Olen ollut nyt jonkun aikaa sairaslomalla työolojen takia enkä pysty enää palaamaan sinne. Ahdistaa pelkkä ajatuskin. En ala sen tarkemmin selittämään mistä kyse, mutta voin sanoa, että en ole ensimmäinen joka siellä on lopettanut työt oltuaan ensin sairaslomalla. Ei todellakaan ole kyse mistään pienestä ahdistuksesta tai että ei huvita mennä töihin.
Mies kysyi yksi päivä koska aion palata töihin. Sanoin, että en mä sinne palaa ja siitä on aiemminkin ollut puhetta, että tuskin palaan. Kai mies oli ajatellut, että muutan mieleni.
No mitä mies teki kun sanoin, että en palaa. Hän suuttui mulle. Ei kuulemma ala katsella tuollaista ja miten tätä taloutta pyöritetään. Ei mitään lohduttavaa sanaa ja tukea vaikka mies tietää mitä helvettiä töissä on välillä ollut. Nyt mies on ollut hyvin vähäpuheinen pari päivää, puhuu ns. pakolliset. Siinä tilanteessa kun mies suuttui ja sanoi ettei ala katsella tuollaista kysyin että heittääkö hän mut pihalle. Ei vastannut mitään.
Tiedän, että rahallisesti tämä on huono juttu koska talolaina painaa päälle. Se on kuitenkin vain tämä toukokuu kun odottelen Kelan päätöstä sairauspäivärahasta. Kun saan lääkäriltä lausunnon työkkäriin, että voin irtisanoutua niin saan kuitenkin yli 30 lomapäivää rahana. Kuulun työttömyyskassaan joten saan sieltä työttömyyspäivärahaa jos en löydä töitä mistään. Koko ajan haen töitä muualta, mutta ei ole tärpännyt. Pystyn kyllä tekemään töitä, mutta en nykyisessä työpaikassa.
Mutta joo. Hieno asenne miehellä kun puoliso tarvitsee tukea. Pari päivää on mennyt todella surullisella mielellä ja välillä kyyneleet silmissä.
