyksiä harmista huolimatta.

Valtataistelua, johon en halua osallistua.
Hiukkasen säälittävääkin. Sanotaan uutta sairaan mustasukkaiseksi, mutta ei tunnisteta omia motiiveja, niitä todellisia.
 
Herra varjele! Sinähän alat kuulostaa aivan sairaan omistushaluiselta.

Miten tuo exän kanssa keskustelu vähentää nykyisen arvoa?

Anyway, kun minä tai moni muukaan ei sitä ymmärrä, niin ehkä olisi viisainta, että kertoisit suoraan miehellesi miten sinä asian koet. Tuskin sinun miehesikään ymmärtää ajatella asiaa jotenkin valtataisteluna.
 
No jopas, sairaan omistushaluinenkin vielä sairaan mustasukkaisuuden lisäksi!
Okei, ehkä kiukkupäissäni käytin vähän voimakkaita sanoja ;-)

Exät eivät mielestäni kuulu jokapäiväiseen elämäämme, eivät ainakaan sellaiset, joita en edes tunne ja joita ei ole ystävinä esitelty.
Monista vastauksista voi lukea tylyä välinpitämättömyyttä uutta suhdetta kohtaan ja mentaliteettia, että jos uusi ei kestä, häipyköön.

Onko se varmasti ja pyyteettömästi parasta sille vanhalle exälle ja ""ystävälle""? Eikö hän saakaan itse valita kumppaniaan ja eikö ystävän tehtävä ole kunnioittaa ystävää ja tukea päätöksissään ja elämäntavassaan?

No omalta kohdaltani asia on hoidettu viime yönä. Keskustelimme ja mies oli erittäin ärtynyt siitä, että ex luulee heillä edelleen olevan jokin ylitsevuotavan suuri ja mahtava tunneside eikä jätä rauhaan. Hänen puolestaan asia on kuollut ja kuopattu jo ajat sitten ja haluaa vilpittömästi jatkaa kanssani eteenpäin, ilman painolastia.

Päätimme tästä lähtien ottaa näihin viesteihin yhdessä kantaa ja näyttää olevamme tosissamme ja ns. pistää eukko ojennukseen.
 
Sinähän sanoit, johan, jo tuolla aikaisemmin, että te miehet ette ole taipuvaisia monimutkaisiin ajatusrakennelmiin ja menneet on menneitä. Olit oikeassa, kiitos siitä.

Meillä naisilla on usein taipumus analysoida kaikkia asioita liiankin kanssa. Kun lähes kaikilla naisilla on samanlaisia taipumuksia, on tässä loppupuolella keskitytty nyt lähinnä niiden exien oletettuihin syihin.
 
Kyllä minä olen sitämieltä että jos toinen tietäen satuttaa uutta kumppania edelleen pitämällä yhteyttä ex. vaimoon tai mieheen ei ole minkäänlaista kunnioitusta uutta puolisoa kohtaan. parisuhteessa pitäisi ottaa toisenkin tunteet huomioon tai tulevaisuus ei vaikuta kovin suuruiselta.
 
Sitäpä tässä olen haarukoinut, että onko pahastuminen yhteydenpidosta sairaan mustasukkaista niuhottamista vai luonnollinen reaktio.
Kovasti jakaantuvat mielipiteet ja monista syistä.
Jokainen selittää ne itselleen parhaalla mahdollisella tavalla, tietoisen ilkeä ei kukaan ole tunnustanut/tunnistanut olevansa.

 
Eikö menneet ole menneitä? Minä pidin ex:n kanssa yhteyksiä ja nykyinen puolisoni mainitsi siitä ettei tunnu kivalta. Joten laitoin yhteydet poikki. En halua puolisoani satuttaa tieten tahtoen mokomalla asialla. Ajattelin että jos asia olisi toisin päin niin ei se minustakaan mitään nautittavaa olisi.
 
Mistään vallanhalusta tässä ei ole kysymys, vaan siitä että minä ja ex olemme YSTÄVIÄ. Meillä ei minkäänlaista tarvetta, kummalakaan ole satuttaa ketään tai omia toista enää mihinkään muuhun kuin ystävyyssuhteeseen.

Mielestäni päätös siitä pidetäänkö yhtä uuden tyttöystävän mustasukkaisuudesta huolimatta on ex-mieheni tehtävä. Jos hän päättää, ettei ole minuun yhteydessä kunnioitan toki tätä päätöstä, mutta ei ole minun tehtävni panna välejä poikki hänen takiaan.

Miten voi olla niin vaikeata ymmärtää että mies ja nainen voivat olla vain ystäviä, muunlaisesta menneisyydestä huolimatta? Mielestäni teet aika törkeitä oletuksia, vähän vainoharhaiselta kuulostaa nuo jutut...
 
Jos rakastaa nykyistä puolisoaan niin eikö sitä voisi päästää menneistä irti? Kuka haluaa satuttaa rakastamaansa ihmistä? Mä en oikein ymmärrä. Taidan olla tyhmä vai?
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa