En ole onnellinen enkä pääse pakoon omaa elämääni.

["Vieras."]

Huimettä mua jotenkin ällötti edes lukea koko keskustelua mutta pakko oli ja arvaa mikä mulle tuli mieleen... Meidän miltei joka asiasta vastaan vääntävä uhman myllerryksessä elävä 6v esikoululainen! Vaikka hän sentään älyää lopettaa aijemmin.

 

["yks vaan"]

Monet ovat antaneet hyviä neuvoja, kuuntele niitä. Itse sanon vain yhden asian: jos haluat auttaa itseäsi yhdellä seikalla, opeta vauva pienestä pullolle. Olet paljon vapaampi kulkemaan, ja ehdä ajatuskin siitä saa sun ahdistusta vähän helpottamaan. Miksi sen pitäisi olla "itsensä pullorumballa tappamista" niin kuin edellä kirjoitit? Kuulostaa vähän siltä, ettet halua parantaa omaa tilannettasi mitenkään, kun mikään neuvoista ei kelpaa. Se on sääli.

 

[en jaksa]

Siis totta kai opetan pullolle mutta tarkotin sitä kun joku ehdotti etten imettäis ollenkaan.
Kiitos teillekin, myös sulle joka vertasit mua 6-vuotiaaseen.

Noista tuollisista hyi että-kommenteista näkee läpi sen miten hyvin ihmisellä onkaan asiat kun se ei osaa nähdäå toisen ahdituskessa muuta kuin "hyi että". Että ole onnellinen siitä.

 

[fgh]

[QUOTE="yks vaan";29230270]Monet ovat antaneet hyviä neuvoja, kuuntele niitä. Itse sanon vain yhden asian: jos haluat auttaa itseäsi yhdellä seikalla, opeta vauva pienestä pullolle. Olet paljon vapaampi kulkemaan, ja ehdä ajatuskin siitä saa sun ahdistusta vähän helpottamaan. Miksi sen pitäisi olla "itsensä pullorumballa tappamista" niin kuin edellä kirjoitit? Kuulostaa vähän siltä, ettet halua parantaa omaa tilannettasi mitenkään, kun mikään neuvoista ei kelpaa. Se on sääli.[/QUOTE]

Ehkä hän on ihmisiä, kuka ahdistuksestaan huolimatta haluaa tarjota parasta lapsilleen ja pistää heidät aina etusijalla, vaikka itse uupuisikin.
Ei sellainen ihminen valitse pulloruokintaa, eikä moni muukaan.

 

[en jaksa]

Ehkä hän on ihmisiä, kuka ahdistuksestaan huolimatta haluaa tarjota parasta lapsilleen ja pistää heidät aina etusijalla, vaikka itse uupuisikin.
Ei sellainen ihminen valitse pulloruokintaa, eikä moni muukaan.

Juuri näin. Siksi ehkä onkin niin vaikeaa tämä tasapainoilu kun haluaisin silti olla mahdollisimman hyvä äiti.
Pullolle aion opettaa toisin kuin edelliset lapset, mutta vain siksi että voin lypsää ja olla pois edes useamman tunnin joskus.

 

[en jaksa]

Ihan oikeasti, kiitos teille.
On oikeasti huojentavaa huomata että joku ymmärtää ja näkee jopa teksteistä miltä musta tuntuu. Kun itse välillä tuntee olevansa niin solmussa kaikkine tuskineen ja ajatuksineen.

 

[M32]

Nainen, joka ei halua olla äiti eikä nauti vanhemmuudesta on taas kerran todettu mielisairaaksi. Näin sitä äitiysmyyttiä pönkitetään. En ole yllättynyt, sillä tämä kuvio toistuu kaikissa tämänkaltaisissa keskusteluissa.

 

["yks vaan"]

Juuri näin. Siksi ehkä onkin niin vaikeaa tämä tasapainoilu kun haluaisin silti olla mahdollisimman hyvä äiti.

Hyvä, että suostut pulloajatukseen. Jos on kyseessä äidin koko mielenterveys, niin tissin antaminen on sen rinnalla aika pieni asia. Uskon, että sä olet hyvä äiti. Mutta olet "vain" uuvuttanut itsesi äitiydellä. On vaikea löytää itseään muuna kuin äitinä varsinkin silloin kun perheessä on vauva. Mutta yritä täysillä. Pienillä asioilla: just pulloruokinnalla, omilla harrastuksilla, aluksi vähän aikaa kerrallaan ja vaikka sillä ettet aina kuuntele ja vastaa mitään, kun lapset kyselevät ja höpöttelevät ja vaativat omiaan. Viikon lomamatka Barbadoksella olis mahtava homma (useimpien meistä mielestä!), mutta vähempikin auttaa, aluksi. Voimia omaan elämääsi, oikeesti!

PS. Auttaako yhtään se, että suurimmalla osalla ihmisistä (ellei kaikilla) on jossain vaiheessa elämää ihan hirveää, jättikamalaa. Mutta on kanssa ihmisiä, jotka auttavat. Eikä mikään helvetti kestä ikuisesti.

 

[Vätti Räsynyt]

Mun kaveri sanoi, että elämä alkaa vasta päälle nelikymppisenä.
Mä niin tiedän miltä susta tuntuu, minä tossa tilanteessa purin täällä samaa ahdistusta ja sain vastaukseksi kommentteja "mee hoitoon", "toivottavasti et saa koko lasta", "älä enää ikinä lisäänny" jne. jne.
Niin moni äiti unohtaa sen ahdistuksen mikä tossa tilanteessa voi olla

 

[fgh]

Niin moni äiti unohtaa sen ahdistuksen mikä tossa tilanteessa voi olla

Niin moni ei tiedä tuollaisesta ahdistuksesta. Hyvä niin, toisaalta.
Mutta toisaalta sen kokeminen opettaa ymmärtämään.


Hyvä jos aloittajaa helpottaa yhtään.
Minulle tuli heti sellainen kuva, että pulloruokinta ei nyt ole avain onneen, voisi vain ahdistaa enemmän, sillä olet hyvä äiti ja tarjoat läheisillesi parasta.
Ja jos luovut siitä parhaasta, se voi ahdistaa lisää.

 

[en jaksa]

Kiitos vielä! Mun mieli paranee koko ajan kun luen teidän tekstejä, ihanaa että joku ymmärtää eikä yritä kieltää näitä tunteita tai leimata huonoksi tai sairaaksi.

En mä voisi olla imettämättä, tiedän että kun vauva syntyy teen kaikkeni että sillä on hyvä olla.
Pullolle opetan siksi että sitten kun eniten ahdistaa on se mahdollisuus karata vaikka koko päiväksi. Kai sekin helpottaa se ajatus ja tieto siitä vaikkei sitten enää haluaisikaan karata.

 

["yks vaan"]

Kiitos vielä! Mun mieli paranee koko ajan kun luen teidän tekstejä, ihanaa että joku ymmärtää eikä yritä kieltää näitä tunteita tai leimata huonoksi tai sairaaksi.

En mä voisi olla imettämättä, tiedän että kun vauva syntyy teen kaikkeni että sillä on hyvä olla.
Pullolle opetan siksi että sitten kun eniten ahdistaa on se mahdollisuus karata vaikka koko päiväksi. Kai sekin helpottaa se ajatus ja tieto siitä vaikkei sitten enää haluaisikaan karata.

Just näin!

 

["orion"]

Sä voisit hylätä lapses, tai vaikka vain sen vauvan. Tai voisit syöttää pelkkää korviketta ja lähteä töihin heti äitiysloman jälkeen ja jättää vauvan isän hoiviin, välillä vaikka pariksiki viikoksi. Nää mahdollisuudet on aina olemassa.
Mutta näinhän sä et ole tekemässä. Koska et halua tehdä niin, ja sulla on siihen myös syyt. Tee siis näistä asioista juuri sun omia valintoja. Älä suotta koe että sinut ois jotenki ajettu niihin asioihin, ne on todellaki sun omia päätöksiä. Yllätyksiä on tullut vastaan ja tulee jatkossaki, ja ainoastaan sinä määräät sen miten otat ne omassa elämässä vastaan. Suosittelen että älä tappele vastaan, se vaan kuluttaa älyttömästi. Muuta se minkä haluat ja minkä voit muuttaa, ja hyväksy se mitä et voi muuttaa. Helppoja ei oo nää asiat...

Ymmärtääköhän tuosta mun pointtia... Ymmärränköhän itekään.

 

[en jaksa]

Ymmärtää.
Noinhan se on. Kun vaan aina jaksais ajatella noin viisaasti.

 

[kihhhhhh]

ja taas tapaus jossa keskeytys olisi ollut parempi vaihtoehto.

 

["rrr"]

Mitä sä kuvittelet masennuksessa olevan sellaista mitä sulla ei nyt ole? Ei masennus tarkoita sitä että ne tilanteet realiteetit eivät jotenkin ole olemassa, että "se nyt vaan on masentunut", että lääkkeitä kurkkuun naps ja jatkamaan kuten ennenkin.

Tilanteesi ja tunteesi ovat selkeästi todellisia, ei sitä mikään (potentiaalinen) diagnoosi poista tai tee vähemmän todeksi!

Yst.terv.nimim. "vuosia hoin että enhän mä nyt masentunut ole"

 

[en jaksa]

"Masennus eli depressio on mielialahäiriöiden (ICD-10 F3) ryhmään kuuluva psykiatrinen sairaus. Sitä luonnehtii koettu ja usein muillekin nähtävissä oleva apeuden, melankolian, alavireisyyden ja toivottomuuden tila. Masennus usein häiritsee sosiaalista kanssakäymistä ja alentaa elämänlaatua. Masennukseen liittyy monesti myös erilaisia somaattisia oireita, kuten kipua, fyysistä voimattomuutta ja unettomuutta. Masennukseen liittyy usein myös itsetuhoisuus tai itsetuhoiset ajatukset. Masennusta ei pidä kuitenkaan sekoittaa suruun eli elämän traagisia tapahtumia seuraavaan ei-patologiseen reaktioon."

Miten sinä luulet että mun tilannetta auttaisi masennuslääkkeet?

 

["rrr"]

Miten sinä luulet että mun tilannetta auttaisi masennuslääkkeet?

No oikeat lääkkeet yhdistettynä muuhun hoitoon auttaisi viemään sen pahimman epätoivon pois ja veisi sua enemmän sellaiseen psyykkiseen tilaan, jossa kykenet rakentavammalla tavalla pohtimaan tapoja jolla saada elämästäsi miellyttävämpää.

En usko että palstadiagnosoijien tarkoitus on leipoa susta mitään hymyilevä zombie-äitiä, ainakaan minun.

Joka tapauksessa: tilanteeseesi en osaa kauheasti mitään sanoa mutta toivon että pystyt löytämään elämääsi jotain valoa pian. Tsemppiä.

 

[astrolabe]

Kyllähän sie voit luovuttaa kaikki lapset isänsä hoitoon vaikka heti ja vauvankin jo synnyttyään, muuttaa omaan kämppään, omaan itsenäiseen elämään saman tien. Ihan hyvällä suosittelenkin, että jos se on se millä jaksat niin mieluummin hiemqn vieraantunut ja etäinen mutta olemassaoleva ja tyytyväinen äiti kuin kuollut äiti lapsille.

 

[äskeinen]

Kyllähän sie voit luovuttaa kaikki lapset isänsä hoitoon vaikka heti ja vauvankin jo synnyttyään, muuttaa omaan kämppään, omaan itsenäiseen elämään saman tien. Ihan hyvällä suosittelenkin, että jos se on se millä jaksat niin mieluummin hiemqn vieraantunut ja etäinen mutta olemassaoleva ja tyytyväinen äiti kuin kuollut äiti lapsille.

Kyllähän sieki voit luovut vaikk het :headwall:

 

[Sirionful]

Masennusta ei hoideta pelkillä lääkkeillä jos asiasta päättävällä taholla on yhtään järkeä päässä. Jos nää tekstit auttaa sua, niin todennäköisesti myös kasvokkain asioiden purkaminen jonkun kanssa auttais ja sitävarten terapeutit on olemassa. Toki voit tänne edelleen kirjoitella ja suosittelen niin tekemäänkin jos koet että se auttaa. Itse en hakenut apua ajoissa. Koin etten ansaitse sellaista, että minun kuuluu vain pärjätä. Toivoin kovasti, että joku muu olisi tarjonnut minulle sitä apua, mutta niin ei koskaan käynyt. Minun oli vain pakko itse varata se lääkäriaika ja siitä se rumba lähti pyörimään. Ymmärsin, että sinulla on huonoja kokemuksia ammattiauttajista. Tämä on todella kurjaa . Itsellänikin on, mutta ei ne kaikki ole paskoja, joukossa on myös hyviä asiansa osaavia ihmisiä, jotka ei todellakaan hoe sulle, että varmasti sä jaksat kun vaan yrität. Toivottavasti tästä oli edes jotain apua.

 

["hmmm"]

Voi voi. Kiitos vinekistä mutta kun mulle ei puoli tuntia ja lenkit riitä.

Mä haluan vaikka viikoksi ex tempore lomalle, haluan pois arjesta, haluan juhlia joskus, haluan olla yksin joskus pitkiä aikoja ja tehdä mitä mieleen tulee.

En halua enää elää sen mukaan mitä joku muu tarvii!!!!!!!!!

No miehet tekee tuota paljon erottuaan. Entä olisiko teillä mahdollista erota ja hoidatte vuoroviikoin lapset?
Et ole onnellinen ja kyllä silloin miehessäkin on peiliin katsomisen paikka.

 

[madan]

Puhu tuosta vaikka neuvolassa, niin saatat saada keskusteluapua. Se voi auttaa, ihan oikeasti! Ja mitä siinä voi menettää? Ahdistus voi osaksi johtua myös hormoneista ja pahentua synnytyksen jälkeen. Mulla ainakin, parempina päivinä huomasi, että se ahdistus oli minun päässä eikä niissä asioissa joista stressaan.

Pystytkö puhumaan miehelle? Sekin olisi varmasti hyvä. Pystytkö ennen lapsen syntymää ottamaan esim viikonlopun vapaaksi ja lähtemään rentoutumaan, esim kylpylälomalle tai mistä tykkäätkään?

 

[Data]

Kyllähän sieki voit luovut vaikk het :headwall:

Lasten paras tässä taitaa olla etä-äiti. Jos ap kerta ei ole nyt masentunut, niin hän tulee sairastumaan jos ei kuole ennen sitä.

Eri asia jos hän olisi valmis muuttamaan itseään jotta nauttisi lapsistaan. Hän teki suuren virheen hankkiessaan lapset, nyt täytyy minimoida vauriot. Vai onko isä kelvoton suurperheen yksinhuoltajaksi?

 

["yks vaan"]

Lasten paras tässä taitaa olla etä-äiti. Jos ap kerta ei ole nyt masentunut, niin hän tulee sairastumaan jos ei kuole ennen sitä.

Eri asia jos hän olisi valmis muuttamaan itseään jotta nauttisi lapsistaan. Hän teki suuren virheen hankkiessaan lapset, nyt täytyy minimoida vauriot. Vai onko isä kelvoton suurperheen yksinhuoltajaksi?

Mä taas tulkitsen tätä ketjua niin, että ap kyllä pystyy jäämään äidiksi omaan perheeseensä. Tilanne on nyt vain päällä ja viestit sen takia alkupuolella tosi ahdistuneita ja näköalattomia. Mutta purkautuminen täällä on auttanut, ja ap ymmärtää nyt, ettei ole umpikujassa.