meneekö se lapsi oikeesti pilalle jos laittaa hoitoon reilun vuoden ikäsenä???

Ei se nyt hyvääkään tee ja sen tietää oikeesti kaikki, eivät vaan myönnä. Jos menee tiukille niin entä sitten? Tiukilla mekin ollaan, VARMASTI tiukemmalla kuin te tulisitte oleen ja silti hoidan lapset ite koska se on niille parasta. Ei ne tarvi Reimateccejä tai me matkoja.

 

Ei se nyt hyvääkään tee ja sen tietää oikeesti kaikki, eivät vaan myönnä. Jos menee tiukille niin entä sitten? Tiukilla mekin ollaan, VARMASTI tiukemmalla kuin te tulisitte oleen ja silti hoidan lapset ite koska se on niille parasta. Ei ne tarvi Reimateccejä tai me matkoja.

En voi kuin nauraa sulle.

 

Ei mene pilalle meidän kokemuksen mukaan ainakaan! Esikoinen mennyt päiväkotiin 1v10kk ja kuopus 10kk ikäisenä. Molemmat tasapainoisia, sosiaalisia ja lahjakkaita lapsia. Päiväkodissa ollut töissä ammattitaitoisia ja empaattisia hoitajia, ei muuta kuin hyvää sanottavaa hoidon sujumisesta. Lapset viihtyneet erinomaisesti, sekä olleet jopa kotihoidossa olevia kavereitaan terveempiä. Jeesustelu helpointa silloin, kun ei ole omakohtaista kokemusta asiasta, lisäksi suomalaisilla äideillä taipumusta kohottaa omaa erinoimaisuuttaan väheksymällä toisten valintoja...Kun tiedät itse lastesi voivan hyvin se riittää!!

 

Kyllä se puhe ja sosiaaliset taidot kotonakin kehittyy. Riippuu tietysti mitä siellä kotona tehdään ja missä liikutaan. Meillä lapset ovat erittäin sosiaalisia ja puhe on monimuotoista, vaikka kotona hoidetaan kouluikää asti. Itse en veisi alle kolmivuotiasta hoitoon, mutta kukin tekee omat valinnat. Minä olen yrittäjä niin tässä työssä niin paljon joustoa, että lapset saa olla kotona. Mies kyllä myös ihan samanarvoinen hoitaja meillä kuin minä.

 

Sehän riippuu ihan lapsesta. Toiset pärjäävät vuoden ikäisinä loistavasti hälisevässä ryhmässä, mutta toiset ahdistuvat, josta saattaa aiheutua seuraamuksia tulevaisuudessa. Kyllä sinä itse parhaiten tiedät, millainen lapsesi on ja sen myötä osaat tehdä päätöksen. Itse en missään nimessä olisi omaa yksivuotiastani tarhaan laittanut, en edes perhepäivähoitajalle.

 

comment6

 

comment5

 

Sehän riippuu ihan lapsesta. Toiset pärjäävät vuoden ikäisinä loistavasti hälisevässä ryhmässä, mutta toiset ahdistuvat, josta saattaa aiheutua seuraamuksia tulevaisuudessa. Kyllä sinä itse parhaiten tiedät, millainen lapsesi on ja sen myötä osaat tehdä päätöksen. Itse en missään nimessä olisi omaa yksivuotiastani tarhaan laittanut, en edes perhepäivähoitajalle.

Mä taas oon sitä mieltä, että lapsi sopeutuu pakon edessä. Toiset helpommin kuin toiset, mutta noin pienelle se ei ole ikinä hyväksi olla montaa tuntia (pahimmillaan 8-9h) vieraiden hoivissa.

 

aloitti hoidon. ja tykkää olla siellä. pph:lla ei oo koskaan ollut ongelmaa. toisin kun oli varahoidossa pvkodissa.

aina jäänyt hoitajalle hienosti ja siel muiden kanssa aina mennyt. nykyään menee leikkiin kun oon pois lähdössä.

ja hakiessa tulee vastaan. en oo kokenut et olis siitä kärsinyt. on niin vilkas lapsi etten millään keksis sille niin paljon virikkeitä päivän aikana. nyt ikää 1v 9kk

 

comment4

 

Ei se nyt hyvääkään tee ja sen tietää oikeesti kaikki, eivät vaan myönnä. Jos menee tiukille niin entä sitten? Tiukilla mekin ollaan, VARMASTI tiukemmalla kuin te tulisitte oleen ja silti hoidan lapset ite koska se on niille parasta. Ei ne tarvi Reimateccejä tai me matkoja.

Millä tavalla se on sitten esim, muhun vaikuttanut huonosti.Ihan uteliaisuuttani kysyn.

 

comment3

 

comment6

 

En halua laittaa hoitoon, mutta muka pakko laittaa. Yksinkö kotona sit oon?, kun hoitaja olin olevinaan.

 

Vastakkainasettelun aikahan ei siis ole ohi.
Jokainen lapsi on yksilö, jokainen perhe erilainen, päiväkodit ja päiväkotiryhmät ovat erilaisia, mutta vain yksi toimintapa on oikea, niinkö?

Tytär ollut päiväkodissa 11 kk ikäisestä. Hän lähtee aamuisin innoissaan tarhaan ja aivan yhtä innoissaan tarhapäivän jälkeen kotiin. Luotan että lapsellani on tarhassa hyvä olla sillä hän aamulla sinne häntä viedessäni vilkuttaa minulle iloisesti. Kun hänet haetaan iltapäivällä hän vilkutta iloisesti hoitajille ja kavereilleen. Hän on sosiaalinen -oli jo ennen tarhaan menoa. Meillä koko perhe voi nyt paljon paremmin kun minullakin on mahdollisuus viettää aikaa aikuisten maailmassa jossa ei puhuta kakkavaipoista tai korvatulehduksista. Meillä ei ole turvaverkkoa tai auttavia käsiä ympärillä ja valitettavasti hiekkalaatikolle kun menee täytyy jättää aivot narikkaan. Muutaman kerran yritin keskustella jo tutuksi tulleiden muiden vanhempien kanssa muistakin asioista kuin joka päiväisistä diipa daapoista, mutta keskustelut eivät ottaneet tulta allensa.

Työni on antanut minulle energiaa ja jaksan tällä hetkellä paljon paremmin touhuta tyttäreni kanssa kuin ennen. Lähden joka aamu univelkaisena mutta iloisin mielin haastavaan työhöni ja joka iltapäivä ajan innoissani töistä tarhalle hakemaan lastani. Siihen arkirutiinit, leikit ja iltatoimet päälle niin olen onneni kukkuloilla. Lisäksi riitelemme mieheni kanssa paljon vähemmän nykyään.

Kyse on perheen tasapainosta. Minulle ei todellakaan sopinut 24/7 100% kotiäitiys. Minä voin siinä pahoin, sitä kautta myös mieheni ja se vaikutti myös tyttäreemme. Tilanne olisi ehkä ollut toinen jos meillä olisi ollut auttavia käsiä ympärillä tai minulla olisi ollut mahdollisuus esim. opiskella tms. jossa olisin päässyt käyttämään aivojani ja keskustelemaan aikuisten asioista. Tai että olisin päässyt välillä hengähtämään. Mutta näin ei ollut. Minä valitsin työn ja päivähoidon jotta koko meidän yksikkömme voisi paremmin.

Minä en tee eroa päivähoidon tai kotihoidon välille, molempaa tietä toivottavasti kehittyy hyviä veronmaksajia ja kansalaisia. Minä peräänkuulutan tilannetajua ja valinnan mahdollisuutta. Ne tästä keskutelusta tuntuvat puuttuvan.

 

comment4

 

Ei se mee. Musta välillä tuntuu, että toi 3 ja puoli vee menee pilalle kotihoidossa... En vaan kehtaa viedä kokoaikaiseksi pk:n (on vain 2pv viikossa), kun olen itse pienimmän kanssa kotona.

 

Minä olin kotona siihen saakka kun menin kouluun. Äiti kuskasi kerhoon kerran viikossa. Kaverit asuivat kaukana (maalla pitkät etäisyydet), joten leikkikaverin saaminen oli aina kiven takana. En muista että äiti olisi koskaan varsinaisesti puuhastellut minun kanssani mitään, roikuin vain mukana kodin töissä ja menoissa. Tulos: Olen ujo, hiljainen, vetätytyvä, ja minun on ERITTÄIN vaikea tutustua uusiin ihmisiin. Puhumattakaan että pystyisin tuosta vaan ystävystymään. Nytkin äitiyslomalla minulla ei ole mitään tarvetta ottaa kontaktia muihin ihmisiin, olin viikon vähän flunssassa, enkä nähnyt tyttöäni lukuunottamatta ketään elävää ihmistä. Tytön takia yritän vähän pitää yllä jokinlaista sosiaalista elämää muihin äiteihin.
Tyttö on nyt 10 kk, ja hänestä näkee, kuinka hän nauttii muiden lasten seurasta. En todellakaan halua, että hänestä tulee sosiaalisesti yhtä kädetön kuin minusta, joten hoitoon menee vuoden vanhana.

 

Ei mene. Kyllä äiti varmasti osaa itsekin arvioida, onko oma lapsi valmis päiväkotiin vai ei. Mä olen juuri näitä äitejä, jotka ei hirveesti tarjoa mitään aktiviteetteja kotona, lähinnä vain just sen ruuan, telkkarin ja yksinäiset leikit ja mä luulen, että oma lapseni on päinvastoin onnellisempi päiväkodissa kuin kotona. Lapseni on pian 2v. Kerhoissa käydään jne. mutta ei niitä täällä maalla joka päivä ole.

 

Minä olin kotona siihen saakka kun menin kouluun. Äiti kuskasi kerhoon kerran viikossa. Kaverit asuivat kaukana (maalla pitkät etäisyydet), joten leikkikaverin saaminen oli aina kiven takana. En muista että äiti olisi koskaan varsinaisesti puuhastellut minun kanssani mitään, roikuin vain mukana kodin töissä ja menoissa. Tulos: Olen ujo, hiljainen, vetätytyvä, ja minun on ERITTÄIN vaikea tutustua uusiin ihmisiin. Puhumattakaan että pystyisin tuosta vaan ystävystymään. Nytkin äitiyslomalla minulla ei ole mitään tarvetta ottaa kontaktia muihin ihmisiin, olin viikon vähän flunssassa, enkä nähnyt tyttöäni lukuunottamatta ketään elävää ihmistä. Tytön takia yritän vähän pitää yllä jokinlaista sosiaalista elämää muihin äiteihin.
Tyttö on nyt 10 kk, ja hänestä näkee, kuinka hän nauttii muiden lasten seurasta. En todellakaan halua, että hänestä tulee sosiaalisesti yhtä kädetön kuin minusta, joten hoitoon menee vuoden vanhana.

Tossa asiassa on olemassa myös välimuoto. Ei tarvitse olla kouluikään asti kotona tai viedä 1-vuotiasta hoitoon, siinä pelossa että hänestä tulee sosiaalisesti kädetön. Mielestäni on eri asia nauttia muiden lasten seurasta, kuin olla vieraassa hoitopaikassa useita tuntia.

 

Minä olin kotona siihen saakka kun menin kouluun. Äiti kuskasi kerhoon kerran viikossa. Kaverit asuivat kaukana (maalla pitkät etäisyydet), joten leikkikaverin saaminen oli aina kiven takana. En muista että äiti olisi koskaan varsinaisesti puuhastellut minun kanssani mitään, roikuin vain mukana kodin töissä ja menoissa. Tulos: Olen ujo, hiljainen, vetätytyvä, ja minun on ERITTÄIN vaikea tutustua uusiin ihmisiin. Puhumattakaan että pystyisin tuosta vaan ystävystymään. Nytkin äitiyslomalla minulla ei ole mitään tarvetta ottaa kontaktia muihin ihmisiin, olin viikon vähän flunssassa, enkä nähnyt tyttöäni lukuunottamatta ketään elävää ihmistä. Tytön takia yritän vähän pitää yllä jokinlaista sosiaalista elämää muihin äiteihin.
Tyttö on nyt 10 kk, ja hänestä näkee, kuinka hän nauttii muiden lasten seurasta. En todellakaan halua, että hänestä tulee sosiaalisesti yhtä kädetön kuin minusta, joten hoitoon menee vuoden vanhana.

Mulla on aivan samanlaisia kokemuksia. En kylläkään ole katkera - tuskinpa päiväkoti olis tehny musta juurikaan tän sosiaalisempaa. Mutta olin siis kotihoidossa kouluun asti ja olen sosiaalisesti erittäin kömpelö.

 

Ei mene. Kyllä äiti varmasti osaa itsekin arvioida, onko oma lapsi valmis päiväkotiin vai ei. Mä olen juuri näitä äitejä, jotka ei hirveesti tarjoa mitään aktiviteetteja kotona, lähinnä vain just sen ruuan, telkkarin ja yksinäiset leikit ja mä luulen, että oma lapseni on päinvastoin onnellisempi päiväkodissa kuin kotona. Lapseni on pian 2v. Kerhoissa käydään jne. mutta ei niitä täällä maalla joka päivä ole.

Arvostat itseäsi aika vähän äitinä, jos kuvittelet että päiväkodin vaihtuvat tädit voivat korvata sinut ja kotihoidon. Miksi sä et ole lapsesi kanssa?

 

Ei mene. Kyllä äiti varmasti osaa itsekin arvioida, onko oma lapsi valmis päiväkotiin vai ei. Mä olen juuri näitä äitejä, jotka ei hirveesti tarjoa mitään aktiviteetteja kotona, lähinnä vain just sen ruuan, telkkarin ja yksinäiset leikit ja mä luulen, että oma lapseni on päinvastoin onnellisempi päiväkodissa kuin kotona. Lapseni on pian 2v. Kerhoissa käydään jne. mutta ei niitä täällä maalla joka päivä ole.

Arvostat itseäsi aika vähän äitinä, jos kuvittelet että päiväkodin vaihtuvat tädit voivat korvata sinut ja kotihoidon. Miksi sä et ole lapsesi kanssa?

En mä ole ajatellut asiaa tolta kantilta. Oon vaan aatellu, että siellä on kavereita ja enemmän virikkeitä. Meidän tenava on nytkin onnensa kukkuloilla, kun pääsee kerhoon ja muskareihin, ja jotenkin oon kuvitellu että olis yhtä onnellinen myös päiväkodissa. En mä sitä tietenkään voi vielä tietää, päiväkoti ei ole vielä alkanut. Mutta meillä on kyllä muutenkin hyvin reipas ja sosiaalinen lapsi - vaikea uskoa, että ne vaihtuvat hoitotädit olis mikään ongelma, jos ne nyt ylipäänsä hirveesti edes vaihtuu.

 

Ei mene. Kyllä äiti varmasti osaa itsekin arvioida, onko oma lapsi valmis päiväkotiin vai ei. Mä olen juuri näitä äitejä, jotka ei hirveesti tarjoa mitään aktiviteetteja kotona, lähinnä vain just sen ruuan, telkkarin ja yksinäiset leikit ja mä luulen, että oma lapseni on päinvastoin onnellisempi päiväkodissa kuin kotona. Lapseni on pian 2v. Kerhoissa käydään jne. mutta ei niitä täällä maalla joka päivä ole.

Arvostat itseäsi aika vähän äitinä, jos kuvittelet että päiväkodin vaihtuvat tädit voivat korvata sinut ja kotihoidon. Miksi sä et ole lapsesi kanssa?

No täällä on toinen, joka ajattelee aivan samalla lailla eli että päiväkodissa saa sellaisia virikkeitä ja säännöllisyyttä, joita kotoa ei. Ja arvostan kyllä itseäni äitinä. Jo senkin takia, että haluan antaa lapselleni juuri hänelle sopivat elämän eväät riippumatta siitä, mitä mieltä muut siitä ovat.

Ei se äidin kanssa oleminen itsessään mikään autuaaksitekevä asia ole. Et tasan tule löytämään yhtäkään tutkimusta, jossa todettaisiin että pelkkä äidin läsnäolo noin yksivuotiaan ja sitä vanhemman seurassa olisi tae lapsen onnelle tai kehitykselle. Kiintymyssuhde kehittyy jo sen äitiys ja vanhempainvapaakauden aikana eikä se mystisesti muutu siitä että lapsi menee tarhaan. Itse asiassa aiheesta on tehty vaikka kuinka paljon tutkimusta ja tulokset eivät ole mitenkään yksiselittäisiä mihinkään suuntaan. Tärkeintä kuitenkin vaikuttaisi olevan sen suhteen laatu, ei pelkkä määrä.

Eli jos on rahavaikeuksia ja olisit kotona murehtimassa rahan riittävyttä, niin voit oikeasti tehdä lapsellesi ennemmin palveluksen laittamalla hänet tarhaan. Ja jos tarhan/päivähoitotädin toiminta epäilyttää, niin käy tutustumassa. Miltein kaikkiin päiväkoteihin saa käydä tutustumassa ja perehtymässä siihen, miten siellä lapset päivänsä viettävät. Kyllä siinä pari tuntia lapsien ja hoitajien toimintaa seurattuaan osaa päätellä, viihtyvätkö lapset vai eivät. Ja vaikka kaikki ei ehkä täydellistä olisikaan, niin ihminen on hyvin mukautuva eläin: se tuntuu luonnolliselta, mihin tottuu.

Jos uskot toimivasi lapsen parhaaksi, niin todennäköisesti toimitkin niin. Oli valintasi sitten kotihoito tai päiväkoti. Lapsi ei mene pilalle kummassakaan.

 

comment4