En jaksanut koko viestiketjua lukea, mutta halusin kantaa korteni kekoon kuitenkin.
Mielestäni exät voivat pysyä ystävinä seuraavienkin suhteiden aikana, jos:
1. Ex esitellään uudelle puolisolle jo suhteen alussa, ja heilläkin on mahdollisuus tutustua ja ystävystyä keskenään.
2. Exän kanssa ei olla yheydessä päivittäin tai edes viikoittain, vaan yhtä usein kuin muidenkin ystävien ja tuttavien.
3. Exän kanssa EI tapailla salaa tai puhuta pitkiä privaatteja puheluita toisen tietämättä.
4. Asioista, joista puhutaan exän kanssa, on voitava puhua ja puhutaan myös uuden puolison kanssa.
Kohtaa 2. voidaan soveltaa, mikäli uusi puoliso ja ex ystävystyvät, soittelevat ja tapailevat keskenään. Näitäkin tarinoita olen nimittäin kuullut, että uuden ja exän läheinen ystävyyssuhde on jatkunut, vaikka uusi suhde olisi päättynytkin.
Olen ollut itse viimeiset neljä vuotta suhteessa, jossa mies oli ensimmäiset vuodet tiiviisti yhteyksissä exäänsä. Exää ei koskaan esitelty minulle, enkä koskaan ole puhunut hänen kanssaan. Suurin osa heidän tapaamisistaan pidettiin minulta salassa, ja vasta vähän aikaa sitten mies myönsi, että tuona aikana oli myös käyty sänkykamarin puolella. Niin tyhmä en sentään ollut, etten olisi tuota tiennyt jo silloin, vaikka mies kiven kovaan väitti, että heidän eronsa oli ollut selvä jo vuoden ennen kuin tapasimme, ja että he olivat vain hyviä ystäviä. Olin hyvin stressaantunut ja jatkuvasti toinen jalka valmiiksi ulkona lähdössä tästä suhteesta, mutta lopulta viesti taisi mennä perille ja suhde exään katkesi. Valppaana olen vieläkin, sillä miehelle tuosta nimenomaisesta exästä puhuminen tuntuu vieläkin olevan punainen vaate. Katson mihin tämä suhde vie, mutta koskaan en enää lähde keskeneräisen eron keskelle itseäni repimään.
