Mie en jaksa tuota vauvaa. En vaan jaksa.

Alkuperäinen kirjoittaja hannamaria:
Alkuperäinen kirjoittaja Katja87:
Alkuperäinen kirjoittaja Sabira:
Alkuperäinen kirjoittaja Katja87:
Alkuperäinen kirjoittaja Sabira:
Odotas kun sun vauva tulee uhmaikään.... ;)
Sorry, mut näitä vastauksia en nyt jaksa :(
(Ei pahalla.)
Mulla on noi molemmat - puolivuotias vauva ja uhmaikäinen lapsi, lisäksi viisivuotias ja koululainen. Sori, ei ollut tarkoitus ärsyttää, vaan suhteuttaa asioita. Jaksamista! Sitä tarvitaan... :hug:
Joo, tiedän. Joillain on kymmenenkin lasta, ja jaksavat niiden kans paremmin kuin mie tuon yhden kanssa. Ja sit tulee ihan huono äiti olo kun sitä ees miettii :|

Tää on huonoa huumoria mut kerron silti. Juteltiin miehen kanssa joku kerta päihderiippuvuudesta yms. Ja kuinka eräs 9 lapsen vanhempi ryyppäsi. Mein poika konttasi samaan aikaan kukkapurkkiin ja nosti päänsä posket mullassa. Mä huokaisin että "kyllä mäkin joisin jos näitä olisi 9"... :LOL: :LOL:
:D :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja Katja87:
Alkuperäinen kirjoittaja tuisku77:
Alkuperäinen kirjoittaja Katja87:
Alkuperäinen kirjoittaja Pinnea laiskana:
Ja mie kun olen aina luullu olevani ainut joka ei jaksa kuunnella vauvan (pitkään jatkunutta) itkua.... Mitä on kuullu äitien puhuvan niin kaikki vaan selittää kantaneensa huutavaa vauvaa tuntikausia ympäri huonetta, ilman pienintäkään hermostumisen merkkiä. Juu sehän onnistuukin meikäläiseltä ihan hiton hyvin. :ashamed:
Minä ainakin hermostun silloin tällöin siitä itkusta jos se vaan jatkuu ja jatkuu, alkaa tuntua siltä että inhoan ja vihaan vauvaa. Tulee todella negatiivisia tunteita joskus vauvaa kohtaan (siis ei läheskään aina) Mut ne menee kyl sit nopeesti aina ohi..ja kait tää on ihan normaalia kuitenkin, harva vaan sanoo sen ääneen?

Otahan puheeksi neuvolassa, mulla oli syynä tosiaan tuo synnytyksen jälkeinen masennus. "Normaalisti" äiti kyllä jaksaa rakastaa lastaan vaikeinakin hetkinä..
No kyl mie sitä rakastan, ei se siitä oo kiinni.
en mä siis tarkoittanut ettet rakastaisi.. mutta.. en osaa selittää.. ei noita ajatuksia enää tule uhmaikäisen kanssa, joten uskoisin synnytksen jälkeiseen masennukseen.. kannattaa ainakin ottaa puheeksi?
 
Alkuperäinen kirjoittaja tuisku77:
Alkuperäinen kirjoittaja Katja87:
Alkuperäinen kirjoittaja tuisku77:
Alkuperäinen kirjoittaja Katja87:
Alkuperäinen kirjoittaja Pinnea laiskana:
Ja mie kun olen aina luullu olevani ainut joka ei jaksa kuunnella vauvan (pitkään jatkunutta) itkua.... Mitä on kuullu äitien puhuvan niin kaikki vaan selittää kantaneensa huutavaa vauvaa tuntikausia ympäri huonetta, ilman pienintäkään hermostumisen merkkiä. Juu sehän onnistuukin meikäläiseltä ihan hiton hyvin. :ashamed:
Minä ainakin hermostun silloin tällöin siitä itkusta jos se vaan jatkuu ja jatkuu, alkaa tuntua siltä että inhoan ja vihaan vauvaa. Tulee todella negatiivisia tunteita joskus vauvaa kohtaan (siis ei läheskään aina) Mut ne menee kyl sit nopeesti aina ohi..ja kait tää on ihan normaalia kuitenkin, harva vaan sanoo sen ääneen?

Otahan puheeksi neuvolassa, mulla oli syynä tosiaan tuo synnytyksen jälkeinen masennus. "Normaalisti" äiti kyllä jaksaa rakastaa lastaan vaikeinakin hetkinä..
No kyl mie sitä rakastan, ei se siitä oo kiinni.
en mä siis tarkoittanut ettet rakastaisi.. mutta.. en osaa selittää.. ei noita ajatuksia enää tule uhmaikäisen kanssa, joten uskoisin synnytksen jälkeiseen masennukseen.. kannattaa ainakin ottaa puheeksi?
Ei tuollaiset ajatukset välttämättä masennusta ole. vauvan itku vaan usein on sellainen mitä on vaikea kuunnella. Ja jos se vaan jatkuu ja jatkuu vaikka tekee mitä... Uhmaikäisen kanssa on eri juttu.
 
Tiedän että masennusta ei masentunut yleensä itse tunnista, mut mie en silti ihan oikeesti usko että oon masentunut. Nää miun tuntemukset ei oo jokapäiväisiä, niitä tulee harvakseltaan...
Ja tosiaan sepä siinä just onkin kun tulee niin neuvoton olo, kun ei osaa tehdä sille itkulle mitään, sit siitä turhautuu jne...
 
ymmärrän ihan täysin, oma poikani ei huutanut vauvana ollessaan mutta nyt pukkaa ilmeisesti jotain uhmaa, mikä on ihan vierasta miulle, että tuo poika kiukkuais ja raivois. viimeeks 5 minuuttia sitten meni hermo ja tosi pahasti, passitin pojan yläkertaan isänsä luo ja käskin pysyä siellä. vain sen takia, että hermo meni siihen kiukkuamiseen ja huutamiseen. sitä kun tarpeeksi kauan kuuntelee siihen väsyy, oikeesti. tärkeää on että pääset sitä väsymystä purkamaan johonkin. et varmasti vihaa lastasi, vaan vihaat sitä tilannetta ja tunnetta, minkä se huutaminen aiheuttaa. voimia eteenpäin!!! kyllä se joskus loppuu!!!trust me!
 
vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Katja87:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
eikö teillä ole sitä takaisinvirtausta. jos se tekee kipuja? ainakin niin hyvällä kaverilla. vauva itki ja paljon.
On, mut ei kait se takaisinvirtaus aiheuta kipua :eek:
Ei lääkäri mitään sellaisesta puhunut.
niin, no tällä mun tutun vauvalla takaisinvirtaus sitten selitti miksi lapsi oli itkeny monta kuukautta.
 
tiedän tunteen :hug: meillä autto vain aika ja aika... kurjaa mutta totta :| sä voit kyllä tuoda pikkuisen tänne, just lähti kyläilemästä 2kk kaveri, olis tolle meijän 2 v uhmikselle vähän seuraa :heart: :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Katja87:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
eikö teillä ole sitä takaisinvirtausta. jos se tekee kipuja? ainakin niin hyvällä kaverilla. vauva itki ja paljon.
On, mut ei kait se takaisinvirtaus aiheuta kipua :eek:
Ei lääkäri mitään sellaisesta puhunut.
Meidän tytöllä ollut samaa vaivaa, ei todellakaan aiheuta kipuja. Antibiootti voi tietysti masua vaivata, koita maitohappokapseleita. Ja musta on hienoa, että tunnistat nuo negatiivisetkin tunteet, ne kuuluvat myös siihen äitiyteen. Ei kaikki ole aina niin auvoista ja silti se ei tee kenestäkään masentunutta. Joku sanoi ettei uhma-ikäistä kohtaan tunne enää niinkään vihaa. Uskallan kyllä väittää toista.. Mä olin ainakin välillä ihan täynnä sitä vauvaitkua ja vieläkin olen ihan täynnä välillä sitä ulinaa ja kiukuttelua.
Jaksamista sinulle! Hienoa myös, että annat vauvan myös isukin hoitoon etkä koita väkisin jaksaa!
:hug: Vauvan jatkuva itku on toooodella hermoja raastavaa..
 
annan yhden kokeilemisenarvoisen vinkin tuohon, että itku ei lopu. en väitä, että toimii juuri teidän vauvalla, mutta meillä on toiminut. eli vauva syliin lähelle esim. keittiön vesihanaa. hana siis auki melkein täysillä. muistuttaa jotenkin kohdunsisäisiä ääniä ja rauhoittaa. meillä jopa nukahdettiin usein tuohon, tosin usein kyllä myös herättiin samantien jos yritti liian nopeasti sulkea hanaa tai lähteä pois.
 
mulla on ihan samat negatiiviset ajatukset tullu kun olen ollut tosi väsy.eka lapseni huusi tosi paljon!korvikkeet ei sopinut yhtään hälle ja maha meni tosi kovaksi,että kakka oli ihan kiveä..tokan lapsen kanssa ei ollut mittään ongelmia kun oli pelkällä rinnalla ja aina kun itki niin tissi suuhun :whistle:
vaavillasi on todennäköisesti masu tosi kipeä ja tiedän että se huuto on rankkaa!!voimia :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja :
annan yhden kokeilemisenarvoisen vinkin tuohon, että itku ei lopu. en väitä, että toimii juuri teidän vauvalla, mutta meillä on toiminut. eli vauva syliin lähelle esim. keittiön vesihanaa. hana siis auki melkein täysillä. muistuttaa jotenkin kohdunsisäisiä ääniä ja rauhoittaa. meillä jopa nukahdettiin usein tuohon, tosin usein kyllä myös herättiin samantien jos yritti liian nopeasti sulkea hanaa tai lähteä pois.
juu ekan kanssa tein niin,että laitoin sitterin kanssa suihku huoneeseen ja suihku auki.tepsi ihan hyvin.paitsi silloin kuin masu oli tosi kipeä.
 
voimia :hug: tulee ihan mieleen kuopuksen vauva ajat....oli tosi rankkaa.mulla ainakin jäänyt sellaiset traumat etten tiedä uskallanko enää lasta tehdä,vaikka nyt kyllä olis mieskin apuna...mutta silti..

todella rankkaa on kun vauva vaan itkee :(
 
vieras
Meidän kuopus (nyt jo 2v ) oli myös huono nukkuja ja muistankin ekasta puolesta vuodesta vain ne 2-3 tunnin vaunulenkit kun neiti nukkui vain liikkuvissa vaunuissa =)
Jos en jaksanut lenkkeillä ja neiti ei siis nukkunut kunnon päiväunia niin loppupäivä, ilta ja yö olivat yhtä huutoa.

 
hiih
kyllä minunkin maha olis kipeä, jos menis koko ajan estolääkitys. kannattaa varmaan vähentää kahvinjuontia, ja alkaa antaan maitohappoo. ootko varma ettei vauvan ole nälkä? mitä korviketta saa? tuttelista tulee usein mahavaivoja.
 
Kuka neropatti heitti että ootas kun vauvasi tulee uhmaikään?? :whistle:

Mä voin kertoa: neiti oli vähän alta vuosikkaana tosi itkuinen. Jostain puolesta vuodesta 10 kk huusi kaikki illat, jos päästiin kahden tunnin itkulla, se oli vähän. Eikä se ollut mitään pienti nirinnarinaa, vaan aivan suoraa huutoa, niin että mulla meinasi levitä pää kanssa moneen otteeseen. Mä vakuutin ja olen päiväkirjaankin kirjoittanut että mä en tee ainoatakaan lasta enää koskaan, en vaikka mikä tulisi. Olin aivan loppu ja kypsä ja olisin voinut välillä heittää lapsen ikkunasta ulos, sanoin monesti että tajuan täysin äitiä joka tukehduttaa vauvansa esim tyynyyn tai muuten vaientaa lapsensa. Sen jälkeen uhmakohtauksetkin on olleet kovia, niin että itkua väännän täällä sen kanssa monesti. Mutta: mikään niistä uhmakausista ei ole ollut lähellekään niin raivostuttavaa, energiaa vievää ja turhauttavaa kuin ne mustien kuukausien iltahuudot olivat. Mä inhosin niitä, inhosin sitä lasta ja lopetin itse nukkumisen, ettei tarvisi herätä seuraavaan päivään jolloin koittaa taas uusi ilta.

Onneksi kuopus ei ole ihan sitä lajia.
 
Paljon itkevän ja valvottavan refluksilapsen äiti
Alkuperäinen kirjoittaja Katja87:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
eikö teillä ole sitä takaisinvirtausta. jos se tekee kipuja? ainakin niin hyvällä kaverilla. vauva itki ja paljon.
On, mut ei kait se takaisinvirtaus aiheuta kipua :eek:
Ei lääkäri mitään sellaisesta puhunut.

Kyllä vaan aiheuttaa... Itku on yksi oireilu. Se vatsasta nouseva happo polttelee siellä ruokatorvessa, ja saattaa hoitamattomana jopa aiheuttaa solumuutoksia. Se on tavallaan pahemmanlaatuista närästystä. Joten kyllä hyvinkin tuo itkuisuus selittyisi refluksilla(takasinvirtaus). Onko lapsella lääkitys vaivaan? Jos on, jospa se ei olekaan riittävä/oikea? Onko lapsen sängynpäätyä nostettu tarpeeksi ylös? Meidän lapsella refluksi vaivannut vauvasta asti, ja tuo itkuisuus johon mikään ei tunnu auttavan, ja nieleskely, oli yksi tärkeimmistä oireista, joista lääkäri alkoi epäilemään ko sairautta. Eipä se lapsi sitä tissiä huoli kun on kipeä olo... Vesi auttaa jonnin verran, hetkeksi, siihen poltteluun. Sinuna, aapee, veisin lapsen uudelleen lääkärin luokse. Lääkitys olsi hyvä tarkistaa-perheen ja potilaan itsensä vuoksi. Solumuutokset voivat johtaa ruokatorven syöpään, siksi lääkitys on tärkeää. Jos lapsen vanhetessakaan vaiva ei parane itsestään (usein näin käy), voi ainut keino olla leikkaus. Otathan lapsesi sairauden sen vaatimalla vakavuudella huomioon. Hänen paranemisensa/olonsa helpottuminen on sinusta kiinni. Hän ei osaa itse kertoa mihin sattuu. Voimia teille!
 
vieras (vierailija)
Katja87, olet rohkea kun uskallat asiastasi puhua ja käydä sitä läpi rehellisesti. Juuri siitä syystä itsekin koin huonommuutta kun joskus oli olo etten jaksa lastani. Sitä ajattelee olevansa huonompi äiti kuin muut, kyllähän ne muutkin pärjäävät isojenkin lapsikatraiden kanssa. Mutta kun me ihmiset olemme erilaisia, ja aivan varmasti jokainen äiti käy samoja juttuja läpi - toiset eivät vain uskalla sitä sanoa. Eli Katja87, olet rohkea. Ja mikäli niitä tuntemuksia tulee enemmän ja enemmän, se tarkoittaa vain sitä että olet väsynyt siihen miten paljon vauva vaatii. Onhan kotiäitinä oli täysin erilaista kuin mikään muu, siinä ei duunipäivä lopu vaan päivystys jatkuu ja jatkuu ja jatkuu... Mutta muistathan, että tuo sinun olosi saattaa myös olla jonkinasteista synnytyksenjälkeistä masennusta. Puhu neuvolassa, he kyllä ohjaavat eteenpäin. Eikä lääkkeiden syöminen ole heikkouden merkki, siis mikäli sinulle lääkehoitoa suosittelevat. Päinvastoin, aina on rohkeaa ymmärtää tunnustaa heikkoutensa. Toivon sinulle kaikkea hyvää - ja ennenkaikkea itkuttomia öitä, jotta saat nukutuksi. Iso halaus sinulle, ja voimia! (Sillä eihän tämä ole mikään Suomen paras äiti - kilpailu, vaan elävää elämää ongelmineen.)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Katja87:
Alkuperäinen kirjoittaja illuusia:
Meille kätilö "suositteli" hevimusiikkia vauvan rauhoittamiseen, mieshän tietysti oli tästä aivan innoissaan.. :whistle:
Mutta siis, se basson jytke ja matalat soundit eivät kyllä ainakaan meidän poikaa haitanneet, usein soi musiikki ja poika nukkui tyytyväisenä.
Toivottavasti tuo pian menisi teillä ohi, jaksamisia!! :)
Tätä ei olekaan vielä kokeiltu...jospa täällä ei oo tarpeeks kova meteli niin se ei siks nukahda :D
Meille neuvola suositteli imuria tai hiustenkuivaajaa. Yliväsynyt vauva kiinnostui äänestä, alkoi kuuntelemaan hiljaista hurinaa ja kappas, nukahti :whistle: Hullullehan se kuulosti, mutta vielä hullumpaa, se toimi :xmas:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Paljon itkevän ja valvottavan refluksilapsen äiti :
Alkuperäinen kirjoittaja Katja87:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
eikö teillä ole sitä takaisinvirtausta. jos se tekee kipuja? ainakin niin hyvällä kaverilla. vauva itki ja paljon.
On, mut ei kait se takaisinvirtaus aiheuta kipua :eek:
Ei lääkäri mitään sellaisesta puhunut.

Kyllä vaan aiheuttaa... Itku on yksi oireilu. Se vatsasta nouseva happo polttelee siellä ruokatorvessa, ja saattaa hoitamattomana jopa aiheuttaa solumuutoksia. Se on tavallaan pahemmanlaatuista närästystä. Joten kyllä hyvinkin tuo itkuisuus selittyisi refluksilla(takasinvirtaus). Onko lapsella lääkitys vaivaan? Jos on, jospa se ei olekaan riittävä/oikea? Onko lapsen sängynpäätyä nostettu tarpeeksi ylös? Meidän lapsella refluksi vaivannut vauvasta asti, ja tuo itkuisuus johon mikään ei tunnu auttavan, ja nieleskely, oli yksi tärkeimmistä oireista, joista lääkäri alkoi epäilemään ko sairautta. Eipä se lapsi sitä tissiä huoli kun on kipeä olo... Vesi auttaa jonnin verran, hetkeksi, siihen poltteluun. Sinuna, aapee, veisin lapsen uudelleen lääkärin luokse. Lääkitys olsi hyvä tarkistaa-perheen ja potilaan itsensä vuoksi. Solumuutokset voivat johtaa ruokatorven syöpään, siksi lääkitys on tärkeää. Jos lapsen vanhetessakaan vaiva ei parane itsestään (usein näin käy), voi ainut keino olla leikkaus. Otathan lapsesi sairauden sen vaatimalla vakavuudella huomioon. Hänen paranemisensa/olonsa helpottuminen on sinusta kiinni. Hän ei osaa itse kertoa mihin sattuu. Voimia teille!

Siis pojalla on takaisinvirtausta virtsateissä...mikä aiheuttaa helposti pissatulehduksia...
Ei takaisinvirtausta ruokatorvessa.
 

Yhteistyössä