Näin minäkin ennen ajattelin. Voin mennä lasten kanssa keskenään, ei siihen miestä tarvita. Kyläilläkin voi ilman miestä. Kotonakin selviää ilman miestä, joka ei siellä mitään ehdi tekemään kun tulee niin myöhään kotiin. Lopulta mietin että miksi edes olemme yhdessä kun en miestä mihinkään tarvitse. Nyt olemme eronneet, eikä ero ollut minulle mikään iso juttu koska kaikesta selvisin ilman miestä aiemminkin. Lapsetkin näkevät isäänsä enemmän kuin ennen, koska he ovat meillä vuoroviikoin. Nyt isän on pakko tehdä lyhyempää työpäivää silloin kun lapset ovat hänellä.
Huomasin siis itsessäni asuvan pienen marttyyrin, joka selviää kyllä kaikesta itse. Sellainen ei vain ole mikään parisuhde.