R
reikäpallo
Vieras
Niin paljon kuin häntä rakastankin, niin toivoisin, ett hän keksisi itselleen jotain virikkeitä, koska mä en jaksaisi jatkuvaa kyljessä nyhjäämistä. Ja ei taida muutenkaan olla aikuiselle ihmiselle terveellistä, jos ei ole sosiaalista elämää/harrastuksia. Olemme 28v.
Olemme seurustelleet 5 vuotta ja asuneet yhdessä kohta vuoden verran. Itse harrastan salibandya, lenkkeilyä, geokätköilyä ja kalastusta. Opiskelen ja käyn sen ohessa töissä ja mulla on laaja sosiaalinen verkosto niin vanhoja ystäviä kuin uudempia ystäviä opiskelupiireistä ja työpaikalta. MIes taas käy töissä ja ei harrasta mitään eikä hänellä ole oikein kavereitakaan, kaikki ovat muuttaneet pois tästä kaupungista.
Mua ahdistaa se, että mä olen miehelle ainoa sosiaalinen kontakti ja ystävä. Vietämme paljon aikaa yhdessä, kun nyt asummekin yhdessä, mut mä en ole sen tyyppinen ihminen, että jaksaisin olla kaikki illat kylki kyljessä kahdestaan. Tarvitsen virikkeitä ja tilaa hengittää, päivittäin. En jaksa olla vain kotona.
Mies taas viihtyy kotona. Tai en tiedä viihtyykö, mutta ei kai tiedä paremmastakaan. Tulee niin syyllinen olo, kun hän laittelee ruokaa ja hoitaa kotia vapaa-ajallaan ja hemmottelee mua. Mä taas teen vain välttämättömät ja olen menossa usein, en erityisemmin nauti kodinhoidosta ja ei oikein ehdi/jaksakaan pitkän päivän jälkeen.
Säälittää, kun miehellä ei ole elämää ja haluaisin vain hyvää hänelle, mutta toisaalta suututtaa, kun hän ei sitten tee itse asialle mitään ja "vaatii", että mun pitäisi toimia hänen virikkeenään ja olla enemmän kotona. Mulla taas on ihan normaali päivärytmi. Aamulla yliopistolle, iltapäivällä parkiksi tunniksi töihin, sitten kotiin ja illalla harrastuksiin. Joka toinen viikonloppu ihan vapaa. Ihan normaalia elämää siis ja mehän herranjestas asutaan yhdessä! Tarviiko jatkuvasti olla yhdessä. Mun mielestä se on normaalia elämää, että molemmat touhuavat omia juttujaan, eihän sitä muuten pysy järjissään.
Olemme seurustelleet 5 vuotta ja asuneet yhdessä kohta vuoden verran. Itse harrastan salibandya, lenkkeilyä, geokätköilyä ja kalastusta. Opiskelen ja käyn sen ohessa töissä ja mulla on laaja sosiaalinen verkosto niin vanhoja ystäviä kuin uudempia ystäviä opiskelupiireistä ja työpaikalta. MIes taas käy töissä ja ei harrasta mitään eikä hänellä ole oikein kavereitakaan, kaikki ovat muuttaneet pois tästä kaupungista.
Mua ahdistaa se, että mä olen miehelle ainoa sosiaalinen kontakti ja ystävä. Vietämme paljon aikaa yhdessä, kun nyt asummekin yhdessä, mut mä en ole sen tyyppinen ihminen, että jaksaisin olla kaikki illat kylki kyljessä kahdestaan. Tarvitsen virikkeitä ja tilaa hengittää, päivittäin. En jaksa olla vain kotona.
Mies taas viihtyy kotona. Tai en tiedä viihtyykö, mutta ei kai tiedä paremmastakaan. Tulee niin syyllinen olo, kun hän laittelee ruokaa ja hoitaa kotia vapaa-ajallaan ja hemmottelee mua. Mä taas teen vain välttämättömät ja olen menossa usein, en erityisemmin nauti kodinhoidosta ja ei oikein ehdi/jaksakaan pitkän päivän jälkeen.
Säälittää, kun miehellä ei ole elämää ja haluaisin vain hyvää hänelle, mutta toisaalta suututtaa, kun hän ei sitten tee itse asialle mitään ja "vaatii", että mun pitäisi toimia hänen virikkeenään ja olla enemmän kotona. Mulla taas on ihan normaali päivärytmi. Aamulla yliopistolle, iltapäivällä parkiksi tunniksi töihin, sitten kotiin ja illalla harrastuksiin. Joka toinen viikonloppu ihan vapaa. Ihan normaalia elämää siis ja mehän herranjestas asutaan yhdessä! Tarviiko jatkuvasti olla yhdessä. Mun mielestä se on normaalia elämää, että molemmat touhuavat omia juttujaan, eihän sitä muuten pysy järjissään.
missäs päin te asutte?
