V
"vieras"
Vieras
Mies käy yleensä kerran viikossa ulkona ystäviensä kanssa. Ei ryyppää, vaan poikaporukalla lähtevät varta vasten johonkin kulmakunnan kuppilaan pelaamaan biljardia, heittämään tikkaa tai jotain muuta vastaavaa harmitonta ajankulua. On ihan ok, että mies ulkona käykin; pitäähän sitä muutakin elämää olla kuin kotona istuminen.
Eilen kuitenkin oltiin sovittu (mies oli oma-aloitteisesti luvannut) että jää illaksi kotiin, jotta voidaan viettää laatuaikaa kahdestaan. Syynä kotiinjäämiseen oli mun tentti; mies sanoi, että saanpahan ainakin lukea tenttiin, kun hän keskittyy sillä aikaa lasten hoitamiseen. Tämähän tietysti sopi minulle erinomaisesti, ja olin asiasta hyvinkin mielissäni.
Jostain syystä mies kuitenkin näki tarpeelliseksi soittaa kaverilleen ja kysyä häneltä, pitääkö/tarvitseeko hänen sinä iltana mennä sinne. Kaveri sitten vastasi, että kyytiähän tässä tarvitaan, ja siten sinua myös. Mies lupasi oikopäätä, ja peruutti siis yhteisen iltamme. Menoaan hän sitten puolusteli sillä, että kun on pakko mennä ja että kun hän ei kehtaa kieltäytyäkään. No perhana, kehtaahan hän kieltäytyä meidänkin yhteisestä ajasta - jota kahdenkeskisenä ei muutenkaan kovin ruhtinaallisesti ole!!
Ärsyttää. Teki mieli kysyä, eikö miehellä ole omaa tahtoa ollenkaan, mutten sitten kysynyt. Hieman minä mielipahaani osoitin, mutten mitään riitaa pystyyn pistänyt... ei vain jaksa. Mies lupasi tulla kotiin tänä aamuna, mutta päivähän on jo yli puolen, eikä ukkoa näy. Tiedän toki, missä mies on, ja tiedän senkin, mitä hän siellä tekee: nukkuu. On valvonut viiteen, kenties kuuteenkin saakka aamulla ja nyt sitten vetelee unta pollaan niin paljon kuin kerkeää.
Harmittaa vain, että nuo lupaukset tuolla tavalla kaatuu - ja että miehen väsymys vie voiton monessakin asiassa. Miehen on saatava nukkua tietty määrä tunteja vuorokaudessa, tai muuten "hän ei jaksa" - minun kuitenkin tulee jaksaa tehdä kotihommat, hoitaa lapset ja päntätä tenttiinkin vaikka kolmen tunnin yöunilla. Mies ei itse käy töissä, joten eipä ole sellaistakaan rasitinta tässä hommassa.
Äh. Ärsyttää.
Eilen kuitenkin oltiin sovittu (mies oli oma-aloitteisesti luvannut) että jää illaksi kotiin, jotta voidaan viettää laatuaikaa kahdestaan. Syynä kotiinjäämiseen oli mun tentti; mies sanoi, että saanpahan ainakin lukea tenttiin, kun hän keskittyy sillä aikaa lasten hoitamiseen. Tämähän tietysti sopi minulle erinomaisesti, ja olin asiasta hyvinkin mielissäni.
Jostain syystä mies kuitenkin näki tarpeelliseksi soittaa kaverilleen ja kysyä häneltä, pitääkö/tarvitseeko hänen sinä iltana mennä sinne. Kaveri sitten vastasi, että kyytiähän tässä tarvitaan, ja siten sinua myös. Mies lupasi oikopäätä, ja peruutti siis yhteisen iltamme. Menoaan hän sitten puolusteli sillä, että kun on pakko mennä ja että kun hän ei kehtaa kieltäytyäkään. No perhana, kehtaahan hän kieltäytyä meidänkin yhteisestä ajasta - jota kahdenkeskisenä ei muutenkaan kovin ruhtinaallisesti ole!!
Ärsyttää. Teki mieli kysyä, eikö miehellä ole omaa tahtoa ollenkaan, mutten sitten kysynyt. Hieman minä mielipahaani osoitin, mutten mitään riitaa pystyyn pistänyt... ei vain jaksa. Mies lupasi tulla kotiin tänä aamuna, mutta päivähän on jo yli puolen, eikä ukkoa näy. Tiedän toki, missä mies on, ja tiedän senkin, mitä hän siellä tekee: nukkuu. On valvonut viiteen, kenties kuuteenkin saakka aamulla ja nyt sitten vetelee unta pollaan niin paljon kuin kerkeää.
Harmittaa vain, että nuo lupaukset tuolla tavalla kaatuu - ja että miehen väsymys vie voiton monessakin asiassa. Miehen on saatava nukkua tietty määrä tunteja vuorokaudessa, tai muuten "hän ei jaksa" - minun kuitenkin tulee jaksaa tehdä kotihommat, hoitaa lapset ja päntätä tenttiinkin vaikka kolmen tunnin yöunilla. Mies ei itse käy töissä, joten eipä ole sellaistakaan rasitinta tässä hommassa.
Äh. Ärsyttää.
