meneekö se lapsi oikeesti pilalle jos laittaa hoitoon reilun vuoden ikäsenä???

comment6

 

comment4

 

Ei mene. Kyllä äiti varmasti osaa itsekin arvioida, onko oma lapsi valmis päiväkotiin vai ei. Mä olen juuri näitä äitejä, jotka ei hirveesti tarjoa mitään aktiviteetteja kotona, lähinnä vain just sen ruuan, telkkarin ja yksinäiset leikit ja mä luulen, että oma lapseni on päinvastoin onnellisempi päiväkodissa kuin kotona. Lapseni on pian 2v. Kerhoissa käydään jne. mutta ei niitä täällä maalla joka päivä ole.

Arvostat itseäsi aika vähän äitinä, jos kuvittelet että päiväkodin vaihtuvat tädit voivat korvata sinut ja kotihoidon. Miksi sä et ole lapsesi kanssa?

No täällä on toinen, joka ajattelee aivan samalla lailla eli että päiväkodissa saa sellaisia virikkeitä ja säännöllisyyttä, joita kotoa ei. Ja arvostan kyllä itseäni äitinä. Jo senkin takia, että haluan antaa lapselleni juuri hänelle sopivat elämän eväät riippumatta siitä, mitä mieltä muut siitä ovat.

Ei se äidin kanssa oleminen itsessään mikään autuaaksitekevä asia ole. Et tasan tule löytämään yhtäkään tutkimusta, jossa todettaisiin että pelkkä äidin läsnäolo noin yksivuotiaan ja sitä vanhemman seurassa olisi tae lapsen onnelle tai kehitykselle. Kiintymyssuhde kehittyy jo sen äitiys ja vanhempainvapaakauden aikana eikä se mystisesti muutu siitä että lapsi menee tarhaan. Itse asiassa aiheesta on tehty vaikka kuinka paljon tutkimusta ja tulokset eivät ole mitenkään yksiselittäisiä mihinkään suuntaan. Tärkeintä kuitenkin vaikuttaisi olevan sen suhteen laatu, ei pelkkä määrä.

Eli jos on rahavaikeuksia ja olisit kotona murehtimassa rahan riittävyttä, niin voit oikeasti tehdä lapsellesi ennemmin palveluksen laittamalla hänet tarhaan. Ja jos tarhan/päivähoitotädin toiminta epäilyttää, niin käy tutustumassa. Miltein kaikkiin päiväkoteihin saa käydä tutustumassa ja perehtymässä siihen, miten siellä lapset päivänsä viettävät. Kyllä siinä pari tuntia lapsien ja hoitajien toimintaa seurattuaan osaa päätellä, viihtyvätkö lapset vai eivät. Ja vaikka kaikki ei ehkä täydellistä olisikaan, niin ihminen on hyvin mukautuva eläin: se tuntuu luonnolliselta, mihin tottuu.

Jos uskot toimivasi lapsen parhaaksi, niin todennäköisesti toimitkin niin. Oli valintasi sitten kotihoito tai päiväkoti. Lapsi ei mene pilalle kummassakaan.

Edellinen vieras sanoi nimenomaan, että käy kerhoissa yms., eli lapsi näkee muitakin kuin vain äitiään. Meidän 1-vuotiaalla on myös isompia sisaruksia, joiden kanssa leikkii mielellään, enkä koe että noin pienen tarvitsisi hakea päivähoidosta jotain, mitä hän kotonakin saa. (ja vieläpä parempana). Mitä ne virikkeet ja säännöllisyys on, mitä hoidosta saa ja kotoa ei? Jokainen pystyy varmasti tarjoamaan niitä lapselleen kotihoidossa, jos vaan haluaa.

Kyllä mä murehdin välillä rahatilannettamme, mutta lasta en laita siihen soppaan mukaan heittämällä häntä pelinappulaksi hoitoon. Se ei todellakaan olisi palvelus häntä kohtaan, miten olisi? Me elämme hyvin köyhästi, ja lapsilisät ovat erittäin odotettuja joka kuun lopulla. Mutta se on kuitenkin pientä siihen verrattuna, että joutuisin viemään pienen 1-vuotiaan hoitoon. Mä uskon, että katuisin sitä myöhemmin. Töitä mä kerkeän tehdä koko loppuelämäni.

Olen eri mieltä tuosta, että siinä parissa tunnissa kerkeää näkemään viihtyykö lapset päivähoidossa vai ei. Ei pienet lapset siinä sitä ymmärrä (varsinkaan 1-vuotias!), että tänne tullaan joka päivä moneksi tunniksi.

 

comment4

 

Taas tämä aihe.. huoh.. ei mene pilalle muuten monet meidän vanhemmista ois pilalla, ennen ei ollu juuri äitiyslomia saati varaa jäädä kotiin. Hyviä ihmisiä on kasvanu, älä sure

 

Ei mene pilalle vaikka veisi hoitoon. Terveisin äiti joka on hoitanut lapsensa 3vuotiaaksi kotona. Säännöllisyyttä ja virikkeitä saa kyllä kotonakin riitämiin samoin kerho ym. toimintaa mut jos on taloudellinen tarve mennä töihin niin siitä vaan ,ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa.

 

comment3

 

Tietysti täällä kaikki kiiruhtaa sanomaan että ei se lapselle pahaksi ole mennä noin pienenä hoitoon, mutta taitaa kaikki ne jotka näin sanovat olla niitä jotka ovat itse vieneet lapsensa tosi nuorena hoitoon. Ei kai niistä nyt kukaan voi myöntää kenellekkään et se olis ollu huono ratkaisu.
Ei ne varmaan myönnä sitä itsellekkään. Tulis liian huono omatunto.
Ja kaikki hössötys siitä että lapsi oppii nopeasti uusia taitoja siellä on ihan sontaa. Lapsi oppii silloin kun sen aivot ovat siihen valmiit ja mikä ihmeen kiire siinä oppimisessa oikein on. Kaikki terveet lapset oppii puhumaan jne. kyllä aikanaan.
Miksi nämä vastuuttomat äidit eivät kuuntele mitä asiantuntijat ja tutkimukset sanovat, vaan päättävät yhteistuumin täällä palstalla tietävänsä asiat paremmin.

Aika harvalla on tässä maailmassa mahdollisuus hoitaa lapsia kotona kolmeen ikävuoteen asti, näin on nyt ja ollut ennenkin. Ennen lapset hoidettiin kyläyhteisössä (kuten vieläkin esim. kehitysmaissa), eikä ne olleet äitinsä kanssa, kun äiti oli töitä tekemässä.

Veikkaanpa että heikoimmin menee niillä lapsiparoilla, jotka joutuu kotona olemaan sellaisen äidin kanssa, joka pitää itseään parempana kuin työssäkäyvää äitiä. Oppiipa lapsikin sitten arvostelemaan ihmisiä ihan äitinsä lailla. Sääliksi käy suvaitsemattomuutesi ja ylemmyydentuntosi, varsinkin kun tietää että siirrät oppisi omille lapsillesi..

 

Kannattaisiko harkita mitä niitä lapsia sitten ylipäänsä on mennyt tekemään, kun niitä ei jaksa itse hoitaa? Heti vaan lykätään muiden hoidettavaksi, kun siihen on mahdollisuus.

 

Suurin osa maailman äideistä joutuu palaamaan töihin aikaisemmin kuin mitä Suomen äitiyslomakäytäntö määrittää. En usko että esim. argentiinalaislapset olisivat jotenkin huonommin kehittyneitä, ja siellä äitiysloma on 6-8 viikkoa. Jos olet pitempään pois voit menettää työpaikkasi.

Varmasti se että lapsen kanssa voi olla pidempään kotona on hyväksi äidin ja lapsen suhteen kehittymiselle, jos äiti viihtyy hyvin kotona. Mutta jos kaipaa aikuisia keskustelukumppaneita, ei se nyt maailman kamalin asia ole että 1v:n laittaa hoitoon. Niin on tehty aina, hoitajina on vaan olleet mummot ja papat tai vanhemmat sisarukset.

 

comment5

 

comment6

 

No mä oon menny hoitoon alle vuoden iässä enkä oo kovin pilalle menny... ja serkkupoika 6kk iässä ja ihan kunnollinen mies on kasvanu.. et ei sen puoleen.

 

Kannattaisiko harkita mitä niitä lapsia sitten ylipäänsä on mennyt tekemään, kun niitä ei jaksa itse hoitaa? Heti vaan lykätään muiden hoidettavaksi, kun siihen on mahdollisuus.

Näin on tehty aina (=lykätty lapset hoitoon), mutta sitä ei näytä kaikki tajuavan. Suurin osa maailman lapsista on kuitenkin aina ollut -ja tulee aina olemaan- TYÖSSÄKÄYVIEN vanhempien lapsia. Ehkä itse olet työtön tai tarpeeksi varakas olemaan kotona? Ainakin huono itsetunto on, kun muita arvostelet...

 

comment2

 

comment3

 

comment1

 

comment1

 

comment5

 

comment5

 

mutta kyllä silä iällä ja hoitopaikalla on väliä. pk-seudun normipäiväkotiryhmässä kun on 12 alle 3v ja niille 4 hoitajaa niin voitte laskee paljon taapero saa päivän aikana syliä tai yksilöllisyyttä. Jos nyt olis vanhempien pakko tehdä samaa vuoroa niin ihanteellista varmaan olisi jos olisi kotona hoitaja, harvalla kyllä olisi varaa.
Meillä työskennellään vuorotellen ja lapset hoidetaan vuorotellen kotona. toisella arkivapaat ja toisella viikonloppuva¨paat...

 

Hoitoonvoidaan myös pakottaa!

 

comment5

 

Suosittelen lämpimästi kaikille vanhemmille Erna Furmanin kirjaa "Auta lasta kasvamaan". Sieltä löytyy kiihkoilemattomia mutta hyvin perusteltuja ajatuksia näistä hoitoasioista ja paljon muustakin. Ko. henkilö on erittäin arvostettu lastenpsykoterapeutti, joka ymmärtää myös vanhempien tunteita ja näkökulmaa.

 

comment4