Mie en jaksa tuota vauvaa. En vaan jaksa.

kuulostaa ihan meidän esikolta. se huus aina. sylissä, autossa, vaunuissa... Varsinki vaunuissa. Ainut missä tuntu kiljunta-kohtauksen aikana olevan hyvä oli iskän kädellä silleen et peppu oli kyynästaipeessa ja rinta lepäs kämmenellä, oli siis silleen pystyasennossa..

ja tuota vyöhyketerapiaa suosittelen minäkin, meillä käytettiin kakkosta kaverin mutsin luona joka sit opetti otteet mullekkin..

ja tuosta korvikkeesta, meillä esikko sai siitä järkyt vatsavaivat, johtuen palmuöljyallergiasta, junnulleha n ei korviketta annettukkaan maitoallergian takia.

jakamista kovasti, tuo on kyllä asia joka ei katoa mielestä ihan hevin..

 

Liinaan tottuminen voi lapsella kestää hetken, kokeile vielä kärsivällisesti, helpottaa suuresti kun siinä saa kuljettaa. Onhan varmasti liina tarpeeksi tiukkan sidottu? Se voi alkuun tuntua hurjalta se oikea tiukkuus

 

Tuttu tunne esikoisen vauva-ajalta :/ Ihan hirveetä, mutta usko tämä: Se helpottaa kyllä. Jossain vaiheessa. Jaksamista!

 

Kokeile sitä meteliä, mitä jo mainittiinkin. Meillä poitsu ( nyt 5,5 kk ) nukahti/nukahtaa edelleen astianpesukoneen ääneen, imurointiin ja radioon. Meidän astianpesukone pitää järjetöntä mekkalaa, imuri on aikas vanha ja kanssa kovaääninen eli olin tosi onnellinen ettei niitä olla vaihdettu uudempiin ja hiljaisempiin!

 

Jos d-vitamiini ei sovi? Selvästi vatsavaivaa.

 

Ja mie kun olen aina luullu olevani ainut joka ei jaksa kuunnella vauvan (pitkään jatkunutta) itkua.... Mitä on kuullu äitien puhuvan niin kaikki vaan selittää kantaneensa huutavaa vauvaa tuntikausia ympäri huonetta, ilman pienintäkään hermostumisen merkkiä. Juu sehän onnistuukin meikäläiseltä ihan hiton hyvin. :ashamed:

 

Ja mie kun olen aina luullu olevani ainut joka ei jaksa kuunnella vauvan (pitkään jatkunutta) itkua.... Mitä on kuullu äitien puhuvan niin kaikki vaan selittää kantaneensa huutavaa vauvaa tuntikausia ympäri huonetta, ilman pienintäkään hermostumisen merkkiä. Juu sehän onnistuukin meikäläiseltä ihan hiton hyvin. :ashamed:

Minä ainakin hermostun silloin tällöin siitä itkusta jos se vaan jatkuu ja jatkuu, alkaa tuntua siltä että inhoan ja vihaan vauvaa. Tulee todella negatiivisia tunteita joskus vauvaa kohtaan (siis ei läheskään aina) Mut ne menee kyl sit nopeesti aina ohi..ja kait tää on ihan normaalia kuitenkin, harva vaan sanoo sen ääneen?

 

Odotas kun sun vauva tulee uhmaikään....

 

Odotas kun sun vauva tulee uhmaikään....

Sorry, mut näitä vastauksia en nyt jaksa
(Ei pahalla.)

 

Joo, negatiivisia tunteita tulee. Välillä tuli mietittyä, että mihin soppaan sitä onkaan lusikkansa pistänyt... Onneksi mies otti pojan niin, että sai itse välillä katsoa vaikka telkkaria tai lukea tai vain olla. Minulla helpotti oloa se, kun päätin, että antaa lapsen huutaa. Pidin vain sylissä ja en koettanutkaan saada itkua loppumaan, kun sille itkulle ei mitään voinut. Jotenkin sitä vain sitten jaksoi paremmin.

 

Meillä tytär 6kk ja 4kk vain huusi. Koliikkia meinaan et olisi ollut. Mulla synnytyksen jälkeinen masennus, lääkitys on nyt. Vieläkin on vaativaisin vauva mitä mulla on koskaan ollut - mutta niin ihana! Yritä jaksaa pari kuukautta ja vauvasi on jo aika seurallinen ja elämä helpottuu PALJON! jaksamis :hug: Saa laittaa yytä

 

Joo, negatiivisia tunteita tulee. Välillä tuli mietittyä, että mihin soppaan sitä onkaan lusikkansa pistänyt... Onneksi mies otti pojan niin, että sai itse välillä katsoa vaikka telkkaria tai lukea tai vain olla. Minulla helpotti oloa se, kun päätin, että antaa lapsen huutaa. Pidin vain sylissä ja en koettanutkaan saada itkua loppumaan, kun sille itkulle ei mitään voinut. Jotenkin sitä vain sitten jaksoi paremmin.

Joo. Niin kuin nytkin onneksi mies tuolla hyssyttelee vauvaa, ja mie kävin lenkillä, ja jysähdin tähän koneelle. Kohta meen suihkuun vielä löträämään, ja sen jälkeen luultavasti jaksan kuunnella taas illan huutoa tarvittaessa

 

Odotas kun sun vauva tulee uhmaikään....

Sorry, mut näitä vastauksia en nyt jaksa
(Ei pahalla.)

Mulla on noi molemmat - puolivuotias vauva ja uhmaikäinen lapsi, lisäksi viisivuotias ja koululainen. Sori, ei ollut tarkoitus ärsyttää, vaan suhteuttaa asioita. Jaksamista! Sitä tarvitaan... :hug:

 

oliko sun vauva siellä sairaalassa hoidossa, onko sillä joku sairaus?

 

Ja mie kun olen aina luullu olevani ainut joka ei jaksa kuunnella vauvan (pitkään jatkunutta) itkua.... Mitä on kuullu äitien puhuvan niin kaikki vaan selittää kantaneensa huutavaa vauvaa tuntikausia ympäri huonetta, ilman pienintäkään hermostumisen merkkiä. Juu sehän onnistuukin meikäläiseltä ihan hiton hyvin. :ashamed:

Minä ainakin hermostun silloin tällöin siitä itkusta jos se vaan jatkuu ja jatkuu, alkaa tuntua siltä että inhoan ja vihaan vauvaa. Tulee todella negatiivisia tunteita joskus vauvaa kohtaan (siis ei läheskään aina) Mut ne menee kyl sit nopeesti aina ohi..ja kait tää on ihan normaalia kuitenkin, harva vaan sanoo sen ääneen?

Otahan puheeksi neuvolassa, mulla oli syynä tosiaan tuo synnytyksen jälkeinen masennus. "Normaalisti" äiti kyllä jaksaa rakastaa lastaan vaikeinakin hetkinä..

 

Odotas kun sun vauva tulee uhmaikään....

Sorry, mut näitä vastauksia en nyt jaksa
(Ei pahalla.)

Mulla on noi molemmat - puolivuotias vauva ja uhmaikäinen lapsi, lisäksi viisivuotias ja koululainen. Sori, ei ollut tarkoitus ärsyttää, vaan suhteuttaa asioita. Jaksamista! Sitä tarvitaan... :hug:

Joo, tiedän. Joillain on kymmenenkin lasta, ja jaksavat niiden kans paremmin kuin mie tuon yhden kanssa. Ja sit tulee ihan huono äiti olo kun sitä ees miettii :|

 

oliko sun vauva siellä sairaalassa hoidossa, onko sillä joku sairaus?

Joo, oli. Sillä oli pissatulehdus silloin, ja sillä menee nyt antibiootti siihen estolääkityksenä. Se on varmasti yksi asia mikä käy mahaan sillä, lääkettä on jo kerran vaihdettu.

 

Jaksamishalaus sinulle Katja. Rankka vaihe on tuo, tiedän kyllä. Entäs jos kokeilisitte vyöhyketerapiaa kuitenkin?

Tuokin vaihe menee ohi, laiha lohtu tällä hetkellä, mutta totta!

Kaikkea hyvää teille

 

Ja mie kun olen aina luullu olevani ainut joka ei jaksa kuunnella vauvan (pitkään jatkunutta) itkua.... Mitä on kuullu äitien puhuvan niin kaikki vaan selittää kantaneensa huutavaa vauvaa tuntikausia ympäri huonetta, ilman pienintäkään hermostumisen merkkiä. Juu sehän onnistuukin meikäläiseltä ihan hiton hyvin. :ashamed:

Minä ainakin hermostun silloin tällöin siitä itkusta jos se vaan jatkuu ja jatkuu, alkaa tuntua siltä että inhoan ja vihaan vauvaa. Tulee todella negatiivisia tunteita joskus vauvaa kohtaan (siis ei läheskään aina) Mut ne menee kyl sit nopeesti aina ohi..ja kait tää on ihan normaalia kuitenkin, harva vaan sanoo sen ääneen?

Otahan puheeksi neuvolassa, mulla oli syynä tosiaan tuo synnytyksen jälkeinen masennus. "Normaalisti" äiti kyllä jaksaa rakastaa lastaan vaikeinakin hetkinä..

No kyl mie sitä rakastan, ei se siitä oo kiinni.

 

oliko sun vauva siellä sairaalassa hoidossa, onko sillä joku sairaus?

Joo, oli. Sillä oli pissatulehdus silloin, ja sillä menee nyt antibiootti siihen estolääkityksenä. Se on varmasti yksi asia mikä käy mahaan sillä, lääkettä on jo kerran vaihdettu.

no voi harmi, toivotaan että pikkuinen paranee pian ja pääsette ihan oikeesti nauttimaan toisistanne.

 

Mä en keksiä mitään neuvoa, jota ei olisi jo aikaisemmin annettu. Kovasti voimia toivottelen!! :hug:

 

koeta jaksaa :hug: tuttu tunne,keskimmäinen huusi yötäpäivää monta kuukautta...kyllä se joskus helpottaa :wave:

 

Ja mie kun olen aina luullu olevani ainut joka ei jaksa kuunnella vauvan (pitkään jatkunutta) itkua.... Mitä on kuullu äitien puhuvan niin kaikki vaan selittää kantaneensa huutavaa vauvaa tuntikausia ympäri huonetta, ilman pienintäkään hermostumisen merkkiä. Juu sehän onnistuukin meikäläiseltä ihan hiton hyvin. :ashamed:

Minä ainakin hermostun silloin tällöin siitä itkusta jos se vaan jatkuu ja jatkuu, alkaa tuntua siltä että inhoan ja vihaan vauvaa. Tulee todella negatiivisia tunteita joskus vauvaa kohtaan (siis ei läheskään aina) Mut ne menee kyl sit nopeesti aina ohi..ja kait tää on ihan normaalia kuitenkin, harva vaan sanoo sen ääneen?

se on ihan normaalia!ihmisillä vaan on taipumusta kaunistella puheissaan..meilläkin on nuo tunteet varsin hyvin muistissa vielä,mutta nyt ollaan jo aateltu että jossain vaiheessa niitä lapsia saa tulla lisääkin.se kummasti kannustaa kun tietää että ne kyllä loppuu ne itkut jossain vaiheessa..

meillä poika huusi kans ihan hirveesti,nukku päivisin tosi paljon mut alotti huutamisen illalla ja monesti päästiin nukkumaan vasta viiden aikaa aamuyöstä.hirveintä kai siinä huudossa on kun ei voi tehdä mitään,musta tuntu et oon ihan epäonnistunu äitinä kun en voi helpottaa lapsen oloa,ja välillä tuntu etten jaksa koko lasta enää..

käytä kaikki apujoukot mitä vaan saat,mä tein sen virheen et kuvittelin et mun pitää olla joku superäiti enkä voi antaa muiden hoitaa vauvaa vaikka se ois varmasti auttanu jaksamaan :hug:

 

Odotas kun sun vauva tulee uhmaikään....

Sorry, mut näitä vastauksia en nyt jaksa
(Ei pahalla.)

Mulla on noi molemmat - puolivuotias vauva ja uhmaikäinen lapsi, lisäksi viisivuotias ja koululainen. Sori, ei ollut tarkoitus ärsyttää, vaan suhteuttaa asioita. Jaksamista! Sitä tarvitaan... :hug:

Joo, tiedän. Joillain on kymmenenkin lasta, ja jaksavat niiden kans paremmin kuin mie tuon yhden kanssa. Ja sit tulee ihan huono äiti olo kun sitä ees miettii :|

Tää on huonoa huumoria mut kerron silti. Juteltiin miehen kanssa joku kerta päihderiippuvuudesta yms. Ja kuinka eräs 9 lapsen vanhempi ryyppäsi. Mein poika konttasi samaan aikaan kukkapurkkiin ja nosti päänsä posket mullassa. Mä huokaisin että "kyllä mäkin joisin jos näitä olisi 9"...

 

:hug: