Meneekö synnytys ilman puudutusta?

  • Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti
Ksantippa S.
Näistä vastauksista voimme päätellä, että se on yksilöllistä, joten minä omalta kohdaltani päätän että kokeilen ilman puudutusta, jos vaan mahdollista. Sanokaa vaikka marttyyriksi, ihan sama, ei vaikuta päätökseeni.
Tervetuloa vain "marttyyrien kerhoon" :) . Ainahan synnytyksessä voi tapahtua mitä vain ja kivunlievitys tulla tarpeeseen, mutta mielestäni on aika hyvä lähtökohta lähteä ennakkoluulottomasti katsomaan, millaista se kipu oikein on.

Minulle ainakin oli yllätys, kuinka tavattoman hyvin kehon oma kivunlievitys toimi. Silloin kun supistus ei ollut päällä, oli suorastaan euforinen olo. Hoin miehelle: "ei satu mihinkään, ikinä ei ole tuntunut näin hyvältä". Uskon kyllä, että epiduraalikin oikealla hetkellä otettuna tekee samantapaisen autuuden...
 
Näistä vastauksista voimme päätellä, että se on yksilöllistä, joten minä omalta kohdaltani päätän että kokeilen ilman puudutusta, jos vaan mahdollista. Sanokaa vaikka marttyyriksi, ihan sama, ei vaikuta päätökseeni.
Tottakai kannattaa niitä puudutteita miettiä vasta kun sille tuntuu, siinä hetkessä. Eihän sitä buranaakaan oteta, ellei sille tarvetta ole...
 
Rollolainen
[QUOTE="eowyn";23730286]Peesi.

Viisaudenhampaan poisto on lääketieteellinen toimenpide, synnytys ihmisen keholle normaali ruumiintoiminto. Itse en uskaltaisi riskeeraata terveyttäni tai syntyvän lapseni terveyttä kovin heppoisin perustein. Lääkkeetön synnytys tuntui minusta turvallisimmalta ja turvallisuudentunne taas teki touhusta jopa mielekästä.[/QUOTE]

ainakin mä huomasin sen että KÄYNNISTETYT synnytykset olivat kivuliaampia, silloin piti ottaa niiitä lääkityksiä. Ja kyllä sektiossa on PAKKO ottaa lääkitys
 
"Jenis"
näin.
Ja kyllä mä ainakin voin sanoa olevani tietyllä tapaa ylpeä siitä, että pärjäsin ilman puudutuksia. Kyse ei ole siitä, että kokisin itseni paremmaksi kuin muut vaan siitä, että ylitin itseni. Pystyin johonkin mihin koskaan en olisi voinut kuvitella pystyväni.
Peesailen. Mä en tajua miksi tästä pitää tehdä joku paremmuus- tai pätemiskeskustelu suhteessa toisiin äiteihin - mulle on aivan sama miten muut synnyttää, mutta mä halusin pystyä siihen luomuna, olin aika varma että pystyn, ja vedin homman sinnillä läpi. Samalla tavalla mä olen onnistuneen urheilusuorituksenkin jälkeen tyytyväinen itseeni, eikä se tarkota että tarkkailen toisten suorituksia samalla intensiteetillä ;)
 
[QUOTE="Jenis";23734094]Peesailen. Mä en tajua miksi tästä pitää tehdä joku paremmuus- tai pätemiskeskustelu suhteessa toisiin äiteihin - mulle on aivan sama miten muut synnyttää, mutta mä halusin pystyä siihen luomuna, olin aika varma että pystyn, ja vedin homman sinnillä läpi. Samalla tavalla mä olen onnistuneen urheilusuorituksenkin jälkeen tyytyväinen itseeni, eikä se tarkota että tarkkailen toisten suorituksia samalla intensiteetillä ;)[/QUOTE]

Saanko kysyä, että MIKSI ajattelet, että oli jotenkin hienoa (edes sulle itsellesi), että vedit nyt synnytyksen sinnillä läpi? Miksi koet, että se oli jotenkin "parempi" kuin se, että olisit sit ottanut jonkun puudutteen siinä?
 
"Jenis"
Saanko kysyä, että MIKSI ajattelet, että oli jotenkin hienoa (edes sulle itsellesi), että vedit nyt synnytyksen sinnillä läpi? Miksi koet, että se oli jotenkin "parempi" kuin se, että olisit sit ottanut jonkun puudutteen siinä?
Mä kommentoin jo aiemmin, etten tuntenut tarvitsevani puudutteita. Mun mielestä se kipu oli sellaista eteenpäin vievää/kantavaa, en kokenut sitä pahana. Olin sitä paitsi ammeessa, enkä kokenut tarvetta nousta sieltä ennen ponnistusvaihetta. Kyllä se salitreenikin joskus "sattuu", enkä mä silti mitään lääkkeitä siihen vedä :)

Ja parempi (ei "parempi") se oli mulle ja vauvalle siksi, että synnytys oli nopea, tunsin ponnistustarpeen jne - monesti epiduraali esim. vie ponnistustarvetta ja vauvaa joudutaan auttamaan imukupilla. Kukin tavallaan, eikös joo - en mäkään täällä kysele, miksi joku toinen on kokenut tarvitsevansa lääkitystä synnytyksessä :)
 
ap.
[QUOTE="Jenis";23734094]Peesailen. Mä en tajua miksi tästä pitää tehdä joku paremmuus- tai pätemiskeskustelu suhteessa toisiin äiteihin - mulle on aivan sama miten muut synnyttää, mutta mä halusin pystyä siihen luomuna, olin aika varma että pystyn, ja vedin homman sinnillä läpi. Samalla tavalla mä olen onnistuneen urheilusuorituksenkin jälkeen tyytyväinen itseeni, eikä se tarkota että tarkkailen toisten suorituksia samalla intensiteetillä ;)[/QUOTE]

Aivan! En ymmärrä miks nyt joillekin tuli tästä keskustelusta tunne että "luomusynnyttäjät" kuvittelee olevansa muita parempia. Eiköhän se ole nimenomaan itselle hieno juttu, ei siitä tarvii muilta mitalia vaatia. :D Tulee ihan tosissaan tunne että ne jotka on heti halunneet puudutteet ja kuvunlievitykset, kokee siitä jotenkin huonommuutta. Ei tarvii kokea. Jokainen tekee omat ratkaisunsa ja minä haluan kokeilla pystynkö MINÄ siihen ilman puudutusta. :)
 
riippuu synnytyksestä. jos saa oksitosiinia niin tulee (ainakin mulle) niin kovat kivut etten ilman ois pärjänny. toisaalta epiduraali ei auttanut kunnolla ja olin ilman puudutusta sen 30min jona oikeestaan kaikki tapahtui,mutta puolitehosenakin se puudutus sai mut rentoutuun parituntia ennen sitä.

kolmas synnytys oli vain 3tuntia ja kyllä sen ois voinu ilman puudutusta vetää. mutta otin silti spinaalin,en tienny et se on niinkin nopee tapahtuma. neljännen voisin koittaa ilman,mutta en silti koita pätee,otan puudutuksen jos siltä tuntuu ja se on mahdollista. etukäteen ei voi koskaan sanoo.
 
"vieras"
Kaverini luomusynnytys ainakin kuulostaa kauhealta. Hän oli niin kipeä ja voimaton, että ponnistusvaihe pitkittyi kun hän ei jaksanut ponnistaa kivuiltaan kuulemma kunnolla. Siinävaiheessa oli puudutukset myöhäistä ja enää ei muuta vaihtoehtoa annettu kuin imukuppi esiin ja kiskomaan. Sektio olisi ollut seuraava keino. Mutta monen luomusynnytys on mennyt tietysti ihan hyvin, moni on sanonut heistä, että ei tehnyt edes kunnolla kipeää. Ehkä se sitten on ollutkin se syy, miksi ei ole tarvittu lievitystä, jos kipuraja ei ylity.

Ainakin jos vertaan tähän kaverin synnytykseen omaani niin kyllähän mun synnytykset paljon helpommin on mennyt. Olen lähtenyt sillä asenteella,että ilman kivunlievitystä jos suinkin voin, mutten ehdottomana. Ja niinpä olen kaksi kertaa kuitenkin sen puudutteen ottanut. Ensiksi epiduraalin ja toiseksi spinaalin ja näistä voin suositella spinaalia, epiduraali ei ehkä niin hyvin toiminut. Tai sitten sen kanssa meni ajoitus väärin, mutta jälkimmäisessä synnytyksessä spinaali toimi loppuun asti hyvin. Se ei vienyt ponnistuksen tunnetta, vaan kova "paskahätä" valtasi minut ja lapsivettä ryöpsähti viimeisetkin pois alta. Sitä painon tunnetta vastaan aloin lasta työntämään ulos ja kahdella työnnöllä oli maailmassa. Ilman kipuja. Muutenkin sitä synnytystä odoteltiin rauhallisissa merkeissä hämärässä salissa yöllä, mioehen kanssa käsikädessä :D Että tosi hyvä muisto jäi.

Epiduraalin kanssa meni esikoista vääntäessä ajoitus ehkä väärin sillä synnytyksen loppu oli kipeä kun vaikutusaika lakkasi, mutta ehkä se epiduraali auttoi siihenkin, koska olin saanut voimia levon ansiosta. Ne kovimmat supistukset lakkasi tuntumasta(supistukset eivät tietenkään tauonneet, vaan ihan yhtä terävinä ne piirtyivät monitoriin, en vaan tuntenut niitä hetkeen)

Sellaisia kokemuksia, ja mä en suinkaan kokenut pettymystä kun päädyin puudutteisiin, en tosin ollutkaan mikään ehdoton. Ei minua ärsytä, jos joku sanoo, että haluaa kokeilla ilman puudutusta.. mutta suoraansanoen sellainen ehdottomuus että "en varmasti ota " jotenkin joka asiassa yleensäkin särähtää korvaan. Never say never ;) Koska ei olla ennustajia kuitenkaan, niin eipä ruveta vannomaan. Ei täällä tosin montaa sellaista olekaan, ap:kin vaikuttaa ihan tervejärkiseltä ihmiseltä. Mutta on mielestäni toisilta ihan tarpeetonta pelotella etukäteen kaikilla haitoilla ja uhota, kuinka ei ole hyväksi ja kuinka kaikki kestää synnytyksen ilmankin ja kenenkään ei pitäisi ottaa. Sellainen on vaan jo fanaattisuuden piikkiin menevää, eikä ollenkaan mukava mieli varmaan monellekaan lukea sellaista paasaamista täällä.
 
"Vilukissa"
Menee. Ja jopa kolmesti. Ja jopa tällaiselta äärikipuherkältä ihmiseltä kuin minulta, jonka tarttee ottaa napakka esilääkitys jo ihan pelkän hammastarkistuksen ajaksi....

Esikoista odottaessani olin jo ajatellut vetäväni synnytyksen läpi ilman puudutteita, mahdollisimman luomusti. Mua etos jo pelkkä ajatuskin jostain kammoinhokki epiduraalista, että joku epämääräisesti häröilis selkäni takana tökkimässä useasti johonkin onnettoman pieneen tilaan neulaa...no way!! Useasti vannotinkin miestäni jo ennen synnytystä, että se on sitten todellakin se vihon viimeinen keino...

Jännä vaan oli huomata, kuinka h- hetkellä ikään kuin kasvoi ja kypsyi tilanteen herraksi, nousi kivun ohi ja yli, kontrolloi sitä. Joo, sattuihan se ensimmäisen maailmaan saattaminen ihan hitokseltaan, synnytyskin oli pitkä kuin nälkävuosi, mutta se meni ilman puudutteita - pari kertaa lipsuin tosin hönkimään ilokaasua, jotta on edes jotain vertailupohjaa ja kerrottavaa ;)... Pari seuraavaa synnytystäni olivat aivan ihania :heart:.

Avainjuttu lienee se, miten todellakin juuri siinä tilanteessa suhtautuu kipuun. Kokeeko sen jotenkin kauhistuttavana vai kääntääkö sen voimavaraksi, vihollisesta ystäväksi - päämäärä kuitenkin molemmilla, sekä kivulla että synnyttäjällä, on sama: saattaa lapsi maailmaan. Rentoutuminen, kivun vastaanottaminen ja oikea hengittäminen - siinä se. Ja oikean hengitystavan oppiessaan sitä synnytyksen aikana todellakin nousee kivun yli, on ikään kuin kivun nirvanassa - kipu on olemassa mutta se on niin kaukana, ettet sitä edes tunne.
 
"öppö"
Sehän riippuu ihan synnytyksen kestosta,kestääkö sitä ilman puudutteita! itse tein ensimmäistä 21h ja se päätyi hätäsektioon..EN saanut epiduraalia kuin vasta 3h ennekuin päätettiin sektiosta, siihen asti kippuroin ilokaasulla. Seuraavassa synnytyksessä otin epiduraalin heti kun vain sain,ja olin oikein tyytyväinen. Ei siinäkään ole mitään järkeä,että kauheassa tuskassa on ja sitten ei pysty rentoutumaan ollenkaan ja sen vuoksi synnytys pysähtyy. Menehän synnyttämään ja tule sitten kertomaan,teitkö sen ilman puudutteita :D
 
ap.
[QUOTE="Vilukissa";23735124]Menee. Ja jopa kolmesti. Ja jopa tällaiselta äärikipuherkältä ihmiseltä kuin minulta, jonka tarttee ottaa napakka esilääkitys jo ihan pelkän hammastarkistuksen ajaksi....

Esikoista odottaessani olin jo ajatellut vetäväni synnytyksen läpi ilman puudutteita, mahdollisimman luomusti. Mua etos jo pelkkä ajatuskin jostain kammoinhokki epiduraalista, että joku epämääräisesti häröilis selkäni takana tökkimässä useasti johonkin onnettoman pieneen tilaan neulaa...no way!! Useasti vannotinkin miestäni jo ennen synnytystä, että se on sitten todellakin se vihon viimeinen keino...

Jännä vaan oli huomata, kuinka h- hetkellä ikään kuin kasvoi ja kypsyi tilanteen herraksi, nousi kivun ohi ja yli, kontrolloi sitä. Joo, sattuihan se ensimmäisen maailmaan saattaminen ihan hitokseltaan, synnytyskin oli pitkä kuin nälkävuosi, mutta se meni ilman puudutteita - pari kertaa lipsuin tosin hönkimään ilokaasua, jotta on edes jotain vertailupohjaa ja kerrottavaa ;)... Pari seuraavaa synnytystäni olivat aivan ihania :heart:.

Avainjuttu lienee se, miten todellakin juuri siinä tilanteessa suhtautuu kipuun. Kokeeko sen jotenkin kauhistuttavana vai kääntääkö sen voimavaraksi, vihollisesta ystäväksi - päämäärä kuitenkin molemmilla, sekä kivulla että synnyttäjällä, on sama: saattaa lapsi maailmaan. Rentoutuminen, kivun vastaanottaminen ja oikea hengittäminen - siinä se. Ja oikean hengitystavan oppiessaan sitä synnytyksen aikana todellakin nousee kivun yli, on ikään kuin kivun nirvanassa - kipu on olemassa mutta se on niin kaukana, ettet sitä edes tunne.[/QUOTE]

Oi! Tää oli kannustava! Kiitos! :)
 
aiai
Ilokaasulla pärjää, jos on ihan "tavallinen" synnytys, mut en usko, että menis sitten jos pitkittyy tms. Mulla on ollut nopeita synnytyskeikkoja, kuutisen tuntia, kuopus syntyi ilman mitään kipulääkkeitä, kyllä sen kestää, mutta ei se helppoa ole.
Mä valitettavasti jouduin pärjäämään pelkällä ilokaasulla. sen verran kipeet supistukset, että itku tuli, alkoi eräänä perjantai-iltana. Sunnuntaiaamuun niitä kesti (tällä välillä sain oxynormin ja petidinin joista ei muuta apua kuin että meni pää sekasin, ja jotain pillereitä jotka ei auttanut yhtään) kunnes puhkastiin kalvot ja sitten alkoi järkyttävät supistukset.

aukes pari senttiä lisää ja sitten olin 6cm auki, menin saliin ja sain epiduraalin joka puudutti vaan toisen puolen niin ettei jalka liikkunut. Toinen puoli ei puutunut ollenkaan , joten se oli se ja sama oisko ollut puudutusta ollenkaan. Paitsi että sit oisin päässyt liikkumaan jos ei ois ollut. Myöhään iltaan asti makasin sängyssä ilman puudutusta, supistuksia 1-2min välein ja luulin (no, toivoin) kuolevani eikä mitään tapahtunut. Kipu sai tajun lähtemään ja sen jälkeen tajusin että sepäs kätevää kun pääsee hetkeksi muille maille kipujen seasta ja kiskoin ilokaasulla tajun kankaalle pari kertaa. Sit pistettiin oksitosiinitippa ja siitä meni vielä muutama tunti kunnes sain ponnistaa ja vauva syntyi tunnin ponnistusvaiheen jälkeen.

Seuraavan kerran jos joskus synnytän, todellakin haluaisin puudutuksen joka toimii . Valitettavasti sille ei mitään voi jos pieleen menee mutta samaa helvettiä en halua kokea...
 
"Vilukissa"
Oi! Tää oli kannustava! Kiitos! :)
Ole hyvä :). Ja onnea matkaan sinulle, ap. Olipa synnytyskertomuksesi tuonnempana sitten minkälainen tahansa, niin se lopputulos on aina se kaikista tärkein ja rakkain - täydellisin :heart:.

Ja tosta kivusta vielä...me ollaan kaikki sen kivun edessä kuitenkin alastomina. Kivun käsittelyyn vaikuttaa juuri se kyseinen tilanne, juuri se hetki. Joka tapauksessa se kipu yllättää intsensiteetillään. Se, miten siihen vastaa ja reagoi, on aitoutta itsessään. Yllättävääkin. Ei ole olemassa Ainoaa ja Oikeaa tapaa synnyttää. On vain olemassa synnytys.
 
"vieras"
[QUOTE="vieras";23730523]No niitä samoja tilastoja lukiessasi voit miettiä miksi kuolleisuus pienenee yhä, vaikka tosiaan radikaaleimmista toimista on jo luovuttu. Esim. 80- luvulla joka ikiselle äidille annettiin puudutus ja leikattiin väliliha eikä edes kyselty ja silti kuolleisuus on nyt pienempää kuin silloin.[/QUOTE]

Olet kyllä ihan väärässä! Nykyisin noin 90% saa jonkin kivunlievityksen kun esimerkiksi 1987 luku oli vain 70%. Imukuppisynnytysten määrä kaksinkertaistunut samassa ajassa ja myös keisarileikkausten määrä lisääntynyt. Muita lisääntyneitä synnytystoimenpiteitä on mm. oksitosiini ja kalvojen puhkaisu.
 
ap.
Tänään kävin lääkärin kanssa keskustelemassa ja on mahdollista kokeilla ilman puudutusta ja pyytää puudutus tarvittaessa (ennen ponnistusvaihetta). Vaihtoehtoisia kivunlievitysmuotoja oli vaikka kuinka, suurin osa rentoutukseen perustuvia, joten niitä kokeilen kyllä ensin. Ei se puudutus ole poissuljettu vaihtoehto, mutta ensisijaisesti haluan kokeilla ilman. :)
 
"mie"
Synnytin toisen lapseni ilman puudutuksia, koska en yksinkertaisesti ehtinyt saamaan muuta kuin ilokaasua (jota kokeilin parin henkäyksen verran - tuli huono olo,lopetin). Poika oli isoin lapsistani syntyessään (4kg) ja ehdin olla vajaat 20min salissa ennen ensirääkäisyä. Synnytys siis meni ilman puudutteita,pakon edessä mutta _paljon_ mukavampi oli seuraava synnytys, kun sai spinaalin ajoissa - taivas!!8)
 
"vieras"
En ikinä enää synnytä ilman kivunlievitystä! Viimeksi luojan kiitos otin spinaalin kun supistukset "jäivät päälle", eikä kroppa saanut hetken lepotaukoa. alkoi lihakset pistämään niin vastaan, että avautuminen ei edistynyt. Homma lähti luistamaan heti spinaalin laiton jälkeen. Vauva oli yllättäen paaaaaljon isompi kuin arvioissa ja ei yllättäen kunnolla mahtunutkaan ulos, jäi hartioistaan jumiin. Sydänäänet alkoivat heiketä, joten oli pakko saada vauva ulos ja kaksi kätilöä REPIVÄT JA KAIVOIVAT häntä sieltä pihalle. Vauvalta murtui luitakin siinä hötäkässä ja voin vain kuvitella mitä itse olisin joutunut kestämään jos mitään puudutteita ei olisi ollut!!! Niin järkyttävän näköistä toimintaa oli, mutta eipä se minua haitannut kun en sillä hetkellä tuntenut yhtikäs mitään. Ja voin sanoa, että tunnosttomuus tässä kohtaa oli ainoastaan ja vain positiivinen asia. Todellakaan en koskaan enää synnytä ilman kivunlievitystä!!
 
Oimoi
eka synnytys oli kaynnistetty ja reippaalla oksitosiinilla vauhditettu- oli ihan kamala kokemus enka olisi mitenkaan selvinnyt ilman kivunlievitysta. En mitenkaan. Sain epiduraalin ennenkuin olin 5 cm auki, koska tuskat olivat niin jarjettomat-olin piuhoilla kiinni erilaisiin mittareihin joten en pystynyt kuin makaamaan sangylla tuskaisena. Epiduraali ei ekalla yrittamalla auttanut, ja uudella yrittamalla vei kivun mukana tunnon vyotarosta alaspain. ponnistuvaihe oli tuskallisin vaihe kaikista, en tuntenut ponnistuksen tarvetta mutta kivun kylla- kesti pitkaan ja lopulta katilo kaivoin imukupin laatikosta jolloin saatiin vauva ulos maailmaan. Oli kertakaikkisen traumaattinen kokemus enka ekaan vuoteen uskaltanut edes ajatella esikoiselle sisarusta.

Toinen kerta oli puolestaan ihan erilainen kokemus, synnytys lahti kayntiin itsekseen, kavin suihkussa, kaytin TENS laitetta ja kavelin ja kavelin ja kavelin- sairaalaan lahdimme viime tipassa koska kipu pysyi koko ajan siedettavana: sattui tietysti, mutta ei mitenkaan verrattavissa esikoisen synnytyksen tuskaan. Epiduraali ei kaynyt mielessakaan, paitsi juuri ennen ponnistusvaihetta, onneksi olimme sairaalassa jo siina vaiheessa (kavelin viela portaatkin synnytysosastolle joka oli toisessa kerroksessa, valilla piti kylla odottaa supistuksen verran :). Osastolla olimme 20min ennen kuopuksen syntymaa, ponnistaminen sujui loistavasti koska pystyin tuntemaan supistukset (toki kylla myos sen polttavan tunteen vauvan paan syntyessa..)
Synnytys oli kokonaisuutena upea kokemus- varsinkin koska ensimmainen kerta oli niin kamala.

Anyway, pointtina talle vuodatukselle oli etta synnytyskokemus ja tarvee kipuliebitykselle riippuu monesta jutusta, eika samallakaan naisella ole valttamatta identtisia synnytyskokemuksia vaikka lapsia olis useampi. Kannattaa pitaa mieli avoinna ja tehda sen mukaan milta tuntuu- ei synnyttaminen ole mikaan kilpailu keta sattuu eniten ja kuka kestaa parhaiten vaan saada vauva maailmaan mahdollisimman turvallisesti!
 

Yhteistyössä