Ä
"Äiskä"
Vieras
Hei.
Puran tähän nyt vähän harmitustani. Jos jollain on ideoita otan mielelläni vastaan.
Lapsi sairastui. Tarvitsee jatkuvaa apua kotona, ei voi hetkeksikään yksin jättää. Tilanne ei onneksi ole pysyvä, mutta sen kestoa on vaikea arvioida. Lääkärin mukaan 3-6 kuukautta, pahimmillaan 2 vuotta.
No, mitäpä tehdä. TIEDÄN, että viisaat ihmiset ovat keränneet rahaa säästöön juurikin tälläisiä pahoja päiviä varten ja ainakin parin kuukauden palkka olisi hyvä olla sukan varressa. MUTTA me ollaan varmaan tyhmiä, kun sellaiseen säästämiseen ei olla onnistuttu. Vuosi sitten muutettiin ja remontointiin on uponnut ylimääräiset rahat ja enemmänkin.
Vaihtoehtoina:
ERITYISHOITORAHA. Veikkaan sen perusteella mitä Kelan kanssa olen saanut asioida, että meidän tapauksessa ei tätä ensi hakemalla myönnetä. Kelasta sanoivat, että sairauden tulee olla todella vakava esim.syöpä. Kun selitin tämän harvinaisen oireyhtymän ja että sitä on eri tasoisena ja meillä vaikeana, kuulosti Kelan virkailija epäluuloiselta. Sanoi, että täällä tilanne arvioidaan lääkärin lausunnon perusteella. Eikä tuen takautuvasti EHKÄ saaminen ole se suurin ongelma, mutta kun korvaus on vain 66% palkkatuloista. Meillä ei ole tähän varaa.
HENKILÖKOHTAINENAVUSTAJA kotiin jotta voin käydä töissä. Soittelin vammaispalveluista vastaavalle työntekijälle. Hän selitti, että avustajan tarve tulee olla pitkäkestoinen, yli vuoden, jotta avustajan voi saada. Ja meillä kun tarvetta ei voi arvioida..
OMAISHOIDONTUKI. Korkeimmillaankaan ei juuri mitään. Ei varaa. Suunnittelin, että voisin silloin osan viikosta hankkia hoitajan hyödyntäen miehen vuorotyötä ja käydä itse osan viikosta töissä. Näin voisin myös säilyttää työpaikkani. No, jos on palkkatuloja korvaus tipahtaa kuulemma automaattisesti 353 euroon (miinus verot). Eli ei varaa.
HOITOTUKI. Sitä voi kuulemma saada, kun tilanne on yhtäjaksoisesti kestänyt vähintään 6 kuukautta. Meillä tilanne alkoi reilu kolme viikkoa sitten.
Ja siinäpä ne nyt sitten taisi ollakin vaihtoehdot. Hienoahan se on, että yhteiskunta tarjoaa edes jotain tukia tähän tilanteeseen. Nyt en vain millään keksi miten tulisimme toimeen. Ja kysymys ei ole siitä ettenkö olisi valmis säästämään ylimääräisissä kuluissa vaan oikeasti rahat ei riitä. Tytölle on pitänyt muutenkin hankkia kotiin jo yhtä ja toista apupöytää sun muuta.
Harmittaa ja keljuttaa. Jotenkin epätodellinen tuntuinen tilanne. Ei tälläiseen osaa varautua, vai olisiko sittenkin pitänyt osata...
Puran tähän nyt vähän harmitustani. Jos jollain on ideoita otan mielelläni vastaan.
Lapsi sairastui. Tarvitsee jatkuvaa apua kotona, ei voi hetkeksikään yksin jättää. Tilanne ei onneksi ole pysyvä, mutta sen kestoa on vaikea arvioida. Lääkärin mukaan 3-6 kuukautta, pahimmillaan 2 vuotta.
No, mitäpä tehdä. TIEDÄN, että viisaat ihmiset ovat keränneet rahaa säästöön juurikin tälläisiä pahoja päiviä varten ja ainakin parin kuukauden palkka olisi hyvä olla sukan varressa. MUTTA me ollaan varmaan tyhmiä, kun sellaiseen säästämiseen ei olla onnistuttu. Vuosi sitten muutettiin ja remontointiin on uponnut ylimääräiset rahat ja enemmänkin.
Vaihtoehtoina:
ERITYISHOITORAHA. Veikkaan sen perusteella mitä Kelan kanssa olen saanut asioida, että meidän tapauksessa ei tätä ensi hakemalla myönnetä. Kelasta sanoivat, että sairauden tulee olla todella vakava esim.syöpä. Kun selitin tämän harvinaisen oireyhtymän ja että sitä on eri tasoisena ja meillä vaikeana, kuulosti Kelan virkailija epäluuloiselta. Sanoi, että täällä tilanne arvioidaan lääkärin lausunnon perusteella. Eikä tuen takautuvasti EHKÄ saaminen ole se suurin ongelma, mutta kun korvaus on vain 66% palkkatuloista. Meillä ei ole tähän varaa.
HENKILÖKOHTAINENAVUSTAJA kotiin jotta voin käydä töissä. Soittelin vammaispalveluista vastaavalle työntekijälle. Hän selitti, että avustajan tarve tulee olla pitkäkestoinen, yli vuoden, jotta avustajan voi saada. Ja meillä kun tarvetta ei voi arvioida..
OMAISHOIDONTUKI. Korkeimmillaankaan ei juuri mitään. Ei varaa. Suunnittelin, että voisin silloin osan viikosta hankkia hoitajan hyödyntäen miehen vuorotyötä ja käydä itse osan viikosta töissä. Näin voisin myös säilyttää työpaikkani. No, jos on palkkatuloja korvaus tipahtaa kuulemma automaattisesti 353 euroon (miinus verot). Eli ei varaa.
HOITOTUKI. Sitä voi kuulemma saada, kun tilanne on yhtäjaksoisesti kestänyt vähintään 6 kuukautta. Meillä tilanne alkoi reilu kolme viikkoa sitten.
Ja siinäpä ne nyt sitten taisi ollakin vaihtoehdot. Hienoahan se on, että yhteiskunta tarjoaa edes jotain tukia tähän tilanteeseen. Nyt en vain millään keksi miten tulisimme toimeen. Ja kysymys ei ole siitä ettenkö olisi valmis säästämään ylimääräisissä kuluissa vaan oikeasti rahat ei riitä. Tytölle on pitänyt muutenkin hankkia kotiin jo yhtä ja toista apupöytää sun muuta.
Harmittaa ja keljuttaa. Jotenkin epätodellinen tuntuinen tilanne. Ei tälläiseen osaa varautua, vai olisiko sittenkin pitänyt osata...
