Sama ongelma täällä. avomieheni, kohta aviomies Senegalista nauttii seksistä todella paljon ja haluaa hyvin usein sexiä, jopa monta kertaa samana yönä. Mutta se penis on kyllä sitä luokkaa, että kyllä tuntui aika hurjalta varsinkin ne ensimmäiset yhdynnät, kun sisään työntyikin aivan valtavan kokoinen penis. Kyllä oli aika hurjat oltavat naisena siinä kohtaa, varsinkin, kun en ole koskaan synnyttänyt, eikä ole muutenkaan ollut mitenkään erityisen aktiivinen seksin suhteen ja kumppaneitakin ollut vähän, vain muutama. Mutta jotenkin olen oppinut sitten rentoutumaan sexin aikana ja laitan likuvoidetta aina reippaasti sisään valmiiksi ennen kun mieheni tulee sisään, silti tuntuu edelleen toisinaan, että meinaa melkein paikat revetä. En tohdi häneltä sitä nautiontoa kieltääkään, enkä vaimona oiken voikaan. Se on silti hänelle tärkeä asia ja nauttii silminnähden seksistä. Ja täytyyhän siihen tottua, kun lapsiakin on tehtävä. Se on hänelle ihan ehdoton juttu, että lapsia pitää tehdä ja haluaa jatkaa sukua. Itse olen aivan samaa mieltä haluan ehdottomasti lapsia ja odotan ihan innoissani raskautta. Hänellä on kyllä aikaisemmista suhteista lapsia, mutta haluaa tehdä lisää. Hänen haavena on saada paljon lapsia ja sanoo, että se teksi mullekin hyvää ja olisin varmasti onnellinen. Tosin en hyvin montaa lasta ala synnyttämään, enkä suostu ihan koko ajan sentään olemaan raskaana, vaikka hänen mielestään se on vaan seksikkään näköistä ja hyvän näköistä. Ensimmäinen raskaus meni kesken, oli vaikeaa aikaa kummallekkin. Hän oli niin iloinen ja sanoi miten hyvän näköistä se on ja että täytyy ottaa lapset lahjana. Nyt ollaan yritetty toista ja jos vaan se ensimmäinenkin sieltä tulisi niin olisin onnesta sekaisin. Miehelle vaan ei riitä ihan yksi lapsi hän on ehdottomasti sitä mieltä, että mun pitää jättää kaikki muut asiat pois mielestäni nyt noin neljäksi viideksi vuodeksi ja keskittyä vaan lasten tekoon ja hoitoon ja olla koko ajan raskaana yhteen menoon. Aivan ihanaa se on niitä lapsia tehdä ja saada, mutta en ehkä ihan koko ajan raskaana jaksa olla ja suostua kovin montaa synnyttämään. Siinä suhteessa meillä on myös pieniä erimielisyyksiä, koska hän on niin vakaasti sitä mietä, että jos hän lapsen mulle laittaa niin kyllä se on synnytettävä, vaikka tulisi montakin. Lapset on lahja hänen mielestään, eikä hän näe mitään ongelmaa siinä, vaikka olisin raskaana koko ajan. Mutta silti olen kyllä ihan suostuvainen hänelle lapsia antamaan, ei se ole ongelma. En vaan tiedä, jos jaksan ainakaan ihan enemmmän kuin kolme kertaa olemaan raskaana peräkkäin. Ja, kun se yhdyntäkin on niin todella hurjan tuntusta ja vähän kivuliastakin ellei ole ihan rentoutunut ja likuvoide joka kerta laitettu, sitäkään ei nimittäin aina ehdi laittaa, jos mies on työntäytymässä sisälle niin ei ole aina niin yksinkertaista. Ehkäisy ei tule kuuloonkaan hänen mielestään, eikä ymmärrä, että haluan rajottaa lasten tekimisen vaan kolmeen lapseen. Hän on vakaasti sitä mieltä, että jos mies haluaa lisää lapsia vaimolleen tehdä niin on täysi oikeus siihen ja se lapsi pitää synnyttää, jos se on laitettu ja sanoi kyllä laittavansa halutessan. Muuten mitä ihanin sydämmelisin oleto, mitä voi olla olemassa. On vaan vähän näitä asenne eroja meillä.
