Kyyneleet valuu poskille ja sydäntä pusertaa tuska ja ahdistus. Kun minulle on näin kamala olla, vaikka vain ihan vieraan ihmisen/perheen surullista tarinaa luin, voin hyvin kuvitella Marge teidän tuskanne olevan miljoonan kerran tuskaisempi. Osanottoni poikanne menettämisen vuoksi. Siskoni viikon ikäisen tyttären kuoleman kokeneena (sivusta seuraajana) tiedän, että ainoastaan aika sekä teidän perheenne rakkaus ja toistenne lähellä oleminen, rakastaminen ja tukeminen voi tuskaa lieventää. Kahdeksan vuoden jälkeen itkin edelleen niitä siskontytön kuoleman tuomia surun kyyneleitä. Ei aika vie surua pois, se tekee sen vain siedettävämmäksi. Voimia kaikille teille paljon!