Meillä lapsi on perheen pää!

Miksi vapaan kasvatuksen katsotaan tarkoittavan sitä, että päästää lapsensa juoksemaan autotielle? Kyllähän minä aikuiselle ihmisellekin huudan varo, jos hän ryntää väärään aikaan tielle?

no hyvä:
ei kai valvominen tai peukalon imeminen lasta riko. Mutta pysäytätkö liikenteen, jos hän haluaa juosta tielle, ja jos hän haluaa lelun kaverinsa kädestä, saako kaveri luvan joustaa? Ihan mielenkiinnosta vaan, ilman sarvia ja hampaita.


En tiedä. Tuskinpa pysäytän. Mutta eipä hän ole kertaakaan sanonut haluavansa auton alle juosta.

Mitä tällä tarkoitit? En pysäytä liikennettä, jos lapseni juoksee autotielle. Pysäytän lapseni.

 

Tuli mieleen tästä aiheesta, lentokentällä nähtyä:
Odottelimme omia matkatavaroita ja niin moni muukin. Mies, nainen ja n.3v poika odottivat myös laukkujaan ja heidän laukkunsa sitten tulivatkin liukuhihnaa pitkin. No tää poika sit päätti et hän haluaa välttämättä juosta tän liukuhihnan mukana siitä pidellen koko ringin isä ja äiti yritti estellä mut poika alko korottaa ääntään et hän haluaa! Niimpä isä ja äiti mutisi ja käveli poikansa vieressä ku tää juoksi sen liukuhihnan mukana vitsi mä katoin sitä touhua suu auki ja niin moni muukin se tilanne oli niin huvittava. Ja lisäksi siinä oli ihan sairaasti muutakin porukkaa ja yksi ryhmä jotka hakivat matkatavaroita ja tää poika vanhempineen tukki tietä. hah ja hah

 

Sieltä on yksi mummon potkia tulossa kun ei tiedä sen olevan väärin. ninatt seisoo vaan vieressä ja antaa lapsen toteuttaa itseään hakkaamalla muita.

AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAARGH. Evelyn on erittäin empaattinen tyttö eikä halua satuttaa muita. Leikkien keskellä joskus tulee ongelmia ja silloin setvitään. Voin kertoa tytölle mitä on paha mieli, minkälaiset asiat satuttavat ja miten toisia voi lohduttaa. Ilman, että olisi pakko turvautua tuohon oikein-väärin jakoon. Ei lapsi halua satuttaa muita tai olla ilkeä, mutta lapsi ei aina tiedä tekojensa seurauksia. Siksi niistä voi kertoa.

Sanomalla "Ei, noin ei tehdä" et opeta mitään muuta kun oman mielipiteesi hänestä. Sanomalla "Jos otat lelun Nicopetterin kädestä tulee Nicopetteri surulliseksi ja vihaiseksi" opetat hänelle teon seurauksia. Kapish?

entä jos jatkaa siitä huolimatta toimiaan? Et ole viellä vastannut mitä sitten kun menee kouluun jossa tulee rajoja?

Ihminen on empaattinen eikä jatka. Ainakaan itse en ole joutunut tuon tilanteen eteen. Koulussa pelataan koulun säännöillä ja sen lapsi kyllä oppii. Ilman, että minä leikkisin kotona opettajaa.

Kyllä ihmisistä on empaattisuus kaukana. en voi luvata lapsellesi ruusuista koulu aikaa.

 

kyllä meilläki lapset on tavallaan perheen pää et heitä ajatellaan ekana ja heitä kuunnellaan ja asiat tehdään pitkälti lapsia ajatellen mutta joku raja pitää olla kuitenki. Ihan siksi että lapset täytyy kasvattaa sellasiksi että pärjäävät yhteiskunnassa. Ei täällä kukaan voi tehdä ihan mitä huvittaa.

 

entä jos jatkaa siitä huolimatta toimiaan? Et ole viellä vastannut mitä sitten kun menee kouluun jossa tulee rajoja?

Jos jatkaa, niin on otettava selvää missä ongelma on. Lapsi ei kuitenkaan tahallisesti ole ilkeä tai pyri aiheuttamaan muille pahaa mieltä. Lapsi voi olla esimerkiksi väsynyt, nälkäinen, tms... Tai sitten joku aikuinen/isompi lapsi on opettanut hänelle, että on sallittua ottaa toisten kädestä kohtelemalla lasta niin. Meillä minäkään en saa ottaa lapsen kädestä ilman lupaa Kieltäminen ja komentaminen ei opeta mitään. Joskus tilanteen rajaaminen voi olla tarpeen muita henkilöitä suojatakseen mutta se ei ole kasvattamista vaan muitten auttamista siinä hetkessä. Itse kasvatustyö on jotain muuta ku kieltämistä, komentamista, kiinnipitelyä, uhkaamista, lahjomista jne.

Meilläkin on rajoja. Mistä olet saanut käsityksen, ettei niitä olisi? Minä esimerkiksi en saa käyttätyä väkivaltaisesti, minun tulee pitää perheen rytmistä kiinni, laittaa ruokaa säännöllisin väliajoin jne... Kaikki sellaisia rajoja, jotka luovat lapselle turvallisen kasvuympäristön. Minua kohtaan ei saa käyttäytyä väkivaltaisesti eikä minua pompotella. Lapsi on omaksunut itselleen samanlaiset rajat.

Mitä sitten kun menee kouluun? Käyttäytyy kun tähänkin mennessä, ottaa muut huomioon omien kykyjensä mukaan ja pyrkii sopeutumaan yhteiskuntaan johon on syntynyt, kuten perimä ohjaa.

 

Tuli mieleen tästä aiheesta, lentokentällä nähtyä:
Odottelimme omia matkatavaroita ja niin moni muukin. Mies, nainen ja n.3v poika odottivat myös laukkujaan ja heidän laukkunsa sitten tulivatkin liukuhihnaa pitkin. No tää poika sit päätti et hän haluaa välttämättä juosta tän liukuhihnan mukana siitä pidellen koko ringin isä ja äiti yritti estellä mut poika alko korottaa ääntään et hän haluaa! Niimpä isä ja äiti mutisi ja käveli poikansa vieressä ku tää juoksi sen liukuhihnan mukana vitsi mä katoin sitä touhua suu auki ja niin moni muukin se tilanne oli niin huvittava. Ja lisäksi siinä oli ihan sairaasti muutakin porukkaa ja yksi ryhmä jotka hakivat matkatavaroita ja tää poika vanhempineen tukki tietä. hah ja hah

Vähänkö noloa niille! Tollasia hävettäviä tilanteita voi tulla, jos ei pysty pistään kakaroilleen rajoja. Homma repeää ennen pitkää käsistä. Mihin tuokin mahtaa päättyä, kun jo 3-vuotias pystyy pompottamaan Käy vanhempia sääliksi! Mutta siis tosissaan: mä olisin varmaankin käskenyt sen kakaran siitä pois. Jos vellihousuvanhemmista ei ole ollut sanomaan, niin olen mennyt vieraitakin penskoja ojentamaan (tällaisissa tilanteissa, kun muille käytöksestä on ollut haittaa ).

 

Kyllä ihmisistä on empaattisuus kaukana. en voi luvata lapsellesi ruusuista koulu aikaa.

No. Ainakaan lapsellani ei ole kyynisiä vanhempia.

 

Tiedätkö, että meillä ainakaan 4,5-vuotias ei ole KOSKAAN vastustellut nukkumaanmenoa. Veikkaan, että tämä johtuu siitä, että minulla - niin kuin useimmilla vanhemmilla - on silmät ja aivot päässä, ja tunnen lapseni niin hyvin, että tiedän mihin aikoihin iltapuuhat on aloitettava ettei väsymys käy liialliseksi. Pienempänä poikani meni klo 19 yöunille, mutta nykyisin tuo aika on 21 - 22, koska lapsi ei tarvitse enää unta yhtä paljon kuin 1-vuotiaana.

Mistä sulle on tullut sellainen käsitys, että lasten nukkumaanmenoajat on jotakin aikuisten keksimiä mielivaltaisia kategorioita, jotka ei millään tavalla perustu lapsen tarpeisiin? (Vastaus: olet ilmeisesti kokenut tällaista väkivaltaa omassa lapsuudessasi etkä kykene ymmärtämään, että kaikissa perheissä ei niin toimita vaikka lapsen ei anneta vapaasti riekkua yömyöhään.)

No mutta, sittenhän ei ole mitään ongelmaa Lapsihan päättää itse nukkumaanmenoajoistaan jos ei vastustele ehdotuksiasi! Missä ongelma? Minunkaan lapseni ei vastustele nukkumaanmenoa koska en yritä mielivaltaisesti häntä laittaa nukkumaan vaan hän menee kun häntä väsyttää.

Ongelma on siinä, että sinä kuvittelet kaikkien niiden vanhempien, jotka aktiivisesti ylläpitää lastensa säännöllistä päivärytmiä pakottavan lapset väkivalloin syömään ja nukkumaan tiettyyn aikaan päivästä, vaikka oikeasti kyse on jostain ihan muusta.

 

Tuli mieleen tästä aiheesta, lentokentällä nähtyä:
Odottelimme omia matkatavaroita ja niin moni muukin. Mies, nainen ja n.3v poika odottivat myös laukkujaan ja heidän laukkunsa sitten tulivatkin liukuhihnaa pitkin. No tää poika sit päätti et hän haluaa välttämättä juosta tän liukuhihnan mukana siitä pidellen koko ringin isä ja äiti yritti estellä mut poika alko korottaa ääntään et hän haluaa! Niimpä isä ja äiti mutisi ja käveli poikansa vieressä ku tää juoksi sen liukuhihnan mukana vitsi mä katoin sitä touhua suu auki ja niin moni muukin se tilanne oli niin huvittava. Ja lisäksi siinä oli ihan sairaasti muutakin porukkaa ja yksi ryhmä jotka hakivat matkatavaroita ja tää poika vanhempineen tukki tietä. hah ja hah

Tämä on kasvatuksen puutetta, ei rakkaudella kasvattamista. Minä olisin sanonut lapselle, että pysähdy, katso: Muita ihmisiä seisoo siinä edessä. Jos sinä juokset siitä, niin törmäät heihin ja heitä sattuu. Lapsi todennäköisesti katsoisi hetken ja sanoisi "Joo." Sitten keksisi jotain muuta tekemistä. Ainakin samankaltaisissa tilanteissa näin on tehty.

 

Sä nina tt ilmaiset asiat jotenkin hankalasti, tavoittelet vissiin liian hienoa ilmaisutapaa, koska nyt mä ymmärsin siis näin:
Sinä päätät ruoka-ajat, mutta et pakota lasta syömään... Niinkö?
Näin toimii varmasti 98% äideistä tällä palstalla ja näin toimin itsekin.
Mutta, jos meillä ei ruoka-aikana jakseta syödä ruokaa, niin siinä tapauksessa ei jakseta kyllä jälkiruokaakaan. En käytä sitä uhkauksena tai kiristyksenä-meillä ei aina todellakaan edes ole jälkiruokaa, enkä sitä mainosta syönnin aikana, jos sitä sattuu sillä kertaa olemaan.
Enkä ala järjestää sirkusta kuvailemaasi tyyliin, vaan tiedän, että lapsi syö kyllä sitten,kun nälkä on -varmasti jo seuraavaan ruoka-aikaan.

 

Sä nina tt ilmaiset asiat jotenkin hankalasti, tavoittelet vissiin liian hienoa ilmaisutapaa, koska nyt mä ymmärsin siis näin:
Sinä päätät ruoka-ajat, mutta et pakota lasta syömään... Niinkö?
Näin toimii varmasti 98% äideistä tällä palstalla ja näin toimin itsekin.
Mutta, jos meillä ei ruoka-aikana jakseta syödä ruokaa, niin siinä tapauksessa ei jakseta kyllä jälkiruokaakaan. En käytä sitä uhkauksena tai kiristyksenä-meillä ei aina todellakaan edes ole jälkiruokaa, enkä sitä mainosta syönnin aikana, jos sitä sattuu sillä kertaa olemaan.
Enkä ala järjestää sirkusta kuvailemaasi tyyliin, vaan tiedän, että lapsi syö kyllä sitten,kun nälkä on -varmasti jo seuraavaan ruoka-aikaan.

ninaTT käyttää mielellään näitä sanoja, sirkustelu ja mielivalta, toisten tavoista.

 

NinaTT:n jutut pätee pikkuiseen lapseen, sen myönnän. kuulostaa jopa ihanalle tuollainen tietyssä määrin. tuo kuinka puhuu että lapsi saa nukkua niin pitkään kuin haluaa jne. NinaTT, muista kuitenkin että kaikki lapset ei ole enää pikkuisia, kotiäidin helmoissa pyöriviä pilttejä.

muista että kun hoito alkaa, se sun pilttis ihan oikeesti tarttee jonkin nukkumaanmeno ajan jota ei vaan voi ylittää jotta lapsi jaksaa seuraavana päivän. ja entäs kun koulu alkaa, teni-ikä, uhmat sun muut.... silloin tää sun "kyllä lapsi nukkuu kun sitä väsyttää" ei enää pädekään. sun kokemus äitiydestä on vielä aika suppea, lapsesi on niin pieni. mutta samoja metodeja et voi enää esim. koululaisen kanssa käyttää.

 

Ongelma on siinä, että sinä kuvittelet kaikkien niiden vanhempien, jotka aktiivisesti ylläpitää lastensa säännöllistä päivärytmiä pakottavan lapset väkivalloin syömään ja nukkumaan tiettyyn aikaan päivästä, vaikka oikeasti kyse on jostain ihan muusta.

Häh? Jos ei pakota lasta tekemään mitään niin eihän siinä mitään ongelmaa ole. Jos siis antaa lapsen päättää meneekö ehdotettuun aikaan nukkumaan vai ei, syökö juuri tuota ruokaa vai ei. Sittenhän meillä on hyvin samanlainen tyyli

Mitä sä kuvittelet, että mun harjoittama kasvatus sitten on? Luuletko, että iltaisin laitan stereot päälle ja tanssitaan humppaa puoleen yöhön asti? Tai että kyselen kymmenen minuutin välein haluaako lapsi ruokaa vai ei? Kyse on siitä, että lapsi päättää. Aikuinen luo perusraamit, mutta lapsella on viimeinen sana kun kyse on päätöksestä joka koskee lähinnä häntä itseään.

Totuus on, että on paljon vanhempia jotka laittavat vastahakoisen lapsen väkisin nukkumaan, uhkailevat milloin milläkin ja ottavat esim leluja pois lapselta joka ei tottele. On äitejä jotka eivät anna lapsen syödä perunamuusia ennen kun on syönyt vähän kasviksia, jotka syöttävät samaa ruokaa monta ateriaa kunnes lapsi vihdoinkin suostuu sitä syömään tai jotka eivät anna yhdelle lapselle jälkiruokaa koska hän ei syönyt tarpeeksi lämmintä ruokaa.

 

Lainaus nina tt:n tekstistä:
"Jos jatkaa, niin on otettava selvää missä ongelma on. Lapsi ei kuitenkaan tahallisesti ole ilkeä tai pyri aiheuttamaan muille pahaa mieltä. Lapsi voi olla esimerkiksi väsynyt, nälkäinen, tms... "

Tuo väsymys ja nälkäisyys vältetään juurikin selkeällä päivärytmillä, jonka aikuinen määrää -siihen kuuluu myös ajoissa illalla nukkumaan meneminen. Lapsi ei ole aamupäivällä puistossa väsynyt, jos hän on nukkunut riittävät yöunet jne..

 

Tuli mieleen tästä aiheesta, lentokentällä nähtyä:
Odottelimme omia matkatavaroita ja niin moni muukin. Mies, nainen ja n.3v poika odottivat myös laukkujaan ja heidän laukkunsa sitten tulivatkin liukuhihnaa pitkin. No tää poika sit päätti et hän haluaa välttämättä juosta tän liukuhihnan mukana siitä pidellen koko ringin isä ja äiti yritti estellä mut poika alko korottaa ääntään et hän haluaa! Niimpä isä ja äiti mutisi ja käveli poikansa vieressä ku tää juoksi sen liukuhihnan mukana vitsi mä katoin sitä touhua suu auki ja niin moni muukin se tilanne oli niin huvittava. Ja lisäksi siinä oli ihan sairaasti muutakin porukkaa ja yksi ryhmä jotka hakivat matkatavaroita ja tää poika vanhempineen tukki tietä. hah ja hah

Tämä on kasvatuksen puutetta, ei rakkaudella kasvattamista. Minä olisin sanonut lapselle, että pysähdy, katso: Muita ihmisiä seisoo siinä edessä. Jos sinä juokset siitä, niin törmäät heihin ja heitä sattuu. Lapsi todennäköisesti katsoisi hetken ja sanoisi "Joo." Sitten keksisi jotain muuta tekemistä. Ainakin samankaltaisissa tilanteissa näin on tehty.

mun pitää vaan todeta, että väsynyt, riehaantunut tmv lapsi ei todellakaan pysähdy kuuntelemaan tuossa tilanteessa, totee vaan että enkä törmää-en oo ennenkään törmänny-ja jatkaa menoa. Ellei sitten vanhempi sano että nyt EI. SEIS. Ja tarpeen vaatiessa lapsi napataan sieltä syliin ja hommalle tehdään stoppi.

 

NinaTT:n jutut pätee pikkuiseen lapseen, sen myönnän. kuulostaa jopa ihanalle tuollainen tietyssä määrin. tuo kuinka puhuu että lapsi saa nukkua niin pitkään kuin haluaa jne. NinaTT, muista kuitenkin että kaikki lapset ei ole enää pikkuisia, kotiäidin helmoissa pyöriviä pilttejä.

muista että kun hoito alkaa, se sun pilttis ihan oikeesti tarttee jonkin nukkumaanmeno ajan jota ei vaan voi ylittää jotta lapsi jaksaa seuraavana päivän. ja entäs kun koulu alkaa, teni-ikä, uhmat sun muut.... silloin tää sun "kyllä lapsi nukkuu kun sitä väsyttää" ei enää pädekään. sun kokemus äitiydestä on vielä aika suppea, lapsesi on niin pieni. mutta samoja metodeja et voi enää esim. koululaisen kanssa käyttää.

Ymmärrätkö sä, että ei me nytkään vaa olla kotona ja eletä jotenkin pellossa? Mulla on kaksi työpaikkaa ja mä opiskelen - usein tulee asioita jotka on hoidettava tietyllä aikataululla ja ihan hyvin on mennyt. Uhma taas on aikuisten vaiva, ei lasten tai teinien Lapsi on lapsi on ihminen, oli sitten puolivuotias tai puoli vuosisataa vanha.

 

mun pitää vaan todeta, että väsynyt, riehaantunut tmv lapsi ei todellakaan pysähdy kuuntelemaan tuossa tilanteessa, totee vaan että enkä törmää-en oo ennenkään törmänny-ja jatkaa menoa. Ellei sitten vanhempi sano että nyt EI. SEIS. Ja tarpeen vaatiessa lapsi napataan sieltä syliin ja hommalle tehdään stoppi.

No jos sinä olet kasvattanut lapsesi sellaiseksi niin sitten.... :xmas:

 

NinaTT:n jutut pätee pikkuiseen lapseen, sen myönnän. kuulostaa jopa ihanalle tuollainen tietyssä määrin. tuo kuinka puhuu että lapsi saa nukkua niin pitkään kuin haluaa jne. NinaTT, muista kuitenkin että kaikki lapset ei ole enää pikkuisia, kotiäidin helmoissa pyöriviä pilttejä.

muista että kun hoito alkaa, se sun pilttis ihan oikeesti tarttee jonkin nukkumaanmeno ajan jota ei vaan voi ylittää jotta lapsi jaksaa seuraavana päivän. ja entäs kun koulu alkaa, teni-ikä, uhmat sun muut.... silloin tää sun "kyllä lapsi nukkuu kun sitä väsyttää" ei enää pädekään. sun kokemus äitiydestä on vielä aika suppea, lapsesi on niin pieni. mutta samoja metodeja et voi enää esim. koululaisen kanssa käyttää.

Ymmärrätkö sä, että ei me nytkään vaa olla kotona ja eletä jotenkin pellossa? Mulla on kaksi työpaikkaa ja mä opiskelen - usein tulee asioita jotka on hoidettava tietyllä aikataululla ja ihan hyvin on mennyt. Uhma taas on aikuisten vaiva, ei lasten tai teinien Lapsi on lapsi on ihminen, oli sitten puolivuotias tai puoli vuosisataa vanha.

että sä antaisit vaikkapa nelosluokkalaisen lapsen valvoa yhteen saakka yöllä koska sitä huvittaa? ja seuraavana päivänä menee enkun koe päin peetä koska väsyttää niin paljon...

kuten sanoin, sun ajatukset on tosi ihania ja monessa olen sun kanssa samaa mieltä. mutta sä paasaat nyt aiheesta josta sulla ei oikeesti ole kokemusta vielä: isommat lapset ja heidän koulutyönsä sun muut.

 

Ei tätä ketjua jaksa kukaan lukea, mutta alotushan on vaan provo. Kiva tietty jos jotkut innostuu...

Viimesenkin sivun perusteella huomaa vaan, että ne, kenellä sattuu onnekseen olemaan kuuntelu- ja tottelutaitoinen lapsi, eivät voi ymmärtää, etteivät kaikki lapset kuuntele eivätkä tottele. Sitä vaan ei tule rajallisella käsityskyvyllä ajatelleeksi, ellei ole itse kokenut.

 

Tuli mieleen tästä aiheesta, lentokentällä nähtyä:
Odottelimme omia matkatavaroita ja niin moni muukin. Mies, nainen ja n.3v poika odottivat myös laukkujaan ja heidän laukkunsa sitten tulivatkin liukuhihnaa pitkin. No tää poika sit päätti et hän haluaa välttämättä juosta tän liukuhihnan mukana siitä pidellen koko ringin isä ja äiti yritti estellä mut poika alko korottaa ääntään et hän haluaa! Niimpä isä ja äiti mutisi ja käveli poikansa vieressä ku tää juoksi sen liukuhihnan mukana vitsi mä katoin sitä touhua suu auki ja niin moni muukin se tilanne oli niin huvittava. Ja lisäksi siinä oli ihan sairaasti muutakin porukkaa ja yksi ryhmä jotka hakivat matkatavaroita ja tää poika vanhempineen tukki tietä. hah ja hah

Tämä on kasvatuksen puutetta, ei rakkaudella kasvattamista. Minä olisin sanonut lapselle, että pysähdy, katso: Muita ihmisiä seisoo siinä edessä. Jos sinä juokset siitä, niin törmäät heihin ja heitä sattuu. Lapsi todennäköisesti katsoisi hetken ja sanoisi "Joo." Sitten keksisi jotain muuta tekemistä. Ainakin samankaltaisissa tilanteissa näin on tehty.

Meidän 3v on varmaan sitten jotenkin viallinen tapaus, kun hänelle on aina selitetty mitä voi asioista seurata, mutta hän silti haluaa tehdä ja kokeilla. Hyvähän se on lapselle selittää ja uskoa, että se riittää, jos oma lapsi on lauhkea kuin lammas ja uskoo kaiken heti ensi kerrasta. Minun eräällä ystävälläni on helpon temperamentin omaava lapsi, kiltti ja tottelevainen, ja äitinsä tietysti ajattelee että se on täysin hänen kasvatuksensa ansiota. Toisen lapsen kohdalla voikin sitten jo mennä pasmat sekaisin näillä äideillä...

 

NinaTT:n jutut pätee pikkuiseen lapseen, sen myönnän. kuulostaa jopa ihanalle tuollainen tietyssä määrin. tuo kuinka puhuu että lapsi saa nukkua niin pitkään kuin haluaa jne. NinaTT, muista kuitenkin että kaikki lapset ei ole enää pikkuisia, kotiäidin helmoissa pyöriviä pilttejä.

muista että kun hoito alkaa, se sun pilttis ihan oikeesti tarttee jonkin nukkumaanmeno ajan jota ei vaan voi ylittää jotta lapsi jaksaa seuraavana päivän. ja entäs kun koulu alkaa, teni-ikä, uhmat sun muut.... silloin tää sun "kyllä lapsi nukkuu kun sitä väsyttää" ei enää pädekään. sun kokemus äitiydestä on vielä aika suppea, lapsesi on niin pieni. mutta samoja metodeja et voi enää esim. koululaisen kanssa käyttää.

Ymmärrätkö sä, että ei me nytkään vaa olla kotona ja eletä jotenkin pellossa? Mulla on kaksi työpaikkaa ja mä opiskelen - usein tulee asioita jotka on hoidettava tietyllä aikataululla ja ihan hyvin on mennyt. Uhma taas on aikuisten vaiva, ei lasten tai teinien Lapsi on lapsi on ihminen, oli sitten puolivuotias tai puoli vuosisataa vanha.

Lapsen terveeseen kehitykseen kuuluu myös uhma.. Lapsen on pakko saada kokeilla rajansa ja löytää paikkansa tässä maailmassa ja sen lapsi tekee uhman kautta -lapsi tavallaan varmistaa, että hänestä välitetään, vaikka hän ei välillä hallitsekaan tunteitaan.
Psyykkisesti terveellä lapsella on aina uhma-kausia.. tätä voi kysyä keneltä tahansa ammattimaiselta lastenpsykiatrilta.

 

mun pitää vaan todeta, että väsynyt, riehaantunut tmv lapsi ei todellakaan pysähdy kuuntelemaan tuossa tilanteessa, totee vaan että enkä törmää-en oo ennenkään törmänny-ja jatkaa menoa. Ellei sitten vanhempi sano että nyt EI. SEIS. Ja tarpeen vaatiessa lapsi napataan sieltä syliin ja hommalle tehdään stoppi.

No jos sinä olet kasvattanut lapsesi sellaiseksi niin sitten.... :xmas:

en mä puhunut MUN lapsista tässä mun lapsi (isompi) ei todellakaan ala riehumaan missään, koska jossain vaiheessa hänelle on ne rajat asetettu. Pointtina vaan se, että JOSSAIN VAIHEESSA ne on jonkun asetettava!

 

Tuli mieleen tästä aiheesta, lentokentällä nähtyä:
Odottelimme omia matkatavaroita ja niin moni muukin. Mies, nainen ja n.3v poika odottivat myös laukkujaan ja heidän laukkunsa sitten tulivatkin liukuhihnaa pitkin. No tää poika sit päätti et hän haluaa välttämättä juosta tän liukuhihnan mukana siitä pidellen koko ringin isä ja äiti yritti estellä mut poika alko korottaa ääntään et hän haluaa! Niimpä isä ja äiti mutisi ja käveli poikansa vieressä ku tää juoksi sen liukuhihnan mukana vitsi mä katoin sitä touhua suu auki ja niin moni muukin se tilanne oli niin huvittava. Ja lisäksi siinä oli ihan sairaasti muutakin porukkaa ja yksi ryhmä jotka hakivat matkatavaroita ja tää poika vanhempineen tukki tietä. hah ja hah

Tämä on kasvatuksen puutetta, ei rakkaudella kasvattamista. Minä olisin sanonut lapselle, että pysähdy, katso: Muita ihmisiä seisoo siinä edessä. Jos sinä juokset siitä, niin törmäät heihin ja heitä sattuu. Lapsi todennäköisesti katsoisi hetken ja sanoisi "Joo." Sitten keksisi jotain muuta tekemistä. Ainakin samankaltaisissa tilanteissa näin on tehty.

mun pitää vaan todeta, että väsynyt, riehaantunut tmv lapsi ei todellakaan pysähdy kuuntelemaan tuossa tilanteessa, totee vaan että enkä törmää-en oo ennenkään törmänny-ja jatkaa menoa. Ellei sitten vanhempi sano että nyt EI. SEIS. Ja tarpeen vaatiessa lapsi napataan sieltä syliin ja hommalle tehdään stoppi.

Jos oma 3v:ni olisi tossa tilanteessa tehnyt saman (seisoi kiltisti vieressäni, thank god), olisin napannut heti pois ja mennyt sivuun selittämään miksi niin ei saa tehdä ja sieltä näyttänyt kuinka paljon ihmisiä siellä oli.
En siinä väen paljoudessa olisi alkanut paasaamaan.

 

Lainaus nina tt:n tekstistä:
"Jos jatkaa, niin on otettava selvää missä ongelma on. Lapsi ei kuitenkaan tahallisesti ole ilkeä tai pyri aiheuttamaan muille pahaa mieltä. Lapsi voi olla esimerkiksi väsynyt, nälkäinen, tms... "

Tuo väsymys ja nälkäisyys vältetään juurikin selkeällä päivärytmillä, jonka aikuinen määrää -siihen kuuluu myös ajoissa illalla nukkumaan meneminen. Lapsi ei ole aamupäivällä puistossa väsynyt, jos hän on nukkunut riittävät yöunet jne..

Tottakai aikuinen edelleenkin asettaa raamit päivärytmille, mutta joskus on poikkeuksia. Lapsi voi olla sairastumassa, puskee hampaita tms ja on siksi nukkunut huonosti ja päivällä väsynyt. Kaikkea ei aina voi ennakoida eikä lasta voi työntää muottiin.

Kertokaa arvon palstalaiset miten ehkäistään teini-iän uniongelmia, nukahtamisvaikeuksia jne? Entä aikuisuuden? Ehkäistäänkö ne laittamalla vastahakoisia lapsia väkisin sänkyyn?

 

NinaTT:n jutut pätee pikkuiseen lapseen, sen myönnän. kuulostaa jopa ihanalle tuollainen tietyssä määrin. tuo kuinka puhuu että lapsi saa nukkua niin pitkään kuin haluaa jne. NinaTT, muista kuitenkin että kaikki lapset ei ole enää pikkuisia, kotiäidin helmoissa pyöriviä pilttejä.

muista että kun hoito alkaa, se sun pilttis ihan oikeesti tarttee jonkin nukkumaanmeno ajan jota ei vaan voi ylittää jotta lapsi jaksaa seuraavana päivän. ja entäs kun koulu alkaa, teni-ikä, uhmat sun muut.... silloin tää sun "kyllä lapsi nukkuu kun sitä väsyttää" ei enää pädekään. sun kokemus äitiydestä on vielä aika suppea, lapsesi on niin pieni. mutta samoja metodeja et voi enää esim. koululaisen kanssa käyttää.

Ymmärrätkö sä, että ei me nytkään vaa olla kotona ja eletä jotenkin pellossa? Mulla on kaksi työpaikkaa ja mä opiskelen - usein tulee asioita jotka on hoidettava tietyllä aikataululla ja ihan hyvin on mennyt. Uhma taas on aikuisten vaiva, ei lasten tai teinien Lapsi on lapsi on ihminen, oli sitten puolivuotias tai puoli vuosisataa vanha.

että sä antaisit vaikkapa nelosluokkalaisen lapsen valvoa yhteen saakka yöllä koska sitä huvittaa? ja seuraavana päivänä menee enkun koe päin peetä koska väsyttää niin paljon...

kuten sanoin, sun ajatukset on tosi ihania ja monessa olen sun kanssa samaa mieltä. mutta sä paasaat nyt aiheesta josta sulla ei oikeesti ole kokemusta vielä: isommat lapset ja heidän koulutyönsä sun muut.

Melkein olisi kiva kuulla NinaTT:n näkemys siitä, saako vaikka seiskaluokkalainen valvoa yöllä kolmeen tietsikkapelejä pelaamassa tai chattaamassa, jos seuraavana aamuna koulu alkaa kahdeksalta.