Melko hankala tilanne

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Äiskä"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ä

"Äiskä"

Vieras
Hei.

Puran tähän nyt vähän harmitustani. Jos jollain on ideoita otan mielelläni vastaan.

Lapsi sairastui. Tarvitsee jatkuvaa apua kotona, ei voi hetkeksikään yksin jättää. Tilanne ei onneksi ole pysyvä, mutta sen kestoa on vaikea arvioida. Lääkärin mukaan 3-6 kuukautta, pahimmillaan 2 vuotta.

No, mitäpä tehdä. TIEDÄN, että viisaat ihmiset ovat keränneet rahaa säästöön juurikin tälläisiä pahoja päiviä varten ja ainakin parin kuukauden palkka olisi hyvä olla sukan varressa. MUTTA me ollaan varmaan tyhmiä, kun sellaiseen säästämiseen ei olla onnistuttu. Vuosi sitten muutettiin ja remontointiin on uponnut ylimääräiset rahat ja enemmänkin.

Vaihtoehtoina:
ERITYISHOITORAHA. Veikkaan sen perusteella mitä Kelan kanssa olen saanut asioida, että meidän tapauksessa ei tätä ensi hakemalla myönnetä. Kelasta sanoivat, että sairauden tulee olla todella vakava esim.syöpä. Kun selitin tämän harvinaisen oireyhtymän ja että sitä on eri tasoisena ja meillä vaikeana, kuulosti Kelan virkailija epäluuloiselta. Sanoi, että täällä tilanne arvioidaan lääkärin lausunnon perusteella. Eikä tuen takautuvasti EHKÄ saaminen ole se suurin ongelma, mutta kun korvaus on vain 66% palkkatuloista. Meillä ei ole tähän varaa.
HENKILÖKOHTAINENAVUSTAJA kotiin jotta voin käydä töissä. Soittelin vammaispalveluista vastaavalle työntekijälle. Hän selitti, että avustajan tarve tulee olla pitkäkestoinen, yli vuoden, jotta avustajan voi saada. Ja meillä kun tarvetta ei voi arvioida..
OMAISHOIDONTUKI. Korkeimmillaankaan ei juuri mitään. Ei varaa. Suunnittelin, että voisin silloin osan viikosta hankkia hoitajan hyödyntäen miehen vuorotyötä ja käydä itse osan viikosta töissä. Näin voisin myös säilyttää työpaikkani. No, jos on palkkatuloja korvaus tipahtaa kuulemma automaattisesti 353 euroon (miinus verot). Eli ei varaa.
HOITOTUKI. Sitä voi kuulemma saada, kun tilanne on yhtäjaksoisesti kestänyt vähintään 6 kuukautta. Meillä tilanne alkoi reilu kolme viikkoa sitten.

Ja siinäpä ne nyt sitten taisi ollakin vaihtoehdot. Hienoahan se on, että yhteiskunta tarjoaa edes jotain tukia tähän tilanteeseen. Nyt en vain millään keksi miten tulisimme toimeen. Ja kysymys ei ole siitä ettenkö olisi valmis säästämään ylimääräisissä kuluissa vaan oikeasti rahat ei riitä. Tytölle on pitänyt muutenkin hankkia kotiin jo yhtä ja toista apupöytää sun muuta.

Harmittaa ja keljuttaa. Jotenkin epätodellinen tuntuinen tilanne. Ei tälläiseen osaa varautua, vai olisiko sittenkin pitänyt osata...
 
No kuuluu juuri niihin juttuihin, että periaatteessa pitäisi varautua, mutta käytännössä ei ehkä kuitenkaan pysty. Meillä on pari tuhatta esikoisella säästössä (karttuu lapsilisistä ja on sijoitettu järkevästi), mutta silti tuntuis että sairaustapauksessa toivoisi yhteiskunnan tulevan vastaan - tilannehan voi olla pysyväkin siaraudesta riippuen, mutta ehdot tuille lienee kaikille samat.

Menetärkö siis työsi jos jäät pois töistä? Olisiko mahdollista lainata rahaa sukulaisilta tai sossusta? Sossuhan voi myöntää harkinnanvaraista lainaa, ylärajasta en tosin tiedä enkä takaisinmaksun aikataulusta. Sitten tietysti kaikki kulut tiukimpaan mahdolliseen syyniin, lyhennysvapaat käyttöön, jos mahdollista jne.
 
minkäikäinen lapsi? eikö kunta ole velvollinen esim.alle kouluikäisen hoidon suunnittelemaan jos päivähoitopaikka haette?ja vielä eka- ja tokaluokkalaisen kohdallakin?
 
Tyttö on jo 14 vuotta, siksi Kelassakin tiukemmat ehdot. Silti tarvitsee jatkuvasti jonkun paikalla olemaan, koska ei itse voi edes oikeen korjata asentoa sängyssä ja kivut on välillä kovat.

Vuorotteluvapaalle en voi jäädä koska juuri vaihdoin työpaikkaa. Miehelle sitä tuskin myönettäisiin. Ja mun käsityksen mukaan siinäkin saa suunnilleen ansiosidonnaisen verran rahaa eli ei siihenkään varaa.

Jos jäisin kokonaan pois töistä pidemmäksi aikaa luulen, että työnantaja jotenkin haluaisi minusta eroon. Juuri kyllä koeaika meni umpeen. En ole ottanut selvää mutta luulen ettei työnantajalla ole "velvollisuutta" antaa vapaata puolta vuotta lastenhoitoon. Eikä se ehkä suurin ongelma vaan se millä elettäisiin puoli vuotta.

Kirkolta voisin tosiaan apua kysellä, mutta mahtaisiko sieltäkään kovin moneksi kuukaudeksi apu hellitä.
 
[QUOTE="Äiskä";24592781]Tyttö on jo 14 vuotta, siksi Kelassakin tiukemmat ehdot. Silti tarvitsee jatkuvasti jonkun paikalla olemaan, koska ei itse voi edes oikeen korjata asentoa sängyssä ja kivut on välillä kovat.

Vuorotteluvapaalle en voi jäädä koska juuri vaihdoin työpaikkaa. Miehelle sitä tuskin myönettäisiin. Ja mun käsityksen mukaan siinäkin saa suunnilleen ansiosidonnaisen verran rahaa eli ei siihenkään varaa.

Jos jäisin kokonaan pois töistä pidemmäksi aikaa luulen, että työnantaja jotenkin haluaisi minusta eroon. Juuri kyllä koeaika meni umpeen. En ole ottanut selvää mutta luulen ettei työnantajalla ole "velvollisuutta" antaa vapaata puolta vuotta lastenhoitoon. Eikä se ehkä suurin ongelma vaan se millä elettäisiin puoli vuotta.

Kirkolta voisin tosiaan apua kysellä, mutta mahtaisiko sieltäkään kovin moneksi kuukaudeksi apu hellitä.[/QUOTE]


Jos saisit vapaaehtoisten ringin muodostettua esim. hyväkuntoisista eläkeläisistä. Edellyttäen, että tyttäresi ei ihan kauheasti tarvitse fyysistä apua. Enemmänkin sitä läsnäoloa jne.
 
Jos sä jäisit pois töistä, voisitko tehdä jotain osa-aikaista muutaman vuoron viikossa? Mä olin joskus grillillä töissä osa-aikaisesti ja tein viikonloppuisin yövuoroja, siitä sai ihan kivasti rahaa, ja joskus viikolla jonkun iltavuoron.

Kun olette kerran remontoineet, teillä varmaan on omistusasunto. Olisiko mitään järkeä tarjota sitä vuokralle ja muuttaa itse mahdollisimman edulliseen vuokra-asuntoon? Jos ette asu korvessa, niin sillä säästää melkoisesti, että kulkee kaikki matkat pyörällä tai kävellen auton tai bussin sijaan, mutta jos tulot putoaa paljon niin tuskin tuollaisella säästöllä vielä voi tilannetta pelastaa :(
 
No ompa tilanne. Kurjaa, että lapsen terveyden lisäksi pitää vielä taloudelliset asiat olla huolena. :(

Tuntuu jotenkin oudolta, etteikö yhteiskunta todellakaan tarjoa mitään hoitoapua vanhempien työpäivän ajaksi, mikäli sairas tarvitsee jatkuvaa hoitoa. Yritä etsiä vaikka netistä yhdistyksiä, joissa olisi vastaavanlaisissa tilanteissa olevia vanhempia. Ehkäpä heiltä saisi neuvoja miten toimia?
 
Nyt apuna ovat olleet minun lähes 70v. vanhemmat, eikä heitä voi loputtomiin vaivata (eivät jaksa). Lisäksi sisko on luvannut auttaa välillä.
Joku kuitenkin pysyvämpi systeemi täytyisi nopeasti löytää.

Meillä tuskin on varaa palkata ketään ulkopuolista itse. Sellainen nyt vaan on rahatilanne. Lääkkeisiin on mennyt jo toista sataa. Palkattomia olen joutunut pitämään. Lisäksi ambulanssi maksut, lausunto maksut ja kohta tulee 3 viikon sairaala reissusta maksu.

Tytöllä on vapaa-ajan tapaturma vakuutus. Jos vakuutusyhtiössä katsovat, että tämä menee sen piikkiin voimme saada hyvitystä sairaala maksuihin. Veikkaan ettei sielläkään mene yksiselitteisesti läpi.

Tytöllä on crps-kipuoireyhtymä joka on syntynyt polven "paukahduksesta". Lapsilla vamman syntyyn riittää pienikin vamma. Hermot ovat jotenkin sekaisin ja päällä on jatkuva neuropaattinen kipu joka pahenee penestäkin liikahduksesta tai täräyksestä. Voin sanoa, että kipu on TOSI kovaa ja sen katsominen vierestä äidille ihan kamalaa. Kovat on lääkkeet päällä ja tyttö näkee välillä kaiken kahtena ja kolmena.
 
Kotiopetusta järjestellään parhaillaan. Mutta sehän on sen pari tuntia viikossa. Ei kiva tilanne koska tytöllä oppimisvaikeuksia ja tarvitsee paljon tukea koulun käyntiin.

Lainaakin olen miettinyt. Pankista ei ehkä meille enää paljoa irtoa. Enkä kyllä ymmärrä millä sen takaisin maksaa...
Omistusasunto meillä on, mutta täällä pääkaupunki seudulla on vuokra-asunnot kivenalla ja tosi kalliita. En usko, että vuokralle itse asumaan siirtyminen kovin tilannetta auttaisi.
 
Miksi teillä ei ole varaa esim. vuorotteluvapaaseen tai omaishoitoon... mihin teidän rahat siis menee? Voiskos niistä menoista tinkiä hetkellisesti. jos siis lainan lyhennyksiin, neuvotelkaa pankin kanssa.
 
No jos taPaturma on aiheuttanut tilanteen, niin kyllähän vakuutusyhtiön kuuluu korvata vähintään lääkkeet ja sairaalakulut. Vanhempien palkatonta vapaa voi tietysti olla eri asia, mutta jos lapsen tilanne vaatii hoitajan jatkuvaa läsnäoloa, niin kyllähän lääkäri kirjaa sen lausuntoonsa, ja lääkärintodistuksen perusteella sitten haette korvauksia kelasta ja vakuutusyhtiöstä. Miksei ulkopuolinen hoitaja kuuluisi hoitokuluihin, jos sellainen tarvitaan? Niin, ja kunnan kotiapua kysellään toki myös.
 
Vuokralla asuessanne voisitte saada paremmin asumistukea, sossusta jne.

Oletko muuten soittanut sossuun. Sieltä voi saada harkinnanvaraista avustusta vaikka tulot ylittäisi oikeasti rajat. On tarkotettu käsittääkseni juuri tollaisiin tilanteisiin. Jos saisitte avustusta hoitajan palkkaamiseen.

SPR:ltä voi kans saada myös rahallista avustusta jos on joku isompi juttu. Ei siinkään häviä mitään.

Seurakunnan diakoniatoimistoon kannattaa myös olla yhteydessä.

Pankista voi kysyä lainoille lyhennysvapaata, sekin vähänksi aikaa helpottaa vaikka ei varsinaisesti ole kyllä kannattavaa.
 
Vuokralla asuminen ei varmaan ap:n tapauksessa ole mitenkään järkevä vaihtoehto! Jos tuloja on, ei asumistukea saa ja omistusasuminen on monesti halvempaa kuin vuokra-asuminen. Pienillä tuloilla myös omistusasuntoon voi saada asumistukea.
Kannatta nyt ihan ensin selvittää myös työnantajan suhtautuminen sairaan lapsen hoitamiseen ja mahdollisiin vapaa järjestelyihin. Ehkäpä jokin ratkaisu löytyisi sieltä. Jäisit nyt ensin vaikkapa viikoksi pois töistä ja selvittelisin kaikki korvaussysteemit ym. vakuutusyhtiön ja kelan kanssa.
 
Aika kimurantti tilanne, mutta mä en kans ymmärrä että jos saa hoitorahaa 66 prossaa tuloista, niin eikö tuolla muutaman vuoden pärjää, kun laittaa kaikki muut hankinnat jäihin ja maksaa lainasta vaan korot. Lääkekuluissahan on katto jonka jälkeen ovat ilmaisia/ apteekki ottaa vain käsittely tms maksun, eikö sossu auta sairaala laskuissa, voi hakea tilapäistä toimeentulotukea, meilläpäin jos perhe talousvaikeuksissa ja siellä lapsia niin Sossussa) sanoivat että pakko auttaa lastensuojelulain nojalla
 
Meillä menee rahat tällä hetkellä asumiseen ja ruokaan hyvin pitkälti. Lainaa on otettu myös remonttia varten jonkin verran. Ylimääräisiä kuluja ei oikeastaan ole joista karsia. Ollaan pärjätty kun suht nuukasti on eletty.

Lainan koroille laittoa voisi kyllä selvitellä. Tuota en ole osannut nyt miettiäkään, totta.

Vuorotteluvapaalle jäännistä sen verran ettei sellaiselle ihan omalla ilmoituksella voi jäädä. Pitää olla ollut saman työantajan leivissä muistaakseni viimeiset 12 kk ja työnantaja myöntää sen jos saa järjesteltyä sijaisen (ja haluaa). Vuorotteluvapaa ajan korvaus on lähellä työttömyyskorvausta ja meille liian pieni.
 

Yhteistyössä