Menetän aina ystäväni -enkä tiedä miksi

[olen turhautunut]

Minulla on ollut aina varsin vähän ystäviä, ja ongelmana on se, että ne vähätkin ystävät, joita olen joskus onnistunut saamaan tuntuvat aina jossain vaiheessa häviävän elämästäni.

Ja tiedostan hyvin sen, että vian täytyy olla minussa, sillä kyllähän ihmiset yleensä pystyvät säilyttämään ystävyyssuhteensa vaikka elämäntilanteet ja muut sellaiset muuttuisivatkin. Ainoa ongelma on vain se, että minulla ei ole sitten minkäänlaista käsitystä siitä, mitä niin sanotusti teen väärin; mikä sai esimerkiksi yhden entisen ystäväni lopettamaan yhteydenpidon sen jälkeen, kun hän muutti toiseen kaupunkiin, tai toisen, josta ei kuulu mitään, sen jälkeen kun hän sai lapsia. (Ja ne lapset ovat jo useamman vuoden vanhoja, joten ei tässä nyt enää voi olla kyse siitäkään, että vauva vei yöunet ja kaiken energian).

Olen koittanut sekä suoraan, että epäsuoraan ottaa selville, että olenko loukannut heistä kumpaakaan jollain tavalla, tai siis ylipäänsä halunnut selvittää,että onko parempi sitten kokonaan pistää välit poikki. Kumpikin vain sanoo, että ei missään nimessä, ja että on vain ollut muita kiireitä, että ei ole ehtinyt soitella yms.

Mutta ilmeisesti olen kuitenkin tehnyt jotain loukkaavaa ja väärää, koska kummastakaan ei kuulu mitään, ellen minä ole se joka soittaa, tai lähettää sähköpostia. Nyt vain sitten pitäisi keksiä, että mikä se minun vikani ja virheeni on, jotta ei enää uudelleen kävisi näin.

 

[Keittiönoita]

Luultavasti et ole tehnyt mitään väärin. Toiseen kaupunkiin muuttanut ystäväsi löysi uudesta kotikaupungistaan uusia ystäviä ja vietää heidän kanssaan aikaansa. Ystäväsi, joka sai lapsia, sai uusia ystäviä lähistönsä muista pienten lasten äideistä ja viettää heidän kanssa aikaansa. Aikaa ei jää enää vanhoille ystäville, varsinkaan, jos etäisyydet ovat pitkiä. Ihminen voi lähentyä ja etääntyä ystävistään sen mukaan, miten paljon heidän kanssaan viettää aikaansa ja pitää yhteyttä.

 

[Adii]

Yritätkö liikaa? Tiedän pari tällaista tyyppiä jotka yrittävät väen vängällä kaveerata. Minulla vaan ainakin on sellainen "kiintiö" siitä, kuinka montaa läheistä ystävää jaksan itselläni pitää. Siis kyllä kaikkien kanssa voi kaveri olla, mutta läheiseen ystävyyteen tarvii kyllä muutakin, eikä läheisiä ystäviä voi olla kovin montaa.

Vai oletko sellainen joka puhuu vaan itsestään tai omista asioistaan, ei tajua lähteä kotiin kylästä kun vihjataan jne?

Ja mikä sinusta on "ystävyyttä?" Minusta ystävyyssuhteet vaativat aikaa ja tilaa. Minulla on ystäviä joiden kanssa en saata vuoteenkaan olla missään tekemisissä, mutta silti kun "palaamme asiaan" tuntuu kuin olisimme juuri olleet tekemisissä.

 

[ap.]

Yritätkö liikaa? Tiedän pari tällaista tyyppiä jotka yrittävät väen vängällä kaveerata. Minulla vaan ainakin on sellainen "kiintiö" siitä, kuinka montaa läheistä ystävää jaksan itselläni pitää. Siis kyllä kaikkien kanssa voi kaveri olla, mutta läheiseen ystävyyteen tarvii kyllä muutakin, eikä läheisiä ystäviä voi olla kovin montaa.

Vai oletko sellainen joka puhuu vaan itsestään tai omista asioistaan, ei tajua lähteä kotiin kylästä kun vihjataan jne?

Ja mikä sinusta on "ystävyyttä?" Minusta ystävyyssuhteet vaativat aikaa ja tilaa. Minulla on ystäviä joiden kanssa en saata vuoteenkaan olla missään tekemisissä, mutta silti kun "palaamme asiaan" tuntuu kuin olisimme juuri olleet tekemisissä.

En mielestäni yritä liikaa. Usein on mennyt pitkähköjäkin aikoja, että en ole soittanut ystävilleni tai muuta sellaista. Ja mitä tulee itsestä puhumiseen, niin joskus minun on jopa sanottu olevan liiankin vähäpuheinen omista asioistani, vaikka olenkin kuulemma hyvä kuuntelija yms. (Syynä tähän juurikin tuo, että omista asioista ja ongelmista kertominen on epäkohteliasta).

Ja mitä tulee noihin pitkiin taukoihin, niin onhan se tietysti normaalia, että tilanne muuttuu muuttojen ja perheen perustamisen myötä, ja ei silloin ole enää niiin paljon aikaa, mutta omassa tapauksessani se muutos entiseen oli niin selkeää, että siihen väkisinkin kiinnitti huomiota

 

[Keittiönoita]

En mielestäni yritä liikaa. Usein on mennyt pitkähköjäkin aikoja, että en ole soittanut ystävilleni tai muuta sellaista. Ja mitä tulee itsestä puhumiseen, niin joskus minun on jopa sanottu olevan liiankin vähäpuheinen omista asioistani, vaikka olenkin kuulemma hyvä kuuntelija yms. (Syynä tähän juurikin tuo, että omista asioista ja ongelmista kertominen on epäkohteliasta).

Ja mitä tulee noihin pitkiin taukoihin, niin onhan se tietysti normaalia, että tilanne muuttuu muuttojen ja perheen perustamisen myötä, ja ei silloin ole enää niiin paljon aikaa, mutta omassa tapauksessani se muutos entiseen oli niin selkeää, että siihen väkisinkin kiinnitti huomiota

Voisiko johtua siitä, että näiden ystäviesi ystäväkiintiö on täynnä? Niinkuin Adiikin edellä sanoi, niin ystävyyssuhde vaatii aikaa ja panostusta eikä kovin monen ystävän kanssa yksinkertaisesti ehdi tehdä sitä. Varsinkin, jos on työ, koti, perhe ja muut läheiset viemässä aikaa.

 

["vieras"]

Mä kuulun sun kaltaisiin ystäviin.. en loukkaa muita, olen mukava ja huumorintajuinen (ainakin omasta mielestäni Mutta.. monet ystävät ovat kuitenkin hävinneet ajan myötä. Jos en soittelisi nille vähille ihmisille, mitä minulla on, tuskin kukaan kukaan soittaisi koskaan minulle Olen jotenkin hyväksynyt tämän.. en kai vaan osaa olla suosittu, joka kerää ystäviä ympärilleen, olen joku hätävara.. :/ Tai sitten olen vaan tutustunut vääriin ihmisiin, enkä ole vielä löytänyt samanhenkistä seuraa Olisikin niin!

 

["vieras"]

Mä olen sellainen ihminen, joka on tosi huono pitämään yhteyttä - edes niihin läheisimpiin ystäviin. Olen kiitollinen sinun kaltaisistasi kavereista, jotka soittelevat, vaikka itse en sitä tee. Kyllähän sinä varmaan huomaat, kun juttelette, onko yhteydenottosi ollut mieleinen vai ei.