Mieheltä ei heru yhtään tukea tai ymmärrystä raskauteen :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Pöhköläinen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
mulla vaan herää kysymys että miks sä olet jääny tollaseen suhteeseen ja tehnyt vielä lapsenkin vaikka tiesit millainen mies on. ite tekisin miehelle selväksi ettei takas tarvi enää tulla ennenku on aikuistunut ja valmis ottamaan vastuun lapsesta ja muutenkin rauhoittumaan perhe-elämää varten
 
Alkuperäinen kirjoittaja pöhköläinen;28840574:
Ku en ole miehelle/miehestä valittanut nyt mistään? Olen vaan sabonut että ai helvetti ku sattuu pohkeeseen tai Voisitko hieroa mun selkää ku ei pysty seisomaan ku sattuu.. Totta kyllä on ihan täysin että en pelkää riidellä.. En siitä tykkää mutta jos joku ärsyttää niin sanon sen ennemmin heti nätisti kun se että jätän hautumaan ja sanon sitten kerralla tosi pahasti kun monta asiaa tukossa.. Ja mä myös lepyn samantein ja pyydän anteeksi kun olen päästänyt höyryt pois.. mies taas on äärettömän pitkävihainen
En tietenkään tunne sinua tai tilannettasi, mutta kyllä tuo vähän valittamiselta ja marmatukselta kuulostaa. En arvostaisi itse myöskään räjähtelyä tai tiuskahtelua, vaikka sitä aina seuraisi anteeksipyyntö. Koetan itse olla diplomaattinen ja kiihtyneenä mieluummin vetäydyn tilanteesta, kunnes pystyn ilmaisemaan asiani nätisti.

Ihmisillä on ihan oikeasti erilaisia odotuksia siitä, miten parisuhteessa ilmaistaan omia tarpeita. Kannattaakin miettiä, voisitko muuttaa omassa viestinnässäsi jotakin. Se kun on sellainen asia, johon voit suoraan vaikuttaa. Miehen sanomiset ja tekemiset eivät ole.
 
[QUOTE="tiina";28840407]Abortti?[/QUOTE]

Abortti ei käy edes mielessä.. En kannata aborttia varsinkaan kun ollaan ihan tekemällä tehty tämä tilanne niin pitää kantaa vastuu vaikka joku asia tökkisikin ja oilisi pitänyt ajatella että ero voi tulla yms.. Ja mulla alkaa olla ikää sen verran että uutta raskautta jos joutuu odottelemaan niin se ei saata enään onnistua ollenkaan..
 
En tietenkään tunne sinua tai tilannettasi, mutta kyllä tuo vähän valittamiselta ja marmatukselta kuulostaa. En arvostaisi itse myöskään räjähtelyä tai tiuskahtelua, vaikka sitä aina seuraisi anteeksipyyntö. Koetan itse olla diplomaattinen ja kiihtyneenä mieluummin vetäydyn tilanteesta, kunnes pystyn ilmaisemaan asiani nätisti.

Ihmisillä on ihan oikeasti erilaisia odotuksia siitä, miten parisuhteessa ilmaistaan omia tarpeita. Kannattaakin miettiä, voisitko muuttaa omassa viestinnässäsi jotakin. Se kun on sellainen asia, johon voit suoraan vaikuttaa. Miehen sanomiset ja tekemiset eivät ole.

Tempperamenttiä kyllä löytyy vaikka muille jakaa ja olen erittäin suorasanainen.. Se juuri tuottaakin ongelmia.. Oon yrittänyt hillitä sanomisia mutta tuntuu että ei sekään vaan onnistu.. En nyt sano että miehessä yksistään on kaikki vika mutta olisi se kiva että se tulisi puoliväliin myös vastaan ja myöntäisi omat virheensä ja pyytäisi anteeksi mutta kun se ei ikinä sitä tee,, Se ei näe tehneensä mitään väärää ikinä...
 
Eron ei pitäisi olla ensimmäisenä vaihtoehtona ongelmien ilmetessä. Te kuitenkin tunnutte olevan tyyleiltänne kovin erilaisia ja molemmat kärsivät. Sen keskelle lapsi elämään?

Itse olen kiitollinen omasta elämästäni ja kahdesta veljestäni, mutta muilta osin olen aina ollut pahoillani siitä että vanhempani löysivät toisensa. Olisin suonut molemmille onnellisemman elämän enemmän omanlaisiensa ihmisten kanssa. Olisin siinä itsekin paljolta säästynyt...
 

Yhteistyössä